Ajankohtaista

Tiedekasvatus on toimintaa, joka lisää tiedeosaamista. Tiedeosaaminen tarkoittaa kykyä käsitellä sekä arvioida uutta tietoa ja seurata tieteellistä kehitystä sekä kiinnostusta näihin asioihin (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014). Yliopisto-opinnot tarjoavat paljon laajemmankin tieteellisen osaamisen ja asiantuntijuuden, mutta olisi yhteiskunnan etu, että jonkinlaista tiedeosaamista olisi niilläkin, jotka eivät ole suorittaneet yliopisto-opintoja. Koska tiede voi tarjota tulkintoja ja ratkaisuja moniin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kansalaiselle on tärkeää ymmärtää jotain tieteellisestä prosessista, tieteen arvioinnin perusteista, tieteen rajoitteista, objektiivisuuden haasteista ja keinoista vähentää puolueellisuutta. Nämä vaatimukset eivät saisi kuitenkaan sulkea ihmisiä ulos tieteen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon rajapinnoilla liikkuvista keskusteluista, vaan pikemminkin olisi tärkeää saada useammat osallistumaan. (Kolstø 2001.)

Tiedeosaamisen tärkeys voi tarjota teologian ja uskonnontutkimuksen opiskelijalle tärkeän näkökulman omiin opintoihin. Kursseilla ei opiskellakaan vain faktoja ja metodeja ei opetellakaan vain kandin- ja maisterintutkielmaa varten. Sen sijaan kaikessa yliopiston opetuksessa on taustalla tutkimus ja tieteellinen, kriittinen ajattelutapa, joista opitaan tuntemaan paitsi tulokset myös niihin liittyviä epävarmuuksia ja kiistoja sekä tapoja arvioida niitä. Tätä tietoa ja prosessia yliopistosta valmistunut voi viedä työskentely-ympäristöihinsä, olivat ne sitten uskonnollisissa yhteisöissä, kasvatuksessa, hyvinvointipalveluissa, viestinnässä, hallinnossa tai järjestöissä.

Teologia ja uskonnontutkimus lukeutuu humanistis-yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Esimerkkejä nimenomaan tällaiselle tutkimukselle tyypillisestä tieteellisestä ajattelusta ja argumentoinnista, josta voi olla hyötyä monenlaisissa asiantuntijatilanteissa, ovat seuraavat:

• erilaisten ajattelu- tai toimintatapojen erottelu ja nimeäminen käsitteiden avulla
• luokittelu tunnistamalla säännöllisyyksiä, yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia
• selittäminen pohtimalla kriittisesti syy-yhteyksiä tai niiden epävarmuutta
• oletusten tunnistaminen
• näkökulmien tunnistaminen ja vaihtaminen
• rajaaminen: mitä ryhmää, kontekstia tai ajanjaksoa joku päätelmä tai kuvaus koskee?
• yleensä näkymättömissä olevien ilmiöiden tai ihmisryhmien tekeminen näkyviksi.

Teologialle ja uskonnontutkimukselle erityisiä osaamisalueita puolestaan voivat olla teologinen ja uskonnollinen lukutaito, joihin liittyy uskonnon ilmiön moninaisuuden ja moninaisten vaikutusten ymmärtäminen sekä eksistentiaalisten kysymysten erittelykyky (Freathy & Davis 2018).

Sana ”kasvatus” vie ajatukset lasten ja nuorten kanssa toteutettavaan toimintaan. Tällaista toimintaa on jo pitkään ollut luonnontieteellisillä aloilla: on järjestetty tiedekerhoja, -leirejä, -synttäreitä ja muita tiedetapahtumia (Aksela, Oikkonen & Halonen 2018). Lapsia ja nuoria kannattaa myös teologian ja uskonnontutkimuksen opiskelijan miettiä. Teologia ja uskonnontutkimus eivät ole aloja, joissa tyypillisesti tehdään kokeita ja näkyvien ilmiöiden mittauksia. Miten puhua abstrakteista, monimutkaisista ja käsitteellisistä tutkimuksista lasten ja nuorten kanssa? Asioista voi antaa käytännön esimerkkejä ja etsiä aiheita lasten ja nuorten elämästä. Toisaalta teologiassa ja uskonnontutkimuksessa tehdään tutkimusta myös visuaalisista lähteistä. Lasten kanssa voi myös ennakkoluulottomasti filosofoida, jos lähtee yksinkertaisista kysymyksistä. Lasten ja nuorten kanssa tehtävään tiedekasvatukseen voi perehtyä avoimella MOOC:illa.

”Tiede ja oppiminen kuuluvat kaikille” on Helsingin yliopiston uuden strategian (2021–2030) yksi strategisista valinnoista.  Tuo ajatus sisältää tavoitteen viedä tieteen lukutaitoa myös yliopiston ulkopuolelle. Yliopiston arvoihin kuuluvat totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys, jotka viittaavat siihen, että yliopistolla on oltava merkitystä totuuden, sivistyksen ja ajattelun vapauden edistäjinä muuallakin yhteiskunnassa. (Helsingin yliopisto 2020.) Sinulla on mahdollisuus olla tässä mukana ainakin neljällä tavalla. Ensinnäkin voit ryhtyä opiskelijalähettilääksi. Tietoa yliopiston yhteisestä opiskelijalähettilästoiminnasta löydät Opintoni-sivustolta. Tiedekunnan omasta opiskelijalähettilästoiminnasta voit olla yhteydessä Timo Åvistiin. Toiseksi joillakin kursseilla tehdään yhteistyötä yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa. Kolmanneksi voit sisällyttää tiedekasvatukseen liittyviä projekteja työssäoppimisjaksoihisi, ja neljänneksi voit tehdä tällaisen projektin osana opinnäytetyötäsi.

Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ovat vastikään laatineet kriteerit laadukkaalle tiedekasvatukselle. Suosituksen mukaan tiedekasvatuksen tulisi olla saavutettavaa, laaja-alaista, osallistavaa ja yhteisöllistä. Tiedekasvatus on saavutettavaa, kun siinä otetaan huomioon erilaisten ihmisten tarpeita ja rajoitteita. Saavutettava tiedekasvatus lisää tasa-arvoa. Se on laaja-alaista, kun se on monipuolista ja antaa moninaisen kuvan tieteentekijöistä. Se on osallistavaa, kun se pyrkii aktivoimaan osallistujia ja herättää kiinnostusta syvällisempään tiedeoppimiseen. Lopulta tiedekasvatus on yhteisöllistä, kun se nojaa verkostoihin. (TSV & TJNK 2021.) Opiskelijana omissa tiedekasvatusprojekteissa on hyvä ottaa huomioon erityisesti saavutettavuus ja osallistavuus. Viimeistään asiantuntijana työelämässä onkin sitten hyvä huomata oma rooli osana verkostoja sekä mahdollisuudet laaja-alaiseen yhteistyöhön tiedeosaamisen edistämisessä.

Kirjallisuus

Aksela, Maija, Juha Oikkonen &  Julia Halonen (2018). Yhteisöllistä tiedekasvatusta Helsingin yliopistolla vuodesta 2003: Uusia ratkaisuja ja pedagogisia innovaatioita opetukseen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Helsinki: [Helsingin yliopisto, Tiedekasvatuskeskus].

Freathy, Rob & Anna Davis (2018). Theology in multi-faith Religious Education: a taboo to be broken? Research Papers in Education 34(6), 749–768. DOI: 10.1080/02671522.2018.1550802

Helsingin yliopisto (2020). Helsingin yliopiston strategia 2021–2030. https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/hy2030_strategia_fi.pdf. Katsottu 11.8.2020.

Kolstø, Stein D. (2001). Scientific Literacy for Citizenship: Tools for Dealing with the Science Dimension of  Controversial Socioscientific  Issues. Science Education 85, 291-310.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014). Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020: Ehdotus lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:17. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75252/tr17.pdf

TSV & TJNK (2021). Tiedeosaaminen muuttaa maailmaa. Tiedekasvatuksen suositukset. https://tjnk.fi/sites/default/files/2021-02/tiedekasvatuksen_suositukset.pdf

 

 

 

USKALLUS-hankkeessa tuotetuista opetusmateriaaleista lähes kaikkia kokeiltiin aidoissa tuntitilanteissa peruskouluissa. Kokeiluista kerättiin opettaja- ja oppilaspalautetta, ja oppitunteja havainnoitiin. Lisäksi kustakin ryhmästä pyrittiin haastattelemaan ainakin muutamaa vapaaehtoista oppilasta.

Mukana haastattelemassa ja havainnoimassa hankkeella oli kolme maisteriopiskelijaa, jotka tekivät samalla maisterintutkielmiaan. Kaksi tutkielmista on valmistunut ja arvioitu.

Minna Kyrkkö tutki osallisuuden kokemusta sekä vuorovaikutusta yhdessäolon vahvistajana oppilaan näkökulmasta taidelähtöisillä 9. luokan etiikan tunneilla. Johtopäätöksenä todettiin, että osallisuuden kokemus vaihteli paljon sekä oppilaiden että oppilasryhmien välillä, vaikka käytetty opetusmenetelmä oli sama. Osallisuuden ja opetukseen sitoutumisen kysymykset haastavat siis edelleen.

Linkki Minna Kyrkön opinnäytteeseen 

Ida-Maria Keisala tutki draamamateriaalien käyttöä katsomusaineiden tunnilla. Erityisesti hän tarkasteli luovuuden ja leikillisyyden merkitystä harjoitusten yhteydessä. Tulokset osoittavat, että draamaoppitunnit koetaan tyypillisestä poikkeavaksi ja harjoitukset osallistavat myös sellaisia oppilaita, jotka eivät usein luokkien tyypillisillä tunneilla osallistu. Luovuutta ja leikillisyyttä, joita pidetään myös innovaatioiden kannalta tärkeänä voimana, tukevat kannustava palaute ja myönteinen ilmapiiri. Riskinä draamaharjoitusten käytössä on hämmennys, jonka voittaminen on myönteisen oppimiskokemuksen ehto.

Linkki Ida-Maria Keisalan opinnäytteeseen

USKALLUS-hanke on mukana seuraavissa opettajille suunnatuissa täydennyskoulutuksissa:

Espoon suomenkielisen opetuksen opettajille suunnattu koulutus 29.9.

Uskonnonopetus.fi:n koulutuskiertue

Tampereen seudun uskonnonopettajien kerhoilta 28.10.  (yhteystiedot)

Uskontolukutaito ja koulu: Uskonnot(on) koulun arjessa ja juhlassa (lyhyt esittely USKALLUS-hankkeesta, mutta paljon kiinnostavaa opettajille) 19.11. (tallenne)

OPH:n kulttuurisen moninaisuuden hankkeiden webinaari 25.11. (ilmoittautuminen 23.11. mennessä)

Pääkaupunkiseudun oman äidinkielen ja oman uskonnon opettajien seminaari 19.2.

Tervetuloa koulutuksiin! Pystymme rajallisesti järjestämään myös muita koulutuksia. Niistä voi ottaa yhteyttä Anuleena Kimaseen, etunimi.sukunimi@helsinki.fi.

Pian edellisen tilannepäivityksen jälkeen moni suunnitelma muuttui. Kevään tilaisuudet peruttiin ja siirrettiin syksyyn. Koulut, joita varten olimme toiminnallisia harjoituksia tehneet, siirtyivät etäopetukseen.  Me hankkeen työntekijät olimme ehtineet iloita alkuvuoden ajan yhteisestä työhuoneesta, mutta siirryimme yliopistolta omiin koteihimme ja jatkoimme yhteistyötä sähköpostin ja etäkokousten välityksellä. Minä kolmen koululaisen äitinä huomasin, että perusopetus on tullut lähemmäksi kuin osasin odottaakaan.

Pohdimme Anuleenan ja Kian kanssa, mitä tekisimme oppimateriaalien kehittämisen suhteen. Mistä materiaalista olisi eniten hyötyä juuri nyt? Päätimme julkaista tässä vaiheessa sellaisia materiaaleja, joita voi käyttää etäopetuksessa. Perusopetuksen etävinkeissä on tarjolla esimerkiksi etuoikeussimulaatio ja yhä täydentyvä kokoelma USKALLUS-tarinoita. Tarinoissa kaksitoista samassa pihapiirissä asuvaa nuorta juttelevat esimerkiksi erilaisista rukouspaikoista ja pääsiäisen merkityksestä eri katsomusperinteissä.

Vaikka USKALLUS on perusopetuksen kehittämishanke, halusimme tukea myös lukioiden etäopetusta kokoamalla yhteen yleistajuisia tekstejä uskonnontutkimuksen ja teologian alalta. Osa artikkeleista liittyy läheisesti hankkeen teemoihin, osa laajentaa tarkastelua ajankohtaisiin aiheisiin, kuten myötätuntoon poikkeustilanteessa.

Kehittäjäopettajat ovat oman työnsä ohella olleet tärkeässä roolissa materiaalien tekemisessä. Heille suuri kiitos! Kiitos myös tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille materiaaleihin liittyvistä vinkeistä ja kehitysehdotuksista.

USKALLUS on kehittämishanke, joten kuulemme mielellämme kokemuksia ja palautetta materiaaleista, jos niitä päätät kokeilla. Lisää Helsingin yliopiston tuottamia etäopetusmateriaaleja löydät täältä.

Uskallusta ja toivoa kevään kouluviikkoihin!
toivottelee Aino-Elina

Kuluneen lukuvuoden aikana USKALLUS-hankkeessa on tehty töitä oppimateriaalien kehittämisen äärellä. Kehittäjäopettajien kanssa olemme pitäneet viisi työpajaa, ja lisäksi opettajat ovat työstäneet materiaaleja itsenäisesti. Ensimmäinen maistiainen materiaaleista julkaistiin tammikuussa EDUCA-messujen yhteydessä. Lisää materiaalia julkaistaan loppukeväästä näillä sivuilla.

USKALLUS-hanke on kehittänyt monenlaisia toiminnallisia harjoituksia oppitunneilla käytettäviksi: esimerkiksi kuvamateriaaleja, draamallisia harjoituksia, ryhmätyöaihioita ja tarinamateriaaleja. Lisäksi on koottu taustalukemistoksi aiemmin julkaistuja ja uusia artikkeleita, jotka esittelevät osallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvää tutkimusta yleistajuisesti.

Materiaaleja on kokeiltu useissa kouluissa talven aikana. Kokeiluista on kerätty tutkimusaineistoa, jota käytetään muutamissa maisterintutkielmissa sekä myöhemmin julkaistavissa artikkeleissa. Aineiston keräämisessä ja materiaalien hiomisessa on ollut tärkeässä roolissa Kia Kurunmäki, joka on toiminut syksystä asti hankkeen tutkimusavustajana.

Materiaaleja on esitelty Helsinki Education Weekin tilaisuudessa marraskuussa sekä NUORI2020-päivillä tammikuussa. Lisäksi olemme tehneet muutamia luentovierailuja Helsingin yliopiston opettajankoulutukseen. Teologisessa tiedekunnassa USKALLUS-hanke on järjestänyt tänä lukuvuonna kurssin ”Uskonnot, katsomukset, osallisuus ja oikeudenmukaisuus kasvatuksessa”. Kurssilla on vieraillut Elina Vuola kertomassa vapautuksen teologiasta, Elina Hellqvist katsomusten välisestä dialogista, Teemu Pauha islamista Suomessa sekä Henrietta Grönlund yksinäisyydestä. Kurssin opiskelijat ovat puolestaan vierailleet peruskouluissa ja lukioissa pitämässä oppitunteja esimerkiksi uskonnonvapaudesta, etuoikeuksista ja myötätunnosta.

Tänä keväänä USKALLUS-hanke on mukana Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä maaliskuun lopussa. Siellä esitellään hankkeen tutkimusideoita, ja USKALLUS-kurssin opiskelijat ohjaavat toiminnallisia harjoituksia tapahtumassa vieraileville lukiolaisille. Lisäksi kehittämishanke esittäytyy huhtikuussa Espoon opettajien pedagogisessa iltapäivässä sekä Tampereen uskonnonopettajien kerhon koulutusillassa.

Olemme saaneet Opetushallituksesta hyviä uutisia: USKALLUS-kehittämishanke saa jatkaa toimintaansa myös ensi lukuvuoden ajan. Silloin julkaistaan lisää materiaalia, tehdään tutkimusta ja laajennetaan opettajankoulutusyksiköiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

 

USKALLUS-hankkeessa tärkeässä roolissa ovat kehittäjäopettajat, jotka toimivat siltana yliopiston ja koulumaailman välillä. Huhtikuun lopussa järjestettiin ensimmäinen työpajapäivä seitsemän kehittäjäopettajan kanssa. Kehittäjäopettajia pyydettiin pohtimaan katsomuksellisen moninaisuuden nykytilannetta, osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta koulussa sekä koulun roolia yhteiskunnassa osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääjänä. Keskusteluissa nousi esille monia tärkeitä näkökulmia, joista tähän on koottu muutamia.

Katsomuksellinen moninaisuus koulun arjessa

Koulut ja niiden ympäristöt ovat ja tulevat olemaan katsomuksellisen moninaisuuden näkökulmasta erilaisia. Suurissa kaupungeissa on enemmän mahdollisuuksia konkreettisiin kohtaamisiin erilaisista taustoista tulevien kanssa. Kouluissa, joissa on monia vähemmistöjä ja katsomusopetuksen ryhmiä, voi oppilaiden osallisuus toteutua paremmin kuin pienemmässä yksikössä, jossa oppilas saattaa olla ainoa uskontonsa edustaja. 

Kehittäjäopettajien mukaan osallisuus on sitä, että oppilaiden uskonnolliset taustat saavat näkyä koulussa. Kuitenkaan kouluissa uskonnonvapauden sisältöä ei aina kunnolla tunneta, eikä tiedetä, miksi katsomusaineita on tärkeää opettaa. Uskontodialogi kehittää kykyä ymmärtää toisia, mutta dialogia ei voi käydä, ellei ole joitakin yhteisiä käsitteitä. Katsomuksista ja katsomusopetuksesta keskusteltaessa tarkastellaan helposti vain ongelmia, vaikka enemmän voisi ottaa esille myönteisiä asioita ja luoda luottamusta niihin. 

Koulussa tarvittaisiin lisää tietoa katsomuksista ja kulttuuriperinteistä. Ennen kaikkea tarvittaisiin avointa puhetta moninaisuudesta sekä toisten kuuntelemista. On tärkeää oppia, että myös yksittäisen katsomuksen sisällä on moninaisuutta ja mahdollisesti siitä johtuvia jännitteitä. Parhaimmillaan moninaisuus voi havainnollistaa, miten ”eletty uskonto” saa arjessa monenlaisia muotoja.

 

Osallisuus edellyttää empatiaa, luottamusta ja tukea

Osallisuus käsitteenä herätti keskustelua opettajien kesken. Mitä on osallisuus? Mistä ollaan osallisia ja millä tavalla? Arkinen osallisuus on opettajien mukaan sitä, että lapsen innostus nähdään ja jaetaan. Lasten ideoihin tarttuminen edellyttää opettajalta empaattisuutta ja aitoa kiinnostusta oppilasta kohtaan. Tästä nousi huoli, ehtiikö opettaja kiireisen kouluarjen keskellä olla aidosti kiinnostunut oppilaista. Syrjäytyminen on suuri riski, ja kouluilla on erityisvastuu huolehtia haavoittuvassa asemassa olevista oppilaista. 

Toisaalta pohdittiin osallisuutta oppimisen suunnittelussa. Siihen liittyi myös haasteita: Miten paljon oppilaat voivat vaikuttaa oppimiseen koulussa? Miten voidaan huomioida oppilaiden erilaiset kiinnostuksen kohteet? Miten voi synnyttää aitoa osallisuutta keinotekoisen sijaan? Esimerkiksi monialaiset oppimiskokonaisuudet voivat tarjota oppilaille osallisuutta, mutta työskentely tarvitsee myös paljon opettajan tukea ja selkeät raamit. 

Osallisuus vaatii luottamusta monella tasolla: luottamusta opettajien ja vanhempien välillä, opettajien ja oppilaiden välillä sekä opettajien ja johdon välillä. Joskus ylhäältä annetut ohjeet voivat estää aitoa osallisuutta ja koulujen päätösvaltaa.

 

Oikeudenmukaisuudesta tulee näyttää esimerkkiä 

Kehittäjäopettajat pohtivat oikeudenmukaisuuden toteutumista nykykouluissa. Vaikka tahtoa oikeudenmukaisuuteen olisi, sitä rajoittaa joskus varovaisuus ja pelko sääntöjen rikkomisesta. Pahimmillaan tiukat ohjeet tai epävarmuus johtavat esimerkiksi siihen, että jätetään kokonaan juhlat tai tapahtumat järjestämättä tai rajataan osa oppilaista toiminnan ulkopuolelle kysymättä heidän mielipidettään. 

Koulussa rakennetaan tulevaisuuden yhteiskuntaa ja opetetaan tarvittavia taitoja. Jotta oikeudenmukaisuus voisi lisääntyä, on tärkeää, että opettajat toimivat oikeudenmukaisesti. Koulussa eteen tulevat pienet konfliktit ja niiden ratkaiseminen rakentavat mallia siitä, miten konflikteja yhteiskunnassa ratkaistaan ja miten oppilaat voivat niitä itse myöhemmin ratkaista. 

Uskonnot ja katsomukset voivat omalta osaltaan rakentaa osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi pyrkimys toisten kohteluun siten kuin haluaisi itseään kohdeltavan, on monien uskontojen yhteinen eettinen periaate, jota voi soveltaa myös koulun monissa tilanteissa.

USKALLUS-hankkeen jatko osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden äärellä 

Keskustelu ja yhteistyö kehittäjäopettajien kanssa jatkuu ensi lukuvuoden ajan. Opettajat työskentelevät tahoillaan, ja välillä kokoonnumme jakamaan ideoita yhteisiin työpajapäiviin. Seuraava työpaja järjestetään elokuussa ennen koulun alkua. Tavoitteena on yhdessä kehittää ja kokeilla materiaaleja, joiden avulla koulussa voidaan pohtia ja tukea oppilaiden osallisuutta ja oikeudenmukaisuuden kokemusta. 

 

 

Erilaisten identiteettien, samoin kuin niiden välisten jännitteiden tunnustaminen voi tuottaa myönteisiä voimavaroja yhdessä elämiseen. Myötätunto ja myötäinto auttavat ihmissuhteissa, mutta voivat joskus olla liian vaativia velvoitteita. Kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyys tunnistaa omia oletuksia ja käyttää kulttuureja ja katsomuksia koskevaa tietoa kriittisesti. Venäjältä tai Somaliasta Suomeen muuttaneella on tarve ylläpitää perinteitään. Uskonnollisten yhteisöiden asemasta käydään neuvottelua suomalaisessa yhteiskunnassa.

Yllä mainitut ovat yhteiskunnallisesta keskustelusta tuttuja asioita – ja myös sellaisia, joita Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on hiljattain tutkittu tai tutkitaan parhaillaan. Ja kun siellä tutkitaan näitä(kin) teemoja, kysytään aina, miten uskonnot ja katsomukset liittyvät niihin. Teologian ja uskonnontutkimuksen akateeminen tekeminen tuottaa runsaasti tietoa, jolla on käyttöä muuttuvan yhteiskunnan tarpeissa.

Teologian ja uskonnon tutkimuksesta materiaaleja peruskouluopetukseen
Opetushallitus on erillisellä hankerahoituksellaan tukenut tämän tiedon muokkaamista peruskoulussa käytettäviksi materiaaleiksi, jotka tukevat opettajia ja oppilaita kulttuurisen moninaisuuden kohtaamisessa. Uskonnot, katsomukset ja osallisuus perusopetuksessa -hanke eli lyhyemmin USKALLUS on alkanut vuoden 2019 tammikuussa.

Hankkeessa mukana olevien kehittäjäopettajien kanssa kehitettyjä materiaaleja kokeillaan lukuvuoden 2019–2020 aikana peruskoulujen eri luokka-asteilla, toivottavasti monenlaisissa yhteyksissä.

Kysymys on samalla tiedekasvatuksesta, joka lisää niin lasten kuin aikuistenkin tietoisuutta tieteestä, sen uusimmistä tuloksista ja tieteen merkityksestä. USKALLUS rakentaa tätä yhteistä osallisuutta.

Nyt aluksi meitä on ollut kolme USKALLUS-ihmistä, Aino-Elina (kuvassa keskellä), Anuleena ja Tapani. Niin teologian ja uskonnon yliopistollisista tutkijoista kuin perusopetuksen arkisen työn osaajista moni on jo luvannut tulla kantamaan yhteistä vastuuta. Jos Sinullakin on uskallusta tulla mukaan, voit seurata sivustoltamme hankettamme ja sen materiaaleja tai ottaa yhteyttä meihin!