Helsingin yliopisto
Blogin kirjoittaja: Seija Mikkonen
Selkokielen mittarissa kehotetaan suosimaan nominien perusmuotoja, jos se on lauseyhteydessä mahdollista ja luontevaa (Selkokielen mittari; Leskelä 2019). Miten periaate toteutuu käytännössä? Onko selkoteksteissä enemmän nominien perusmuotoja kuin yleiskielisissä lähtöteksteissä? Jos näin on, miten selkokirjoittaja on onnistunut käyttämään perusmuotoja taivutusmuotojen sijaan?
Halusin saada vastauksia näihin kysymyksiin pro gradu -tutkielmassani (Mikkonen 2020). Tarkastelin kolmea informoivaa tekstiparia, ja vertasin perusmuotojen määriä yleiskielisissä lähtöteksteissä ja niistä mukautetuissa selkoteksteissä. Sitten tutkin, mitä muutoksia selkotekstiin oli tehty silloin kun siinä oli käytetty perusmuotoa taivutusmuodon sijaan. Lopuksi selvitin selkokirjoittajien näkemyksiä kyselyllä.
Perusmuotojen määrät
Kaikissa kolmessa selkotekstissä nominien perusmuotoja esiintyi enemmän kuin vastaavissa lähtöteksteissä, mikä näkyy alla olevassa kuviossa.
Kuvio 1: Nominien perusmuotojen prosentuaaliset osuudet
Selkoteksteissä oli siis suosittu perusmuotoja. Kuinka niitä oli saatu teksteihin?
Lausekkeista lauseita
Selkoteksteihin oli rakennettu perusmuotoja varsin usein käyttämällä substantiivilausekkeiden, mutta myös muiden lausekkeiden sijaan sivulauseita. Selkoteksteissä oli käytetty esimerkiksi jos-lausetta (esimerkki 1) tai alisteista kysymyslausetta (esimerkki 2). Esimerkkien a-kohdat ovat yleiskielisistä lähtöteksteistä ja b-kohdat selkoteksteistä.
(1)
a. Joissakin vakavissa rikoksissa uhrilla on oikeus pyynnöstä saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta, karkaamisesta ja tietyin edellytyksin muusta vankilasta poistumisesta.
b. Joissakin vakavissa rikoksissa uhrilla on oikeus saada ilmoitus, jos vanki tai tutkintavanki vapautuu, karkaa vankilasta tai poistuu vankilasta muuten. (teksti A)
(2)
a. Maistraatti arvioi muuton vakinaisuuden tapauskohtaisesti.
b. Maistraatti arvioi erikseen jokaisen muuton ja päättää, onko muutto vakinainen vai ei. (teksti B)
Molemmissa esimerkeissä sivulauseen muodostuksessa oli hyödynnetty substantiivien kantasanoja: esimerkissä (1) kantaverbejä vapautua, karata ja poistua ja esimerkissä (2) kanta-adjektiivia vakinainen. Mukautuksissa toteutui nominien perusmuotojen lisäksi useita muitakin selkokielen periaatteita: lyhyemmissä lauseissa ei ole liikaa informaatiota, tekstissä ei ole substantiivityylisiä ilmauksia ja asiat esitetään konkreettisesti.
Passiivilauseista aktiivilauseita
Selkokielen ohjeistus kehottaa suosimaan lauseita, jotka rakentuvat persoonamuotoisen verbin varaan. Perusmuotojen määrä oli kasvanut selkoteksteissä, kun lähtötekstin passiivilauseita oli muutettu aktiivilauseiksi kuten seuraavassa esimerkissä.
(3)
a. Perheenjäseninä pidetään avio- ja avopuolisoa sekä rekisteröidyn parisuhteen osapuolta.
b. Perheenjäseniä ovat aviopuoliso, avopuoliso ja rekisteröidyn parisuhteen osapuoli. (teksti B)
Lähtötekstissä oli monimerkityksinen verbi pitää passiivimuodossa. Selkotekstissä oli käytetty olla-verbiä, jonka ympärille oli muodostettu aktiivilause. Samalla yhdyssanat aviopuoliso, avopuoliso ja osapuoli oli saatu perusmuotoon. Olla-verbiä käyttäen selkoteksteissä oli saatu rakennettua perusmuotoja useissa muissakin kohdissa.
Sanavalintoja ja muita keinoja
Selkoteksteihin oli syntynyt perusmuotoja myös, kun listoista oli tehty lausemaisia luetelmia. Perusmuotoja oli saatu käyttöön myös sanaselityksissä. Usein taustalla oli myös yksittäisen sanan vaihtaminen. Seuraavassa esimerkissä selkotekstissä kuvattiin konkreettisesti, mitä tallenteelle tehdään oikeudenkäynnissä, ja samalla tallenne voitiin esittää perusmuodossa.
(4)
a. Uhrin kuulustelu voidaan joissakin tapauksissa tallentaa videolle ja tallennetta käyttää todisteena oikeudenkäynnissä, esimerkiksi – –
b. Joissakin tapauksissa uhrin kuulustelu voidaan tallentaa videolle ja näyttää tallenne oikeudenkäynnissä. (teksti A)
Joskus yksittäisellä sanalla oli niin vähän merkitystä, että se oli voitu jättää pois ilman, että virkkeeseen oli tarvinnut tehdä muita muutoksia. Seuraavassa esimerkissä perusmuotoja oli aikaansaatu jättämällä abstraktisubstantiivi osallistuminen pois.
(5)
a. Kotoutumiskoulutusta voi olla esimerkiksi osallistuminen suomen kielen kurssille tai työharjoitteluun.
b. Kotoutumiskoulutusta voi olla esimerkiksi suomen kielen kurssi tai työharjoittelu. (teksti C)
Myös seuraavassa perusmuotoja oli saatu aikaan pienellä muutoksella. Selkotekstissä oli verbin sisältää sijaan sen johdos sisältyä, ja tällöin uutena esitetyt asiat testaus ja kartoitus olivat perusmuodoissa.
(6)
a. Alkukartoitus voi sisältää esimerkiksi kielitaidon testauksen ja ammatillisen osaamisen kartoituksen.
b. Alkukartoitukseen voi sisältyä esimerkiksi kielitaidon testaus ja ammatillisen osaamisen kartoitus. (teksti C)
Keinot perusmuotojen muodostamiseen olivat siis monet. Selkokirjoittajille tekemässäni kyselyssä kirjoittajat nostivat esiin pitkälti samoja keinoja, joita esittelin edellä tekstiparien vertailuun perustuen.
Kokonaisuus ratkaisee
Sekä tekstien vertailussa että kyselyn vastauksissa tuli esiin se, että joissakin tapauksissa selkokielen muut periaatteet tukevat perusmuodon suosimista. Substantiivilausekkeita purettaessa toteutuu useita selkokielen rakenteiden periaatteita: siten voidaan välttää esimerkiksi substantiivityylisiä ilmauksia ja vaikeita partisiippirakenteita, esittää yksi asia yhdessä lauseessa tai sijoittaa predikaattiverbi lauseen alkupuolelle. Samalla toteutuu myös periaatteita, jotka liittyvät tekstiin kokonaisuutena: aihetta käsitellään konkreettisella, havainnollisella tavalla eikä teksti ole liian tiivistä.
Toisinaan taas periaatteet toimivat toisiaan vastaan. Sivulauseiden lisääntymisen myötä virkkeistä voi tulla monimutkaisia. Selkoteksteissä oli esimerkiksi käytetty varsin usein jos-lausetta ja sen jälkeistä päälausetta. Näin oli saatu purettua substantiivilausekkeita siten, että teemankuljetus eteni loogisesti, ja samalla oli syntynyt perusmuotoja. Selkokielen ohjeistuksen mukaan selkolukijalle helpompi lauseiden järjestys vaikuttaisi kuitenkin olevan päinvastainen (Leskelä 2019: 155). Tällaisissa tapauksissa selkokirjoittaja joutuu puntaroimaan – tai testaamaan lukijoilla – mitkä yksittäiset seikat parhaiten edistävät tekstikokonaisuuden ymmärrettävyyttä.
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan:
Mikkonen, Seija. 2020. Nominitaivutuksen periaatteiden toteutuminen selkokielisissä informoivissa teksteissä. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006223365
Lähteet:
Leskelä, Leealaura. 2019. Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry, Opike.
Selkokielen mittari.https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2018/10/SELKOMITTARI_2018_11.10.18.pdf.
Tutkitut tekstiparit:
Teksti A: Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite. Oikeusministeriö 2017.
https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/tietoarikoksenuhrinoikeuksista.html
Teksti B: Vammaisen ja pitkäaikaissairaan maahanmuuttajan opas. Tukikeskus Hilma 2016.
https://tukikeskushilma.fi/materiaali/
Teksti C: Työelämään – työelämän ABC -opas. STTK 2018. https://www.sttk.fi/files/5718/
Kiitos havainnollisesta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta, johon varmasti palaan seuraavan kerran, kun kirjoitan selkotekstiä! Hienoa, että toit esimerkkien avulla esille, millä keinoin perusmuotoja on mahdollista saada selkoteksteihin.
Usein perusmuotoja tulee kirjoittaessa mietittyä ihan tietoisesti, mutta välillä huomio kiinnittyy enemmän muihin selkokielen periaatteisiin. Onneksi kuitenkin, kuten sanoit, joissakin tapauksissa nämä muut periaatteet tukevat perusmuodon valintaa. Esittelemäsi koonnin ansiosta perusmuotoja on mahdollista suosia entistä tietoisemmin ja päättäväisemmin.
Hieno tutkimus, joka osoittaa selkokielen tärkeän ominaisuuden: kyse on kokonaisuudesta, tiettyjen muotojen suosimisesta. Tämä näkyy, kun tesktiä tarkastellaan tilastollisesti.
Tällaista tutkimusta tarvitaan, jossa kielen rakenteita ja niiden tehtäviä tarkastellaan kokonaisuuden kannalta. Perusmuoto voi olla monelle selkolukijalle helpompi hahmottaa. Osoitat myös, kuinka perusmuodon käyttö voi liittyä helposti hahmotettavaan lauserakenteeseen. Aina näin ei välttämättä ole. Kielessä ja tekstissä kaikki liittyy kaikkeen. Olennaista on, että selkotekstin kokonaisuus hahmottuu helposti. On ansiokasta, että tarkastelet tutkimuksessasi nominatiivimuodon käyttöä myös tekstin hahmottumisen kannalta.
Kiitos kommenteista! Kielessä todellakin kaikki liittyy kaikkeen. Olisikin kiinnostavaa tutkia lisää erityisesti niitä tapauksia, joissa selkokielen periaatteet eivät tue toisiaan. Mitkä seikat auttavat lukijaa kaikista eniten?