Helsingin yliopisto
Toimintaterapeutti auttaa potilaita elämään mahdollisimman merkityksellistä arkea itsenäisesti. Yksilötapaamisten lisäksi työ sisältää pökkelömäisiä potilaskirjauksia ja terapeuttista tekstintuottamista.
On helmikuinen perjantai-iltapäivä, kun tapaamme kahvilan nurkkapöydässä toimintaterapeutti Petran. Hän työskentelee psykiatrian poliklinikalla mielialatyöryhmässä, jossa potilaina on täysi-ikäisiä. Yleisimmät diagnoosit potilailla ovat masennus ja ahdistuneisuus. Toimintaterapeutin työstä Petralla on useiden vuosien kokemus. Tänä ajanjaksona työnkuva on muuttunut. Suurin muutos on yksilötyön rinnalla lisääntynyt työparityöskentely. Yhteistyötä toimintaterapeutti tekee eniten sosiaalityöntekijän kanssa, mutta myös sairaanhoitajan ja psykologin.
PT eli potilas, AK eli allekirjoittanut
Toimintaterapeutin työhön kuuluu potilastapaamisten ja niiden suunnittelun lisäksi kirjaamista. Kirjauksissa käytetään jonkin verran lyhenteitä, esimerkiksi PT eli potilas ja AK eli allekirjoittanut. Erikoissairaanhoitoon hakeutuviin henkilöihin viitataan kirjauksissa aina potilaina eikä heidän etunimillään. Kirjauksia lukevat työryhmä sekä potilaat Kanta-arkistosta.
Toimintaterapeutti aikatauluttaa itse kirjaamisen ja se hoidetaan yleensä vastaanoton jälkeen. Petralla menee kirjaukseen yleensä aikaa vartista puoleen tuntiin. Toisinaan saattaa tulla kiire.
Kirjaus kertoo vastaanoton luonteesta: jos potilaan olotila on hajanainen, toimintaterapeutin voi olla hankala pukea sanoiksi tapaamisen sisältöä. Tämän takia tekstin jäsentäminen kirjaukseen voi olla haastavaa ja tekstistä tulee helposti poukkoileva. Myös potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset näkyvät tekstissä, sillä kaikki tapaamisen yhteydessä ilmenevät poikkeamat on kirjattava. Mitä epäodotuksenmukaisempi tapaaminen on, sitä yksityiskohtaisempi kirjaus siitä tehdään.
Kirjauksissa ei kuulu olla olettamuksia potilaan vointiin liittyen, vaan kaikki kirjattava tulee käydä ilmi vastaanoton aikana. Jos toimintaterapeutti kirjaa potilaalle tehdyistä tutkimuksista, niistä on oltava lääkärin kirjaukset todisteena. Pelkkä potilaan oma kertomus ei riitä. Näin vältytään väärinkäsityksiltä.
Vakavissa tilanteissa kirjausta voi tarvittaessa viivästyttää niin, ettei se näy potilaalle heti: “On tilanteita, jotka on parempi hoitaa kasvotusten kuin että potilas lukisi ne itse Kannasta.”
Eväät tekstityöhön peruskoulusta
Petran kirjoitustausta on peräisin peruskoulun ja lukion äidinkielen oppitunneilta sekä ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tekemisestä. Työhön perehdytyksen yhteydessä on annettu ohjeita kirjaamistyyleihin kuten siihen, mikä on oleellista. Kirjauksissa täytyy näkyä lääkitykseen liittyvät merkinnät ja potilaan toimintakyky sekä siinä mahdollisesti tapahtuneet muutokset.
Petran kirjaamistyyli on säilynyt samanlaisena koko työuran ajan. Hoitoalalla vallitseva kirjaamiskulttuuri tekee virkkeistä lyhyitä. Niistä voi esimerkiksi puuttua pääverbi: Potilaan vointi ennallaan. Toimintaterapeutiksi opiskellessaan kirjaamistekstien tuottaminen tuntui Petrasta pökkelömäiseltä. Nyt hän on jo tottunut kyseiseen kirjaamistyyliin, mutta ei käytä sitä muualla kuin töissä.
Tunteiden purkamista paperille
Potilaskirjausten lisäksi toimintaterapeutti tekee tekstityötä myös ohjatessaan terapeuttisen kirjoittamisen ryhmiä työparin kanssa. Petran kuusihenkiset ryhmät tapaavat yhteensä kahdeksan kertaa. Kirjoittamisen aiheet ja teemat vaihtelevat tapaamisesta toiseen. Inspiraatio niihin saattaa kummuta edellisten tapaamiskertojen yhteisistä keskusteluista ja kirjoitetuista teksteistä. Toisinaan ryhmissä saatetaan myös työstää tekstiä yhdessä tai muokata jo valmiita tekstikatkelmia kuten runoja.
Puolitoistatuntisen tapaamisen aikana potilaat kirjoittavat spontaanisti aiheesta ja antavat ajatuksen virrata. Oikeakielisyys on sivuseikka. “Tärkeintä on saada kynä liukumaan paperilla.”
Potilaat kirjoittavat aina lähtökohtaisesti itselleen ja päättävät haluavatko kerran päätteeksi jakaa tekstinsä muille. Usein potilaat haluavat lukea tekstinsä ääneen ja tällöin he saavat niistä myös kommentteja. Joskus potilaat eivät halua jakaa tekstejään esimerkiksi liian henkilökohtaisuuden takia. Tällaisessa tilanteessa voidaan keskustella siitä, millainen kokemus kirjoitusprosessi oli ja millaisia tuntemuksia se herätti.
Toimintaterapeutin työssä palkitsevaa on ihmisläheisyys sekä se, että pystyy tarjoamaan potilaalle kokemuksen ymmärretyksi sekä kuulluksi tulemisesta omassa tilanteessaan. “Oivalletaan yhdessä potilaan kanssa jotakin oleellista hänen tilanteeseensa liittyen”, Petra sanoo ja laskee tyhjän kahvikupin hymyillen takaisin pöydälle. “Tuntuu hyvältä, kun voi auttaa.”
Petran nimi on muutettu.
Kuva: Pixabay.
Irene Rydberg, Amina Saara Soliymani, Elina Heikkinen