Unien logiikasta ja kartallistamisesta – esimerkkinä talvinen odysseia vuodelta 1689

Alkuvuodesta 1689 alkaen Pietarsaaren pitäjässä asuva talonpoika kummastutti ja myös ärsytti kotiseutunsa väkeä puheillaan, joiden mukaan olisi kotimatkallaan kohdannut suuren määrän paholaista palvomaan menossa olleita ihmisiä – kaikki Pietarsaaren pitäjän tai kaupungin asukkaita, osa hänen omia naapureitaan. Anders oli harhaillut talvisella maaseudulla ja joutunut useisiin uhkaaviin tilanteisiin – hänet oli kerran jopa temmattu riviin, kun paholaisen palvojat olivat järjestäytyneet katselmukseen järven jäälle, ja siitä pulasta hän oli onnistunut pelastautumaan vain taivaallisten voimien väliintulon ansiosta. Toisenkin kerran hän oli saanut apua taivaasta.

Anders Matsson Nixin puheita käsiteltiin seuraavina kuukausina käräjillä ja kirkkoneuvostossa ja kirjelmöitiinpä niistä Turun hovioikeudellekin. Tallella on seikkaperäinen pöytäkirja, joka laadittiin laamanninkäräjien erityisistunnossa kesällä 1690. Anders sai vielä kerran kertoa esivallalle kokemastaan, ja se kertomus täyttikin monta sivua. Lukuisat muutkin todistivat – kaikki Andersia vastaan. Hänen oma vaimonsakin todisti miehensä kummallisesta käytöksestä ja harhaisista ajatuksista. Istunnon lopputulemaksi muodostui luonnehdinta Andersista mieleltään järkkyneenä melankolikkona. Anders olisi ehkä otettu vakavammin, jos hän olisi puhunut samanlaisia asioita noin parikymmentä vuotta aikaisemmin, jolloin Suomessakin levisi huhuja noitien salaisista kokoontumisista, ja jos hän ei olisi syyttänyt niin montaa kunnialliseksi tiedettyä ihmistä, heidän joukossaan aateloitu kihlakunnantuomari.

Andersin puheita on luonnollisesti käsitelty paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa ja noituusoikeudenkäyntejä käsittelevissä tutkimuksissa. Antero Heikkinen katsoo, että juopottelu, noituuden pelko, ylempiä yhteiskuntaryhmiä kohtaan tunnettu epäluulo sekä mahdollisesti myös komeetta, joka oli nähty joitain vuosia aikaisemmin taivaalla ja tulkittu varoitukseksi, olivat suistaneet Andersin mielen epätasapainoon. Omasta mielestään Anders kuvasi todellisia valvetilassa kokemiaan asioita. Hän puhui kyllä unistaankin: eräälle toiselle talonpojalle hän oli juuri ennen oikeudenkäyntiä kuvannut viimeisintä untaan, jossa noita-akka oli lentänyt hänen savupiipustaan ulos. Sitä hän piti hyvänä enteenä. Sellainen puhe lujitti oikeuden tulkintaa hänen henkisistä ongelmistaan.

Mutta miten pitäisi suhtautua hänen pitkään kertomukseensa: puhuiko Anders harhoistaan vai unistaan vaiko molemmista? Vai ehkä sittenkin valvemaailman tapahtumista?

Psykologian oppiaineessa tehtävässä unitutkimuksessa on tarkasteltu unien logiikkaa tai oikeammin logiikan ajoittaista poissaoloa. Kutakuinkin kaikki ovat varmaankin edes joskus kokeneet, että unissa voi tapahtua hyvinkin kummallisia asioita. Ne asiat ovat kummallisia sen vuoksi, että ne ovat erilaisia kuin valvetilassa koettuina: jokin esine voi äkkiarvaamatta vaihtua erilaiseksi, tapahtumapaikka voi muuttua hetkessä toiseksi, unessa voi kohdata vaikkapa filmitähtiä tai jo kuolleita ihmisiä jne. Varsinkin unien paikat ja ympäristöt ovat psykologian tutkijoiden mukaan alttiita muutoksille ja katkoksille. Asialla on ilmeisesti yhteys aivojen ja muistin toimintaan eri univaiheiden aikana.

Anders Nixin mukaan hänen kokemansa asiat tapahtuivat yhden ja saman päivän aikana loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta 1689. Anders oli osallistunut hääjuhlaan kaupungissa ja jäänyt sinne yöksi. Anders sanoo lähteneensä liikkeelle majapaikastaan Pietarsaaren kaupungista valoisan aikaan eli aikaisintaan kymmenen aikoihin, jolloin aurinko nousee Pietarsaaren korkeudella tuohon vuodenaikaan (jos seurataan nykyisten aikavyöhykkeiden mukaisia kellonaikoja). Kotiinsa Kalvholmeniin hän ehti illallisajaksi. Maantietä pitkin reitin pituudeksi olisi tullut noin 12 kilometriä eli hän olisi voinut olla  perillä jo ennen auringonlaskua, mutta Anders harhaili kertomansa mukaan paljon pitemmän matkan.

Kuvauksessa on lukuisia eri tapahtumapaikkoja, ja lisäksi siinä mainitaan useita paikkoja joko tavoiteltuina määränpäinä tai paholaisen liittolaisten kotipaikkoina. Episodien välissä koetaan kaksi täydellistä pimeyttä ja kolmaskin hämärä, kun aurinko laskee. Viime mainittu voisi olla luonnollinen ilmiö, ja Pietarsaaren seudulla aurinko laski klo 15 aikoihin tuona päivänä (edelleen nykyisen aikavyöhykejaon mukaan ilmoitettuna). Kaksi säkkipimeää jaksoa ennen auringonlaskua ovat kuitenkin epäluonnollisia ilmiöitä. Heikkinen selittää pimeät hetket Andersin juopottelun ja harhojen aiheuttamilla katkoksilla. Kyse voi myös olla unessa tapahtuneista epäselvistä paikkasiirtymistä, jotka Anders mielsi pimeyksiksi.

Unia tai ainakin niistä tehtyjä kuvauksia voidaan myös kartallistaa. Tutkimukset ovat vahvistaneet arkisen kokemusperäisen havainnon siitä, että unissa useimmiten kuljetaan periaatteessa samoissa tiloissa ja paikoissa kuin valveilla oltaessa. Mutta tututkin paikat voivat näyttäytyä erilaisina ja häilyväisinä.

Jos Anders Nixin kertomus yritetään kartallistaa unitutkijoiden metodeja jäljitellen, se voidaan purkaa 12 peräkkäiseksi episodiksi. Andersin antamien paikkakuvausten perusteella ne voidaan paikallistaa enemmän tai vähemmän luotettavasti Pietarsaaren kaupungin ja sitä ympäröineen Pietarsaaren pitäjän aluetta kuvaavan kartan avulla. Alempana oleva kartta on hieman Andersin kertomusta myöhemmältä ajalta, vuodelta 1709.

Kuva: Pietarsaaren pitäjä (ja kaupunki). Piirtänyt C. C. Mört vuonna 1709. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/23948

Edetkäämme Andersin kotimatka episodi episodilta:

1. Jakobstad. Anders herää kaupungissa, lähtee majapaikastaan ja pistäytyy tuttavan luona ryyppäämässä. Tuttava näkee oluesta, että Andersin pitäisi pysyä kaupungissa vielä seuraava yö, mutta koska on valoisaa, Anders lähtee kotimatkalle tallien kautta.

2. Kyrkostranden. Andersin hevonen on ollut täällä tallissa mutta karannut. Anders juoksee sen kiinni ja kuulee rengeiltä, että hänen tyttärensä on tullut kaupunkiin toisella hevosella etsimään häntä. Anders kääntyy takaisin kaupunkia kohti. Vaikka asiaa ei mainita suoraan, hän ilmeisesti on reellä liikkeellä.

3. Södra tullporten. Portti on tukossa hevosten paljouden takia. Paikalla olevilta rengeiltä Anders kuulee, että kirkkoherra ja hänen veljensä kihlakunnantuomari ovat sisällä tullituvassa. Anders ei tohdi yrittää tunkea hevosten läpi, vaan kiertää toiselle tulliportille.

4. Notbergsflagan (-fladan?). Anders ratsastaa kohti toista tulliporttia, kun pimeys yllättää hänet ja hän ja hänen ratsunsa eksyvät.

5. Kopparbergssundet. Valoisuus palaa ja Anders hahmottaa tulleensa salmen rantaan ja kääntyy takaisin kohti kaupunkia.

6. Anders kohtaa reen, jossa istuu kolme tuttua miestä ja jota vetää hänen toinen hevosensa. Andersia harmittaa, että hänen hevostaan kuormitetaan sillä tavalla. Miehet kertovat olevansa matkalla Pirilöön kihlakunnantuomarin luokse hakemaan valtiopäivämiehen tarvitsemaa kirjettä. Yksi miehistä lähtee Andersin oppaaksi neuvomaan hänelle tietä.

7. Svedjenabban. Andersin opas pyytää tältä reestään laudan ja lähtee sillä kulkemaan kaupunkiin, ilmeisesti hiihtäen sen avulla. Anders jatkaa matkaansa, kun pimeys yllättää hänet toistamiseen.

8. Anders havaitsee lahden, josta näkyy valoa ja jonka jäällä noidat pitävät katselmusta. Andersilta viedään hevonen ja hänetkin pakotetaan riviin. Kolme tuttua miestä on lähdössä Kokkolaan hakemaan palkkioita laivamiehinä palvelemisesta, ja he aikovat ottaa myös Andersin mukaansa, koska tämä on köyhä mies. Miehet ovat kuitenkin erimielisiä, koska on vaara, että hän livahtaisi pappilaan kertomaan näkemästään. Katselmusta johtava ratsumies yrittää pakottaa Andersin vannomaan vaitiolovalan, mutta taivaasta saapuva valkopukuinen hahmo pelastaa Andersin ja väkijoukko katoaa. Valkopukuinen hahmo käskee Andersin mennä pappilaan kertomaan näkemästään.

9. Anders kohtaa tutun miehen, tutun naisen ja tutun pojan, jotka pakottavat väkivalloin Andersin takaisin lahdelle. Kun Anders kysyy, minne he ovat menossa, hän saa kuulla, että Pirilön järvelle – Pirilö on isohko saari Pietarsaaren kaupungin itäpuolella. Hän saisi kuulemma nähdä kihlakunnantuomarin istumassa siellä pöydän päässä. Andersilla on ilmeisesti taas hevosensa ja rekensä, ja muut matkaavat hänen kanssaan.

10. Seurue saavuttaa Markus Ersholmenin tilan, jossa kerrotaan asuvan jumalaapelkääviä ihmisiä. Taivaasta kuuluu ääni, minkä jälkeen seurue katoaa Andersin reestä. Iltahämärä laskeutuu, ja samalla hetkellä Anders kohtaa viisi tuttua miestä, jotka ovat olleet kokemassa nuottiaan. Anders kertoo olevansa eksyksissä ja lähtee miesten mukana kulkemaan kohti pappilaa. Matkalla miehet keskustelevat, ja yksi miehistä kertoo haluavansa avioitua Andersin tyttären kanssa, mutta Andersin mielestä mies ei ole tosissaan. Miehet antaisivat Andersille osan kaloistaan, mutta hänellä ei ole reessään mitään, mihin ne voisi panna. Muut miehet erkanevat kohti pappilaa, mutta yksi nuoremmista jatkaa Andersin kanssa.

11. Andersin seuralainen erkanee järven luona. Anders jatkaa kotiin.

12. Anders saapuu kotiin Kalvholmeniin illallisaikaan.

Andersin kuvauksen päätavoitteena on siis päästä kotiin ja löytää tie kotiin, mutta unessa on stressiunen, seikkailu-unen ja painajaisen sävyjä, koska kotimatka vaarantuu  tuon tuostakin. Anders joutuu huolehtimaan myös hevosistaan ja etsimään tytärtään. Merkittävin este ovat kuitenkin Saatanan konventtiin (Andersin tai oikeuden käyttämä ilmaus) saapuneet ja sinne pyrkivät noidat. Kertomuksen edetessä syntyneet tärkeät sivutavoitteet – tyttären löytäminen samoin kuin kulkeminen pappilaan ja noitien vehkeilyjen paljastaminen – jäävät toteuttamatta ilman, että syytä kerrottaisiin.

Kuvauksessa on paljon sellaista, mitä voi pitää valvetodellisuudesta poikkeavana: yllättäviä pimeitä hetkiä, ihmisten yllättäviä katoamisia, hevosten tukkima kaupunginportti, kirkkoherra ja kihlakunnantuomari tullituvassa (vaikkakin vain suusanallisesti saatuna tietona), oma hevonen toisten reen eteen valjastettuna, reestä irrotetulla laudalla hiihtämään lähtevä mies, noitien sotilaallinen katselmus, taivaasta saapuva hahmo, kihlakunnantuomari istumassa järven jäällä pöydän päässä (tosin tämäkin vain uneksijan kuulemana suusanallisena kuvauksena) ja taivaasta kuuluva ääni. Anders Nixin selonteon voisi puutteellisen logiikan, kerronnan katkosten ja sisältöjen heittelyjen vuoksi tulkita kuvaukseksi yhdestä tai useammasta unesta, esimerkiksi sellaisesta, jonka hän näki Pietarsaaren kaupungissa nukkuessaan, rekeen nukahdettuaan tai kotiin palattuaan.

Vaikka kaikkia tapahtumapaikkoja ei voida sijoittaa kartalle aivan varmasti, kuvauksesta piirtyy yllättävän selkeä ja mahdollinen harhailureitti paikallisessa fyysisessä tilassa. Andersia ei lennätetä Blåkullaan eikä hän kerro mistään fantastisista ympäristöistä, vaan hänen harhailujensa näyttämö pysyy vankasti tämänpuoleisessa ja oman kotiseudun maantieteessä. Ympäristöt vaihtuvat taajaan, mutta tavalla, joka voisi toistua valvetodellisuudessakin. Itse kulkemisen suhteen Andersin talvinen odysseia vaikuttaa yllättävän realistiselta.

Andersin elokuussa 1690 oikeudelle antama selonteko ei tietenkään ole sellainen uniraportti, jollaisia psykologian tutkijat keräävät informanteiltaan. Kertomuksen on merkinnyt muistiin toinen ihminen eli oikeuslaitoksen palveluksessa työskennellyt kirjuri. Kuvaus on myös huomattavan myöhäinen eli laadittu yli puolitoista vuotta väitetyn kokemuksen jälkeen. Andersin muistikuvat ovat siis saattaneet muuttua. Mutta hän lienee silti puhunut kokemuksestaan varsin samalla tavalla kuin vuonna 1689, sillä noituusoikeudenkäyntien yhteydessä tuomarit kyllä osasivat useinkin kiinnittää huomiota, jos joku muutti kertomustaan. Kaupunginnotaari, joka oli läsnä elokuun 1690 istunnossa, oli jututtanut Andersia jo ennen elokuun 1689 käräjiä, ja pian niiden jälkeen kirkkoneuvosto oli kuulustellut häntä. Ainakin alkusyksystä 1689 alkaen hän kertoi kokemuksestaan todennäköisesti pääpiirteissään samansisältöisesti. Silti hänen kuvaukseensa pätee sama lähdekriittinen varaus kuin mihin tahansa unikuvaukseen: muistettu uni voi tuskin koskaan olla ihan samanlainen kuin koettu uni, ja kerrottu uni voi tuskin koskaan olla ihan samanlainen kuin muistettu uni.

 

Kirjallisuutta

Anders Nixin selonteko Digitaaliarkistossa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3672695

Antero Heikkinen, Paholaisen liittolaiset. Noita- ja magiakäsityksiä ja -oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla (n. 1640–1712). Suomen historiallinen seura 1969. https://www.doria.fi/handle/10024/162484

Mirkka Lappalainen, Pohjoisen noidat. Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa. Otava 2018.

Cristina M. Iosifescu Enescu & Lorenz Hurni, Pinpointing Dream Settings Onto Place Cookies. Teoksessa On the Way to Platial Analysis. Can Geosocial Media Provide the Necessary Impetus? – Proceedings of the First Workshop on Platial Analysis (PLATIAL’18), toimittaneet Rene Westerholt, Franz-Benjamin Mocnik & Alexander Zipf. Zenodo 2018. https://www.research-collection.ethz.ch/handle/20.500.11850/317862

Cristina M. Iosifescu Enescu, Hans-Rudolf Bär, Matthias Beilstein & Lorenz Hurni, Place cookies and setting spiders in dream cartography. Transactions in GIS 24 (4) (2020).

Louis Marrou & Isabelle Arnulf, Dreams of a geographer: A long dream and waking life series of geographic locations. International Journal of Dream Research 11 (1) (2018).

Antti Revonsuo & Christina Salmivalli, A content analysis of bizarre elements in dreams. Dreaming 5 (3) (1995).

Antti Revonsuo & Krista Tarkko, Binding in dreams. The bizarreness of dream images and the unity of consciousness. Journal of Consciousness Studies 9 (7):3–24 (2002).

Robert Stickgold, Cynthia Rittenhouse & J. Allan Hobson, Dream Splicing. A new technique for assessing thematic coherence in subjective reports of mental activity. Consciousness and Cognition –  An International Journal 3 (1) (1994).