Helsingin Jätkäsaaressa seisoo pissaavaa poikaa esittävä veistos, joka on nähnyt olemassaolonsa aikana useita sijoituspaikkoja ja saanut osakseen niin vihaa kuin rakkauttakin. Kyse on helsinkiläisen kuvanveistäjä Tommi Toijan teoksesta Bad Bad Boy, joka esittää taiteilijan tuotannossa tyypillistä, hieman hämillään olevan näköistä hahmoa vastaamassa luonnon kutsuun. Veistos on kokonsa ja aiheensa vuoksi varsin huomiota herättävä: Jätkäsaareen sijoitettu 8,5 metriä korkea poika näkyy pitkälle Verkkokauppa.comin myymälän edustalta. Veistos on valmistettu teräsrungosta ja ruiskubetonista.

Bad Bad Boy -teos nykyisellä paikallaan Jätkäsaaressa 26.10.2021. Kuva: Sade Derome.

Bad Bad Boy -veistos valmistui osaksi julkisen taiteen OpenART-tapahtumaa Ruotsin Örebrohon vuonna 2013. Siellä se sijaitsi lähellä Örebron linnaa olevassa puistossa, jossa se suihkutteli viereiseen jokeen (Oranen 2015). Syksyllä 2014 teos oli esillä Helsingissä Kauppatorilla, jossa se oli osa Amos Andersonin taidemuseossa järjestettyä Toijan näyttelyä ja Helsingin juhlaviikkoja. Helmikuussa 2015 veistos siirrettiin Jätkäsaareen.

Bad Bad Boyn siirtoa voidaan tarkastella ranskalaisen tieteenhistorioitsijan Bruno Latourin kehittämän iconoclash (kuvakalske) -käsitteen kautta. Latour erittelee kuvakalskeen alle viisi erilaista kategoriaa, joista Bad Bad Boy -teoksen siirtoprosessi voisi ilmentää kategoriaa b eli ihmiset, jotka haluavat korvata tietyt kuvat toisilla (Latour 2002). Vaikka teosta ei varsinaisesti ole haluttu korvata toisella teoksella, se koettiin kuitenkin Kauppatorilla joidenkin mielestä epäsopivaksi ympäristöönsä, eikä sen haluttu jäävän kyseiselle paikalle.

Kahden näyttelyn osana olleen teoksen konteksti liittyi vahvasti näyttelyiden luomiin raameihin. Teoksen siirto on vaikuttanut sen saamiin merkityksiin. Alkuperäinen konteksti on muuttunut, kun teos on liitetty osaksi uutta ympäristöä, jossa se ei enää ole osa väliaikaista näyttelyä. Uusi ympäristö on muokannut myös teoksen luonnetta. Vaikka teos on nykyisellä sijainnillaan edelleen vesistön läheisyydessä, ei veistoksen suihku virtaa enää vesistöön, vaan se on suunnattu suoraan mustaan asfalttiin.

Kauppatorilla sijaitessaan teos herätti niin negatiivista kuin positiivista palautetta. Teos nostatti lukuisia mielipiteitä jo OpenART- tapahtumassa Örebrossa. Helsingissä sen sijainti Kauppatorin satama-altaalla herätti runsaasti pahennusta asukkaille tutussa ja perinteisessä kaupunkiympäristössä veistoksen aiheen ja rujon ulkomuodon vuoksi (Tervola 2014a). Teoksen sopivuutta ympäristöön siis kyseenalaistettiin. Kaupungin keskustan keskeiselle paikalle, presidentinlinnan läheisyyteen ei haluttu pysyvää julkista teosta, jonka esittämä aihe on suurkaupungeissa ongelma.

Helsingin taidemuseo HAM:in kanta asiaan oli se, että koska Bad Bad Boy -teoksen vesisuihku jouduttaisiin katkaisemaan Kauppatorilla talvisin muiden suihkulähteiden tapaan, se vaikuttaisi oleellisesti teoksen taiteelliseen merkitykseen: pissaava poika ei pissaisi talvisin. Tämä vaikutti päätökseen siitä, miksi Bad Bad Boyta ei hankittu museon kokoelmiin, ja näin ollen veistos ei jäänyt Kauppatorille.

Bad Bad Boy -veistos Kauppatorin rannassa 17.10.2014. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva: Juho Nurmi, HKM, CC BY 4.0.

Ylen kulttuuriohjelma Strada kirjoitti vetoomuksen Helsingin kaupungille Bad Bad Boyn säilyttämisen puolesta. Vetoomuksessa tuotiin ilmi kaupunkibrändin luominen omaperäisellä tyylillä, johon tämä teos vastaisi. Suomen Kuvanveistäjäliiton toiminnanjohtaja Tiina Veräjänkorva kirjoittaa (2021, 20), että “julkisessa kaupunkitilassa myös taiteen vastaanottajien määrä kasvaa ja taide koskettaa myös heitä, jotka eivät näyttelytilaan astu.” Niin myös tämä teos sai suuren yleisöjoukon, joka kokee julkisen taiteen monella eri tavalla.

Toijan veistoksen sijoituspaikan herättämä keskustelu nostaa esille kysymyksiä siitä, millaista julkista taidetta kaupunkikuvan tulisi sisältää ja kenellä on oikeus vaikuttaa siihen. Julkisiin tiloihin tarvitaan myös esimerkkimme kaltaista mahdollisesti väliaikaista taidetta, joka herättää tilan käyttäjissä tunteita ja kerää julkista keskustelua osakseen. Myös kaupungin asukkaiden ja julkisen tilan käyttäjien mielipiteitä oman asuinympäristönsä taiteesta tulee kuulla. Julkinen taide rikastuttaa kaupunkiympäristöä ja myös tilalle epätyypillisten monumenttien näkeminen on tärkeää.

Näyttelyiden tai tapahtumien myötä kaupunkitilaan nousseet taideteokset herättelevät ajatuksia siitä, kuinka erityylisiä teoksia voisimme nostaa esille. Julkisten keskustelujen käyminen on tärkeää ja taide toimii siinä välineenä. Väliaikaisista teoksista voi nousta pysyviä monumentteja kaupunkikuvaan, jos ne päätetään siihen hankkia. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, eikä se poista teoksen hetkellistä merkityksellisyyttä väliaikaisessa ympäristössään.

Bad Bad Boy sijaitsee siis edelleen Jätkäsaaressa. Veistokselle on tällä hetkellä asetettu monen muun Helsingin julkisen taiteen kohteen tavoin suun eteen suurikokoinen kangasmaski, jolla viitataan koronaan ja maskien yleistymiseen Helsingin kaupunkikuvassa. Alun perin teoksen ilmoitettiin olevan vuokralla vuoden 2015 loppuun, mutta tavaratalo kertoo, että teos on toistaiseksi pysymässä paikallaan, eikä sille ole suunnitteilla uutta sijoituskohdetta. Teoksesta on vuosien saatossa muodostunut maamerkki, jota ohikulkijat pysähtyvät tutkailemaan. Monet myös päätyvät ikuistamaan itsensä sen kanssa. Uusi sijoituspaikka on luonut veistokselle asukkaiden keskuudessa uusia merkityksiä, joiden takia sen edelleen siirtäminen voisi tuntua tätä nykyä vaikealta. Väliaikaiseksi tarkoitettu teos on näin saanut pysyvämmän sijoituspaikan uudelta alueelta.

Liina Bäckman, Sade Derome, Sofia Karjalainen ja Siri Niemistö

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston opiskelijoita, jotka osallistuivat tutkimushankkeen järjestämälle Ikonoklasmi, fragmentaarisuus ja esineiden muodonmuutokset -kurssille syksyllä 2021.

Lähteitä:

Järvinen, Marju 2015. Pissaava poika jököttää nyt Jätkäsaaressa. Helsingin Sanomat 27.2.2015.

Latour, Bruno 2002. What is Iconoclash? Or is there a world beyond the image wars? Iconoclash. Beyond the image Wars in Science, Religion, and Art, ed. by Bruno Latour & Peter Weibel. London and Cambridge, MA, 16-46.  http://www.bruno-latour.fr/node/64

Lehmusvesi, Jussi 2014a. Pissaajapojan suihku hyytyisi pakkaseen – taidemuseo tyrmää suosikkipatsaan säilyttämisen. Helsingin Sanomat 23.9.2014.

Lehmusvesi, Jussi 2014b. Pissaajapatsaan tekijä poistopäätöksestä: “En itsekään seisoisi munasillani pakkasessa”. Helsingin Sanomat 24.9.2014.

Oranen, Mikko 2015. Kun on tunteet! – Tommi Toijan taiteilijantiestä. Tommi Toija. Mutatis Mutandis. Susanna Luojus, Mikko Oranen & Erik Söderblom. Helsinki: PARVS Publishing, 14–23.

Tervola, Marjut & Kangassalo Olli 2014. Strada ehdottaa Pissaaja-ukkelia pysyväksi monumentiksi. Yle 9.9.2014, päivitetty 15.9.2014.

Tervola, Marjut 2014a. Stradan pissapoika-hanke poiki raivoisaa palautetta. Yle 12.9.2014, päivitetty 15.9.2014.

Tervola, Marjut 2014b. Taidemuseo vastasi Stradan Pissapoika aloitteeseen. Yle 24.10.2014, päivitetty 29.10.2014.

Veräjänkorva, Tiina 2021. Pysyvää ja väliaikaista. Julkisen tilan taiteen tilasta. Puheenvuoroja julkisen taiteen konteksteista. Helsinki: Taideyliopisto, 13–36.