Lähiruokaa, luomua vai jotain ihan muuta?

|

kujalaLähiruoasta ja luomusta puhutaan nykyään paljon. Välillä sitä itsekin pysähtyy ruokaostoksilla ollessaan miettimään, millaista ruokaa sitä oikein tulee ostettua ja mitä sitä kannattaisi tai ”pitäisi” ostaa. Suosisiko lähiruokaa vai enemmin luomua? Vai olisiko lähiluomu vielä parempi vaihtoehto kuin lähiruoka tai luomu yksistään? Lue loppuun →

”Perunaa voi syödä”

|

suutariOsallistuin taannoin seminaariin, jossa kuultiin innostuneita puheenvuoroja Seinäjoen seudun kasvusta ja kehityksestä. Esimerkkinä käytettiin laajenevaa teknologia- ja innovaatiokeskus Framia, jonka ensimmäiset rakennukset alkoivat kohota Seinäjokivarren pelloille 2000-luvun alussa. Eräs puhuja havainnollisti nopeaa muutosta ja samalla viihdytti yleisöä kertomalla, että vielä joitain vuosia sitten teknologiakeskuksen paikalla viljeltiin perunaa! Vieressäni istunut kollega kuiskasi minulle: ”niin, mutta perunaa voi syödä”. Lue loppuun →

Visiting scholar investigates bacteria in cows

|

Kuva blogiin LifI am a visiting scholar from the National Veterinary Institute at the Technical University of Denmark. I am visiting the Ruralia Institute in Seinäjoki in February, and I`m working with research director Timo Nieminen. My research is about the bacteria involved in giving dairy cows infection in the uterus after calving, which is a big problem in the dairy industry. Lue loppuun →

Projekteja ja pääsiäismunia

|

hytinkoskiKehittämis-, koulutus- tai tutkimusprojekteja kritisoidaan monesti lyhytjänteisyydestä niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin. Ehkä tutkimusprojekteille riittää enemmän ymmärrystä, mutta ainakin kehittämis- ja koulutusprojekteja arvostellaan usein, etteivät niiden hyödyt todella jalkaudu alueelle ja nivoudu arkeen pidemmällä aikavälillä. Lisäksi näin osaaminen karkaa usein toimijoiden mukana toisiin tehtäviin ja maantieteellisiin sijanteihin. Lue loppuun →

Onko hyvä ruoka maukasta, elämyksellistä vai turvallista? Osa 1/3: Kiina

|

O5-vuotias poikani tuijottaa epäluuloisesti noin kahtakymmentä pyöreän pöydän keskellä pyörivää ruokalajia ja valitsee viimein (painostettuna) sen, mikä muistuttaa eniten lauantaimakkaraa. Kylmä, vaaleanpunainen leike maistuukin etäisesti natriumglutamaatissa uitetulle possulle eli menee alas. Mieheni kiinalaiset työkaverit hämmästelevät lapsen valintaa. ”Harvalle länsimaiselle lapselle maistuu tuo siivutettu sian sisäkorva!” Ja minä hyssyttelen tässä vaiheessa jo sujuvaa englantia puhuvan pojan edessä, että ”sanotaan sitä vain makkaraksi”. Samalla kelaan päässäni, että ei sioissa tainnut ainakaan hullun lehmän tautia olla… Lue loppuun →

Argumentum ad hominem – Kun henkilökohtaisesta tulee henkilökohtaista

|

Mari, blogiinOlin hyppäämässä bussiin työmatkan alkutohinoissa. Sain puhelun, jossa tutkijan pätevyyteni kyseenalaistettiin kiivaasti. Tutkimukseni perustuu kuuleman mukaan kahteen haastatteluun. Siinähän ei olisi mitään vikaa sinällään, mutta tässä tapauksessa kuultu huhupuhe oli kaukana todellisuudesta. Bussilipun oston kiireet ja laukkujen kanssa käytävällä ähiseminen viidentoista kanssamatkustajan silmien alla eivät olleet syy olla kohtaamatta lankoja pitkin tulevan kansalaisen kritiikkiä. Soittajan mielestä se olisi ollut vain tekosyy. Lue loppuun →

Sikaviikko Seinäjoella!

|

kirjastolla[1]Heti aluksi on todettava, että kyse ei ole mistään viikon mittaisesta Provinssirock tai Tangomarkkinat rilluttelusta, josta ei jälkeenpäin muista mitään. Seinäjoen sikaviikossa kyse on oikeista sioista, niistä röhkivistä eläimistä, ja eläinlääkäriopiskelijoiden viikon kestoisesta harjoittelujaksosta. Siis ihan sikana työtä ja oppimista käytännön töissä! Lue loppuun →

Voiko aluekehittämisestä innostua? Vapaaehtoistyöntekijä tekee niin huomaamattaan

|

rantanen[1]Mikä saa tuhannet vapaaehtoistyöntekijät tekemään lukemattomia työtunteja leipää jakaen, koodia vääntäen tai kylätaloja kunnostaen? Voiko niin tylsältä kuulostava asia kuin aluekehittäminen innostaa tällaisiin suorituksiin vuosikausiksi ilman että euron euroa tipahtaa omalle tilille? Ei voi. Kukaan ei innostu aluekehittämisestä (paitsi maantieteilijät) saati projektihallinnosta niin paljon. Kyse on sen sijaan innostumisesta, joka lähtee sisäisestä motivaatiosta, koska tehtävä asia on itselle merkityksellistä ja tekeminen palkitsevaa (vrt. Ryan & Deci 2008, Martela & Jarenko 2014). Lue loppuun →