Gnostilaisuuden määritelmä

Tällä hetkellä tutkijat keskustelevat kiivaasti siitä, kuinka termi gnostilaisuus tulisi määritellä, vai onko termi lainkaan käyttökelpoinen. Ne tutkijat, jotka hylkäisivät termin kokonaan, ajattelevat siihen liitettävien merkityssisältöjen olevan niin yleistäviä, että pitävät termiä enemmänkin harhaanjohtavana kuin hyödyllisenä. Toisten mielestä historioitsijoiden tulisi vähintään tunnistaa ideologiset sekä apologeettiset tavat joilla termiä on käytetty keskusteltaessa ortodoksiasta ja harhaopeista, niin antiikissa kuin nykyaikanakin.

Tässä sivustossa termiä gnostilaisuus ja gnostikko käytetään merkitsemään niitä uskonnollisia oppijärjestelmiä ja myyttejä myöhäisantiikissa, joiden mukaan kosmos on pahan tai tietämättömän luojan työn tulosta. Samalla pelastus on prosessi, jossa ihminen saavuttaa tietoisuuden jumalallisesta syntyperästään ja palaa valon valtakuntaan, kun hänen sielunsa on vapautunut maailman ja ruumin rajoituksista.

Gnostilaisuudessa ”tiedolla” ei tarkoiteta mitä tahansa älyllistä osaamista, vaan sanalla on uskonnollinen sisältö. Tiedon kohteena on ihmisen jumalallinen alkuperä, josta häntä muistutetaan ja johon häntä kehotetaan palaamaan. Kyse on siis pelastavasta tiedosta. Gnostilaisessa kristillisyydessä tietoa ei pidetty välttämättä uskon kilpailijana, vaan vapauttavan tiedon ajateltiin täydentävän ja syventävän kristillistä uskoa. Eräs varhainen gnostilainen kristitty määritteli pelastavan tiedon näin:

Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä, keitä me olimme ja mitä meistä on tullut, missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet, minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu, mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen.

– Klemens Aleksandrialainen, Katkelmia Theodotokselta, 78.2.

Gnostilaisuudesta puhutaan usein myös väljemmässä merkityksessä. Tällöin sanan ymmärretään tarkoittavan henkisyyden korostamista tai sisäisen ihmisen etsintää yleensä. Näin tulkittuna gnostilaisuus jää kuitenkin sisällöltään tarpeettoman epäselväksi. Tällaiset pyrkimykset olivat nimittäin hyvin tavallisia antiikin aikana ja ovat edelleen, eikä ole tarkoituksenmukaista kutsua niitä kaikkia gnostilaisiksi.