Teksti: Terhi Suvilehto. Julkaistu alunperin ruokaloisto.fi-sivulla 5.1.2022. Kirjoittaja on Kaupunkilaisten oman pellon jäsen.
Lähiruoka, luomuruoka sekä palstaviljely tai muulla tavoin itse tuotettu ruoka kiinnostaa yhä enemmän myös kaupunkilaisia. Arvostetaan laatua ja ympäristöystävällisyyttä. Kumppanuusmaatalousmalli on yksi keino olla lähempänä ruokansa alkutuotantoa ja osallistua myös itse ruoan kasvattamiseen.
Kumppanuusmaatalous on monelle tuntematon käsite, vaikka ensimmäiset kumppanuusmaataloustilat perustettiin jo 1970-luvulla Japanissa. Tällöin joukko tokiolaisia perheenäitejä halusivat saada kasviksensa ilman torjunta-aineita ja ottivat yhteyttä paikalliseen maanviljelijään. Naiset loivat lähialueen viljelijöiden kanssa Teikei-sopimuksen, jossa he lupautuivat ostamaan koko peltosadon, mikäli viljelijät työskentelisivät luonnonmukaisesti.
Japanilainen Teikei-viljelymalli on levinnyt ympäri maailmaa. Ranskassa sitä kutsutaan nimellä AMAP, Portugalissa Reciproco, Belgiassa Voedselteam, Norjassa Andelsjordbruk ja Saksassa Solidarische Landwirtschaft eli SOLAWI.
Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytetään kansainvälisestikin tunnettua termiä CSA, joka tulee sanoista Community Supported Agriculture. Suomessa tämä viljelijät ja kuluttajat yhdistävä ruoantuotantomuoto tunnetaan nimellä kumppanuusmaatalous.
Kumppanuusmaatalous hyödyttää sekä kuluttajaa että ruoan tuottajaa
Kuluttaja saa kumppanuuspelloltaan keittiöönsä tuoretta ja kestävästi tuotettua lähiruokaa tietäen, kuka hänen ruokansa on kasvattanut. Hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa seuraavan kauden raaka-aineisiin. Tuottaja puolestaan hyötyy jakaessaan maatalouden riskit yhdessä kuluttajan kanssa, eikä hänen tarvitse etsiä tuotteillensa ostajia kilpaillen samalla markettien hyllypaikasta.
Riskien jakaminen perustuu siihen, että kumppanuusmaataloudessa kuluttajalla on sopimusosuus pellosta ja sitoutuessaan satokauteen hän ostaa tuotantomäärät osittain etukäteen.
Yleensä kumppanuusmaatilat ovat puutarhoja, mutta löytyy myös esim. hunaja- tai kananmunatuotantoon keskittyviä tiloja.
Kumppanuusmaatalous on usein ekologista pientuotantoa, mikä toteutetaan kuluttajaa lähellä ja ympäristön ja eläinten hyvinvointi huomioiden.
Sitä voisi myös verrata palstaviljelyynkin, mutta sillä erolla, että viljelytyön hoitaa ammattilainen, alansa asiantuntija. Monesti kuluttajaosakas myös pääsee halutessaan työntämään kätensä multaan.
(Toim. huom. Myös suuremmilla tiloille kumppanuusmaatalouden mahdollisuuksia kannattaa harkita.)
Viljelijävetoinen tai kuluttajavetoinen kumppanuusmaatalous
Malleja on kaksi: viljelijävetoinen, jossa tilan omistava maatalousyrittäjä hankkii asiakkaansa kumppanuusmaatalouden muodossa ja kuluttajavetoinen, jossa joukko kuluttajia palkkaavat yrittäjän tuottamaan ruokansa. Molemmat mallit antavat kuluttajalle usein mahdollisuuden osallistua ruokansa tuotantoon talkootyön kautta. Lisäksi myös yhteisöviljely voidaan nähdä kumppanuusmaataloutena. Siinä kuluttajat viljelevät yhdessä jakaen työn, riskit ja sadon.
Kumppanuusmaataloustila toimii hyvin myös virkistyskäytössä ja erityisesti kaupunkiympäristössä se tarjoaa palan maaseutuelämää keskelle hektistä kaupunkiarkea.
Kumppanuusmaatalous Suomessa
Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila Kaupunkilaisten oma pelto perustettiin reilu kymmenen vuotta sitten v. 2011, kun joukko helsinkiläisiä perheitä halusivat japanilaisen Teikei-mallin mukaisesti saada luonnonmukaisesti kasvatettuja kasviksia. Omalla Pellolla toteutetaan luomuviljelyä sekä biodynaamista viljelyä, joka ottaa erityisen kokonaisvaltaisesti huomioon luonnon monimuotoisuuden sekä ympäristön, eliöiden, eläinten ja myös ihmisten ekologisesti kestävän hyvinvoinnin.
Sen jälkeen Suomeen on perustettu useita muita tiloja. Tänä päivänä Suomesta löytyy noin 20 kumppanuusmaatilaa eri puolilta Suomea.
Lue lisää siitä, mitä kumppanuusmaatalous on.