Helsingin yliopisto
Setiläinen gnostilaisuus on saanut nimensä Aadamin kolmannen pojan, Setin mukaan, sillä tälle virtaukselle on ominaista korostaa Setin asemaa jumalallisen tiedon välittäjänä ihmiskunnalle. Setiläiset gnostilaiset kutsuivatkin itseään ”Setin jälkeläisiksi”. Kristillisen aineksen osuus setiläisessä ajattelussa ei ole niin merkittävä kuin valentinolaisuudessa. Osassa setiläisistä kirjoituksista ei ole lainkaan viittauksia kristinuskoon. Sen sijaan useissa setiläisissä teksteissä esiintyy huomattavan paljon juutalaiseen taustaan viittaavia piirteitä kuten seemiläisperäisiä nimiä.
Setiläinen käsitys luojajumalasta on selvästi kielteisempi kuin valentinolaisilla. Setiläisissä kirjoituksissa luojajumalaa kutsutaan seemiläisperäisellä nimellä Jaldabaoth, mutta häntä kutsutaan myös ”typerykseksi” ja ”sokeaksi jumalaksi”. Jaldabaoth kuvataan demoniseksi hahmoksi, muiden henkivaltojen johtajaksi ja ihmisten viholliseksi.
Setiläisissä kirjoituksissa Vanhan testamentin luomiskertomuksia on tulkittu radikaalisti uudelleen. Niissä esimerkiksi kuvataan, kuinka Jaldabaoth seksuaalisen himon riivaamana raiskaa Eevan ja saa itselleen kaksi lasta, Kainin ja Aabelin; vasta Set on Aadamin oma poika.
Uusimmassa tutkimuksessa setiläistä gnostilaisuutta on alettu pitää gnostilaisen ajattelun varhaisimpana muotona, eräänlaisena ”klassisena gnostilaisuutena”, josta muut gnostilaiset suuntaukset kuten valentinolaisuus olisivat vähitellen kehittyneet. Eräät tutkijat ovat jopa ehdottaneet, että sanan ”gnostilaisuus” käyttö tulisi rajoittaa kuvaamaan ainoastaan setiläistä ajattelua.