Naiset gnostilaisuudessa

Gnostilaisuus on usein haluttu tulkita naisille myönteisten varhaiskristillisten traditioiden edustajiksi. Tulkintaan löytyy erityisesti kolme syytä. Kirkkoisät kuvasivat gnostilaisia yhteisöjä, joissa naiset toimivat opettajina ja johtajina. Nag Hammadin kirjoituksissa käytetään runsaasti feminiinisiä kielikuvia Jumalasta puhuttaessa. Lisäksi Nag Hammadin kirjastossa on monia tekstejä, joissa Magdalan Marialla kerrotaan olevan erityisen arvostettu asema Jeesuksen oppilaspiirissä.

Kirkkoisiltä on säilynyt kuvauksia ryhmistä, jotka he tuomitsivat harhaoppisiksi. Näissä kuvauksissa tulee usein esiin naisten aktiivisuus gnostilaisissa yhteisöissä. Irenaeus mainitsee harhaoppisten ryhmien vetäneen puoleensa erityisesti naisia. Samoin Tertullianus toteaa, että harhaoppisten joukossa oli aktiivisia naisia, jotka kastoivat ja opettivat. Valentinolaisen Markuksen kerrotaan rukoilleen Jumalan feminiinistä puolta, jonka nimiä olivat mm. Armo, Hiljaisuus ja Viisaus. Markus myös salli naisten profetoida ja toimia pappeina. Gnostilaisen naisen, Markellinan kerrotaan opettaneen karpokraattien joukossa.

Nag Hammadin teksteissä esiintyy paljon Jumalaan liittyviä feminiinisiä kielikuvia, mikä herättää huomiota erityisesti juutalaisuuden ja kristinuskon maskuliiniseen kieleen tottuneessa. Useissa kirjoituksissa Jumala kuvataan dyadiksi, kokonaisuudeksi jolla on kaksi puolta, maskuliini ja feminiini. Johanneksen salaisessa kirjassa Pyhän Kolminaisuuden muodostavat Isä, Äiti ja Poika.

Gnostilaisuudesta näyttää piirtyvän varsin naismyönteinen kuva. Joissakin varhaiskirkon valtavirran ulkopuolisissa ryhmissä naisilla luultavasti olikin melko tasa-arvoinen asema miesten kanssa. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, ettei gnostilaisten yhteisöjen naismyönteisyys ole aivan niin yksiselitteistä kuin mitä ensisilmäykseltä näyttää.

Kirkkoisät eivät aina olleet itse todistamassa kuvaamiaan tapoja. Heillä oli taipumusta värittää ja liioitella kertomuksiaan. Feminiinisen symboliikan ja kielikuvien käyttöä Nag Hammadin teksteissä ei voida suoraan yhdistää kirjoitusten taustalla olleiden yhteisöjen sosiaalihistoriaan.