Sekavaa, outoa, ihmeellistä, uutta. Ryhmätyömme on edennyt alun kaaoksesta työskentelyvaiheen kaaokseen. Valitsimme aiheeksi lööpin ”Opiskelijat hämmentyneitä tutkijan väitteestä – maa ei sittenkään ole pallo”. Aiheen valitseminen sujui yhteisymmärryksessä, koska tuo kyseinen lööppi oli kaikkien ryhmäläisten mielestä sopivan humoristinen ja kiinnostava. Tutkimussuunnitelma saatiin kasaan ryhmätapaamisessa alun sekasorron ja ajatusten pallottelun (pun intended) jälkeen, ja menetelmäksi valikoitui muutamien vaihtoehtojen kautta kenttätutkimus. Halusimme tarttua itse lööppiin ja todistaa väitteen vääräksi – vaikka väkisin!

Koko työtavan lisäksi myös blogin kirjoittaminen oli meille uutta. Tehtävään lähdettiin uteliaasti, vaikka ryhmäblogin tekeminen vaatiikin henkilökohtaista blogia enemmän suunnittelua ja työnjakoa. Aihetta pohdittiin ensin isona ryhmänä, tekstin sisältö jaettiin aihealueiden mukaan karkeasti kappaleisiin ja ideoita heiteltiin brainstorming-tyylisesti. Selkeät ohjeet toki helpottivat työtä ja toimivan suunnitelman sekä hyvän yhteistyön pohjalta kirjoittaminen lähti etenemään hyvin. Toiseen blogiin ei ollut selkeää aihetta, mikä tavallaan vaikeutti hommaa, mutta myös jätti tilaa lentäville ajatuksille. Vastuun ja vapauden tematiikka jatkui siis tässäkin. Ensimmäistä blogia löyhemmän rajauksen sisällä toimiminen antoi kuitenkin hienon tilaisuuden päästä harjoittelemaan yhteistyötä ja ryhmässä työskentelyä.

Tavoitteena Kohti tutkivaa työtapaa -kurssilla on kehittyä tutkimuksen suunnittelussa ja tekemisessä. Toistaiseksi tutkiva työtapa tuntuu pikemminkin hutkivalta työtavalta. Kehitystä kuitenkin tapahtuu – hitaasti, mutta epävarmasti. Keskustelimme siitä, millaisin keinoin ryhmätyötä voidaan parantaa kulkiessamme kohti tutkivaa työtapaa ja jättäessämme sen hutkimisen vähemmälle. Näitä keinoja on ainakin tehtävänannon huolellinen lukeminen, yhteisen sävelen löytäminen ja aiheessa pysyminen sekä ryhmän jäsenten erilaisten vahvuuksien tehokkaampi hyödyntäminen. Lähiopetuskerroilla opimme koko ajan uusia menetelmiä ja työtapoja, joita voimme kukin tahoillamme hyödyntää myöhempien opintojen aikana esim. kandityötä tehdessä. Tärkeää on myös oppimaan oppiminen, joka mahdollistaa itsenäisen kehittymisen akateemisten tekstien ja tutkimusten parissa.

Päivä päivältä karttuu ymmärryksemme siitä, mitä tieteellinen tutkimus on ja mitä se meiltä vaatii. Matkaa on, mutta ryhmässä sen taittaminen on hetkittäin jopa sangen mukavaa.

Ryhmä 8: Jyrki, Suvi, Katriina, Elli, Vieno, Vilhelmiina, Roosa, Taru, Samu ja Mikko.

Moi, yliopistokaverit!

Aiheemme on lasten ylipaino ja sen vaikutus sydämen- ja hengityselinten kuntoon. Mielenkiinnon aiheeseen herättivät ylipainon yleisyys ja siihen vaikuttavat tekijät. Liikunta ja terveelliset elämäntavat olivat myös vaikuttavia tekijöitä aiheen valinnassa.

Koska tutkimusaiheemme on laaja, rajasimme aihetta hieman. Suljimme pois vitamiinien ja lisäravinteiden vaikutukset, sekä mahdollisuuden ylipainon periytymisestä.

Päätimme tehdä tutkimusta syksyisin ja keväisin oppilaiden ensimmäisenä ja kolmantena lukuvuotena. Myös lasten vanhemmille lähetetään kyselylomake koskien perheen elintapoja. Koimme, että tutkimalla kyseisiä luokkia, saisimme tarkempia tuloksia. Vertailemme esimerkiksi miten iltapäivätoiminta vaikuttaa lasten elintapoihin. Oletamme suurimman osan ensimmäisen luokan oppilaista käyvän iltapäiväkerhoa, josta he saavat säännöllisesti välipalan sekä mahdollisuusuuden erilaisiin leikkeihin ja urheiluun. Koska kolmannella luokalla oppilaat eivät käy enää iltapäiväkerhossa, tarkastelimme millaista välipalaa lapset syövät vai syövätkö he ollenkaan. Pohdimme myös, mitä lapset tekevät koulupäivän jälkeen. Kokemustemme perusteella osa vanhemmista oppilaista suuntaa koulupäivän jälkeen kauppaan ja ostaa herkkuja välipalaksi. Vapaa-aikaa vietetään usein esimerkiksi elektroniikkalaitteiden parissa. Emme voi yleistää sitä koko ikäluokkaan, mutta verratessa ensimmäisen luokan oppilaisiin heitä on huomattavasti enemmän.

Toisella ryhmäkerralla jaoimme tehtävät. Osa ryhmästä kirjoitti blogitekstiä ja loput työstivät seuraavan viikon powerpoint-esitystä, jotta saisimme tehtävät aikataulun mukaisesti valmiiksi.

Ryhmä 1 / Julia, Laura, Elisa, Emilia, Johannes, Milena, Anna, Lotta, Nea & Maria

Moikka kaikki opiskelijakaverit!

Kohti tutkivaa työtapaa – kurssilla saimme valita meitä kiinnostavat aiheet, joiden mukaan ryhmät ryhmätyötunteja varten koottiin. Valitsimme aiheen ”Lasten temperamentilla ja tuen tarpeilla on vain vähäinen yhteys lapsen kognitiiviseen suoriutumiseen”. Aihe herätti meissä jokaisessa paljon ajatuksia, joten heti ryhmäytymisen alussa kävimme paljon kiivasta keskustelua. Ryhmässämme kyseenalaistettiin, ihmeteltiin, kyseltiin ja otettiin selvää sekä naurettiin. Oli mahtavaa huomata, miten innostuneita kaikki olivat heti alkuhetkistä lähtien. Monella oli kokemusta tutkimusten teosta jo lukioajoilta, mutta joukosta löytyi myös niitä, joilta kokemusta löytyy enemmän “tutkimuskentältä” eli useamman vuoden kokemusta pienten lasten kanssa työskentelystä. Toivomme, että tulevien ryhmätyötuntien aikana pystymme erilaisilla näkökulmillamme täydentämään toisiamme. 

Tehtävänantona oli selvittää, millä tutkimustavalla lähtisimme tutkimaan kyseistä väitettä. Aihetta oli mielestämme helpointa lähestyä kvalitatiivisesti suhteellisen pienellä otannalla, koska kvantitatiivinen tutkimus vaatisi suuremman joukon sekä pidemmän ajanjakson tutkimukselle. Totesimme myös, että temperamentin yhteyttä kognitiiviseen suoriutumiseen olisi hankala mitata ainoastaan tilastollisesti esimerkiksi lomakkeilla, koska tarvitaan fyysinen läsnäolo tutkittavan kohteen kanssa. Ajatuksena oli, että saadaan yleiskatsaus pienestä ryhmästä lyhyellä aikavälillä, joten menetelminä käyttäisimme havainnointia ja haastatteluja. Lapsia havainnoitaisiin heidän toimiessaan sekä yksin että ryhmässä. Haastatteluilla selvitettäisiin ensisijaisesti vanhempien ja päiväkodin työntekijöiden näkemystä lasten kognitiivisesta suoriutumisesta. 

Ensimmäisellä ryhmätunnilla saimme projektin hyvin käyntiin. Jaettuamme ajatuksia aiheesta, aloimme hahmottelemaan tutkimuksen rakennetta ja luonnetta. Tiedonkeruumenetelmien lisäksi pohdimme myös tutkimuksen haasteita ja saimme aikaan rakentavaa keskustelua monesta eri näkökulmasta.  

Seuraavaksi lähdemme rakentamaan tarkempaa tutkimussuunnitelmaa. 

Anni Ilkka, Jenna Lepistö, Ella Halkosalmi, Rosa Schmelzer, Tuula Vilva, Jasmiina Heikkinen, Saara Kekkonen, Julia Lind, Vilma Rissanen, Jonna Kaffka 

Moikka kaikille!

Nyt on kaksi viikkoa yliopistoa takana, ja alkujännityksestä on selvitty. Yliopiston rytmiin ja luentoihin alkaa pikkuhiljaa tottua. Vaikka yliopisto onkin uusi ympäristö, tuntuu se jo aika kotoisalta. Eri kursseilla on syntynyt myös hyviä keskusteluja luennoitsijoiden puheenvuorojen ohella. On tärkeää, että keskustelunaiheita löytyy ja myös me opiskelijat saamme jakaa ajatuksiamme. Innolla siis odotamme, mitä tuleva tuo!

Tällä viikolla oli ensimmäinen Kohti tutkivaa työtapaa -luento. Mieleen jäi erityisesti Glorian puheenvuoro. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka hän on kiertänyt eri puolilla maailmaa tutkien samalla varhaiskasvatusta. Lisäksi Gloria kertoi, kuinka suomalaiset ovat hyvin vakavia. Kuitenkaan samaa ei voi sanoa lapsista. Tällaiset kulttuuriset tavat opitaan vasta myöhemmin iän myötä.

Luennolla jokainen sai itse päättää mielenkiintoisista tutkimusartikkeleista yhden, jota tällä kurssilla lähdetään ryhmässä työstämään. Meidän ryhmäläisiä kiinnosti eniten artikkeli “Tutkija varoittaa: Lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa perusteella.” Aihe herätti paljon keskustelua ryhmässämme. Aloimme heti pohtimaan, millaisilla tavoilla voisimme lähteä tutkimaan kyseistä aihetta. Lukuisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme kuitenkin kvantitatiiviseen tutkimukseen, jossa pohdimme esimerkiksi, vaikuttaako koulutusasema oletuksiin. Ryhmämme päätyi kahteen hypoteesiin: mitä korkeammin koulutettu, sitä avarakatseisempi, sekä mitä enemmän eroaa ulkonäöllisesti, sitä isommat oletukset.

Keskustelimme ryhmätunnilla aktiivisesti myös monikulttuurisuuteen liittyen, ja syntyi monia mielenkiintoisia näkökantoja asiaan. Edistyimme hyvin oppimistehtävän suhteen, ja pilkoimme myös ryhmämme vastaamaan tietyistä tehtävistä -vaikka tietysti ryhmänä työskennelläänkin. Kaiken kaikkiaan luennolta ja ryhmäosuudelta jäi hyvin positiivinen fiilis ja odotamme innolla tulevaa tutkijatenttiä!

Roosa, Sanna, Jonna, Lotta, Serafina, Lotta, Susanna, Laura, Maija ja Ronja

KTT 1 tehtävä “ Lasten kapasiteetti tuottaa ymmärrettävää tekstiä on laajempi kuin osaamme ajatellakaan ”
Tutkimus, jota ryhmämme käsittelee ei ehkä ollut se kaikkein suosituin. Kuitenkin meille, jotka sen valitsimme, oli melko nopeasti selvää että tässä sitä on jotain mielenkiintoista. Aliarvioimmeko lasten kykyjä? Tarjotaanko liian vähän ohjausta, tukea ja mahdollisuuksia lasten kehittyä kielellisesti? Saavatko lapset tarpeeksi haasteita tekstin tuottamiseen? Huomioidaanko lasten kielelliset mahdollisuudet muunkielisten osalta tasa-arvoisesti? Huomataanko lukivaikeudet tarpeeksi ajoissa? Ideoita ja kysymyksiä lenteli ja kun saatiin tekniset asiat synkronoitua päästiin alkuun. Vaikka valmista ei ihan vielä ole tarjota luettavaksi niin jotain kuitenkin.

Pohdintoja: * Minkä ikäisistä lapsista on kyse ?
* Pitäisikö opetus aloittaa aikaisemmin kuin ensimmäisellä luokalla?
* Mitä tekstin tuottamisella tarkoitetaan tutkimuksessa ( kirjoittaminen, sanelu yms ) ?
——–> voi olla monimuotoista piirretty, laulettu yms (MOI hanke )
Minkälaista opetusta kielellisen kehityksen suhteen tehdään päiväkodeissa ja miten sitä voisi kehittää?
Miten määritellään kapasiteetti ja tuottavan tekstin määritelmä?
Esim.saduttaminen, onko tuottavaa tekstiä, kun lapset keksivät päiväkodeissa tarinoita, jotka kirjoitetaan ylös
http://mediataidekasvattaa.fi/oppimateriaalit/mita-tarkoittaa/artikkeli-sara-sintonen-ja-kristiina-kumpulainen-monilukutaito-moninaisuutena-toimintana-ja-osallisuutena/ Tässä artikkelissa pohditaan erilaisia tekstin tuottamisen muotoja, kirjoittajat HY lehtoreita
Lukivaikeudet: miten vaikuttaa tutkimukseen, jos lapsella on lukivaikeuksia, vaikuttaako tutkimukseen
Keskitytäänkö yhteen metodiin, vai onko käytössä monenlaisia tutkimustapoja?
Mikä on ymmärrettävää tekstiä?
Miten rajataan tutkittavat?
Minkälaisia kokemuksia tuottavan tekstin luomisesta: omat kokemukset ja työelämän pohdinnat
Tutkimuksen pituus.
Pystyykö tekstin tuottoa tutkimaan ilman että lapsi ymmärtää puhetta?
Mihin tekstin tuottaminen on yhteydessä?
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/99793/OT%20Maanselka.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Miten tutkitaan:
Paikka ja ympäristö:
-miten vaikuttaa koti/päiväkoti; sosiaalinen ympäristö
Minkä ikäisille tutkimussuunnitelma rajataan?
Voiko tuottava teksti olla leikkimistä? Kertomus? Puhetta?
Kuvakorttien avulla käytännön tutkimista: Lapsille kuvakortteja: kuinka monesta sanasta koostuu, mikä lasketaan tarinaksi/tekstiksi. Lasketaanko tarinan kertominen korteilla tekstin tuottamiseksi?
Kaksikielisyys; tuottaa tekstiä kahdella kielellä
Ehdotus tutkimukseen: kirjuri, joka kirjaa lasten tuottamaa tekstiä–
Tutkimus olisi hyvä toteuttaa leikkiin piilottaen -> Tarinan luomisen konteksti eri tavoilla
Leluja avustamassa tarinan tuotossa.
Roolileikki tai muu leikki, joka testaa luovuutta.
Varhaiskasvatusope-opiskelijoiden tutkimussuunnitelma
Kuva välineenä, mistä lähtökodista lähdetään liikkeelle
Huomioidaan rajoitukset, pelot yms.vaikuttavat tekijät lapsen rohkeuteen ja luovuuteen
Vasu-näkökulma: mitä oppimisen osa-alueet
Tutkimuskysymys: Tutkitaan 6-vuotiaiden kykyä tuottaa tekstiä
Esim. video: Mitä tässä sinun mielestäsi tapahtuu, osaako tämän ikäiset kertoa, mitä videolla tapahtuu? Sarjakuvatyyli yms.
Saako lapsi tietää, että tämä osallistuu tutkimukseen vai yritetäänkö pitää asia piilossa siltä varalta että se vaikuttaisi tuloksiin.
Annetaanko lapselle jokin ulkoinen motivaattori esim. Tikkari osallistumisesta
Mahdollinen hyöty: motivaation parantuminen
Halutaanko teettää samanlainen testi kaikille vai yritetäänkö jakaa porukkaa vaikka kahdenlaisilla testeillä mahdollista vertailua varten?
Tutkimusidea: Annettaan lapselle sarjakuva, jossa puhekuplat ovat tyhjät ja tämän tehtävä on täyttää omatoimisesti (tai aikuisen avustuksella jos ei osaa kirjoittaa) puhekuplat. Tarinan järkevyydestä ja sanojen laajuudesta voidaan lajitella ainakin kolmeen kategoriaan. Ei mitään tolkkua teksissä eli puhekuplien sanoma ei yhtään sovi kuvien kanssa. Teksti sopii sarjakuvan sanomaan, mutta teksti on todella simppeliä kuten yksittäisiä sanoja repliikkien sijasta. Hyvä kokonaisuus eli tarina on järkevä ja sieltä löytyy lauseita tai niitä muistuttavia alkuja.

Kuten yltä voi huomata on tutkimuksen rajaamisessa vielä tekemistä aiheen ollessa niin laaja ja mielenkiintoinen, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Emil, Sari, Samuli, Jesse, Hanifi, Aida, Heini, Keshika ja Antti.

Valitsimme tutkimusaiheeksemme “Lastenkirjallisuus rakentaa yhtenäistä kansallistunnetta”. Tapa millä ryhmät jaettiin tuntui erittäin toimivalta. Työskentely tehostuu ja motivaatio kasvaa kun aihe on kaikkia innostava. Me kaikki olemme kiinnostuneita kirjallisuudesta ja pidämme tärkeänä, että lapsille luetaan paljon kirjoja. Aloimme pohtia aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Niitä löytyikin paljon! 

Miten määritellään yhtenäinen kansallistunne? Katsotaanko tutkimusta suomalaisesta näkökulmasta vai eri maiden kulttuurien näkökulmasta? Mikä on suomenkielen taso -> luetaanko kirjoja vai katsotaanko kuvakirjoja? Keskitytäänkö tutkimuksessa suomalaiseen vai koko maailmanlaajuiseen lastenkirjallisuuteen?​

Mietimme myös, löytyykö lastenkirjallisuudesta yhteisiä samaistumisen kohteita vai onko niissä stereotypioita, joihin kaikki eivät voi samaistua. Minkälaisia ovat ylipäätään sukupuoliroolit lastenkirjallisuudessa? Päädyimme pohtimaan, että kansallistunne lastenkirjallisuudessa on kehittynyt ajansaatossa.​

Lopuksi saimme päätettyä tutkimuksen lähestymistavan. Tutkimuskysymystä täytyy varmasti vielä rajata, mutta tästä on hyvä jatkaa seuraavalla ryhmätunnilla!​

Aleksi, Fanny, Janette, Mia, Mirva ja Paula/Satuilijat

Aloimme käsitellä ryhmämme kanssa saamaamme tutkimusteemaa Pedagogiikan hukkaamat lapset. ”Lööppi” kuului: ”Lasten toimijuuteen keskittyminen vie opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota. Missä nämä lapset ovat?”.

Teema oli jollakin tavalla puhutellut jokaista ryhmämme jäsentä, ja kaikki kokivat aihepiirin tärkeäksi ja tutkimisen arvoiseksi. Keskustelimme kokemuksistamme siitä, miten usein olemme havainneet osan lapsista jäävän vähemmälle huomiolle kuin toiset, niin aikuisen ja lapsen kuin lasten välisissä vertaissuhteissa. Pohdimme ajatuksia heitellen, mistä se johtuu. Esiin nousivat esimerkiksi temperamenttierot, lasten eri taito- ja kehitystasot ja kotitaustojen erilaisuus ja sitä kautta lasten erilainen valmius toimijuuteen.

Seuraavaksi etsimme määrittelyjä toimijuuden käsitteelle. Löysimmekin muutamia hyviä määrittelyjä, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen käsitteen merkityksestä. Esimerkiksi Lehtisen mukaan se tarkoittaa lapsen voimavaroja ja toimintamahdollisuuksia omassa ympäristössään, yhtä paljon kykyä kuin lupaa tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan.

Pohdimme toimijuuteen liittyen myös sitä, mikä jää huomaamatta eli ei näy, kuulu tai herätä huomiota, kun keskitytään toimijuuteen. Arvelimme, että tässä tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsen toimijuus ei ole kovin ’aktiivista’ ja hänen hyvinvointinsa päiväkotiympäristössä on sen vuoksi uhattuna, sillä kuten Lehtisenkin tutkimuksessa sanottiin voimavarat ja niiden käyttö on suorassa yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Ja lapsen hyvinvointi kehittyy aikuisen ehdoilla niin, että kuinka hyvin aikuinen huomioi lapsen näkemykset ja pyrkimykset. Pohdimme myös, onko lööppimme sanamuoto kenties huono ja voisiko lööpin itseasiassa tarkoittama ajatus olla seuraava: ”lasten ’aktiiviseen’ toimijuuteen keskittyminen vie huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota”? Tällöin keskittyisimme edelleen toimijuuteen, mutta olennaista olisikin tilanteet, joissa se puuttuu jostain syystä. Tätä ajatusta rakentelimme eräänlaiseksi tutkimuksemme tarkoitukseksi tai lähtökohdaksi, eli miten lisätä vähemmän aktiivisten lasten voimavaroja ja avata heille väyliä toimijuuteen? Koimme hieman hankalaksi lööpin ymmärtämisen.

Lisäksi mietimme, onko toimijuus ”portaittainen ja liukuva” käsite/määre, jolloin tietyissä tilanteissa sitä voi olla liian vähän ja tietyissä liikaa? Silloin opettajan tehtäväksi muodostuisi säädellä lasten toimijuutta ei vain vahvistaen ja rohkaisten arempia vaan myös toisinaan rauhoitellen ja ’toppuutellen’ innokkaimpia ja ikään kuin tällä säätelyllä luoden tasapainoa ryhmän jäsenten vaikutusmahdollisuuksiin.

Keskustelimme myös tietyistä aiemmista tutkimuksista ja lähteistä, joita voisimme käyttää apuna tutkimuksessa. Mainittiin mm. Irmeli Järventien ”Päivänsäde vai menninkäinen? Identiteettien kasvattaminen eriarvoisuuden puutarhoissa” -artikkeli sekä Anna-Riitta Lehtisen väitöskirja ”Lasten kesken – lapset toimijoina päiväkodissa” (2000). Muitakin lähteitä arveltiin tarvittavan ja sovimmekin, että ennen seuraavaa tapaamista
jokainen tekee tiedon hakua lähteiden ja määritelmien sekä tutkimusmenetelmän osalta.

Tästä se lähtee, inspiroivaa olla mukana!

’Pedagogiikan hukkaamat’/Ritva, Jutta, Susanna, Anita, Inkeri ja Sindre

Ilmiöoppijat 

Tunnelmat kurssista ovat ensivaikutelmaltaan hyvät; kurssi käsittelee mielenkiintoista aihetta, josta on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Opettajat Lasse ja Jaakko vaikuttavat helposti lähestyttäviltä, huumorintajuisilta sekä asiantuntevilta, minkä takia lähdemme ensimmäiseen tehtävänantoon rohkein mielin.  Ennakko-odotuksia osalla meistä on jonkin verran. Kurssista on kuuleman mukaan tulossa haastava, mutta uskomme, että hyvällä ryhmähengellä ja tekemisen meiningillä tästä päästään läpi kunnialla.  

Ryhmämme on pirteä sekoitus eri-ikäistä ja eri taustaista porukkaa, joten odotamme innolla kuinka erilaisia näkökulmia ja ajatuksia saamme koskien tutkimustamme. Vaikka lähtökohtana pidetään sitä, että aihe on kaikille uusi, osalla meistä oli jo kokemusta tutkimusten tekemisestä, mikä helpotti ensimmäisen tehtävänannon aloittamista. 

Tarkoituksellisen ylätasoinen ohje jätti paljon tulkittavaa ja antoi tilaa keskustelulle ryhmässä. Aloituskerran suurinta antia olikin pohtia tehtävänantoa, sen rajauksia ja vertailla ryhmäläisten erilaisia tulkintoja asiasta. Keskustelu polveili runsaasti, muistuttaen vahvasti työelämän ongelmanratkaisusta, mikä ei taida olla sattumaa. Tutkivan työtavan ja oman alamme tutkimukseen tutustumisen lisäksi luulemme, että kurssilla saadaan myös maistiaisia tulevasta asiantuntijatyöstämme, jossa vastaukset eivät tule ulkopuolelta vaan yhdessä pohtien, tutkien ja tietoa hakien. 

Valitsimme tutkimusaiheeksemme luonnontieteiden oppimisen leikin/tutkimuksen avulla. Aloitimme ensimmäisen ryhmäkertamme kehittelemällä tulevaa esitystämme. Mietimme syitä miksi haluamme tutkia juuri tätä aihetta, tapoja, joilla voisimme aihetta tutkia sekä ongelmia, joita tutkimuksemme tulisi kohtaamaan. Keskustelua syntyikin enemmän kuin oli toivottu, ja monia hyviä ideoita ja mielipiteitä vaihdettiin. Kurssin ensimmäisen ryhmäkerran voisi nimetä otsikolla “kohti itseään tutkivaa työtapaa”, niin ajatuksia herättävä ensimmäinen ryhmäkerta oli.

Ilmiöoppijat/ Ilona, Tawan, Sofia, Suvi, Saana, Tuulia, Natalie, Outi, Jessica, Hanna 

Uuden kurssin alkaessa vapaus ja vastuu läsähtävät vasten opiskelijoiden kasvoja. Aivan mahtavaa! Kurssi ei toteutukseltaan seuraakaan luentojen perinteistä kaavaa, vaan aktivoi meitä oikeasti oppimaan ryhmätyön ja itsereflektion kautta. Pääsemme tutkimaan niin mitä mielenkiintoisempia aiheita kuin itseämme ja sitä kautta kehittämään ajatteluamme. Ja mikä olisikaan viisastumista ihanampaa!

Ryhmätyöskentelystä tulikin kurssin taikasana, jota oikein käyttämällä tulisimme oppimaan vielä paljon. Tiimiläisten erilaiset ideat pistävät väistämättä omat ajatukset uuteen järjestykseen ja antavat uusia mitä mahtavampia näkökulmia. Toki haasteita tulevat aiheuttamaan eri asioissa joustaminen ja kompromissien löytyminen. Aikataulut tulevat menemään ristiin eikä omaa roolia ryhmässä tunnu löytyvän. Vastuu ja vapaus on näissäkin annettu meille ja uskomme kykyihimme valjastaa ryhmätyö voimaksi.

Ryhmämme kokoontui ensimmäistä kertaa lounaan jälkeen – ja tämä olikin viisas päätös.
10 ihmisen ajatukset, suunnitelmat ja mielipiteet olisi ollut todella paljon vaikeampaa puristaa kasaan tyhjällä vatsalla.
Lähestyimme annettua tehtävää ja valitsemaamme aihetta todella innokkaasti. Keskustelimme avoimesti ja hyvin erilaisista näkökulmista. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä innokkuus ja avoimuus keskustelussa heti alkuun auttaa meitä varmasti ryhmänä tulevaisuudessa. Tosin tämä taktiikka johti siihen, että itse tehtävä ja sen kanssa eteneminen otti meistä vähän etäisyyttä.
Toisaalta pysyimme koko ajan aktiivisena ja pystyimme helposti keskustelemaan näkemyksistämme avoimesti. Lopulta ryhmätyön idea, tarkoitus ja tehtävä sisäistettiin hyvin, koska vähitellen löysimme yhteisen sävelen ja pääsimme lähemmäs kohti haluttua lopputulosta.

Koko kurssin ajan, ja toivottavasti myös kaikilla muillakin ryhmätyötä vaativilla kursseilla, haluamme säilyttää joustavan työskentelytavan. Tämä vaatii sen, että jokainen tietää, mitä ollaan tekemässä. Sovitaan ja tehdään yhdessä, ollaan joustavia ja osataan ottaa vastuuta.
Emmekä tietenkään voi jättää mainitsematta itse kurssia! Ryhmätyöskentelyn ohella kehittyminen kohti tieteellisempää ajattelua sekä tieteellisen tutkimuksen periaatteiden oppiminen on jokaisen henkilökohtainen tavoite.

Tutkivin terveisin,

Ryhmä 8: Jyrki, Suvi, Katriina, Elli, Vieno, Vilhelmiina, Roosa, Taru, Samu ja Mikko.

Hei kaikille Arvotyhjiöiltä!

Saimme purkaaksemme väitteen ”Varhaiskasvatuksessa ei ole arvojen ja katsomusten kannalta ’tyhjää tilaa’.”

Millä tavoin nämä arvot ja katsomukset sitten kulkeutuvat varhaiskasvatuksen toimintaan, ja miten ne siellä vaikuttavat? Pohdimme, millaisia ajatuksia väite varhaiskasvatuksen arvottuneisuudesta meissä herätti. Sivusimme hieman myös tyhjän tilan käsitettä ja keskustelimme siitä, millaiset tilanteet esimerkiksi päiväkodin arjessa voisivat olla vapaita arvoista ja katsomuksista.  

Arvot ja katsomukset 

Päätimme aloittaa alusta eli siitä, mitä arvon ja katsomuksen käsitteillä ylipäätään tarkoitetaan. Nettisanakirja määrittelee arvon näin:  “Se, minkä perusteella jotakin pidetään merkityksellisenä, hyvänä, arvokkaana” (Suomisanakirja I.) Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi 1 –kurssilla arvot taas määriteltiin sellaisiksi ”perusteiksi toiminnallemme,” jotka muun muassa “– vaikuttavat yhteiselämän periaatteisiin, ohjaavat valintojamme, ja ovat luonteeltaan melko pysyviä” (Jyrhämä 2019.) Katsomus on suomisanakirjan mukaan “pysyvä, lujittunut käsitys elämästä ja perusasioista” (Suomisanakirja II.)

Varhaiskasvatus pitää Suomessa sisällään päiväkodin, perhepäivähoidon ja niin kutsutun avoimen varhaiskasvatuksen, eli vaikkapa kerhot. Meitä kiinnostaa, millä tavoin arvot ja katsomukset näkyvät tällä varhaiskasvatuksen kentällä, ja mitkä ovat tahot, joiden kautta ne sinne kulkeutuvat. Keskustelussamme korostuivat päivähoidon opetushenkilöstön ja toisaalta lasten vanhempien katsomukset ja arvot olennaisimpina (oletettuina) vaikuttajina varhaiskasvatuksen arjessa. Myös mahdolliset ristiriidat lapsen kodin ja päivähoidon keskenään erilaisten arvojen välillä herättivät paljon ajatuksia. 

Hyvät ja huonot arvot 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n verkkosivujen mukaan opettajan toiminnan tulee pohjata eettisyyteen, ihmisyyden kunnioittamiseen, totuudellisuuteen, rehellisyyteen, kunnioitukseen ja oikeudenmukaisuuteen. Näiden arvojen viemistä varhaiskasvatukseen, eli töihin, siis velvoitetaan opettajalta.  

Ammattinsa ja sen tuomien arvojen lisäksi opettaja kuitenkin on ihminen omine henkilökohtaisine arvoineen. Millaisia arvoja ja katsomuksia hänen sitten kannattaisi ehkä suodattaa puheistaan ja toiminnastaan tullessaan työpaikalle? Keskustelussamme esiin nousivat ainakin voimakkaat ennakkoluulot ja vahvat poliittiset mielipiteet. Opettajan tulisi työssään toteuttaa ammattietiikkansa ja työyhteisönsä mukaisia arvoja, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa hänen henkilökohtaisten näkemystensä kanssa.  

Keskustelu opettajan henkilökohtaisen arvomaailman heijastumisesta esimerkiksi päiväkodin arkeen saattoi meidät myös uuden kysymyksen äärelle: millä tasolla omia arvojaan ylipäätään tunnistaa, saati sitten kontrolloi? Tulisiko opettajan aktiivisesti pyrkiä tunnistamaan ja tiedostamaan omat arvonsa ja katsomuksensa ja olla valmis muokkaamaan näitä määritelmältään ”melko pysyviä perusteita toiminnalle” muuttuvan yhteiskunnan niin vaatiessa?   

Tämän viikon postuksemme on kysymyksiä täynnä. Ensi viikolla saattaa olla jo selvemmät sävelet, kun käsiteltävä tutkimusaihe ja tutkija selviävät! 

ARVOTYHJIÖT: Toni, Aino L, Aino O, Veera, Arttu, Jasmin, Emmi

Lähteet:

Jyrhämä, Riitta. 2019. Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi I. Luento Helsingin yliopistossa 10.9.2019.

OAJ. Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. Verkkodokumentti. <https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/>. Viitattu 11.9.2019.

OAJ=Opetusalan Ammattijärjestö

Suomisanakirja I. Arvo. Saatavilla sähköisesti. <https://www.suomisanakirja.fi/arvo>. Viitattu 11.9.2019.

Suomisanakirja II. Katsomus. Saatavilla sähköisesti. <https://www.suomisanakirja.fi/katsomus>. Viitattu 11.9.2019.