Uskonnonvapaus & uskonnon tunnustaminen

Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, joka velvoittaa niin viranomaisia kuin meitä jokaista. Viranomaiset saattavat joutua miettimään kiperiä kysymyksiä turvatessaan sekä kansalaisten oikeuden uskontoon että vapauden uskonnosta. He saattavat myös ajautua määrittelemään uskonnon käsitettä pohtiessaan, kuka on oikeutettu uskontoon perustuviin oikeuksiin. Uskonnon tai uskonnottomuuden perusteella kukaan ei saa myöskään joutua muita huonompaan asemaan. Jotta tämä toteutuisi todella, täytyy jokaisen tiedostaa ja tunnistaa erilaisia tilanteita, joihin uskonto voi vaikuttaa.

Luettavaa aihepiiristä:

Essi Mäkelä: Uskontojen yhdenvertaisuudesta uskontoja rekisteröitäessä

Anna Hyvärinen: Uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistäminen – helppo nakki?

Maijastina Kahlos: Uskonnonvapaus antiikin Roomassa

Virpi Mäkinen: Uskonnollisen suvaitsevaisuuden varhaishistoria Euroopassa

Tuula Sakaranaho: Tataarit islaminuskoisina suomalaisina

Teemu Pauha: Ateismin monet kasvot

Minna Hietamäki: Uskonnot ja hyväksyvä tunnustaminen kouluympäristössä

Sami Reinikka: Uskonto turvapaikkaperusteena

Ilona Silvola, Talvikki Ahonen, Teemu Toivonen ja Ulla Siirto: Aidosti uskossa (Maahanmuuttoviraston uskontotulkinnoista)

Tuomas Äystö: Mistä viranomaiset puhuvat, kun he puhuvat uskonnosta? (sisältää uskonrauhapykälän pohdintaa)

Harjoituksia oppitunnille:

Kuka on kristitty? -draamaharjoitus