Helsingin yliopisto
Askeettisuus ymmärretään usein kielteisenä suhtautumisena ruumiillisiin nautintoihin. Yhtä tärkeää on kuitenkin nähdä askeettisen käyttäytymisen positiivinen puoli: pyrkimys saavuttaa joitakin tärkeiksi katsottuja tavoitteita oman ruumiin hallinnan avulla. Antiikin maailmassa keskeisinä nautinnon lähteinä nähtiin seksin harjoittaminen ja ravinnon nauttiminen. Nämä yhdistettiin toisiinsa paljon läheisemmin kuin nykyaikana. Yltäkylläisen syömisen nähtiin väistämättä johtavan liialliseen seksuaaliseen aktiivisuuteen, jota myös monet ei-kristityt filosofit ja lääkärit pitivät ihmisen terveydelle vaarallisena.
Askeettisuutta on pidetty eräänä Nag Hammadin kirjoitusten keskeisenä piirteenä ja gnostikkoja erityisen jyrkkinä lihan ilojen vastustajina. Toisaalta on myös oletettu, että osa gnostilaisista ryhmistä toteutti aivan toisenlaista elämäntyyliä. Ruumiillisuuden väheksynnän on katsottu johtaneen siihen, että gnostikot nauttivat seksistä ja ruoasta täysin vapaasti. Oletus kuitenkin perustuu kirkkoisien syytöksiin, eikä sille ole löytynyt todisteita Nag Hammadin kirjoituksista.
Nag Hammadin kirjoitusten lähempi tarkastelu on osoittanut, ettei niiden suhtautuminen ruumiillisiin nautintoihin ole yhdenmukainen. Osa teksteistä suhtautuu avioliittoon ja seksin harjoittamiseen jyrkän kielteisesti. Nämä kirjoitukset ovat todennäköisesti syntyneet sellaisten ryhmien keskuudessa, jotka vaativat jäseniltään ehdotonta selibaattia. Tällaisia ryhmiä oli varhaiskristillisyydessä useita, eivätkä kaikki suinkaan olleet teologisilta näkemyksiltään gnostilaisia. Esimerkiksi Nag Hammadin kirjastosta löytynyt, ei-gnostilainen Tuomas Kilvoittelijan kirja on näkemyksiltään jyrkän askeettinen.
Joidenkin Nag Hammadin kirjoitusten suhde asketismiin oli samantapainen kuin askeettisesti suuntautuneiden kirkkoisienkin. Naimattomuus ja tiukka pidättyminen ruumiin nautinnoista on ihanne, mutta avioliittoa ei sinällään tuomita eikä kaikkien edellytetä eristäytyvän muusta yhteiskunnasta. Esimerkiksi Arvovaltainen opetus kehottaa lukijoitaan edellä mainittua Tuomas Kilvoittelijan kirjaa selvästi maltillisemmin kohtuullisuuteen. Joissakin teksteissä askeettiset korostukset eivät tule lainkaan tai vain hyvin vähän esille.