Helsingin yliopisto
Kadonnut maailmanuskonto
Kolmannella vuosisadalla syntynyttä manikealaisuutta on pidettävä buddhalaisuuden, kristinuskon ja islamin ohella yhtenä suurena maailmanuskontona. Näistä kolmesta poiketen se on kuitenkin jo kauan sitten hävinnyt uskontojen kartalta. Aikanaan sen kannattajia oli kaikkialla Välimeren alueella, Syyriassa, Pohjois-Arabiassa, Mesopotamiassa ja Persiassa. Kuuluisin manikealainen oli Augustinus, joka kääntyi kristinuskoon ja josta tuli eräs kristillisen kirkon merkittävimmistä teologeista.
Kun manikealaisuus alkoi neljännellä ja viidennellä vuosisadalla menettää asemiaan Välimeren alueella, sen painopiste alkoi levitä itään, Keski-Aasiaan ja Kiinaan aina Tyynenmeren rannalle saakka. Keskiaikaisen Silkkitien varteen syntyi suuria manikealaisia keskuksia. Kahdeksannella vuosisadalla manikealaisuudesta tuli jopa keskiaasialaisen Uigurien valtakunnan valtionuskonto. Laajan levinneisyytensä tähden manikealaisia lähteitä on löydetty hyvin monella kielellä, esimerkiksi kreikaksi, koptiksi, partiaksi, turkiksi, kiinaksi, sogdiaksi ja keskipersiaksi.