Suomen hallitus keräsi miljardin vähentämällä eri hallinnonalojen budjettia siinä uskossa, että kun se päättää näistä rahoista, ne tulevat parempaan käyttöön. Tällä toimenpiteellä hallitus kertoo kymmenille tuhansille julkisella sektorilla työskentelevälle: olette jämähtäneitä ja tehottomia työssänne, ettekä pysty uudistumaan, siksi meidän on päätettävä näistä rahoista teidän puolestanne. Kyseessä on Suomen historian suurin taloudellisen päätäntävallan kaappaus.
Aihearkisto: Yliopisto ja tiedepolitiikka
Ketä rehtorin pitäisi kuunnella?
Yliopistolla tapahtuu poikkeuksellisen paljon suuria asioita. Nyt jos koskaan tarvitaan johtajuutta. Usein, eilen viimeksi, käytävillä ja yhteisissä tilaisuuksissa kuului moitteita siitä, että rehtori, dekaanit ja laitosjohtajat eivät kuuntele riittävästi riviprofessorien ja muiden ruohonjuuritason toimijoiden mielipiteitä. Moite on varmasti oikeutettu. Mutta ketä viime kädessä pitäisi kuunnella, kun mielipiteitä on monenlaisia?
Helsinki Challenge huipentuu
Suomen hallitus patistaa ihmisiä ja organisaatioita kokeilukulttuuriin. Helsingin yliopiston juhlavuoden suurin hanke Helsinki Challenge, tiedepohjainen ratkaisuhakuinen ideakilpailu, on ollut todellinen riskiyritys. Formaatti on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Nyt tiedämme, että se on ollut suurmenestys. Etukäteen kukaan ei voinut olla varma, miten se onnistuu. Tänään kisa huipentuu voittajan julkistamiseen. Blogini lopussa esitän oman vedonlyöntitoimistoni suosikin voittajaksi.
Toimiiko dialogi – osa 2
Postasin tänään blogin otsikolla Toimiiko dialogi? Nyt kun päivä alkaa olla pulkassa, rupesin miettimään, millaisia dialogeja olen tänään käynyt. En tarkoita sähköpostiviestejä tai keskusteluja, joissa on sovittu tapaamisista tai käsitelty opettajan kokemaa huonoa käytöstä esimiehen taholta, vaan sellaisia kohtaamisia, joissa on pohdittu meneillään olevia uudistuksia ja muita prosesseja. Tällaisia dialogeja oli päivän mittaan yllättävän paljon.
Toimiiko dialogi?
Olin Tomi Huttusen kanssa Petroskoin Suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa puhumassa maittemme välisen dialogin tarpeellisuudesta. Kun tiedekunnassa suunnittelemme opinto- ja rakenneuudistusta, käymme päivittäin dialogia erilaisissa ryhmissä saadaksemme aikaan mahdollisimman toimivat ratkaisut. Mutta mitä dialogi oikeastaan on?
Puheita pakanoille
Yliopiston avajaisten yhteydessä on muutaman vuoden ajan järjestetty jumalanpalveluksen ohella tunnukseton tilaisuus niille, jotka eivät halua aloittaa lukuvuottaan käymällä kirkossa. Tänä vuonna tilaisuuden järjestelyvastuu oli humanistisella tiedekunnalla, minkä vuoksi minä, papin poika, jouduin isännöimään ”pakanoitten juhlaa”: Tällä nimellä jotkut sitä kutsuvat. Paikalla kuului myös puhuttavan syntisten tilaisuudesta, mutta se nimitys osoittaa huonoa uskonnon tuntemusta: luterilaisen opin mukaan nimenomaan kirkkoon kutsutaan kaikki syntyset. Tilaisuuteen liittyy tietty salaperäisyyden verho, jota lähden tässä hieman raottamaan.
Korruptioaamiainen
Aleksanteri-instituutti järjestää erilaisia tilaisuuksia myös akateemisen yhteisön ulkopuolisille. Yksi formaatti on temaattiset aamiaiset. Tämän viikon aamiaistapahtuman aiheena oli korruptio Venäjän korkeakouluissa. Kaikki Venäjän tutkijat, niin länsimaiset kuin venäläisetkin, ovat tästä ilmiöstä tietoisia, mutta tällä kertaa mentiin pintaa syvemmälle.
Yliopistot uusiksi
Pääministeri Sipilä vakuutti hallitusneuvottelujen aikana, että koulutus on yksi kolmesta alueesta, joihin uusi hallitus haluaa panostaa. Kun sitten hallituksen leikkauslista toukokuussa julkaistiin, kävi ilmi, että yliopistojen osalta ”panostaminen koulutukseen” tarkoittaa 75 miljoonan euron lovea perusbudjettiin. Minulla on suuri houkutus liittyä valittajien kuoroon ja varoittaa hallitusta siitä, kuinka tuhoisasti leikkaukset vaikuttavat suomalaisten osaamisen tasoon. Mutta otankin toisen näkökulman. Kerron, miten tästä selvitään ja vielä siten, että Suomen yliopistolaitoksesta tulee entistä ehompi.
Miksi Suomen PISA-tulokset huonontuvat?
Opetusministeriö on julkaissut poikkeuksellisen perusteellisen selvityksen Suomen PISA-menestyksen taustoista. Tai pitäisikö pikemminkin sanoa: menestyksen joka uhkaa pikku hiljaa kääntyä menestymättömyydeksi. Kun en ole tämän alan tutkija, vaan elämää tutkijan silmin tarkkaileva kansalainen, oma näkemykseni asiasta mahtuu hyvin lyhyeen blogiin. Mielestäni syynä menestyksen hiipumiseen ei ole se, mitä tapahtuu kouluissa, vaan se mitä tapahtuu koulun ulkopuolella.
Miksi humanistit pärjäävät niin hyvin?
QS-yliopistorankingin alakohtaisten tietojen julkaiseminen myöhästyi tänä vuonna muutaman viikon, mutta siitä on jo ehditty uutisoimaan sekä Helsingin yliopistossa että valtakunnallisesti ja tänään vielä Hesarissakin. Joku voi ihmetellä tai olla ihmettelemättä, miksi Helsingin yliopisto on tässä rankingissa korkeammalla kuin joissakin muissa. Itse pohdin tässä syitä siihen, miksi humanistinen ala menestyy erityisen hyvin, vaikka näin ei oikeastaan pitäisi olla.