Pelko ja ahdistus varhaiskasvatuksessa

Pelko ja ahdistus ovat lajeille tyypillisiä sopeutumisreaktioita. Olemme observoineet näitä tunteita osana muita emootioita jo vuodesta 2015. Satunnaisotantaan perustuvan observoinnin ansiosta voimme antaa luotettavan kuvan ahdistuksen ja pelon havaituista määristä ja yhteyksistä lasten taipumuksiin, oppimisympäristöön ja johtamiseen. Ahdistusta ja pelko ilmeni keskimäärin 43 sekuntia päivässä lasta kohden. Eniten pelkoja esiintyy aamulla. Toimintana pelot ovat yliedustettuna ulkoilussa, lapsi on tällöin yleensä vailla fokusta toiminnalleen, toiminta on usein keskeytyvää ja huomio hajautuu monenlaisiin kohteisiin. Pelkotilanteissa lapsi on usein vetäytyvä tai omaan näkökulmaansa sidottu. 1-3-vuotiailla on eniten pelkoja, vaikka heidänkin pelon emootioiden osuus on vain 0,26%. Tytöillä on jonkin verran enemmän pelkoja kuin pojilla. Pelon emootiot varhaiskasvatuksessa eivät ole kuitenkaan leimallisesti avuttomien lasten kokemuksia, vaan sensitiivisten ja taitavien lasten kokemuksia. Pelko varhaiskasvatuksessa ei näyttäydykään pelkästään negatiivisena, vaan se ilmaisee rohkeutta kokea tunteita ja kykyä tarttua pelosta huolimatta tärkeinä koettuihin asioihin. Vain riittävän turvalliseksi olonsa kokevaa lasta uhkaava tilanne ei estä toimimasta ja kohtaamasta pelkojaan. (Kuviossa näkyy yhteys pelon ja ahdistusten kokemusten yhteys lapsen arvioituihin sosiaalisiin taitoihin lapsiryhmässä. Observointi ja arviointi ovat täysin toisistaan riippumattomia, joten yhteys kertoo jostakin todellisesta ilmiöstä.)

1-3-vuotiaiden ulkoilu

Kehittävän Palautteen tuloksia esiteltiin Hangzhoussa CECECin varhaiskasvatuskonferenssissa 3.12.2019. Tuloksista kävi muun muassa ilmi, että ulkoilu asettaa monella tavoin haasteita pienemmille lapsille ja heidän kasvattajilleen. Erityisen haastavia ovat kylmät talvikuukaudet, jolloin paksu vaatetus ja sää vaikeuttavat ulkoilusta nauttimista. Toisaalta ulkona vertaiskontaktien merkitys korostuu. Kuviosta nähdään, miten ulkoilussa sekä pienten lasten positiiviset että negatiiviset kokemukset korostuvat. Ulkoilussa voisikin kehitellä erilaisia lasiverantoja, lämmittimiä, majoja, lämmitettyjä hiekkalaatikoita ja välitiloja ulkoilun joustavaan hyödyntämiseen pitkin päivää.

Tutkimustietoa taaperoiden leikistä

Mannerheimin lastensuojeluliiton Leikkipäivä-ohjelma (https://leikkipaiva.fi/) kokoaa sivuilleen tutkimustietoa leikistä niin tutkimustulosten, asiantuntija-artikkeleiden kuin seminaaritallenteiden muodossa. Sivuilla on julkaistu aineistostamme koottu artikkeli, jossa keskitytään nimenomaan 1-3-vuotiaisiin lapsiin. Artikkelin painopisteenä on erilaisten leikin lajien erottaminen ja yhdistäminen, molemmista on hyötyä! Tutustu tiivistelmään osoitteessa https://leikkipaiva.fi/1%e2%88%923-vuotiaiden-lasten-leikit-varhaiskasvatuksessa/ ja varsinaiseen artikkeliin osoitteessa https://leikkipaiva.fi/wp-content/uploads/1%E2%88%923-vuotiaiden-lasten-esineleikit-roolileikit-ja-s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6leikit-1.pdf.

Monikulttuurin inkluusio & osallistuminen

Anna-Leena Lastikka on tutkinut lisensiaatintyössään monikulttuuristen lasten ja perheiden kokemuksia suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Työn nimi on Culturally and linguistically diverse children’s and families’ experiences of participation and inclusion in Finnish early childhood education and care. Anna-Leena hahmottelee varhaiskasvatuksen voimaannuttavaa pedagogiikkaa, joka perustuu lasten ja perheiden vahvuuksille, tiedolle ja osallistumiselle. On painotettava enemmän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden rakentamista varhaiskasvatusympäristöön kuuluvien lasten, perheiden ja kasvattajien välillä. Yksi lisensiaatintyön artikkeleista on koottu Kehittävän Palautteen aineistosta. Tutustu Anna-Leenan tärkeään työhön täällä.

Lapsen suhtautuminen muutokseen

Päiväkotien henkilökunta voi käyttää Lela-tarinaa lasten muutostrategioiden käsittelyyn. Nyt tarinasta on tehty vanhemmille sopiva versio. Lapsen näkemykset kertovat tärkeitä asioita siitä, miten lapsi ratkaisee oman elämänsä muiden kanssa. Tarinan avulla aikuinen saa tuntuman lasten tapaan suhtautua oman ja muiden elämän muuttamiseen. Vanhemmilla täytyy olla tuntuma siitä, miten lapsi rakentaa maailmaansa yhdessä muiden kanssa. Tarina on luettavissa täällä.

Itsearvioinnin luotettavuus

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on laatinut varhaiskasvatuksen laadun indikaattorit varhaiskasvatukselle. Näiden indikaattorien perusteella Karvi laati itsearviointiin perustuvan kyselyn varhaiskasvatuksen henkilöstölle, jonka tulokset on juuri raportoitu. Karvi esittää tulosten perusteella myös kehittämisehdotuksia. Mutta miten luotettavaa on laadun arviointi itsearvioidulla kyselyllä? Karvi ei mitenkään arvioi oman kyselynsä luotettavuutta. Mari Sillman tuo tähän päivänpolttavaan kysymykseen näkökulman. Sillman on laatinut Karvin indikaattoreista kriteerit, joiden toteutumista kunkin ryhmän kaksi opettajaa arvioi tietämättä toinen toistensa arvioinneista. Sillman vertaa ryhmän kahden opettajan arviointien samankaltaisuutta. Näin saadaan käsitys arviointien luotettavuudesta. Jos ryhmän opettajapari arvioi oppimisympäristöä samalla tavalla, mittarin voi katsoa mittaavan yhdenmukaisesti ryhmän toimintaa. Indikaattoreiden arviointi yhdellä kyselylomakkeella on tämän tutkielman tulosten perusteella haastavaa, lähes mahdotonta. Indikaattoreita tulisikin arvioida monimenetelmällisesti. Onkin huolestuttavaa, että Suomen arvioinnista vastaava Karvi ei tee lainkaan luotettavuusarviota, ei tee kunnollista esitestausta kyselylleen, ei selvitä kysymysten keskinäisiä riippuvuuksia eikä vertaa tuloksia muihin mittareihin tulosten pätevyyden (validiuden) selvittämiseksi. Karvi ei toteuta itse peräänkuuluttamiaan arvioinnin periaatteita. Metsämuurosen (2011) mukaan arvioinnin tulisi perustua osioiden kriittiseen tarkasteluun (validointi ja editointi asiantuntijamenettelynä), mutta osioiden kriittistä tarkastelua ei ole. Arvioinnissa tulisi olla pilottitutkimus, jotta tutkimuksen puutteet voitaisiin korjata, näin ei ole tehty. Osioiden hyvyys ja parametrien tarkistaminen pitäisi tehdä, mutta muuttujien suhteiden tarkastelu puuttuu kokonaan. Karvin pitäisi kuitenkin olla malli pätevästä laadun arvioinnista. Mari Sillmanin erinomainen gradu on luettavissa täällä. Sillmanin arvioimien kriteerien luotettavuuden perusteella on Kehittävän Palautteen oppimisympäristön arviointi muokattu vastaamaan Karvin kriteereitä. Tämän arvioinnin luotetttavuutta ja pätevyyttä voi arvioida esim. vertaamalla arviointeja riippumattomilla mittareilla tehtyihin observointiin ja johtamisarviointeihin.

Lapset varhaiskasvatuksen laadun arvioijina

Varhaiskasvatuksen arvioinnin merkitys tiedostetaan tänä päivänä entistä selkeämmin. Lasten osallisuuden korostuessa emme voi unohtaa lasten panosta myöskään laadun arvioinnissa, jota on toteutettu projektissamme vuodesta 2010. Aineistostamme laadittu artikkeli “Lapset varhaiskasvatuksen arvioijina – Lasten mukavina pitämät asiat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa” on juuri hyväksytty julkaistavaksi Varhaiskasvatuksen Tiedelehdessä. Tulosten perusteella lasten tekemä arviointi on lupaava menetelmä täydentämään monimenetelmäistä varhaiskasvatuksen laadun arviointia.

Miten suhtautua tehokkaaseen opetukseen?

 EARLI 2019 konferenssissa (Aachen Saksa) oli tutkimusryhmän symposium, jossa esittelimme kahden eri kulttuurin, Suomen ja Hong Kongin, varhaiskasvatuksen vertailua. Tarkastelemme erityisesti aikuisjohtoisen ja lapsilähtöisen toiminnan tuloksia. Tärkeässä osassa on lasten itsesäätelytaitojen kehitys. Kuvassa tutkimusryhmän jäsenet vasemmalta oikealle: Jyrki Reunamo (Helsingin yliopisto), James Ko (Education University of Hong Kong), Kathy Sylva (University of Oxford), Pamela Sammons (University of Oxford). Ensimmäinen aineistonkeruu alkaa syksyllä 2019 ja tuloksia on saatavilla kesällä 2019.

Päiväkodeissa ei kohdella kaikkia lapsia tasa-arvoisesti

Helsingin Sanomien pääuutinen 2.8. on varhaiskasvatuksen sisältöön liittyvä. Siinä käsitellään Kehittävän Palautteen tasa-arvoon liittyviä tuloksia. Varhaiskasvatuksen sisältökin voi nykyään olla päämedian pääuutinen, eikä vain sen organisointi. Tämä on tärkeää, sillä epätasa-arvoon johtavat prosessit ovat usein tiedostamattomia. Vain ymmärtämällä syrjäytymisen prosesseja voimme tietoisesti näitä prosesseja muuttaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on fiksua ja osaavaa. Varhaiskasvatus on kivijalka tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvoinen suhtautuminen on kuitenkin erittäin monitahoinen asia.  Lue Helsingin Sanomien artikkeli, jossa esitellään Kehittävän Palautteen aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia,