Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, joka velvoittaa niin viranomaisia kuin meitä jokaista. Viranomaiset saattavat joutua miettimään kiperiä kysymyksiä turvatessaan sekä kansalaisten oikeuden uskontoon että vapauden uskonnosta. He saattavat myös ajautua määrittelemään uskonnon käsitettä pohtiessaan, kuka on oikeutettu uskontoon perustuviin oikeuksiin. Uskonnon tai uskonnottomuuden perusteella kukaan ei saa myöskään joutua muita huonompaan asemaan. Jotta tämä toteutuisi todella, täytyy jokaisen tiedostaa ja tunnistaa erilaisia tilanteita, joihin uskonto voi vaikuttaa.
Luettavaa aihepiiristä:
Essi Mäkelä: Uskontojen yhdenvertaisuudesta uskontoja rekisteröitäessä
Anna Hyvärinen: Uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistäminen – helppo nakki?
Maijastina Kahlos: Uskonnonvapaus antiikin Roomassa
Virpi Mäkinen: Uskonnollisen suvaitsevaisuuden varhaishistoria Euroopassa
Tuula Sakaranaho: Tataarit islaminuskoisina suomalaisina
Teemu Pauha: Ateismin monet kasvot
Minna Hietamäki: Uskonnot ja hyväksyvä tunnustaminen kouluympäristössä
Sami Reinikka: Uskonto turvapaikkaperusteena
Ilona Silvola, Talvikki Ahonen, Teemu Toivonen ja Ulla Siirto: Aidosti uskossa (Maahanmuuttoviraston uskontotulkinnoista)
Tuomas Äystö: Mistä viranomaiset puhuvat, kun he puhuvat uskonnosta? (sisältää uskonrauhapykälän pohdintaa)