Jesaja, Aamos, Job ja Sananlaskujen kirja suomalaisessa köyhyyskeskustelussa

Hanne von Weissenberg

Artikkeli on julkaistu alunperin julkaisussa Diakonian tutkimus, 2011(1), 88-94.

”Tein kuitenkin voitavani, hoidin lapseni, tein töitä silloin kun niitä oli saatavana eikä kai minun syyni ollut, että peräti kolme työpaikkaani meni vuorollaan konkurssiin, sekin elintarvikeliike, johon ensimmäiseksi tulin ja sain olla yli viisitoista vuotta työntekijänä.” (Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä)

”Oma ”köyhyyteni” ei johdu työttömyydestä. Työttömänä en ole ollut oikeastaan koskaan, mutta valitettavasti nykyään kaikki työt omalta alaltani tuntuvat olevan provisiopohjaisia, osa-aikaisia tai pätkätyötä. Etsin jatkuvasti kokopäivätyötä, kirjoitan hakemuksia, enkä ole ronkeli töiden suhteen. Teen töitä kahdelle yritykselle. Silti työtunnit jäävät niin vähäisiksi, että palkka yltää hädin tuskin eläkeläisen keskikuukausiansioon. Usein mietin, onko tässä mitään järkeä. Ja kuitenkin joka kuukausi kuvittelen, että seuraava on sitten helpompi.” (Työttömän tiistai)

Jobin kirja 7:1–31
Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva?
Eikö hän ole kuin palkkalainen,
joka tekee raskaita päivätöitä?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon,
kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia,
ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

Köyhyys ja Vanha testamentti. Miten nämä kaksi liittyvät yhteen? Vanha testamentti on koulutettujen kirjurien, todennäköisesti yhteiskunnan hyvinvoivaan ja vauraaseen luokkaan kuuluvien ihmisten kokoama kirjakokoelma. Tekstit on laadittu ja koottu monien dynaamisten prosessien tuloksena satojen vuosien aikana ja satoja vuosia sitten. Mitä niillä on tekemistä tämän päivän köyhyyden ja köyhien kanssa?

Vanhan testamentin teksteillä on tähän päivään ainakin se yhteys, että köyhyys ihmisten elämään vaikuttavana tosiasiana ei ole poistunut maailmasta. Vanhan testamentin tekstien kirjoittamisen aikaan köyhyys oli useimmiten absoluuttista kurjuutta, ja sitä se on yhä tänäänkin monissa kehittyvissä maissa. Silti köyhyys ei ole vain kehitysmaiden ja kaukana asuvien ihmisten ongelma. Köyhyyttä on myös rikkaissa teollisuusmaissa, myös meillä Suomessa.

Vanhan testamentin köyhyystekstien tulkinnassa on oleellista muistaa, että tekstit ovat oppineen yläluokan laatimia ja kokoamia, ja väistämättä tekstien kirjoittajien yhteiskunnallinen asema näkyy niissä muotoiluissa, joilla ne puhuvat köyhyydestä. Siksi onkin mielenkiintoista havaita, että myös nykyistä yhteiskunnallista keskustelua sävyttävät monet äänenpainot, jotka ovat tuttuja jo Vanhasta testamentista. Kuulemme sekä niitä tulkintoja, jotka pitävät köyhyyttä ihmisen omana syynä, että köyhyyteen myötätuntoisesti suhtautuvia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tiukasti vaativia ääniä.

Suomalainen köyhyyskeskustelu

Suomalaisessa mediassa on viime aikoina yhä useammin raportoitu suomalaisen köyhyyden kasvusta. Emme yhteiskuntana ole toipuneet edellisestä, 1990-luvun lamasta, vaan sen seurauksia korjataan edelleenkin. Suomalaisesta köyhyydestä on tulossa pysyvämpää ja periytyvämpää kuin aikaisemmin, ja se koskettaa erityisen kovalla kouralla lapsia. Tilastojen mukaan Suomessa elää noin 150000 lasta köyhyydessä. Edellisen laman jälkeen, vuodesta 1995, lapsiperheköyhyys on Suomessa kolminkertaistunut. Tämän lisäksi köyhyys periytyy aikaisempia vuosia helpommin. Tilastokeskuksen mukaan köyhän perheen lapsella on kaksinkertainen vaara jumittua köyhyyteen normaalisti tienaavan perheen lapseen verrattuna. Suomessakin joudutaan jo puhumaan sosiaaliryhmien välisistä terveyseroista, ja erot ovat Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) mukaan Suomessa poikkeuksellisen suuret verrattuna muihin Euroopan maihin: kun 35-vuotiaan työntekijämiehen keskimääräinen elinikä on 74 vuotta, samanikäinen johtavassa asemassa oleva mies voi puolestaan odottaa elävänsä kuusi vuotta pidempään.

Köyhyys voidaan määritellä absoluuttiseksi tai suhteelliseksi köyhyydeksi. Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa alle 2,5 dollarin päiväbudjettia. Suomalainen köyhyys on suhteellista köyhyyttä, ja tämän köyhyyden määritelmän mukaan köyhyysrajan alapuolella tienaavat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Vuonna 2009 se tarkoitti alle 1183 euron kuukausituloja. Köyhyysrajan alapuolella elävien henkilöiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana ja oli vuonna 2009 jo 700 000 henkeä.

Tuloerojen kasvu

Jesaja 10:1–3
1 Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,
jotka katalia päätöksiä tekevät
2 estääkseen heikkoja saamasta oikeutta,
riistääkseen kansani köyhiltä lain turvan,
anastaakseen leskien varat,
ryöstääkseen orpojen perintöosan.
3 Miten te aiotte selviytyä tilinteon päivästä,
kun kaukainen rajuilma ehtii tänne?
Kenen luo silloin pakenette apua hakemaan,
minne kätkette rikkautenne?

Vuonna 2008 julkaistun OECD:n Growing Unequal -raportin mukaan tuloerot ovat kasvaneet maailmassa viime vuosina, vaikkakin hitaasti. Toisaalla vaurastuminen on nostanut ihmisiä köyhyydestä, toisissa maissa on mennyt huonommin kuin koskaan. Tuloerojen kasvu ei ole sattumaa, vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Vaikka olemme tottuneet pitämään Suomea tasa-arvoisena ja pienten tuloerojen yhteiskuntana, ovat tuloerot kuitenkin kasvaneet Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja kasvu Suomessa on ollut OECD-maiden nopeinta. Pitkän linjan muutos on selkeä huolimatta siitä, että yksittäisinä vuosina kehitys on saattanut hidastua. Kaikkien mielestä tuloerojen kasvussa ei toki ole kyse kielteisestä ilmiöstä, vaan tuloeroja tulee nimenomaan kasvattaa kilpailukyvyn ja jatkuvan kasvun mahdollistamiseksi.

On kuitenkin niitäkin, joiden mielestä kyseessä on huolestuttava ilmiö, jolla voi olla vakavia seurauksia yhteiskuntarauhan kannalta, ja jota sen tähden tulisi jarruttaa. Tästä kertoo se, että helmikuussa (8.2.2011) eduskunnan täysistunnossa käytiin keskustelua opposition esittämästä välikysymyksestä hallitukselle, ja välikysymyksen aihe oli juuri Tuloerojen kasvu ja verotuksen rakenne. Tiistaina käydyssä keskustelussa SDP:n kansanedustaja Eero Heinäluoma viittasi pitämässään ryhmäpuheenvuorossa myös ns. kristillisiin arvoihin. Hän nosti esille Suomen evankelisluterilaisen kirkon tammikuussa 2011 esittämät hallitusohjelmatavoitteet tulevalle hallitukselle. Niissä kirkko esittää tulevaan hallitusohjelmaan ”kirjaukset suomalaisten terveys- ja tuloerojen kaventamisesta.” Myös vasemmiston Pentti Tiusanen vetosi kirkon kannanottoon. Sen sijan ne kansanedustajat, jotka taannoisessa homodebatissa mielellään vetosivat Raamatun sanaan, eivät kokeneet tarpeelliseksi tehdä raamattuviittauksia eduskunnassa käydyssä keskustelussa köyhyydestä ja tuloeroista.

Kirkon hallitusohjelmatavoitteet perustuvat kirkon sosiaalieettiseen vastuuseen, joka oletettavasti nousee kirkon perusasiakirjoista, joihin Raamattukin luetaan, sekä kirkon diakoniatyössä saatuihin todellisiin kokemuksiin suomalaisesta köyhyydestä. Silloin kun hyvinvointivaltion turvaverkot pettävät, on kirkon diakoniatyö ottamassa kiinni.

Mitä Raamatulla on sanottavaa keskusteluun tuloeroista? Vanhan testamentin kovaäänisin tuloerojen kasvun vastustaja löytynee profeetta Aamoksen nimellä kulkevasta kirjasta.

Aamos 2:6–86
Näin sanoo Herra:
– Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen,
en päätöstäni peruuta.
He myyvät rehellisen rahastaja köyhän kenkäparista.
7 He polkevat heikot maan tomuunja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan.—
8 Pantiksi otetuilla vaatteilla heitä lojuu jokaisen alttarin ympärillä, he juovat pyhäkössä viiniä, jonka ovat velallisiltaan korkoina kiristäneet.

Aamoksen julistus on usein ajoitettu Israeliin, 700-luvulle eaa., aikaan, jolloin hyvinvointi lisääntyi, mutta kasautuen yläluokalle. Sen seurauksena tuloerot kasvoivat, rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Vaikka kirjan syntyhistoria lienee tätä yksinkertaistusta monimutkaisempi, sen sanoma on selvä. Köyhyys ei synny sattumalta, vaan se on ihmisten, erityisesti valtaapitävien, toiminnan tulosta. Aamoksen kirja osoittaa, että kysymys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, varallisuuden tasaisesta jakautumisesta ja mahdollisuuksien samanarvoisuudesta on ikivanha kysymys. Aamoksen kirja on myös väkevästi sitä mieltä, että eriarvoisuus ei ole oikein vaan ehdottomasti tuomittavaa. Mikään uskonnollinen riitti tai rituaali ei voi korvata yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro (Aamos 5:23-24). Aamoksen kirjan vaatimat oikeus ja vanhurskaus tarkoittavat nimenomaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Erityiseen vastuuseen asetetaan ne, joilla on valtaa.

Toisaalta Vanhassa testamentissa on myös kohtia, joissa köyhyyden ja köyhien olemassaolo jokseenkin lakonisesti todetaan. Köyhiin kehotetaan suhtautumaan myötätuntoisesti, mutta ei esitetä yhteiskunnallista kritiikkiä tai uudistusvaatimuksia. Köyhyys on tosiasia, jolle ei juuri voida tehdä mitään. Varakkaampien tehtäväksi jää lievittää välitöntä kärsimystä almuilla.

Asenteet köyhyyteen. Erilaiset todellisuudet. Kuuluuko köyhien oma ääni?

Tuloerojen kasvu johtaa yhteiskunnassa erilaisten todellisuuksien syntymiseen. Tällöin hyvinvoivat rikkaat menettävät kosketuksensa siihen todellisuuteen, jossa köyhät elävät. Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kiinnittää tähän huomiota pääkirjoituksessaan 5.1.2011: ”Tuloerojen kasvu ei tarkoita vain sitä, että rikkaimpien ihmisryhmien tulot kasvavat entisestään ja köyhimpien tulot pysyvät ennallaan tai niiden ostovoima pienenee. Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä eikä taitoja työskennellä yhdessä.”

On mahdollista ajatella, että Raamatun moniäänisyys suhteessa köyhyyteen johtuu osittain samankaltaisesta ilmiöstä, sillä eivät suinkaan kaikki kirjoitukset ole samoilla linjoilla Aamoksen kanssa. Vanhan testamentin tekstien kirjoittajat ja kokoajat kuuluivat hyvin koulutettuun eliittiin ja olivat oman yhteiskuntansa hyvinvoivaa kansanosaa. Heidän tilanteessaan lähtötaso ei ollut syvä köyhyys, vaan vähintäänkin kohtuullinen varallisuus, josta hyvin huolehtimalla saattoi välttyä köyhyyteen ja kurjuuteen vajoamisen. Vaikuttaa siltä, että vaikkapa Sananlaskujen kirjan perinteistä viisausajattelua edustavissa lauselmissa näkyy juuri tällainen tausta:

Sananlaskujen kirja:
13:4 Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi.
19:15 Laiskuus vaivuttaa syvään uneen, vetelys joutuu näkemään nälkää.
20:13 Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi.

Miltä kuulostaa näiden Sananlaskujen kirjan ehkä hyvää tarkoittavien lauseiden rinnalla Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoitusprojektin tallentama ”oikean suomalaisen köyhän” teksti:

”Surullista on ympäristön luomat paineet, vallalla olevat käsitteet siitä, että esimerkiksi työtön on synonyymi laiskalle, että köyhä on yhtä kuin nahjus, saamaton; tai vaatimattomasti pukeutunut olisi trendeistä tietämätön, tyylikkyydestä ymmärtämätön. Nauttisin, jos näin ajatteleva voisi nähdä oikeita asioita oikeitten ihmisten takana ja sisällä. Kuinka monesta murheesta, menetyksestä ja epäonnesta tai väärinkäsityksestä köyhyyttä on syntynyt.”

Sananlaskujen kirjan korostama ahkeruuden merkitys joutuu kyseenalaiseksi myös kun tutustumme palkkaköyhyyden nimellä tunnettuun ilmiöön. Toisaalta on totta, että työ hidastaa köyhyyttä tehokkaasti. Työttömien perheiden köyhyysluvut ovat lähes kuusi kertaa korkeampia kuin työssä käyvien perheiden. Työ ei kuitenkaan aina riitä köyhyyden torjumiseen. Yli puolet köyhistä kuuluu talouksiin, joilla on jonkin verran tuloja. Syynä ovat vähäiset työtunnit vuoden aikana ja/tai matala palkka. Globalisoituvassa maailmassa työttömäksi jääminen ei myös aina ole seurausta omasta laiskuudesta tai saamattomuudesta, vaan työpaikan siirtymisestä halvemman tuotannon maihin. Täydellinen elämänhallinta ei aina ole mahdollista, ja tästä meille puhuu Saarnaajan kirja. Siinä oman elämänsä käsikirjoittajia raikkaasti ravistellaan, ja todetaan elämän olevan arvaamatonta ja yllättäviä käänteitä täynnä. Kaiken voi menettää yhdessä yössä.

Saarnaaja 2:21-23:
2: 21 Sillä voihan käydä niin, että kaiken, minkä on vaivaa nähden ja viisaasti, taitavasti ja menestyen saanut aikaan, joutuu sitten jättämään toiselle, vaikka tämä ei ole nähnyt siitä lainkaan vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri vääryys.
22 Tosiaankin, mitä ihminen silloin saa korvaukseksi vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, kaikesta, millä hän itseään rasittaa auringon alla? 23 Ovathan hänen päivänsä pelkkää huolta ja hänen työnsä murhetta, eikä hänen mielensä saa lepoa edes yöllä. Tämäkin on turhuutta.

Toisaalta, Sananlaskujen kirja muistuttaa:

22:2 Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut.

Omaan horjumattomaan asemaansa Jumalan edessä luottaa myös Jobin kirjan päähenkilö. Jobin kirjassa rikas patriarkka Job joutuu kokemaan juuri niitä ennalta arvaamattomia käänteitä, joiden hän ei olisi ikimaailmassa uskonut osuvan omalle kohdalleen. Jobin yläluokkaisuus ja usko omaan hyvyyteensä saattavat ärsyttää nykylukijaa. Omasta tilanteestaan käsin hän kyseenalaistaa yksinkertaistavat selitykset köyhyydelle, sairaudelle ja kärsimykselle. Jobin tarina kuvaa tilannetta, joka ei ole vieras tämän päivän köyhyydessä: kurjuus, köyhyys, mielen ja ruumiin sairaus ja ulkopuolisuus kasautuvat. Köyhyys lisää sairautta ja sairaus köyhdyttää. Äkillisesti köyhtyneen, ylhäisen patriarkka Jobin myötätunto ei ehkä ulotu kaikkein syvimpiin kurjuuden kerroksiin, mutta ainakin hän vaatii Jumalalta ja ystäviltään selitystä. Job uskaltaa kaiken syyllistävän puheen edessä olla sitä mieltä, että hänen tilanteensa ei ole oikeudenmukainen.

Mikä merkitys Raamatulla on siis suomalaisessa köyhyyskeskustelussa? Ensinnäkin, vaikka tänä päivänä tiedämme enemmän köyhyydestä ja sen monimutkaisista syistä, Vanha testamentti osoittaa, että keskustelua köyhyydestä on käyty jo satoja, tuhansia vuosia sitten. Toisekseen, vaikka Vanha testamentti on köyhyyden suhteen moniääninen ja sisältää myös tekstejä, jotka voidaan tulkita köyhiä syyllistäväksi puheeksi, missään köyhyyttä ja kurjuutta ei pidetä hyväksyttävänä asiantilana. Saarnaajan kirjaa voidaan jopa lukea niin, että kirjoittajan mukaan ihmisen epäonni voi olla täysin sattumanvaraisten käänteiden seurausta. Köyhyys on epätoivoa, kurjuutta ja sairautta, ja se tekee ihmisen elämän vaikeaksi. Köyhyyttä on pyrittävä välittömästi lievittämään, ja sen rakenteellisiin syihin on puututtava. Varakkaiden yksityishenkilöiden velvollisuutena on hoitaa oma osuutensa köyhien auttamisesta, mutta ennen kaikkea yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ovat vastuussa ne, joilla on valtaa vaikuttaa asioihin.

KIRJALLISUUS

Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD Countries. Paris: Organisation for Economic Cooperation and Development, 2008.

Anna-Maria Isola, Meri, Larivaara, Juha Mikkonen (toim.), Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. Keuruu (Otavan Kirjapaino): Kustannusosakeyhtiö Avain, 2007.

Kari Latvus, Sakari Häkkinen, Hanne von Weissenberg, Köyhien Raamattu. Helsinki: Kirjapaja, 2010.

Marjut Lindberg, Tuloerot rakentavat luokkayhteiskuntaa. Helsingin Sanomat 5.1.2011

Kaija Luoma, Harri Romar, Minna Sohlman (toim.), Työttömän tiistai. Kuvia ja kertomuksia jyväskyläläisten arjesta. Jyväskylän kaupunkiseurakunta. Jyväskylä: Kopijyvä, 2007.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tavoitteita hallitusohjelmaan 2011. Julkaistu 20.1.2011. Kooste ja liitteet on julkaistu myös verkossa: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/3240571A704B1933C225781D004934CD/$file/Kirkon_tavoitteet_hallitusohjelmaan2011.pdf

Eduskunnan välikysymyksestä 8.2.2011 käyty keskustelu ja puheenvuorot ovat luettavissa eduskunnan verkkosivuilta: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_151_2010_ke_p_1.shtml sekä kokouksen pöytäkirja: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_151_2010_p.shtml#kohta_linkki1

Köyhyyttä ja tulo- sekä terveyseroja koskevia tilastoja:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: http://www.thl.fi/ sekä erityisesti sosioekonomisista terveyseroista: http://www.teroka.fi/teroka/

Tilastokeskus (tulot ja kulutus): http://www.stat.fi/til/tul.html