Category: Opastettu kesäretki Ehrensvärdin jalanjäljissä

Palaamme Rosavillaan tekemältämme syrjähypyltä takaisin Kuninkaantielle. Se kulkee Kauklahden hauskan kylämäisen keskustan läpi Kuninkaankartanontien ja Erik Bassen tien nimisenä (Erik Basse oli ilmeisesti 1500-luvulla elänyt paikallinen isäntämies joka harrasti salakuljetusta Virosta) ja jatkuu sitten Hansatienä itään Turun radan vartta pitkin. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 2”

Viapori-projekti on pitkin kesää tehnyt retkiä 1700-luvun historiasta kertoviin kohteisiin Helsingin ympäristössä. Kesän loppumisen kunniaksi päätimme tehdä vielä yhden retken: matkasimme Kuninkaantien pääkaupunkiseudulla olevan osuuden päästä päähän, Kirkkonummen rajalta lännessä Sipoon rajalle idässä, ja tutustuimme sen varren nähtävyyksiin. Continue reading “Kesäretki Kuninkaantiellä, osa 1”

Tässä blogissa on jo parisen kertaa viitattu amiraali Carl Tersmedeniin ja hänen päiväkirjaansa. Tersmeden oli 1750-60-luvuilla upseerina Viaporissa ja omisti Albergan (Leppävaaran) kartanon, jonne hän rakennutti barokkityylisen kartanonpuiston kivipengermineen ja puistolampineen. Puistot olivat 1700-luvun loppupuolella muodissa rousseaulaisen “takaisin luontoon” -ajattelun hengessä, ja Helsingissä niitä rakensivat kartanonomistajien lisäksi myös rikkaat porvarit. Tersmedenin puisto oli kuitenkin kaikkein hienoin ja kuuluisin, ei vähiten niiden puutarhajuhlien vuoksi joita hän järjesti (kts. bloggaus Tersmedenin juhannusjuhlista). Teimme kesäretken Leppävaaraan ottaaksemme selvää siitä, mitä Tersmedenin ajan kartanoidyllistä on jäljellä. Continue reading “Kesäretkellä Albergassa”

Viime bloggauksessa jäimme siis Johan Hisingeriin (1727 – 1790), joka on Kansallisbiografian mukaan “parhaita esimerkkejä 1700-luvun Ruotsille ja Suomelle tyypillisistä vauraista ja vaikutusvaltaisista ruukinpatruunoista”. Hän sai Fagervikin, Billnäsin ja Skogsbyn ruukit haltuunsa isältään ja sediltään, jotka olivat nostaneet ne uudelleen jaloilleen Isonvihan jälkeen. Continue reading “Kesäretkellä Fagervikissä 2a/2”

Turun Akatemian teologian professori Jacob Bonsdorff vieraili Fagervikin ruukissa kesällä 1799. Matkakirjassaan hän antoi siitä seuraavan, loistavan elävän kuvauksen:

Useiden mutkien ja pitkän odottelun vuoksi saavuttiin silti vasta vuorokauden kuluttua perille Fagervikiin, uudelle ja laajalle levittäytyneelle ruukkiseudulle, joka muistutti kokonaista kaupunkia ja jossa riitti nähtävää useaksi päiväksi. Continue reading “Kesäretkellä Fagervikissä 1/2”

Historiallisissa kohteissa vierailemiseen on kaksi päätapaa, organisoitu ja impulsiivinen. Organisoitu tapa tarkoittaa sitä, että kohteesta otetaan selvää etukäteen, suunnitellaan aikataulut ja kulkuyhteydet ja tehdään eväät. Impulsiivinen tapa tarkoittaa sitä, että loikataan tien sivuun aina kun siellä näkyy jotakin kiinnostavaa. Continue reading “Poikkeama tieltä Iitissä”

Augustin Ehrensvärd ohitti Espoonkartanon 11. syyskuuta 1747, ollessaan paluumatkalla Helsingistä Tukholmaan pitkin Suurta rantatietä. Matkapäiväkirjaansa hän kirjasi seuraavan havainnon:

Iltapäivällä kello 3 lähdimme Helsingistä, Bemböle 2 peninkulmaa, Sundsbergiin 1 1/4 peninkulmaa, jossa yövyimme paroni Axel Leijonhufvudin luona. (…) Bebmbölestä tie jatkuu pitkin kaunista laaksoa, joka on melkein katkeamaton Sundsbergiin asti. Matkalla on Espoon herraskartano, suuri kreivi Wrede Sparrelle kuuluva säteri. Tuntuu siltä, että omistaja on aikonut jakaa suuren rakennuksen pöllöjen ja varisten kanssa. Continue reading “Kesäretkellä Espoonkartanossa”

Lämpimän sään ja Mikon lauantaisen bloggauksen innoittamana myös minä ja Sofia poistuimme tutkijankammiosta ja jalkauduimme kaupungille. Asetimme itsellemme pienen ongelmatehtävän: jos olisimme turistioppaita, joilta tilattaisiin kiertokävely Ruotsin ajan Helsinkiin, mitä näyttäisimme? Continue reading “Kävelyllä 1700-luvun Helsingissä”