Valon ja pimeän taistelu

Manikealaisuus oli voimakkaan dualistinen uskonto, jossa olemassaolo nähtiin hyvän ja pahan, valon ja pimeyden maailmojen välisenä taisteluna. Vaikka hyvän katsottiin lopulta voittavan, kamppailun ajateltiin olevan äärimmäisen ankaraa. Manikealaisuuden ihmiskuva oli myös dualistinen. Ihmisen valosielun ja muun maailmassa olevan valoainekseen katsottiin kuuluvan hyvyyden maailmaan, mutta joutuneen aineen vangiksi. Oman valosielun tiedostaminen ja eettisesti oikea elämä toivat sielulle pelastuksen.

Manikealainen oppi jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta on hyvin lähellä gnostilaista. Toisin kuin gnostilaisuudessa manikealaisuudessa maailman luominen ja historia eivät ole kuitenkaan seurausta valon maailmassa tapahtuneesta lankeemuksesta, vaan maailman synty on valon maailman Jumalan aikaansaannos ja palvelee ihmisessä olevan valosielun pelastumista.

Manikealaisuudessa liikkeen seuraajat jakaantuivat valittuihin ja maallikkokannattajiin. Valituilta edellytettiin tarkempaa uskonnollisten sääntöjen noudattamista, esimerkiksi tiukkaa sukupuoliaskeesia, kasvisravinnon syömistä, köyhyyslupausta ja sanan julistamista. Liikkeen maallikkojäsenet pääsivät vähemmällä, kun suostuivat palvelemaan valittuja.