Mytologia ja riitit

Mandealaisuuden maailmankuva perustuu jyrkkään kahtiajakoon ikuisen valon maailman ja pimeyden maailman välillä. Maailman ja ihmisen luomista kuvaavat myytit muistuttavat läheisesti klassisia gnostilaisia luomismyyttejä. Hyvän ja pahan välimaastossa ovat lukuiset henkiolennot, joista jotkut osallistuvat vastoin korkeimman jumaluuden tahtoa maailman ja ihmisen luomiseen. Ptahil, mandealaisten paha demiurgi, luo ensimmäisen ihmisen eli Aadamin, mutta ei pysty saamaan häntä jalkeille ennen kuin Aadam saa itselleen sielun valon maailmasta. Mytologiaan kuuluvat myös valon maailman lähetit tai pelastajahahmot ja ajatus sielun paluusta valon maailmaan kuoleman jälkeen. Henkiolennot yrittävät tällöin monin tavoin estää ja harhauttaa sielua.

Islaminuskoinen valtaväestö kutsuu mandealaisia ”kastajiksi”, mikä selittyy kasteriittien keskeisyydestä mandealaisten uskonnonharjoituksessa. Kasteet ovat toistuvia rituaaleja, joita suoritetaan että yksityisesti että mandelaisten pyhäpäivänä, sunnuntaina, papin avustuksella. Nykyinen papisto on jakaantunut alempaan ja ylempään luokkaan.

 

 

Kuvassa on 400-luvulta jKr. peräisin oleva mandealainen malja, jonka sisäpuolelle on kirjoitettu loitsuteksti mandean kielellä. Malja löytyi Irakin Chouabirista vuonna 1894 kolmenkymmenen muun maljan kanssa. Kuva: Alkuperäinen kuva on K. Rudolphin kirjassa ”Gnosis. The Nature and History of Gnosticism”, 1987.