Tekijä: Jaana Ahtiainen

Julkaistu

Myssyttelyä, vekslaamista ja diipadaapan väistelyä – HUSin Virve-päällikön vaihteleva arki tekstien parissa

Ensi- ja sairaanhoidon ammattilaisena toiminut Jari Latva-Käyrä on edennyt urapolullaan HUSin Virve-päälliköksi – tai Latva-Käyrän sanoin Virve-chefiksi eli Virve-kokiksi. Kokki hän ei kuitenkaan ole, vaan hän vastaa muun muassa Virve-radioiden käyttöönotosta ja käyttäjien kouluttamisesta Etelä-Suomen alueella. Kouluvuosinaan itsensä huonoksi kirjoittajaksi mieltänyt Latva-Käyrä on yllätyksekseen huomannut, että nykyisin hänen työpäivänsä koostuvat suurimmaksi osaksi teksteistä ja niiden kanssa “vekslaamisesta”.  

 

Grafiikkakuvassa henkilö istuu tietokoneella radiopuhelin edessään. Tietokoneessa lukee "HUS".

Epävirallisesta sähköpostista viralliseen ohjeistukseen

Termi Virve on monille tuntematon, ja Jari Latva-Käyrä onkin tottunut kysymyksiin siitä, mitä hänen työnkuvaansa kuuluu. Virve tarkoittaa korkean varautumisen viestintä- ja tietojärjestelmää, viranomaisradioverkkoa eli toisin sanoen radiopuhelinta, jota käyttävät sosiaali- ja terveystoimen lisäksi esimerkiksi poliisi ja pelastustoimi. Latva-Käyrä toimii Virven aluepääkäyttäjänä Etelä-Suomen yhteistyöalueella. Aluepääkäyttäjä koordinoi valtakunnallisten tietojärjestelmien yhteensovittamista, käyttöönottoa, käyttöä ja koulutusta. Hän esimerkiksi ohjeistaa puhelimen käyttöä koulutuksissa eri toimijoille, kuten ensihoitajille ja sairaalahenkilökunnalle.

Latva-Käyrän työpäivät ovat tekstien täyttämiä. Suurimmassa roolissa on kirjeenvaihto eri tahojen kanssa. Pääasiallinen viestintäkanava on sähköposti – WhatsAppia tai tekstiviestejä ei käytetä, sillä ne ovat tietoturvariskejä. Sähköpostit voivat toisinaan olla muodoltaan epävirallisempia, mutta esimerkiksi ministeriön kanssa kommunikoidaan virallisemmalla otteella. Sähköpostikirjeenvaihdon lisäksi aikaa vievin osuus tavanomaisessa työpäivässä on erilaisten ohjeistuksien ja koulutusmateriaalien tuottaminen.  Koulutusmateriaaleja Latva-Käyrä luo valtakunnalliseen käyttöön sosiaali- ja terveysalan työntekijöille. Niitä tuotetaan pääasiallisesti suomeksi, mutta toisinaan myös englanniksi ja ruotsiksi. Koulutusmateriaaleja muokataan koulutuskohteen tarpeiden mukaisiksi.

Pyörää, eli kaikkia materiaaleja, ei tarvitse keksiä yksin uudelleen, vaan tekstejä tuotetaan yhteistyössä kollegoiden kanssa. Latva-Käyrä muistaa ihmetelleensä päällikön uransa alussa, mitä tarkoittaa kollegoiden käyttämä termi “myssytellä”. Myöhemmin oli selvinnyt, että termi tarkoittaa tekstien sisällön yhdessä pohtimista – laitetaan niin sanotusti mietintämyssy päähän. Myssyttelyllä teksteihin saadaan moniäänisyyttä.

“Ei mitään diipadaapaa”

Tekstien tuottaminen alkaa perehtymisellä taustatietoihin, kuten vaikkapa lakiin julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta. Tekstin lopulliseen muotoiluun vaikuttaa se, esitetäänkö se esimerkiksi rivisairaanhoitajalle vaiko ensihoitajalle. Valtakunnallisesti tekstien tulee kuitenkin olla yhteistä linjaa noudattavia. Tekoprosessin alussa tuotetaan lakipohjaan perustuva luonnos, minkä jälkeen aletaan sovitella “palikoita yhteen” kollegoiden kanssa. Tällöin on myös hyvä hetki pohtia, sisältääkö teksti kaikki ne asiat, jotka halutaan viedä eteenpäin. Lopuksi teksti oikoluetaan: “Sitten viilataan pilkkua niin sanotusti.”

Tuotettujen koulutusmateriaalien ja ohjeiden tulee olla riittävän lyhyitä ja ytimekkäitä – rönsyilylle ei ole tilaa. Kukaan ei jaksa lukea montaa kymmentä sivua kapulakieltä, vaan teksteissä pitää antaa sovellusesimerkkejä. Tärkeintä ovat ydinasiat: “Siinä ei saa olla semmosta diipadaapa-jaarittelua.”

Tekemällä oppii

Latva-Käyrä kertoo, ettei ole koskaan ollut mielestään hyvä äidinkielessä, ja varsinkin pilkku- ja yhdyssanasäännöt ovat tuottaneet harmaita hiuksia. Työn ja kokemuksen kautta hän on kuitenkin oppinut erilaisia tekstikäytänteitä ja tuottamaan erityisesti virallisia tekstejä. Työn mukana on tullut myös paljon uutta ammattisanastoa ja lyhenteitä, joita hän on joutunut opettelemaan ja käyttämään kirjoittamissaan teksteissä: “Tekemällä oppii.”

Virallisten tekstien parissa työskennellessä tulee välttää tulkinnanvaraisuutta, ja tekstien tulee noudattaa tiettyjä yleisiä normeja. Väärinkäsityksiltä ei voi kuitenkaan kokonaan välttyä. Jos esimerkiksi tekstiä on ollut tuottamassa turhan moni kirjoittaja, sen sanoma saattaa mennä ristiin. Työssä tottuu siihen, että kirjoitetussa viestinnässä tulee väärinymmärryksiä, jolloin on vain reilusti nostettava kädet pystyyn ja myönnettävä erehdys.

Latva-Käyrä on myös huomannut, että kielenhuoltajalle olisi hänen työssään tarvetta. Vaikka työssä on saanut oppia laajasti uusia tekstitaitoja, joita koulussa ei opetettu, vaatisivat viralliset ohjeistukset kuitenkin kielenhuollon ammattilaisen viimeistä silausta, jotta vältytään tulkinnanvaraisuuksilta. Lopuksi Latva-Käyrä toteaa: “Onhan se viestintä ihan helkutin hankala laji.”

Marika Jegoroff, Essi Latva-Käyrä, Tia Lehto, Melissa Rautio ja Adaliina Yrjänä

Julkaistu

Kielitietoisuus on opettajan tärkein tekstitaito

Kuvituskuvassa henkilö istuu kirjoittamassa kannettavalla tietokoneella.
Kuva: Christin Hume

Pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa englannin opettajana työskentelevän Kirsin työtä koulumaailman digitalisaatio on helpottanut, mutta luovuttiinko käsin kirjoittamisesta lukiossa liiankin äkkiä? Koulumaailman muutokset asettavat uusia vaatimuksia myös opettajan kielitietoisuudelle.

Kirsi on työskennellyt englannin opettajana pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa jo parinkymmenen vuoden ajan. Vuosien varrella hänen työnkuvansa on muuttunut ja moninaistunut muun muassa opetussuunnitelmauudistusten ja koulutuksen digitalisaation myötä. Myös tekstien kanssa työskentelyn käytänteet ovat vaihdelleet, mutta tekstityön rooli säilynyt opettajan työssä keskeisenä. “Tekstien kanssa työskennellään paljon ja päivittäin, lähes joka oppitunnilla”, Kirsi kertoo.

Englannin opettajan työpäivästä kuluu paljon aikaa erityisesti lukemiseen, mutta myös arviointi on keskeinen teksteihin liittyvä työtehtävä. Kirsin mukaan opiskelijoiden kirjoitusten lukemiseen ja arviointiin kuluu runsaasti aikaa, sillä tekstejä pitää lukea hyvinkin tarkasti ja ajatuksella. Omien tekstien tuottaminen ei sen sijaan kuulu hänen työnkuvaansa opiskelijoille annettavia kommentteja lukuun ottamatta. Työssä kirjoittaessaan Kirsi pyrkii siihen, että kielenkäyttö on mahdollisimman ymmärrettävää.

Sähköinen ja valmis materiaali helpottaa opettajan työtä

Lukion englannin opiskelussa tekstien kanssa työskennellään monin eri tavoin, mutta yhteistä kaikille teksteille on niiden sähköinen muoto. Digimateriaaleista opiskellaan tekstien ja tehtävien avulla esimerkiksi uutta sanastoa, fraaseja ja tekstinymmärtämistä. Suurinta osaa teksteistä yhdistää myös englannin kieli, vaikka joihinkin luetunymmärtämistehtäviin vastataankin suomeksi. Materiaaleja opettajan ei tarvitse tuottaa itse, mutta ne on tunnettava hyvin.

Kirsin mukaan digitalisoituminen on helpottanut arviointia. Alkuun hän suhtautui digitalisaatioon epäillen mutta on sittemmin huomannut, että sähköisten kokeiden arviointi on perinteisten paperikokeiden arviointia nopeampaa. Tietokoneella kirjoitettua tekstiä arvioidessa ei myöskään tarvitse tulkita kenenkään vaikeasti luettavaa käsialaa. ”Surullinen puoli on se, että opiskelijoille tekisi varmasti hyvää monella tapaa kirjoittaa välillä myös kynällä paperille”, Kirsi pohtii.

Opettajan kielitietoisuuden merkitys kasvaa oppilaiden kielitaidon heiketessä

Opiskelijat lukevat erilaisia tekstejä ja kirjallisuutta ylipäätään vuosi vuodelta yhä vähemmän, mikä on Kirsin mielestä sääli. Lukemisen vähentyminen näkyy myös opiskelijoiden vaikeuksina tuottaa omia tekstejä. Opettajan voi olla hankala tulkita, mitä opiskelijoiden teksteissä oikeastaan pyritään ilmaisemaan. Haasteita ilmenee yllättäen eniten silloin, kun suomea äidinkielenään puhuvat opiskelijat tuottavat tekstejä omalla äidinkielellään. Opiskelijoiden tekstien huononeminen asettaa omat haasteensa arviointiinkin: kymmenen vuotta sitten taso oli korkeampi, ja kiitettävään arvosanaan saatettiin vaatia parempaa osaamista kuin nykyään.

Kielitaidon heikkeneminen näkyy myös oppikirjojen sanastojen ymmärtämisessä. Kirsi kertoo oppikirjoissa olevan suomenkielistä sanastoa, jota kaikki opiskelijat, edes suomea äidinkielenään puhuvat, eivät ymmärrä. ”Keski-ikäisestä oppikirjailijasta on varmasti itsestään selvää, että kaikki tietävät mitä tarkoittaa esimerkiksi varakas. Mutta kaikki opiskelijat eivät tiedä”, Kirsi kertoo. Opettajan täytyy jatkuvasti pitää mielessä se, ymmärtääkö kohdeyleisö, mistä puhutaan ja kirjoitetaan.

Opiskelijoiden kielellisten taitojen heikentyessä opettajan kielitietoisuus nousee entistä suurempaan arvoon. Kielitietoisuudella tarkoitetaan kielenkäytön tietoista huomioon ottamista kaikissa oppiaineissa. Ajatus on, että kielenoppiminen ei rajoitu vain äidinkielen ja vieraiden kielten tunneille, vaan jokaisen oppiaineen tehtävä on alan kielenkäytön opettaminen. Kielitietoinen opetus on eräs keskeisimmistä vuonna 2016 voimaan tulleen perusopetuksen opetussuunnitelman opetuksen kehittämiseen liittyvistä tavoitteista.

Kielitietoisuus auttaa selkeiden ohjeiden laatimisessa

Kirsin työssä kielitietoisuus nousee esille erityisesti erilaisia ohjeita annettaessa. Opettajan on pidettävä huolta siitä, että opiskelijat todella ymmärtävät, mistä opettaja puhuu tai kirjoittaa. Esimerkiksi kielioppitermejä on syytä avata opiskelijoille jopa selkokielellä, koska ne ovat vaikeita suomea ensikielenään puhuvillekin. Kielitietoinen kirjoittaminen on Kirsin työssä erityisen tärkeää silloin, kun opiskelijat ja opettaja eivät kohtaa kasvokkain luokkahuoneessa.

Etänä Kirsi opettaa lukion aikuislinjan opiskelijoita, ja heidän kanssaan kommunikointi tapahtuu täysin kirjallisesti Google Classroomin ja Wilman kautta. Kirsi kertoo, että etäopiskelijoiden opettaminen on osoittanut hänelle, kuinka tärkeää opettajan on osata laatia ymmärrettäviä, selkeitä ja yksityiskohtaisia kirjallisia ohjeita.

“Huomaan, että olen onnistunut viestinnässä, jos opiskelijoilta tulee vähän tai ei ollenkaan tarkentavia kysymyksiä tehtävänannoista”, Kirsi toteaa.

Selkeiden ohjeiden laatimisessa Kirsiä on auttanut hänen käymänsä kielitietoisuuskoulutus. Kirsi toivoo, että kielitietoisuutta opetettaisiin enemmän myös yliopistossa “Kielitietoisuudesta on hyötyä aivan kaikille tekstien parissa työtä tekeville, ettei kirjoitettaisi kapulakieltä. Koska tekstejä on kaikkialla ympärillämme, kielitietoisuus tulisi ottaa huomioon laajemminkin yhteiskunnassamme.”

Iman Daher, Anni Matikainen, Melissa Varetto-Schnitter ja Ville Väisänen

Julkaistu

Queer-iloa ja tietoisuuden lisäämistä – seksologin työn kirjavuus näkyy erilaisissa someteksteissä

Ani Iivanainen vaikuttaa monella eri yhteiskunnan osa-alueella. Päivätyössään diakonina ja sateenkaariyhteyshenkilönä hän keskittyy erityisesti sateenkaari-ihmisten kokemaan hengelliseen väkivaltaan. Seksologian kentällä Iivanainen tuottaa mahdollisimman saavutettavaa sisältöä sosiaaliseen mediaan sekatekniikoin – taidetta ja tiedettä yhdistellen. Kaiken työn keskiössä on sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.

Haastateltava hymyilee kuvassa diakonin työvaatteissa ja sateenkaari-avainnauha kaulassa.
Kuva: Ani Iivanainen

Diakoni ja Suomen Seksologisen Seuran auktorisoima seksuaalineuvoja Ani Iivanainen työskentelee tekstien parissa monipuolisesti. Hän kouluttaa yhdenvertaisuuteen ja inklusiivisuuteen liittyvistä teemoista, seuraa aktiivisesti erilaisia seksologian kentällä julkaistuja tekstejä ja osallistuu niistä käytävään keskusteluun. Lisäksi Iivanainen tuottaa materiaalia muun muassa asiantuntijatekstien, blogipostausten ja sosiaalisen median päivitysten muodossa. Iivanainen on myös kirjoittanut sateenkaari-ihmisten kohtaamaa hengellistä väkivaltaa käsittelevän tietokirjan Isä meidänkin (2021). Iivanaisen pyrkimyksenä on tuottaa mahdollisimman ymmärrettävää sisältöä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta moninaiselle yleisölle – myös niille, joille aiheet ja teemat ovat vieraita.

Saavutettavaa sisältöä someen

Iivanaisen julkaisualustoista aktiivisin ja seuratuin on Instagram, jossa hänellä on kaksi tiliä. Annartfi-tili yhdistelee tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä aiheista sekä taidetta. Julkaisujen joukosta löytyy esimerkiksi valokuvaprojekti Me olemme, jossa Iivanainen on kuvannut queer-ihmisiä. Ani.iivanainen-tilillä taas keskitytään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja kristinuskoon liittyvien teemojen yhdistämiseen.

Iivanaisen Instagram-julkaisuissa teksti ja kuva selittävät toisiaan. Hän kertoo julkaisevansa kuvia sekä tietoa visualisoivana infografiikkana että taiteellisemmilla tarkoitusperillä riippuen siitä, mitä haluaa välittää. Suurin osa Iivanaisen kuvista sisältää myös tekstiä. Lisäksi on postauksia, joissa informaatioteksti on sijoitettuna pelkästään kuviin. Kuvan alle kirjoitettavissa teksteissä Iivanainen pyrkii selkeään kieleen. Iivanaisella on henkilökohtaista kosketuspintaa lukivaikeuteen, ja hän on huomannut, että selkokielisyys auttaa tekstin hahmottamisessa. Iivanainen on pyrkinyt edistämään saavutettavuutta entisestään lisäämällä kuviinsa myös alt-tekstin eli vaihtoehtoisen tekstin. Alt-tekstissä julkaistun kuvan sisältö kuvaillaan sanallisesti siten, että visuaalinen informaatio tavoittaa myös esimerkiksi näkövammaisen käyttäjän.

Positiivista sateenkaarevuutta faktapohjaisesti

Sosiaalisessa mediassa julkaistuja, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta käsitteleviä tekstejä tuntuu usein leimaavan negatiivinen sävy: puhe keskittyy siihen, mikä on huonosti. Iivanainen haluaakin erityisesti nuoria seuraajia ajatellen luoda toivoa tulevaisuudesta. Hän nostaa somepostauksissaan esiin yhteiskunnassa otettuja edistysaskelia vastapainona epäkohtien käsittelemiselle: “Haluan myös tuottaa materiaalia siitä, mikä saa aikaan queer-iloa.”

Iivanaisen somejulkaisut pohjaavat tutkittuun tietoon ja erilaisiin lähteisiin, jotka hän tavalla tai toisella merkitsee postauksiinsa mahdollisista merkkirajoituksista huolimatta. Näin postauksen nähnyt pääsee halutessaan paneutumaan aihepiiriin syvemminkin. Omien julkaisujensa ohella Iivanainen jakaa sosiaalisissa medioissaan muiden postauksia. Iivanaisen somepostauksissa kuuluu siis hänen oman äänensä lisäksi laaja asiantuntija- ja aktiiviverkosto seksologian alalta.

Perinteistä painettua ja pikseleitä

Iivanaisella on kokemusta tekstin tuottamisesta sekä perinteisesti painettuun muotoon että digitaalisille alustoille. Eri julkaisualustat ja -muodot mahdollistavat erilaisia tapoja tuottaa materiaalia. “Mitä pidempi formaatti, sitä syvemmälle aiheeseen voi upota yhdessä tekstissä”, toteaa Iivanainen. Eri julkaisukanavien hyödyntäminen vaatii ymmärrystä niiden ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista.

Vaikka kirjan sivuille painetun tekstin tuottamisessa ja sosiaalisessa mediassa julkaistavan postauksen muotoilussa on suuria eroja, kokee Iivanainen prosessien hyödyttävän toisiaan. Toisinaan etenkin somessa julkaistavien postausten lähdeaineistot saattavat olla laajoja, minkä vuoksi oleellista on kokonaisuuksien hahmottaminen ja kyky tunnistaa aineistoista keskeisimmät asiat. Toisaalta se, että on vaikkapa somejulkaisuja varten pilkkonut isoa ilmiötä pienempiin palasiin, lisää ymmärrystä siitä, mistä kaikesta suurempi kokonaisuus koostuu.

Seksologina Ani Iivanainen työskentelee eri tekstien parissa monipuolisesti ja aktiivisesti. Kiinnostus omaan alaan, into oppia jatkuvasti uutta ja laajat tekstitaidot ovat antaneet Iivanaiselle mahdollisuuden yhdistellä kiinnostuksenkohteitaan ja luoda monenkirjavaa sisältöä suurelle yleisölle. Tekstityön ytimessä on keskustelun käyminen – saavutettavasti, näkyvästi ja piilottelematta. Iivanainen toivoo tulevaisuuden tekstien ja tutkimusten tuovan mukanaan lisää näkymättömän näkyväksi tekemistä ja tietoisuutta siitä, että sateenkaarevuus ei tarkoita traagista elämää.

Jukka Ahlström, Roosa Heimo, Riia-Maria Kyllönen, Aino Kökkö ja Aino Männistö