Viikon sisällä on tullut kolme raporttia, jotka kaikki tähtäävät Suomen korkeakoulujärjestelmän uudistamiseen. Otsikko ei kuitenkaan liity niihin, vaan se on tutkimus- ja innovaationeuvoston linjapaperin yksi resepti Suomen pelastamiseksi. Vastaavassa dokumentissa neljä vuotta aikaisemmin luki ”yliopistojärjestelmän uudistaminen”, nyt maan ylin tiedepoliittinen elin vaatii radikaalia uudistamista. Kuinka radikaaleja nyt tehdyt ehdotukset sitten ovat?
Aihearkisto: Yliopisto ja tiedepolitiikka
Nukkumalla Suomi nousuun
Helsinki Challenge -kilpailu otti keskiviikkona ja torstaina pitkän harppauksen eteenpäin, kun 20 tiimiä pääsi myymään ideaansa tuhatpäiselle yleisölle. Tunnelma oli tiheä ja innostunut, melkeinpä riehakas. Yliopiston kunnia-arvoisa juhlasali ei ole aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa. Varta vasten rakennetulle lavalle päässeet tutkijat osoittivat, että he osaavat muutakin kuin tutkia.
Tohtoreita tarvitaan, mutta mihin?
Opetus- ja kulttuuriministeriössä puhaltavat raikkaat tuulet. Sen tulevaisuuskatsaus 2014 Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia on ministeriön dokumentiksi poikkeuksellisen selkeäsanainen ja eteenpäin katsova.Nyt ministeriö kutsuu tohtoriopiskelijat, tohtorit ja työnantajat verkkoaivoriiheen pohtimaan, mihin tohtoreita tarvitaan.En usko sataprosenttisesti näiden nettikyselyjen kaikkivoipaisuuteen, mutta paljastan kuitenkin, mitä itse suunnilleen tästä asiasta ajattelen.
Valikoituja professoreita
Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila muisteli Suomen tieteen tila -raportin julkistustilaisuudessa lääketieteellisen kemian professorin Johan Järnefeltin sanoneen, että yliopiston menestys riippuu kahdesta seikasta: keitä se ottaa opettajiksi ja keitä opiskelijoiksi. Professorivalinnat ovatkin olleet kehittämiskohteina yliopistoissa viimeisten kolmen vuoden aikana.
Sopiiko Stubbin kokousfilosofia yliopistoon?
Kun Stubb oli ensimmäistä kertaa tutkimus- ja innovaationeuvoston puheenjohtajana, agendalla ollut tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus jäi sivuroolin, kun pääministeri halusi ensin linjata neuvoston toiminnan. Seuraava kokous kutsuttiin Kesärantaan. Esityslistaa ei olisi, sen sijaan keskusteltaisiin, miten TIN toimii vastedes.*)
Tutkija on yrittäjä
Kun maanmainio aivojenpuolustaja Kiti Müller esiintyi hiljattain tiedekunnan tutkijaseminaarissa, hän lanseerasi ajatuksen tutkijasta yrittäjänä. Hän tarkoitti tällä ennen kaikkea tutkijan uraa yliopistomaailman ulkopuolella, jossa hänen on osattava markkinoida itseään siten, että työnantaja tajuaa hänen ainutlaatuiset kykynsä. Kun esiinnyin eilen bibliometriikkaseminaarissa, yritin soveltaa yrittäjä-metaforaa tutkijan toimintaan tiedeyhteisön sisällä. Tältä se näyttää:
Akatemia sai uuden hallituksen ja uusia tehtäviä
Akatemian uusi hallitus piti tänään ensimmäisen kokouksensa. Työsarkaa riittää. Syksy tuo tullessaan suuria muutoksia Suomen Akatemian toimintaan. Perustehtävä on kuitenkin sama kuin ennenkin: kansainvälisesti korkeatasoisen perustutkimuksen rahoittaminen.
Homo ei ole sapiens
Tieteidenvälisyydestä puhutaan paljon. Kaikki tietävät, kuinka vaikeaa on luoda siltoja eri alojen tutkijoiden välille. Tällä kertaa yhteys syntyi sattumalta, kun lihavuutta ja syömistottumuksia tutkiva veljeni kertoi pingispelien lomassa alansa tutkimusten nykysuuntauksista. Hätkähdin, kun tajusin, että liikumme samoilla vesillä. Kummankin tutkimuksissa on paljastunut, että homo sapiensiksi itsensä nimennyt eläinlaji ei olekaan ajatteleva ja harkitseva olio, vaan automaatti, jonka toiminta on suurimmaksi osaksi tiedostamatonta.
Tutkimukseen perustuva päätöksenteko ja tapaus Ukraina
Ulkoministeri Erkki Tuomioja parahti joitakin aikoja sitten valitellen, että tutkijoilta on tullut niukalti apua Ukraina-kysymyksen ratkaisemiseen. Yleensä tutkijat ovat voivotelleet sitä, että poliitikot eivät halua kuunnella heitä. Viime aikoina on paljon puhuttu tutkimukseen perustuvasta päätöksenteosta (evidence based policy). Tapaus Ukraina on hyvä testi sille, mitä se voisi olla.
Hänestä tuli kuuluisa tutkija
Kun Markku Kulmala on kertonut tutkijanurastaan, hän on todennut vaatimattomaan tapaansa, että sattumallakin on ollut oma merkityksensä. Tšernobylin ydinonnettomuus osui ”sopivaan” aikaan ja Hyytiälän aseman laitteistotarpeet saatiin onnistuneesti myytyä silloiselle valtiovarainministerille Iiro Viinaselle. Sattuman kauppaa Kulmalan menestys ei kuitenkaan ollut. Hän on poikkeuksellisen lahjakas tutkija, joka oivalsi varhain tieteidenvälisen yhteistyön merkityksen. Lisäksi hän on erinomainen verkottumaan ja hankkimaan rahoitusta.