Painajaiset ja demoninen seksi

Painajaisiin ja unihalvauksiin liittyvät uskomukset ovat hiljattain nousseet kansainvälisessä mediassa esille yllättävässä asiayhteydessä. Kristillisen saarnaajan esittämät väitteet demonien kanssa unessa harjoitetusta seksistä perustuvat laajalle levinneeseen ja elinvoimaiseen uskomukseen.

Kuva: Persian Demons from a Book of Magic and Astrology (1921). The Public Domain Review. Princeton University Library.

Yhdysvalloissa presidentti Trump ja hänen kannattajansa ovat jakaneet saarnaajana ja lääkärinä toimivan Stella Immanuelin videota koronaviruksen vaarattomuudesta ja malarialääkkeenä tunnetun hydroksiklorokiinin tehosta sitä vastaan. Samalla median huomio on kiinnittynyt Immanuelin muihin vuosien varrella antamiin lausuntoihin kuten siihen, että monet gynekologiset ja taloudelliset ongelmat voivat johtua öisestä seksistä demonien kanssa unimaailmassa. Saarnatessaan demonisesta seksistä Immanuel yhdistää karismaattisessa kristillisyydessä yleistyneitä varoituksia öisestä henkipuolisosta ja ikivanhoja eurooppalaisia painajaisiin ja unihalvauksiin liittyviä uskomuksia, joita kristilliset ryhmät nostavat nyt esille Yhdysvalloissa. Ilmiö on laaja, ja useat kristilliset liikkeet opettavat internet-sivuillaan, että demoninen uhka öisin on todellinen.

Unihalvauksia on satojen vuosien ajan tulkittu eri puolilla maailmaa yleensä yliluonnollisen olennon aiheuttamiksi, ja sen neurologis-fysiologinen tausta selvitettiin unitutkimuksissa vasta 1970-luvulla. Euroopassa kansanomaiset selitykset painajaisolennosta ovat perustuneet noituuskäsityksiin, jolloin olennon on oletettu olevan pahantahtoinen naapuri tai hänen lähettämänsä olento. Niiden rinnalle ehtivät tulla 1900-luvulla näkemykset unihalvauksesta avaruusolentojen aiheuttamina. Kirkko puolestaan tulkitsi olennon demoniksi. Myös unihalvauksen ja seksin välistä yhteyttä vaalittiin nimenomaan kristillisessä traditiossa.

Keskiajan kristillisissä lähteissä naisten luona öisin vierailevaa seksuaalista demonia kutsuttiin latinankielisellä nimellä incubus, ja miehen unissa näkyvää naispuolista demonia nimellä succubus. Saman demonin katsottiin voivan hakea succubuksena spermaa mieheltä ja hedelmöittää sillä naisen incubuksena. Vaikka unihalvaukseen liittyy nykyään seksuaalisia tuntemuksia melko harvoin, teema korostui ankaraa seksuaalimoraalia edellyttävässä luostarielämässä. Eroottisten unien syntisyys ja demonisuus tekivät niistä pahoja. Runsaasti painajaisen ja seksuaalisuuden yhdistävää aineistoa on myös viktoriaanisesta Englannista, jossa seksuaalinormisto oli tiukka. Vielä 1900-luvun alkupuolella psykoanalyyttinen näkemys unihalvauksista oli, että se johtuu tukahdutetuista seksuaalisista haluista. Kansanomaisessa kuvastossa painajaisolennon aiheuttama vaiva on yleensä terveydellinen ja taloudellinen, mutta sen aiheuttajana saattoi ahneiden ja kateellisten naapurien ohella olla myös pettynyt kosija. Pieni eroottinen häivähdys siis löytyy kansanomaisestakin aineistosta.

 

Nykypäivän henkipuolisoa koskevissa käsityksissä ei aina ole yhteyttä unihalvaukseen. Esimerkiksi Afrikassa ihmisellä voi olla öinen rakastaja ilman että hän edes tietäisi siitä tai muistaisi näkevänsä eroottisia unia. Tilanne voi ilmetä pelkkinä terveys- tai avioelämän ongelmina tai vaikeutena löytää puolisoa valvetodellisuudessa. Tätä oppia pitävät yllä pienet kristilliset ryhmittymät, jotka varottavat vanhojen paikallisuskontojen yhteyksistä henkimaailmaan ja kehottavat turvautumaan tarjoamiinsa rukoilupalveluihin. Amerikkalaiset rukoilupalvelut puolestaan nojautuvat enemmän eurooppalaiseen painajaisolentojen traditioon ja korostavat, että synti ja okkulttiset harrastukset vetävät demoneita puoleensa.

Saarnatoiminnassaan Stella Immanuel yhdistää afrikkalaisia ja amerikkalaisia traditioita ja liittää demonisen seksin seuraukset nimenomaan lääketieteellisiin ongelmiin. Myös kansanomaiset uskomukset eri aikakausilta ovat läsnä: hänen mukaansa toimijana voi demonin sijaan olla myös ihminen, joka saapuu aktiin astraalimuodossa noituuden avulla.

Kuva: Demonisista puolisoista varoittavaa kirjallisuutta myydään ja julkaistaan koko ajan eri maanosissa. Niissä korostetaan yön olevan sielulle vaarallisinta aikaa.

Internetissä lisänimen ”Doctor Demon Sperm” saanut Stella Immanuel ei ole yksittäinen eksentrikko, vaan hän edustaa laajaa uskonnollista liikehdintää, joka haastaa tieteen näkemykset todellisuudesta ja julistaa yksilön moraalisten valintojen ja rukouksen vaikuttavan hyvinvointiin, terveyteen ja varallisuuteen. Väitteet demonien yöllisestä toiminnasta edellyttävät sen hyväksymistä, että unessa koetut asiat ovat totta. Sekä Raamattu että eurooppalainen uskomusperinne ovat kertoneet jo vuosisatoja, että henkimaailma on olemassa ja saa kosketuksen ihmiseen unen välityksellä. Käsitys siitä, että unet ovat vain oman mielen tuotetta, on ollut vallitsevana Euroopassa vasta noin sata vuotta, ja sen asema on edelleen ilmeisen hauras.

Suomalaisten kirjoittamissa painajaiskuvauksissa, joita tutkimusryhmämme on saanut hiljattain luettavakseen, paras pakokeino painajaiselta on käsittää, että se oli vain unta. Moni pystyy herättämään itsensä painajaisesta tajuamalla sen uneksi; toisille tämä huojennus koittaa vasta kun on lopulta herännyt hiestä märkänä. Erityisesti unihalvauksen sietäminen on helpompaa, kun tietää näkemiensä uhkaavien olentojen olevan harhaa.

Käsitykset unesta ja sen olemuksesta, kuten mistään muustakaan, eivät kehity suoraviivaisesti tietämättömyydestä ymmärrykseen. Näkemyksiin vaikuttavat monenlaiset tekijät kuten toive saada ongelmatilanteissa selkeitä ohjeita ja apua – kuten rukousapua – sekä kamppailu auktoriteetista, jota uskonnolliset ja poliittiset ryhmät käyvät sekä tiedettä että toisiaan vastaan. Humanistisen tutkimuksen yksi tehtävä on käsittää niitä vaikuttimia, jotka ohjaavat näkemysten valintaa.

Painajaiset ja sairaudet

Painajaisten ja sairauksien välillä on monisyinen suhde. Huoli omasta tai läheisen sairastumisesta voi aiheuttaa painajaisia. Kuka tahansa on myös tavallista alttiimpi painajaisille ollessaan sairaana. Ankarat painajaiset ovat unihäiriöitä, jotka pahimmillaan vaativat jo itsessään hoitoa.

Kun on oikein väsynyt tai vaikkapa kuumeinen, niin painajaiset hyökyvät uniin – – Olen nähnyt kovassa kuumeessa piruja ja heittänyt niitä yöpöydälläni olleella mehukupilla, joka lensi seinään. Toettuani kuumeesta ihmettelin, mitä ihmettä tapetille on tapahtunut. En muista koko tapauksesta mitään. (Kommentti Ilta-Sanomien artikkeliin ”Tiedätkö, mistä painajaisunet tulevat?” 18.6.2018)

Sairaalakin voidaan kokea pelottavaksi paikaksi. (Kuva: Wikimedia Commons.)

Sairastaessa kehon häiriö- tai muutostila voi saada aikaan painajaisia. Paitsi sairaus, jotkut lääkkeet kuten Parkinson- ja muutamat mieliala- ja verenpainelääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena painajaisia. Fysiologisia syitä ovat myös raskas ruoka ja alkoholi, ja moni on havahtunut painajaiseen nukuttuaan raajansa puuduksiin. Erikoinen symbolinen uni tai painajainen voidaan tulkita myös alitajunnan antamaksi varoitukseksi kehossa tapahtuvista muutoksista kuten alkavasta sairaudesta.

Ajatus unesta sairauden enteenä tunnetaan Suomessa vanhastaan. Sairauden enteiksi tulkituissa unissa on yhtenäistä symboliikkaa. Suomalaisten kertomukset sairausunista sisältävät paljon vettä: niissä voi olla vedessä uimista, peseytymistä, pyykkäämistä tai suuria laivoja. Sairauden enteenä voi olla myös kalastus:

Aina kun näen itseni ongella tai pilkillä ja saan valtavia kaloja, sairastun johonkin pahempaan tautiin. Samaten, jos näen kuolleen äitini unessa, jollekin läheisistäni tai minulle tapahtuu ikäviä asioita. Eli uneni varoittaa jo etukäteen tulevista vaikeuksista. (ET-lehden kokoelma 29.11. 2010: Tällaisia enneunia olen nähnyt.)

Seurustelu omasta elämästä jo poistuneiden ihmisten kuten entisten heilojen tai vainajien kanssa unessa mainitaan toistuvasti sairastumisen enteenä suomalaisten unissa, mutta symbolit ovat viime kädessä yksilöllisiä. Esimerkiksi vainajaunille tavallisemmin annettu merkitys on huono sää tai ihan vain tervehdys rajan takaa. Nykyaikana suomalaiset tulkitsevat enteellisiäkin unia yhä useammin psykologiaan nojautuvin mallein: alitajunta on havainnut merkkejä, joita päivätajunta ei vielä ole osannut yhdistellä.

Kokijat saattavat pitää pahojakin unia hyödyllisenä ilmiönä ja aivojen keinona käsitellä vaikeita asioita nukkuessa. Psykologien mukaan painajaiset ovat merkki stressistä, vaikeista ristiriidoista tai käsittelemättömistä ongelmista valvetodellisuudessa. Samat ongelmat ja pelot, joita koemme valveilla, tulevat myös uniin. Pahoja unia voivat aiheuttaa esimerkiksi huono omatunto, ikävät muistot, häiritsevät ja pelottavat TV-ohjelmat ja yhteiskunnan tai koko maapallon ongelmat.

Juuri nyt uutisvirta täyttyy sairauden uhkasta ja kuolemasta koronaviruksen myötä. Epidemia ja siitä aiheutuvat uhkat ja rajoitukset aiheuttavat todennäköisesti stressiä ja myös painajaisia maailmanlaajuisesti. Emme kuitenkaan tiedä, mitkä tekijät epidemiassa ovat suomalaisten kokemuksissa ahdistavimpia: uutiskuvat pahimmilta epidemia-alueilta, pelko omasta ja läheisten terveydestä, huoli toimeentulosta vai ehkä eristyksen aiheuttamat olosuhteet? Aina ei ole helppo päätellä, mistä painajaiset johtuvat. Myös epidemian aiheuttama huoli voi pukeutua unessa tunnistamattomaan asuun. Tutkijat ympäri maailman ovat jo aloittaneet kartoituksen epidemian vaikutuksista ihmisten arkeen ja mielialoihin. Painajaiset ovat yksi pohdintojen ja ahdistuksen ilmaisukanava.

Ahdistavista korona-unistaan, samoin kuin muistakin painajaisistaan, ehtii vielä kirjoittaa painajaiskeruuseen, joka jatkuu 15.4.2020 saakka suomeksi ja ruotsiksi.