Helsingin yliopisto
Vuoden 2023 lopulla järjestettiin toiset Klaara-verkoston syysajot Helsingissä. Kyseessä oli kahden päivän intensiivinen tapahtuma, joka kokosi yhteen selkokielen tutkijoita sekä tutkimuksen liepeillä toimivia. Tavoitteena oli paitsi ajatella yhdessä selkokielen tutkimukseen liittyviä kysymyksiä, myös mahdollistaa selkokielen parissa toimivien verkostoituminen, vertaiskohtaamiset ja kollegiaalinen tuki. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Klaara-verkosto taustatukenaan Koneen säätiön rahoittama Selkokielen ytimessä -hanke.
Selkokielen neuvottelukunta julkaisi marraskuussa 2023 Selkokielen toimintaohjelman vuosille 2024–2026. Toimintaohjelman päätavoitteena on, että selkokielen asemasta Suomessa on tehtävä selvitys. Muut tavoitteet ovat:
- Selkotoiminnalle on varmistettava riittävät resurssit.
- Selkokieli on juurrutettava osaksi yhteiskunnan julkista viestintää.
- Selkokielen asiantuntemusta on Suomessa vahvistettava.
- Erilaisten selkoaineistojen julkaisemista tulee edistää ja lisätä.
Klaara-verkoston syysajoissa keräännyimme pohtimaan, mitä toimintaohjelma tarkoittaa erityisesti selkokielen tutkimuksen näkökulmasta. Mitä ovat uudet, monitieteisistä lähtökohdista nousevat tutkimusaiheet, jotka tukevat selkokielen uuden toimintaohjelman tavoitteita ja vievät niitä eteenpäin?
Selkokieltä ja selkeää yleiskieltä tulee tutkia ja kehittää rinnakkain. Ulla Tiililä Kotimaisten kielten keskuksesta alusti selkokielestä ja selkeästä yleiskielestä erilaisissa säädöksissä ja ohjelmissa, sillä aihepiiriin liittyy monenlaista tutkijoita kiinnostavaa problematiikkaa.
Selkokielen toimintaohjelmaa tukevan tutkimuksen kattokysymykseksi nousi, kuinka tutkimus ja käytännöt linkittyvät toisiinsa. Tämä kysymys istuu hyvin selkokielen tutkimuksen ylitieteiseen luonteeseen, joka yhdistää tieteen ulkopuoliset toimijat akateemiseen maailmaan.
Tiililän alustuksen jälkeen toimintaohjelman teemoja pohdittiin työryhmissä.
Selkokielen asiantuntemusta tukeva tutkimus
Työryhmässä syntyi paljon ajatuksia siitä, millainen tutkimus vie eteenpäin selkokielen toimintaohjelman tavoitetta vahvistaa selkokielen asiantuntemusta Suomessa. Toimintaohjelman todettiin jakautuvan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen sekä viranomaisiin vaikuttamiseen.
Selkokielen tutkimuksessa nähtiin samankaltaisuutta käännöstieteen tutkimuksen kanssa, erityisesti asiantuntijoiden koulutuksessa, kompetenssien kartoittamisessa ja opetusmenetelmien kehittämisessä. Selkokeskuksessa meneillään oleva selkokielen asiantuntijakriteeristön kehittämisprosessi tarjoaa myös kiinnostavia tutkimusasetelmia, sillä sitä voi peilata yliopistossa kehitettävään kääntäjien asiantuntijakriteeristöön.
Selkokielen tekstilajitutkimukseen liittyvät kysymykset olisi hahmotettava laajasti ja nähtävä mahdollisuudet esimerkiksi kaunokirjallisuuden tarjoamiin tutkimusyhteyksiin. Aiheeseen liittyy myös Kulttuurirahaston yläkouluille suunnattu selkokirjahanke, jonka seuranta ja tarkastelu tutkimusnäkökulmasta olisi tärkeää.
Kokonaiskuva selkokielestä viranomaiskontekstissa on tällä hetkellä hajanainen. Tarvitaan tutkimusta sekä kokonaiskuvasta että eri viranomaisten selkokielen osaamisesta.
Myös selkotoiminta kaupallistuu ja ammatillistuu. Asiantuntemus, hinnoittelu ja sertifiointi ovat vielä koskemattomia tutkimusaiheita. Samalla on tarpeen tarkastella Selkokeskuksen ja selkotunnuksen roolia tilanteessa, jossa sertifioinnin tarve voi kasvaa nopeastikin.
Tutkimuskohteena selkojulkaisut
Työryhmän pohdinnoissa korostui olemassa olevien selkoaineistojen kartoittaminen. Tietoa tarvitaan, jotta yhä parempien aineistojen julkaiseminen tulevaisuudessa on mahdollista. Tarvitaan empiiristä tutkimusta siitä, millaista selkokielistä aineistoa tuotetaan erilaisille kohderyhmille ja missä muodoissa. Aineistoja olisi tarkasteltava myös multimodaalisesta näkökulmasta tekstin, kuvan ja videon vuoropuheluna. Yhtä lailla on tärkeää saada kokonaiskuva siitä, miten selkoaineistoja käytetään ja millaisia aineistojen käyttäjien toiveet ja kokemukset ovat.
Työryhmä näkikin tarpeen tutkimushankkeelle, jossa pilotoidaan selkoaineistojen tuottamista yhteistyössä kohderyhmien kanssa. Tutkimushankkeen avulla on mahdollista ymmärtää syvemmin, millaiset aineistot ovat aidosti toimivia käyttäjien näkökulmasta ja millaisilla tavoilla materiaaleja käytetään. Kiinnostava on myös kysymys siitä, eroaako selkoaineistojen käyttäminen yleiskielisten materiaalien käytöstä. Tämän tutkimuksen avulla olisi mahdollista kehittää käyttäjälähtöisesti selkoaineistoja sekä aineistojen tuottamiseen liittyvää ohjeistusta.
Tekoäly tulee ajan myötä näkymään myös selkoaineistojen tuottamisessa. Emme vielä tiedä paljoakaan siitä, mitä piirteitä tekoälyllä tuotettuun selkokieleen liittyy, ja millaisia ovat tekoälyllä tuotetut selkoaineistot. Tulevaisuuden tutkimus avaa myös sitä näkymää, millaisia todellisia mahdollisuuksia tekoäly antaa selkokielen tarvitsijoille.
Selkosuomen ja -ruotsin lisäksi on tärkeää suunnata katse myös viittomakielisten aineistojen kartoittamiseen, tutkimiseen ja kehittämiseen. Tarvitaan perustutkimusta viittomakielestä ja selkoviittomista ja ylipäänsä aiheen asemoimista muuhun selkokielen tutkimukseen.
Yhteistyötä yli rajojen
Työryhmät olivat yksimielisiä siitä, että tieteidenvälistä yhteistyötä eri tutkimusalojen kesken tarvitaan kaikessa selkokielen tutkimuksessa. Kielentutkijoiden ja käännöstutkijoiden yhteinen työ korostuu mm. selkomukauttamisen ja konekääntämisen kentällä. Samalla tavalla yhteisiä rajapintoja löytyy kirjallisuuden- ja selkoaineistojen tutkijoilla. Selkokielen opettamista ja kouluttamista on vielä tutkittu varsin vähän, ja aihepiirillä on ilmeinen yhteys kasvatustieteisiin.
On helppoa tunnistaa yhteistyön mahdollisuuksia yhteiskuntatieteilijöiden kanssa, kun tarkastellaan osallisuutta ja saavutettavuutta. Aihealueeseen liittyvät esimerkiksi työllistymistavoitteisiin, maahanmuuttaneiden kielitaitoon ja integroitumiseen liittyvät kysymykset. Oikeustieteiden, hallintotieteiden ja selkotutkimuksen kohtaamiskentällä voidaan tarkastella esimerkiksi yhdenvertaisuuden kysymyksiä sekä sitä, missä tilanteessa selkokieltä tulisi, voi ja saa käyttää.
Kiinnostavaa on myös se, millaisia ovat viestinnän- ja tekstintutkimuksen näkökulmat selkoaineistoihin ja niiden tuottamisprosesseihin. Mitä selkokieli kirjoitettuna ja viitottuna tällä hetkellä on ja miten se näyttäytyy tekstilajitutkimuksen ja diskurssintutkimuksen näkökulmasta? Entä mitä mukautusprosessissa tapahtuu? Yhtä lailla on tärkeää tarkastella selkokieltä myös logopedisesta näkökulmasta, laajasti kommunikaatiohäiriöiden kontekstissa.
Selkokieli ei ole vain tekstejä. Selkokieleen liittyy yhä voimakkaammin vuorovaikutuksen ja epäsymmetrisen kommunikaation tutkimus. Edelleen tarvitsemme lisää tietoa selkokielen käyttämisestä erilaisten kohderyhmien kanssa moninaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Parvessa eteenpäin
Selkokielen tutkimuksella on monia yhtymäkohtia eri tieteenaloihin ja tutkijoihin. Olisikin tärkeää rakentaa yhteistyötä tieteenalojen kesken erilaisten teemapäivien, luentokurssien ja tutkimusartikkelikokoelmien avulla sekä nähdä yhteiseen toimintaan perustuvia rahoitusmahdollisuuksia.
Samaan aikaan on rakennettava yhteyttä tuleviin tutkijoihin alan sisällä ja liepeillä, ja luotava löydettäväksi hyvä parvi, jossa lentää. Klaara-verkoston syysajoilla koettiin innostunutta iloa, kun saimme tavata Helsingin yliopiston selkokielen opiskelijoita illanvieton yhteydessä. Keskustelimme päivän tutkimusaihioista, jaoimme ajatuksia ideoista ja tieteenalojen välisistä yhteistyön mahdollisuuksista, kuulimme toisiamme ja verkostoiduimme.
Syysajojen jälkeen Klaara-verkoston sähköinen parvi on avautunut. LinkedIn-tilillä ajankohtaisten tutkimusuutisten lisäksi on vapaasti tarjolla mm. yhteisen kokoontumisen tuloksena syntyneitä ”gradupaloja”. Nämä ovat yhteisestä ajattelusta lohkaistuja, pro gradun kokoisia tutkimusaiheita tarjoiltavaksi maisterivaiheen opiskelijoille. LinkedIn-tili löytyy nimellä KLAARA – selkokielen tutkijoiden verkosto.
Selkokielen tutkimus on nuorta, mutta sillä on monitieteistä potentiaalia. Tutkimuksella on paljon annettavaa yhteiskunnalle, jossa yhdenvertaisuuden eteen tehtävää työtä on silmänkantamattomiin. Myöhemmin tänä vuonna julkaistava uusi selkokielen tarvearvio alleviivannee tämän jälleen kerran. Tutkimusta tarvitaan ja tähän tutkijoiden on vastattava yhteistyössä muiden selkokielen toimijoiden kanssa.
Soilimaria Korhonen on selkokielen asiantuntijayrittäjä Kuopiosta.
Pia Karasjärvi on väitöskirjatutkija Vaasan yliopistosta.
Kiitos, Pia ja Soilimaria, syysajojen kuulumisten välittämisestä! Hienoa huomata, että selkokieltä tutkitaan jo nyt monista näkökulmista ja erilaisin menetelmin. Selkokielen kielitieteellisen tutkimuksen lisäksi tärkeää on tosiaan laajempiin yhteyksiin ulottuva vuorovaikutuksen ja viestinnän tutkimus saavutettavuuden näkökulmasta. Mitä oikeastaan onkaan epäsymmetrinen vuorovaikutus?
Mainitsette toimintaohjelman päätavoitteen, että selkokielen asemasta tehtäisiin selvitys. Erityisesti olisi tärkeää miettiä selkokielen asemaa suhteessa selkeään yleiskieleen. Kun on tunnustettu selkokielisen viestinnän tarve, tuntuisi suorastaan itsestään selvältä, että selkokieli mainittaisiin selkeän kielenkäytön rinnalla julkisessa viestinnässä.
Ehkä selkosuomesta voidaan jo puhua konseptina, joka on mahdollista myös ”kaupallistaa” kuten digitaalinen saavutettavuuskin. Minusta tähän suuntaan vievät esimerkiksi selkokielen asiantuntijuuden määrittely sekä selkokielisyyden tasojen ja arviointikriteeristön tarkentaminen. Lisäksi tekoälyllä kehitellyt kielimallit voivat osoittautua ajan oloon hyödyllisiksi selkokielistämisessäkin.