Blogikirjoitus vko 37 

Aloitimme ryhmämme kanssa työstämään tutkijan väitettä ”Myötätunto on varhaiskasvatuksen ytimessä. Kuitenkin keinot sen edistämiseksi ovat usein ongelmallisia” Lähdimme käsittelemään väitettä, koska mielestämme myötätunto on tärkeä sekä mielenkiintoinen osa varhaiskasvatusta. 

Käsittelimme ryhmän kanssa käsitettä myötätunto ja sen tarkoitusta. Myötätunnolla tarkoitetaan toisen huomioon ottamista, tekoja sekä empatian tunnetta, joka herää toista kohtaan kärsimyksen hetkellä. Pohdimme myös, miksi keinot myötätuntoa kohtaan ovat tutkijan väitteen mukaan ongelmallisia.  

Ensimmäisen ryhmäkerran aikana saimme luotua tutkimuksellemme suunnitelman sekä jaettua jokaiselle omat tehtävät. Jaoimme ryhmän kesken tutkimuksen osa-alueisiin liittyviä tehtäviä ja kävimme läpi jokaisen tehtävän sisällön. Suunnitelmamme mukaan aiomme toteuttaa tutkimuksen havainnoimalla sekä kyselytutkimuksen avulla. Selvitämme esimerkiksi, vastaako tutkijan väite kentän kokemuksia? 

Kaiken kaikkiaan pääsimme hyvään alkuun ryhmämme kanssa tutkimuksen suunnittelussa.  

Ryhmä 9: Tiia, Anna-Maria, Emma, Ella, Suvi, Kaisa, Milla, Sara, Liina, Salla

Ylipaino kuriin!

11.9.2019 

Lähitapaamisessa meille kerrottiin, että luennon tauon jälkeen valitsisimme aiheet tehtävää varten. Luennoitsijat olivat laittaneet lööppejä ympäri Minerva-torin seiniä. Meillä oli 7,5 minuuttia aikaa käydä lukemassa kaikki lööpit läpi, ja päättää minkä haluaisimme valita omaksi aiheeksi. Ajan käydessä loppuun opiskelijat olivat hakeutuneet haluamiensa lööppien eteen, ja osa joutuneet tyytymään niihn missä tilaa oli. Odotimme lähtölaukausta, jolloin voisimme laittaa nimemme varauslistoihin. Jännitys tiivistyi odotuksen edetessä ja ajan käydessä vähiin. Ehtisimmekö kirjoittaa nimemme listaan, kun lööppiin oli muitakin halukkaita ja jonoa tuvan täydeltä?

Erittäin vapaamielisen, ja kummallisesti ei-digitalisoidun, valintatilanteen jälkeen valitsimme aiheeksi lööpin “Ylipaino kuriin! Huomio lasten sydän ja hengityselinten kuntoon!”. Nyt meidän olisi tarkoitus pohtia aihetta ja sen merkitystä kasvatuksen näkökulmasta. 

Mielestämme saimme hyvät ryhmä toverit ja ideoita lenteli heti alusta alkaen, ehkä jopa liikaakin. Jouduimme jo alkuun pohtimaan, miten rajaisimme tutkimuskysymysten aihealuetta. Pääsimme upeasti alkuun sekä yhteisymmärrykseen ja odotamme ryhmätyön etenemistä innolla.

Ryhmä 1/ Julia, Laura, Elisa, Johannes, Milena, Lotta, Anna, Nea, Maria & Emilia

MITEN VOISI TUTKIA LÖÖPISSÄ ESITETTYÄ AIHETTA:

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä.

Ryhmässä numero 11 pohdimme, että saimme yhteisestä alusta hyvän pohjan kurssille. Olimme positiivisesti yllättyneitä kurssin ilmapiiristä, jonka Lasse ja Jaakko olivat luoneet. Rento ilmapiiri saikin meidät keskustelemaan heti avoimesti aiheesta. Tutkijavierailijan innostava puheenvuoro inspiroi meitä kyseenalaistamaan ja esittämään kysymyksiä. Mieleemme tulvi kysymyksiä, joihin tuntui vaikealta, tai jopa mahdottomalta löytää vastauksia. Kiinnostuksemme aiheeseen, sekä tutkijan sanat kannustivat meitä jatkamaan: “On tärkeää, että on kysymyksiä. Välttämättä/aina ei ole, eikä edes ole tarkoitus vastata. Tärkeintä on, että on kysymyksiä”.

Ryhmässä käytiin vilkasta keskustelua mm. siitä mitä ajatuksia herää lööpistä “Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä” ja miksi juuri tämä aihe kiinnosti. Esiin nousi useita esimerkkejä aikuisten asenteista leikkiä, leikkimisestä ja leikkivälineistä ja yleensä varhaiskasvatustyötä kohtaan kentällä sekä siitä kuinka aikuisen ja lapsen näkemys ja toiveet leikistä voi poiketa. Pohdittaessa sitä miksi aihetta pitäisi tutkia ja etenkin, miten leikkiä voisi tutkia tuntui haastavalta sillä jo otsikko itsessään kaipaisi ensin tarkennusta, jotta olisi mahdollista miettiä miten aihetta voisi tutkia ja mitä yleensä lähdettäisiin tutkimaan. Vaikeinta tuntui saada kiinni siitä mitä kontrollilla tässä tapauksessa tarkoitettiin, miten se määritellään. Mietimme mistä tilanteesta kyseinen lööppi on tehty ja minkälainen tilanne on ollut kyseessä.

Mietimme pitkään tutkimusaiheen eettisiä näkökulmia: miten tällaista aihetta voisi tutkia, keneltä sitä voisi kysyä ja miten. Melko nopeasti kävi ilmi, että tarkastellaksemme aihetta meidän olisi mentävä paikanpäälle päiväkotiin – MUTTA ennen kuin innokkaina lähtisimme videokamera kainalossa keräämään aineistoa ilmiöstä nimeltä leikki, joka ryhmässä yhteisymmärryksessä määriteltiin varhaiskasvattajan perustyöhön kuuluvaksi ja koko kasvatustyön ytimeksi. Ymmärsimme pian, että meillä olisi ennen jalkautumista kasa kysymyksiä selvitettävänä ja pitkä “to do”-lista selvitettäväksi tutkimuksemme pohjatyöksi. Jo pelkästään aiheeseemme sisältyvien käsitteiden määrittelystä saisi aikaan tutkimusprojektin, joten rankkaa rajausta olisi tehtävä. Ensimmäisenä olisi määriteltävä näkökulma, jotta voitaisiin suunnata ja määritellä sitä keneltä kysymme ja mitä tai ketä havainnoimme ja millä menetelmillä. Selvää oli, että tutkimus olisi aloitettava lukemalla kirjallisuutta aiheeseen liittyen ja tutustua aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, jotka muun muassa avaisivat aiheeseemme liittyviä käsitteitä. Keskustelun ohessa tehtiin netistä aiheeseen liittyvä haku ja nopeasti löytyikin leikistä dokumentti, jossa kansainvälinen tutkijaryhmä määrittelee leikkiä ja sen merkitystä ja arvoa.

Hyvällä fiiliksellä kohti tutkivaa työtapaa!

Pedagogiikka SIVURAITEILLA varhaiskasvatuksessa!

Jos kokenut ja taitava sairaanhoitaja ei saa työskennellä lääkärin työtehtävissä, miksi on enemmän poikkeus kuin sääntö, että viime vuosina lastenhoitajat ja sosionomit ovat työskennelleet varhaiskastavuksen opettajan vaativassa työssä. Haluamme haastaa yhteiskunnan ajattelemaan, voimmeko vähätellä varhaiskasvatuksen asiakaskuntaa niin, että heille tulee riittää jatkuvasti vähempi kuin mitä he ansaitsevat.

Valitsemamme aihe puhututtaa paljon mediassa ja sitä ollaan sivuttu ensimmäisillä luennoillamme. Huomasimme ryhmäämme hakeutuneen ihmisiä, joille tämä aihe on lähellä sydäntä. Ensimmäisellä tapaamisella pohdimme aihetta eri näkökulmista ja huomasimme ajautuvamme keskustelussamme sivuraiteille useampaankin otteeseen. Monilla meistä on jo kokemusta varhaiskasvatuksen kentältä ja kenties siksi työn laadun vaihtelevuus herätti vahvoja tunteita. Keskustelimme paljon siitä, mikä oikeastaan on varhaiskasvatuksessa vasun mukainen laadukas pedagogiikka eli ”pääraide” ja mitä taas lööpin esittelemä ”sivuraide”. Onneksi Minervatorilla kokoontui kova ammattilaisjengi, joka ei hyssyttele eikä jousta liiallisuuksiin vaan tuntee oman arvonsa ja aikoo  palauttaa varhaiskasvatuksen Suomessa laadukkaaksi ja eettistä pedagogiaa noudattavaksi turvallisesti ja ammattitaitoisesti.

Palaammekin tässä viikonlopun kynnyksellä nyt tämän tärkeän aiheen pariin ja palaamme, kunhan saamme ryhmän jäsenet toipumaan flunssasta ja Conduksen fuksiseikkailuista!

Sivuraiteilla huiskien, hyvää viikonloppua!

”Meidän fiilikset tästä ekasta tehtävästä oli ainakin alkuun vähän pelokkaat, ei vielä ihan tajunnut mitä tuolla haetaan, mutta sitten kun alkoi selkenemään, niin tykkäsimme, että pohditaan ryhmässä kunnolla, miten se tutkimus voitaisiin toteuttaa ja oli rakentavaa keskutelua, että kaikki saivat puhua ja otimme muut hyvin huomioon ja yhdessä saimme uusia näkökulmia mitä ei olisi ajatellut”

Ryhmässämme vallitsee mukava ilmapiiri. Ensimmäinen ryhmätyöskentely tuntimme sujui mainiosti. Pääsimme hyvin alkuun ja ideointia tuli jokaiselta ja keskustelu oli tasapuolista. Uuden aloittaminen uusien ihmisten kanssa on aina haastavaa, mutta tuntuu että tässä porukassa homma sujuu hyvin. Aihe kiinnostaa meitä kaikkia, joka helpottaa työn toteutumista.

Odotamme innolla kurssin jatkumista ja sitä, mitä yhteistyömme saa aikaan.

Ryhmä 14, Katri, Julia, Laura, Juulia, Susanna, Julia, Camilla, Iida, Anna, Kaisa

On keskiviikkoaamu. Minerva-tori täyttyy pulisevista opiskelijoista. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Alkamassa on kurssi Kohti tutkivaa työtapaa. Mitähän tämä kurssi pitää sisällään ja kuinka tästä suoriutuu? Tilan etualalla seisoo kaksi tavallaan hauskan ja helposti lähestyttävän näköistä miestä, jotka lupaavat heittää kuutiolla, jos uskallata kysyä jotain.

Muutamaa tuntia myöhemmin opiskelijat on tunteitakin herättäneen ryhmiinjakoprosessin tuloksena jaettu ryhmiin. On aika paneutua ensimmäisen oppimistehtävän pariin. Aika tehtävän parissa sujahtaa siivillä. Viime tingassa muistamme kerätä yhteen käyttäjätunnukset ja sähköpostit blogiin lisäämistä varten. Whatsapp-ryhmäkin ehditään kasata. Mutta mitä jäi käteen ensimmäisestä kurssikerrasta? Millaisin miettein ryhmäläisemme lähtevät tutustumaan tutkimuksen teon ihmeelliseen maailmaan? 

 ”Kurssin alkuinfon aikana en ollut varma olinko oikeasti yliopistolla paneutumassa tutkimuksen saloihin vai katsomassa stand up-esitystä, sillä meininki lavalla oli huikean hauska. Ihanaa nauraa näin paljon heti aamusta! Odotukset tätä kurssia kohtaan nousivat heti. En ole aiemmin tehnyt mitään suurempaa tutkimustyötä, joten tunnen itseni täysin noviisiksi, jolla on vielä paljon kaikkea opittavana. Ensivaikutelma kurssin sisällöstä oli kaikin puolin kiinnostava, ja maltan tuskin odottaa mitä kaikkea pääsemme ryhmämme kanssa tekemään seuraavien kertojen aikana.  Suurella mielenkiinnolla odotan erityisesti tulevaa tutkijatenttiä. Tehdään tästä kurssista koko syksyn paras!” Noora/Hilipitapit 

 “Hyvin nopeasti havaitsin, että tutkimusongelman määrittely vaatii paljon harkintaa, aikaa ja työtä. Silta-sanomien lööppi herätti jo itsessään paljon kysymyksiä ja erilaisia mahdollisia tutkimuksen aiheita. Kun saimme ryhmässämme muotoiltua tutkimusongelman yhdeksi kysymykseksi, heräsi taas lisää kysymyksiä. Miten määrittelemme laadun, onko joku muu jo määritellyt sen meitä ennen? Miten rajaamme tutkittavan aiheen riittävän tarkasti? Tuntui, että löydettyämme tai päätettyämme yhden vastauksen, heräsi taas joukko uusia tarkentavia kysymyksiä. Tässäkin taitaa päteä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.” Liisa/Hilipitapit 

”Mitä opin tänään? Sen, että ryhmässä työskentely voi olla hauskaa ja innostavaa. Meillä on huippu kymmenen opiskelijan ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja ryhmäläisten erilaiset taidot pääsevät käyttöön. Ryhmätyön hienous on ajatusten vaihdossa ja yhteisissä oivalluksissa. Ryhmätyössä on voimaa!” Tuija/Hilipitapit 

”En ole koskaan aiemmin tehnyt tutkimuksia, joten olen aivan uuden asian parissa. Pidän kurssin suunnitelmasta, jossa teoria ja käytäntö kulkevat käsikädessä. Näin pääsen/ joudun käyttämään tietoani heti ja se jää paremmin muistiin. Toimivan ryhmämme jäsenenä sain ihailla ja oppia ryhmänjäsentemme erilaisista vahvuuksista. Tästä on hyvä jatkaa…” Sisko/ Hilipitapit 

 “Vähäiseltä tuntuvat luennot ja ryhmätyöt näin opiskeluiden alkuun motivoi kuuntelemaan, havainnoimaan ja imemään tietoa aina, kun sitä on saatavilla. Olen ikään kuin täpinöissä odottaen seuraavaa luentoa, alkavaa kurssia tai ryhmätyötä. Toisaalta, vaikka kalenterissa on sopivasti väljää, niin silti tässä ollaan ihan kiskalla. Kaikkien kurssien aloitukset jännittää mukavasti. Ehkä sen takia ilmassa oli ukkosta. Jännitys laukesi, kun kaksi asiallista, mutta rennon oloista kurssin vetäjää kertoi kasuaalisti kurssista. Ryhmäytymisen jälkeen alettiin välittömästi töihin. Ajatukset, mielipiteet, perustelut, läpät ja ideat sinkoilivat huoneessa puolelta toiselle. Ongelmia ongelmien perään, kysymyksiä ja jatkokysymyksiä ilman vastauksia, tuntematonta ammattisanastoa ja nopea vauhti… Välillä ajattelin, että missä mä oikein olen. Silti oli kivaa tutustua tutkimuksen suunnitteluun ja tehdä töitä tämän ryhmän kanssa. Ehkä me kaikki olemme jo tutkijoita, mutta me ei sitä vielä tiedetä?”  Joni/Hilipitapit  

”Kohti tutkivaa työtapaa – kurssin sisältö on mielestäni kasvatustieteen opiskeluni ns. punainen lanka, jonka ympärille sitä tieteellistä tutkimustietoa, uusia oppimiskokemuksia sekä omia ajatuksia laventavaa reflektoivaa oppimista alkaa kerääntyä eli se curriculum – Jaakko Hilppön luennolla mainitsema latinan käännös ”ravirata” sai virallisen lähtöstartin. Mielessäni alkoi hahmottua itseäni kiinnostavat tutkimusalueet ja Gloria – tutkijavieras Australiasta kertoi omasta kiinnostavasta tutkimusaiheestaan. Saimme mahdollisuuden alkaa tutustua itse tutkimustyöhön motivoivan ja monipuolisen ryhmätyöskentelyn ensimmäisen virallisen tehtävän myötä ja saimmekin hienosti yhdessä ensimmäisen tehtävän alulle monien rakentavien pedagogisten ajatusten ja näkökulmien kera – olemme siis yhdessä sillä raviradalla!” Annika/Hilipitapit 

 “Tunnelma luennon alussa oli mahtava ja toimi hyvänä innokkaan ilmapiirin pohjustuksena. Hyvän fiiliksen kanssa oli mukava jatkaa tutkimuksen suunnittelun pariin. Meille tuli ihana ryhmä, missä rohkeasti ja avoimesti nostettiin esille erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Aluksi tehtävän hahmottaminen tuntui hankalalta, mutta keskustellessa aiheemme alkoi hahmottumaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia ryhmätapaamisia, missä pääsee jatkamaan tutkimuksen rungon suunnittelua.” Jasmin/Hilipitapit 

 “Olen peloissani, suorastaan kauhuissani Kohti tutkivaa työtapaa kurssista, tuntuu etten näe metsää puilta vaikka kuinka keskityn luennoitsijoihin ja sittemmin tehtävän antoon, ainut mikä estää minua kapsahtamasta sudenkuoppaan on ihanat, älykkäät ja auttavaiset ryhmäläiseni. Olen täysin poissa mukavuusalueeltani mutta koen, että uskallan ja voin keskustella ryhmässä ja tuoda vapaasti esiin omia ajatuksiani. Ryhmäni kanssa olen enemmän kuin valmis tekemään töitä, oppimaan, erehtymään, kokeilemaan ja ehkä voin jossain vaiheessa minäkin todeta, että “heureka”.” Lea/Hilipitapit 

”Luennon ensimmäinen rohkea opiskelija, joka sai mikkikuution lennokkasti syliinsä, kysyi reippaasti luentokalvolla mainituista ’kasvatustieteiden lähitieteistä’. Mietin heti psykologiaa, joka mielestäni kulkee käsi kädessä kasvatustieteiden kanssa, koska molemmat tieteenalat pyrkivät ymmärtämään ihmisen tunteita, ajatuksia, käyttäytymistä, oppimista, jne. ja niiden syntyä ja kehitystä. Tutkimussuunnitelman laatiminen ryhmän kanssa muistutti minua paljon psykologianopinnoistani, joissa olen työskennellyt samankaltaisten tehtävien parissa aikaisemmin. Mielestäni sisäinen validiteetti on yksi suurimmista kompastuskivistä tutkimusmentelmää valittaessa. Ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa on niin monia muuttujia, joita emme pysty kontrolloimaan. Ihminen on yksilö, jonka sen hetkiset tunteet, ajatukset ja elämäntilanne ovat tutkijalta piilossa, mutta voivat vaikuttaa käyttäytymiseen ja täten tutkimustuloksiin. Toivon, että tämä kurssi avaa tätä olennaista ongelmaa, ja voin sen kautta omaksua tutkivan työtavan opiskeluiden aikana, kandintyötä kirjoittaessa ja myöhemmin työelämässä.” Erika/Hilipitapit 

 “Ensimmäiseen luentoon ja ryhmätyöhön oli varattu paljon aikaa, mutta eihän se tuntunut riittävän, kun käsiteltäviä asioita oli paljon, ja kiinnostus aiheeseen kova. Monet tutkimuksen tekemisen käytäntöihin liittyvät asiat vaikuttavat vielä haastavilta, mutta toivon että tämän kurssin avulla saan sen tunteen, että kokonaisuus alkaa olla hallinnassa. Tämän ryhmän kanssa pääsimme jo todella rakentavaan keskusteluun, projektimme lähti lennokkaasti alkuun.  

Erityisen avartavaa oli kuunnella vierailevan tutkijan näkemyksiä hänen tutkimusalueestaan, joka kipeästi koskettaa meidän oman pidättyväisen kulttuurimme arinta kohtaa. Tunteiden ilmaisemisemisesta, ulospäinsuuntautumisesta ja draaman sisällyttämisestä vuorovaikutukseen olisi voinut keskustella paljonkin. Meillä usein spontaaneja aloitteita enemmän hillitään kuin rohkaistaan ja ruokitaan, vaikka kasvattajana juuri niihin pitäisi tarttua. Vaikka suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen tasoa ihaillaan maailmalla, on meilläkin opittavaa muilta. Ehkä se antoi jo vähän suuntaa sille, mistä aihealueesta haluaisin oman kanditutkielmani tehdä.” Hanna/Hilipitapit 

Blogikirjoittamisen tavoitteena on auttaa jäsentämään tutkimuksen tekemistä koskevaa ajattelua ja ymmärrystä sekä tekemään oppiminen näkyväksi. Se rohkaisee omakohtaiseen tietojen pohdintaan ja vuorovaikutukseen muiden kurssilaisten kanssa. Blogi antaa mahdollisuuden myös kokemusten välittämiseen kurssin aikana. Blogikirjoittamiseen kuuluu paitsi uusien keskusteluavauksien tekeminen, myös aloitettuun keskusteluun osallistuminen. Tällä huolehditaan siitä, että blogi pysyy tasaisen aktiivisena koko kurssin ajan.