Kuukausi: toukokuu 2021

Julkaistu

Digistä huolimatta potilas edellä

Vuosien saatossa ensihoitajan työ on kokenut suuren muodonmuutoksen, kun potilastiedot kirjataan jo kentällä digiin. Kannettava tietokone seuraa aina ensihoitajaa ambulanssiin ja asiakkaan luo, jossa kiireen keskellä on pystyttävä tekemään kirjaukset loogisesti ja tiivistäen. 

Keskisuomalainen ensihoitaja Juha Hyötyläinen on työskennellyt alalla yli 20 vuotta. Työhön kuuluu vakavasti sairastuneiden ja onnettomuuksissa loukkaantuneiden ihmisten auttamista sekä yhteistyötä asiakkaan hoitoon osallistuvien ammattilaisten kanssa. ”Koko elämän kirjon siinä näkee”, kuvailee Hyötyläinen.  

Työpäivänsä aikana Hyötyläinen on tekemisissä hyvin erilaisten kirjallisten ja suullisten tekstien kanssa. Muodollisuuden aste vaihtelee, kun päivittäisen tekstityön piirissä ovat vaikkapa työpaikan viikkotiedotteet, ilmoitustaulun viestit, yksikön oman WhatsApp-ryhmän luottamukselliset keskustelut, potilastietojärjestelmän lakisääteiset kirjaukset, hoito-ohjeet sekä sairaalahenkilöstön koulutusmateriaalit. Hoitotason ensihoitajan työnsä lisäksi Hyötyläinen toimii ensihoidon kouluttajana Keski-Suomen Pelastuslaitoksella. Hyötyläinen on myös valtakunnallisen Suomen Ensihoitoalan liiton (SEHL) puheenjohtaja ja luottamustehtävässään hän kirjoittaa yhdessä ammattiliiton lehden toimituksen kanssa muun muassa liiton jäsenjulkaisuihin. 

”Mitä ei olla kirjattu, sitä ei olla tehty”  

Tekstityö on olennainen osa ensihoitajien työtä. Tapahtumien kirjaaminen ja raportointi on ensiarvoisen tärkeää potilas- ja työturvallisuuden takaamiseksi. ”Mitä ei olla kirjattu, sitä ei olla tehty”, Hyötyläinen painottaa. 

Nykyisin kaikki kirjataan pääsääntöisesti suoraan sähköiseen järjestelmään, mutta toisinaan työn hektisyys ja äkilliset tilanteet vaativat luovuutta, sillä tapahtumapaikalla tilanneraportit ja tehdyt toimenpiteet on saatava kirjattua muistiin tilanteessa kuin tilanteessa. Muistiinpanovälineenä voi toimia vaikka pieni paperilappu, johon ranskalaisin viivoin merkitään kaikki tarvittavat tiedot. Oli kyseessä muistilappu tai suora kirjaus sähköiseen järjestelmään, on sen aina oltava tarkka, selkeä ja looginen. Kirjauksen perusteella tehtävä jälkiraportti on nimittäin juridinen paperi, jota saatetaan tarvita, mikäli tapahtuneesta vaaditaan jälkeenpäin esimerkiksi oikeudellista selvitystä. Tehdyt toimenpiteet on helpompaa todentaa jälkeenpäin, jos ne on kirjattu tarkasti ylös. 

Kirjaamisen lisäksi ensihoitajan työhön kuuluu suullinen raportointi ja konsultaatio esimerkiksi silloin, kun asiakas ja hänen tietonsa siirtyvät hoitajalta toiselle. Suullisessa raportoinnissa esiin nousevat samat ominaisuudet kuin kirjallisessakin, mutta kommunikaation merkitys korostuu. Ei ole sama, millä tavalla tai missä järjestyksessä asioita kerrotaan, jotta olennaiset tiedot saadaan välitettyä ja vastaanottaja saa kokonaiskuvan tilanteesta. Suullista raportointia helpottamaan onkin kehitetty valtakunnallisesti käytössä oleva ISBAR-menetelmä, tarkistuslistamainen työkalu, jonka avulla raportista saadaan jäsennelty ja selkeä. 

Paperista digiin 

Keski-Suomen pelastuslaitos siirtyi uuteen sähköiseen Merlot Medi -järjestelmään vuoden 2021 vaihteessa. Aiemmin ensihoitajat kirjasivat potilaan tiedot hoitotilanteessa käsin paperisille lomakkeille, minkä jälkeen sairaalassa tiedot piti kirjata uudelleen sähköiseen järjestelmään. Nyt paperilomakkeiden tilalla on kannettava tietokone, ja kirjaukset tehdään suoraan sähköiseen järjestelmään.  

Hyötyläisen mukaan uusi toimintatapa on ehdottomasti yksinkertaistanut ja helpottanut ensihoitajien työtä. Potilastietojen kirjaaminen on nopeutunut: ”Jos laitan syntymäajan, niin se etsii nimet ja osoitteet.” Järjestelmä tarjoaa myös rasti ruutuun -kysymyksiä, joten kaikkea ei tarvitse kirjoittaa, ainoastaan klikata, mikä mahdollistaa nopean etenemisen. Myös uudelleen kirjaamiselta vältytään. Kirjatut tiedot menevät niin potilasjärjestelmään kuin laskutukseenkin. Sairaalassa päästään lukemaan ensihoitajien kentällä kirjaamat potilastiedot jo ennen kuin ensihoitajat ovat ehtineet kuljettaa potilaan sairaalaan.  

Alussa uuden toimintatavan oppiminen jännitti ja nostatti epävarmuutta. Epävarmuuden aiheuttama kankeus aiheutti huolta myös kentällä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. ”Tuntui, että keskitytään enemmän koneeseen kuin potilaaseen, mutta ajan kanssa nähtiin, ettei se näin ole. Aina mennään potilas edellä.” 

”Täytyy sanoa, että on hyvä järjestelmä. Jos saisin valita, ollaanko nykyään tässä vai mennäänkö takaisin paperikirjaamiseen, niin ehdottomasti tässä”, toteaa Hyötyläinen. 

 

Elina Leskelä, Santeri Lintula, Kerttuli Punkari ja Saara-Leena Sormunen 

 

Julkaistu

Dramaturgi katsoo maailmaa tekstin kautta 

Satu Rasilan työssä kaiken tekemisen taustalla on teksti. Tiiviisti tekstien parissa työskentelevältä dramaturgilta vaaditaan paitsi paloa kirjoittamiseen myös valmiuksia kantaa vastuu tekstin välittämästä maailmankuvasta.  

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Satu Rasila työskentelee dramaturgina ja näytelmäkirjailijana Turun kaupunginteatterissa, jonne hän on kirjoittanut ja dramatisoinut lukuisia näytelmiä. Esimerkiksi Turku-trilogian muodostavat musikaalit Kakola (2012), Seili (2014) ja Varissuo (2018, yhdessä Palefacen kanssa) ovat Rasilan käsialaa.

Dramaturgin työssä kirjoittaminen nivoutuu kaikkeen muuhun tekemiseen: ”Kun prosessi on käynnissä, niin ajattelen, että lukeminen tai elokuvan katsominen on kirjoittamista. Pukusuunnittelijan kanssa keskusteleminenkin on jossain vaiheessa kirjoittamista.” Samalla Rasila kuitenkin korostaa, että iso osa hänen työstään on ”sellaista aikuistylsää”, kuten palavereissa istumista ja pöytäkirjan mukaan etenemistä. Tästä huolimatta kaiken tekemisen taustalla on aina itse teksti eli näytelmä. Kaikki, mihin Rasila työssään käyttää aikaa, liittyy tavalla tai toisella juuri siihen.

Käsialaa ja paineensietokykyä 

Kirjoittamista ja lukemista voi pitää tietyssä määrin universaaleina taitoina. Ammatikseen kirjoittavalla ihmisellä täytyy olla paloa tekstejä ja kirjoittamista kohtaan. Kirjoittaminen onkin taito, joka dramaturgin työssä kehittyy koko ajan, koska sitä tulee tehtyä joka päivä. Tärkeintä dramaturgin työssä on kehittää omaa makua ja “käsialaa”. Näitä taitoja vaaditaan jo teatterikorkeakouluun haettaessa, sillä ne ovat kaiken tekstinkäsittelyn takana.

Jokaisen kirjoittajan sisällä on kriitikko, ja omien odotusten ylittäminen saattaa olla tekijälle iso este. Toinen oleellinen taito, jota dramaturgin ammatti opettaa, on kyky sietää painetta ja pettymyksiä. Vaikka Rasila kirjoittaa päivittäin, hän korostaa, että aina ei voi onnistua: “Vaikka olisi ollut kirjoittaessa sata kertaa samoissa työvaiheissa, ei silti tiedä, tuleeko siitä aina mitään.” Kirjoittaminen onkin prosessi, johon tulee rutiini, mutta onnistumisesta ei silti ole takeita. Rasilan mukaan aloittelevana dramaturgina olisi ollut hyvä tietää, ettei kannata ottaa paineita, jos ei ole lukenut esimerkiksi kaikkia klassikkoteoksia. “Ei pidä jäädä liikaa sen fiiliksen alle, että on kokematon.”

Dramatisointi vaatii harkittua suunnittelua

Teoksen dramatisointi näyttämölle etenee monivaiheisesti, ja dramaturgin valinnat prosessin aikana vaikuttavat tekstin lopulliseen versioon. Henkilöitä tai tapahtumia dramaturgi ei saa kirjoittaa lisää, mutta tekstin rakenteen ja näyttämöllä tapahtuvan toiminnan avulla voidaan vaikuttaa siihen, millainen kuva maailmasta ja tekijöiden maailmankatsomuksesta välitetään.

Alkukieliseen versioon tutustumisen ja sen rakenteen hahmottelemisen jälkeen Rasila suunnittelee, missä järjestyksessä teoksen tarina kerrotaan: kerrotaanko se kronologisessa järjestyksessä, episodimaisesti vai aloitetaanko tarina lopusta. Rasila pohtii kirjoittaessaan myös sitä, miten esitys kannattaisi rakentaa, jotta sen suhde alkuperäiseen tarinaan voisi muodostua katsojalle mahdollisimman yllätykselliseksi. Näytelmän rakenteen suunnittelu on teosarkkitehtuuria, jossa olennaista on harkittu suunnittelu.

Kohtauksia ja niiden tapahtumia kirjoitettaessa on merkityksellistä, mitä tietyn kohtauksen tai tapahtuman aikana ollaan konkreettisesti tekemässä. Kaikki näyttämöllä tapahtuva toiminta kertoo nimittäin jotakin teoksen henkilöistä ja rakentaa teoksen estetiikasta kokonaisnäkemystä. Rasila kokeekin olevansa hyvin aihekeskeinen kirjoittaja. Kokonaisnäkemyksen luominen edellyttää, että löytää teoksesta jonkin sellaisen tason, joka yhdistää kaikkia teoksen henkilöitä. Tällainen voi olla esimerkiksi metafora teoksen koko miljööstä.

Vastuuta kantamassa 

Dramaturgin työssä sanoilla on suuri merkitys, ja dramaturgilla onkin vastuunsa kannettavana siinä, mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta. Esimerkiksi Varissuo-musikaalia tehdessään Rasila joutui pohtimaan raskaana olevan 16-vuotiaan tytön kohtaloa. Oleellinen kysymys oli, pitääkö tyttö lapsen vai tekeekö hän abortin ja mistä syystä.

Rasila on työssään kipuillut myös sen asian kanssa, voiko hän valkoisena, keski-ikäisenä ja keskiluokkaisena kirjoittaa tarinoita esimerkiksi etnisistä vähemmistöistä. Tämänkaltaisia keskusteluja käydään työryhmässä yhdessä: ”Joku keskustelu voi mennä isoon filosofiseen vastuunkantoon siitä, mitä saa ja haluaa väittää ihmiskuvasta.” Tällöin ollaan Rasilan mielestä dramaturgin työn ytimessä – puhutaan tekstistä, mutta samalla puhutaan laajemmin jopa elämänkatsomuksesta.

 

Noora Välimäki, Jasmine Pekola ja Pinja Leppänen

Julkaistu

Tasokas teksti antaa yritysmaailmassa etulyöntiaseman

Ville Haikola on toinen kaksihenkisen markkinatutkimusta tekevän yrityksen yhtiökumppaneista. Yrittäjän arki kuluu pitkälti kirjoittamisen parissa: työnkuva koostuu suurimmaksi osin tarjousten, lomakkeiden ja raporttien laatimisesta. Laadukkaiden tekstien tuottaminen onkin Haikolan mielestä yritysmaailmassa merkittävä menestystekijä.

Yrittäjän täytyy jatkuvasti miettiä, millainen tekeminen tukee yrityksen menestystä parhaiten ja luo asiakkaalle asiantuntevan, ammattimaisen vaikutelman. Haikolan mukaan huolellisuus kaikissa teksteissä – raporteista lomakkeisiin ja sähköposteihin – on erityisen tärkeää.

”En halua jättää työhöni kirjoitusvirheitä, sillä ne antavat huonon, hutaistun vaikutelman, jollaista en halua antaa yrityksestäni. Omien tekstien oikolukeminen on olennainen osa työprosessia.”

”Oikeakielisyys indikoi uskottavuutta ja pätevyyttä. Jos kahdella tekstillä on sama sisältö, mutta toisessa on virheitä, pidetään virheetöntä intuitiivisesti luotettavampana ja vakuuttavampana”, Haikola sanoo. Toistuvat virheet teksteissä antavat epäammattimaisen vaikutelman, vaikka sisältö itsessään olisikin moitteetonta.

Haikolan yritys toteuttaa asiakkailleen markkinatutkimushankkeita ja konsultoi tutkimusasioissa. Haikolan tekemiä tutkimuksia tilaavat hyvin monenlaiset ja -kokoiset yritykset ja järjestöt. Firman hankkeet ja niihin liittyvien tekstien luominen sujuu pääosin muutamassa eri vaiheessa. Tarjous tehdään ja lähetetään asiakkaalle, minkä jälkeen laaditaan kyselylomake, jolla kerätään tutkimusaineisto vastaajapaneelissa. Lopuksi tulosten pohjalta kirjoitetaan asiakkaalle raportti työn tuloksista.

Sujuvan tekstin ainekset

Virheettömän kieliopin ja muiden teknisten tekijöiden lisäksi työn tuloksissa on tärkeää, että myös analyyttinen puoli on kunnossa. ”Tällä tarkoitetaan sitä, että tehdyn tutkimuksen tulokset ymmärretään ja niistä osataan poimia oleellinen”, Haikola tuumaa.

Asiakkaille suunnattujen raporttien tarkoituksena on puolestaan esitellä olennainen sisältö tiiviisti ja niin, että se on helppo ymmärtää. Keskeisten havaintojen erotteleminen ja johtopäätösten esitteleminen voi Haikolan mukaan olla ajoittain haastavaa. Tulokset täytyy esitellä niin, että ne ovat selkeitä, mutta samalla säilyttävät merkityksensä.

Epäsopivat lauserakenteet tai jopa sanavalinnat voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa väärinymmärryksiä tai vääristää tutkimustuloksia. Joskus monimutkaisten tutkimustulosten muotoileminen helppolukuiseen ja yksinkertaiseen muotoon aiheuttaa päänvaivaa.

”Yhteenvedon tekeminen tutkimuksen tuloksista on mielenkiintoista mutta raskasta, sillä siinä pitää miettiä tarkkaan, mikä on keskeistä, sekä miten sen saa muotoiltua ymmärrettävästi”, Haikola sanoo.

”Työstämme yhtiökumppanini kanssa pääasiassa molemmat omia projektejamme ja tekstejämme. Joskus saatamme kuitenkin sparrata toisiamme. Siitä on usein hirveästi apua, sillä toinen saattaa vaikkapa keksiä hyvän idean, tai muistaa jonkin oman vastaavan tapauksensa, jota voisi käyttää hyödyksi.”

Kirjoittamisen suuri rooli yrittäjän arjessa

Vaikka suurin osa ajasta kuluukin tietokoneen äärellä pähkäillessä, työskentely on innostavaa ja palkitsevaa. Haikola arvioi työajastaan jopa vähintään 95 prosenttia kuluvan kirjoittamiseen tai muuhun tekstin työstämiseen. Kaiken kaikkiaan pyrkimyksenä on tuottaa aina asiakaslähtöistä ja kilpailukykyistä tekstiä.

”Nyt kun miettii, niin kirjoittamisestahan tässä tosiaan lähinnä on kyse. Tärkeää on osata kirjoittaa fiksusti ja ytimekkäästi. Ja koko ajan tekemisen myötä oppii lisää.”

 

Kaarina Kahiluoto ja Emilia Haikola