Jollei jouluna tule unta

Image by vectorpocket on Freepik.

 

Joulu poikkeaa kaikista muista suomalaisten vuotuisjuhlista siinä, että se on innoittanut lukemattomia joululaulujen tekijöitä. Joululauluista on tullut erottamaton osa joulunviettoa ja jouluun valmistautumista, ja tutuimpien sanat muistetaan ulkoa. Sitä vastoin esimerkiksi pääsiäis- tai juhannuslaulut tunnetaan huonommin eikä niillä olekaan samaa sijaa juhlanvietossa. Joululauluja sitä vastoin soitetaan ja lauletaan monissa eri tilaisuuksissa ja tilanteissa pikkujoulukaudesta alkaen. Niitä voi joutua kuuntelemaan vastentahtoisestikin, esimerkiksi kaupassa asioidessa. Joululauluille on myös oma radiokanavansa, Jouluradio, joka soittaa niitä tauotta vuoden ympäri. Joulukautena sillä on internetissä monta eri teemallisesti erikoistunutta rinnakkaiskanavaa, joista voi valita sen mukaan, haluaako kuunnella esimerkiksi pelkästään lasten joululauluja vaiko virittäytyä vaikkapa ”indiejoulun” tunnelmaan.

Joululaulujen pääasiallinen teema on tietysti joulunvietto tai ainakin jouluun valmistautuminen, mutta monet suomalaiset joululaulut sivuavat myös nukkumista, valvomista ja unia. Vaikka joululaulujen mukaan jouluna on sopivaa juhlia vielä iltasellakin, monet klassikkolaulut selvästikin heijastavat maatalousvaltaisen yhteiskunnan vuorokausirytmiä, sillä kaikki työ on päättynyt lukuun ottamatta karjan paimentamista: ”Paimenil yksin työ”  (Jouluyö, juhlayö). Mutta melkein kaikki muut nukkuvat: ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu” (Tonttujen jouluyö), ”Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo” (Tonttu) ja ”Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hankitanteret” (Mökit nukkuu lumiset). Joulupäivän aamuna odottaakin varhainen herätys, koska on lähdettävä joulukirkkoon: ”Kello löi jo viisi, lapset herätkää!” (Joulukirkkoon).

Uskonnollisissa joululauluissa kuvataan Jeesus-lapsen nukkumista: Heinillä härkien kaukalon -laulun kolmessa ensimmäisessä säkeistössä kuvataan vastasyntyneen Jeesuksen turvallista unta äitinsä hoivissa, ja sama teema on myös vähemmän tunnetuissa lauluissa, joissa Maria valvoo ja katselee nukkuvaa pienokaistaan. Mutta Heinillä härkien kaukalon -laulun päättävässä neljännessä säkeistössä siirrytään pääsiäisen tapahtumiin: Jeesus ”nukkuu” eli kuolee ristille.

Tähtilaulussa pieni tähti väsyy, ja muutkin tähdet nukkuvat. Maria ja hänen miehensä Joosef kuuluvat niihin harvoihin, joiden kerrotaan olevan valveilla jouluyönä: ”Kaks vain valveil on puolisoa lapsen herttaisen nukkuessa” (Jouluyö, juhlayö). Jouluyö valvottaa myös tonttua, joka ei saa unta, koska sen ajatukset askaroivat ihmiselämän katoavaisuudessa (Tonttu). Tosin rempseämpien sävelmien mukaan tontut eivät vaivaa tällaisilla asioilla päätään, vaan käyttävät jouluyön hauskanpitoon (Sinivuorten yö ja Tonttujen jouluyö).

Pukin nuorin tonttu on kuitenkin yhtä nuori kuin leluja saaneet lapsetkin, ja siksi se viettää jouluyön Nukkumatin maassa (Helkkää pienet tiu’ut). Lasten jouluiloon osallistuva mutta jouluyön nukkumalla viettävä pieni tonttu näyttää olevan maallinen vastine uskonnollisten laulujen Jeesus-lapselle. Mökit nukkuu lumiset -laulussa enkeli täydentää Joulupukin suorittamaa materiaalista lahjanjakokierrosta kulkemalla kodista kotiin jouluyönä ja tuomalla ”puhtahia aatteita, kultaisia kuvia Suomen lasten sydämiin, mökkihin ja palatsiin”. Pikkutontun joululippaassa enkelin paikan ottaa pieni tonttu, joka ei saa unta, koska se muistaa vielä yhden tehtävän, kun muut joulupukin pajassa ja lahjanjakomatkalla ahertaneet tontut jo nukkuvat väsymystään pois. Pieni tonttu käy hakemassa salaisen lippaan ja sirottaa sen sisällön – rakkautta, ystävyyttä ja vapautta – taivaalle ja jouluaamuun heräilevän ihmiskunnan iloksi.

Raamatullisten ja kansanperinteen tuntemien jouluyönä valveilla olevien hahmojen lisäksi joissain joululauluissa kuvataan unettomia ja valvovia ihmisiä. Syynä voi olla jouluyön hiljaisuudessa koettu hengellinen kokemus (Sydämeeni joulun teen) tai lapsen pääsy joulun salaisuuksien äärelle (Kun joulupukki suukon sai). Uudemmissa lauluissa syyksi esitetään perheriita (Jouluriita) tai kuolleen ystävän kaipuu (Nyt on joulu ja Toive). Mutta normina tuntuu olevan edelleen se, että jouluyönä nukutaan ja että valvominen on tuolloin jotain poikkeuksellista.

Joululauluissa ei kuitenkaan kuvata nukkuvien ihmisten unia lukuun ottamatta harvemmin kuultua Joululaulua Finnmarkenissa, jossa nähdään unia puroista. Laulussa Kolme yötä jouluun malttamaton pieni lapsi nukahtaa ja näkee unta, että joulu on jo tullut, vaikka ollaan vasta Tuomaan päivässä. Koska uni monessa yhteydessä rimmaa lumen kanssa, joidenkin laulujen sanoituksissa joulun maagisuus rinnastuu unenomaisuuteen (Jossain on kai vielä joulu ja Joulupukin maa).  Joulun todellisuus kuitenkin todetaan lauluissa Joulumaa ja Joulu ei ole unta.

Painajaisunet eivät kuulu ilon juhlaan. Uusiin joululauluihin kuuluvassa Joulupukin painajaisessa käsitelläänkin valvemaailman tapahtumia eli Joulupukin harmia siitä, kun hän hukkasi kesken pahimpien kiireiden aitan avaimen. Joulunalusajasta kertovassa laulussa Mistä tuntee joulun? jouluvalmistelujen kanssa kamppaileva perheenäiti kertoo, että ”öisin unta rauhaisaa ei saa”, mikä voi viitata niin unettomuuteen kuin pelättyjä epäonnistumisia työstäviin painajaisiin. Koska laulaja päätyy myöntämään, että joulu on kuitenkin juhlista parhain, hänen kiireensä ja unettomuutensa ilmeisesti päättyvät jouluyöhön tultaessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *