Painajaiset ja sairaudet

Painajaisten ja sairauksien välillä on monisyinen suhde. Huoli omasta tai läheisen sairastumisesta voi aiheuttaa painajaisia. Kuka tahansa on myös tavallista alttiimpi painajaisille ollessaan sairaana. Ankarat painajaiset ovat unihäiriöitä, jotka pahimmillaan vaativat jo itsessään hoitoa.

Kun on oikein väsynyt tai vaikkapa kuumeinen, niin painajaiset hyökyvät uniin – – Olen nähnyt kovassa kuumeessa piruja ja heittänyt niitä yöpöydälläni olleella mehukupilla, joka lensi seinään. Toettuani kuumeesta ihmettelin, mitä ihmettä tapetille on tapahtunut. En muista koko tapauksesta mitään. (Kommentti Ilta-Sanomien artikkeliin ”Tiedätkö, mistä painajaisunet tulevat?” 18.6.2018)

Sairaalakin voidaan kokea pelottavaksi paikaksi. (Kuva: Wikimedia Commons.)

Sairastaessa kehon häiriö- tai muutostila voi saada aikaan painajaisia. Paitsi sairaus, jotkut lääkkeet kuten Parkinson- ja muutamat mieliala- ja verenpainelääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena painajaisia. Fysiologisia syitä ovat myös raskas ruoka ja alkoholi, ja moni on havahtunut painajaiseen nukuttuaan raajansa puuduksiin. Erikoinen symbolinen uni tai painajainen voidaan tulkita myös alitajunnan antamaksi varoitukseksi kehossa tapahtuvista muutoksista kuten alkavasta sairaudesta.

Ajatus unesta sairauden enteenä tunnetaan Suomessa vanhastaan. Sairauden enteiksi tulkituissa unissa on yhtenäistä symboliikkaa. Suomalaisten kertomukset sairausunista sisältävät paljon vettä: niissä voi olla vedessä uimista, peseytymistä, pyykkäämistä tai suuria laivoja. Sairauden enteenä voi olla myös kalastus:

Aina kun näen itseni ongella tai pilkillä ja saan valtavia kaloja, sairastun johonkin pahempaan tautiin. Samaten, jos näen kuolleen äitini unessa, jollekin läheisistäni tai minulle tapahtuu ikäviä asioita. Eli uneni varoittaa jo etukäteen tulevista vaikeuksista. (ET-lehden kokoelma 29.11. 2010: Tällaisia enneunia olen nähnyt.)

Seurustelu omasta elämästä jo poistuneiden ihmisten kuten entisten heilojen tai vainajien kanssa unessa mainitaan toistuvasti sairastumisen enteenä suomalaisten unissa, mutta symbolit ovat viime kädessä yksilöllisiä. Esimerkiksi vainajaunille tavallisemmin annettu merkitys on huono sää tai ihan vain tervehdys rajan takaa. Nykyaikana suomalaiset tulkitsevat enteellisiäkin unia yhä useammin psykologiaan nojautuvin mallein: alitajunta on havainnut merkkejä, joita päivätajunta ei vielä ole osannut yhdistellä.

Kokijat saattavat pitää pahojakin unia hyödyllisenä ilmiönä ja aivojen keinona käsitellä vaikeita asioita nukkuessa. Psykologien mukaan painajaiset ovat merkki stressistä, vaikeista ristiriidoista tai käsittelemättömistä ongelmista valvetodellisuudessa. Samat ongelmat ja pelot, joita koemme valveilla, tulevat myös uniin. Pahoja unia voivat aiheuttaa esimerkiksi huono omatunto, ikävät muistot, häiritsevät ja pelottavat TV-ohjelmat ja yhteiskunnan tai koko maapallon ongelmat.

Juuri nyt uutisvirta täyttyy sairauden uhkasta ja kuolemasta koronaviruksen myötä. Epidemia ja siitä aiheutuvat uhkat ja rajoitukset aiheuttavat todennäköisesti stressiä ja myös painajaisia maailmanlaajuisesti. Emme kuitenkaan tiedä, mitkä tekijät epidemiassa ovat suomalaisten kokemuksissa ahdistavimpia: uutiskuvat pahimmilta epidemia-alueilta, pelko omasta ja läheisten terveydestä, huoli toimeentulosta vai ehkä eristyksen aiheuttamat olosuhteet? Aina ei ole helppo päätellä, mistä painajaiset johtuvat. Myös epidemian aiheuttama huoli voi pukeutua unessa tunnistamattomaan asuun. Tutkijat ympäri maailman ovat jo aloittaneet kartoituksen epidemian vaikutuksista ihmisten arkeen ja mielialoihin. Painajaiset ovat yksi pohdintojen ja ahdistuksen ilmaisukanava.

Ahdistavista korona-unistaan, samoin kuin muistakin painajaisistaan, ehtii vielä kirjoittaa painajaiskeruuseen, joka jatkuu 15.4.2020 saakka suomeksi ja ruotsiksi.

Miten painajaiskeruun aineistoja käsitellään?

Pohjoiset painajaiset -hankkeessamme on parhaillaan käynnissä keruu (ks. Ilmoitus suomeksi tai ruotsiksi ), jossa tarkoituksena on kerätä nykysuomalaisten kuvauksia, kertomuksia ja mietteitä painajaisunista.  Alla kerrotaan tarkemmin, miten keruussa saatuja aineistoja tullaan projektissa käsittelemään ja millaisia eettisiä vaatimuksia aineiston tarkastelu tutkijalle asettaa. 

Toisen ihmisen unien sisällöstä voidaan tietää vain, jos tämä jakaa ne muiden kanssa. Tutkimuksen eettisyyden edellytyksenä on yksilön itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden kunnioitus: yksilö itse päättää, mitä hän tutkijoille unistaan kertoo ja mitä jättää kertomatta. Kuvassa Laura Theresa Alma-Tademan maalaus World of dreams (1876). Kuvalähde: Wikimedia Commons.

Ihmistieteellisessä tutkimuksessa on ensiarvoisen tärkeää kunnioittaa painajaisista kertoneiden vastaajien itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö saa itse päättää, mitä ja mistä hän tutkijoille kertoo tai jättää kertomatta, ja että yksilö on tietoinen siitä, että hän on tutkimuksen kohteena ja on antanut siihen suostumuksensa. 

Meneillään olevassa keruussa ihmiset voivat halutessaan lähettää tutkimusta varten omia painajaisiin liittyviä kuvauksia, kertomuksia ja mietteitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistoihin.  Vastaukset voi toimittaa kirjeenä, sähköpostilla tai internet-lomakkeen kautta. Lähetettävä aineisto voi olla teksti-, kuva- tai äänitemuodossa. Vastaukset voi halutessaan palauttaa myös anonyymisti. Keruuseen vastaaminen on vapaaehtoista ja samalla myös vastaajan antama suostumus siihen, että hänen lähettämäänsä aineistoa voidaan käyttää tutkimuksessa.

Tutkimuksen eettisyyden kannalta onkin olennaista, että siihen osallistuminen on aina vapaaehtoista. Poikkeuksena sille vaatimukselle, että tutkittavan on tiedettävä olevansa tutkimuksen kohteena, ovat kuitenkin julkiset asiakirjat ja aineistot, kuten vaikkapa kaikille avoimet internet-sivustot ja -keskustelufoorumit, jotka eivät vaadi käyttäjältään kirjautumista. Tällaisia julkisia aineistoja voidaan tutkia myös ilman että tutkittavilta pyydetään siihen suostumusta. Tällöinkin, kuten kaikessa tutkimustyössään, tutkijan tulee huolehtia siitä, ettei tutkittavalle aiheudu tutkimuksesta mitään haittaa tai vahinkoa. Tutkittavalle ei myöskään saa tehdä moraalista vääryyttä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vastaajan näkemyksiin suhtaudutaan kunnioittavasti eikä niitä arvoteta. 

Joskus tutkijat keräävät tietoja vastaajilta vain tiettyä tutkimusta varten. Luottamuksen takaamiseksi tutkijan on jo keräysvaiheessa ilmoitettava, jos aineisto tallennetaan arkistoihin, missä ne ovat myöhemmin myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Esimerkiksi tässä hankkeessa tehtävän painajaiskeruun vastaukset arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistoihin. Pohjoiset painajaiset -hankkeen jälkeen vastaanotetut painajaiskuvaukset ovat näin ollen myöhemmin myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Nämä voivat tutkia aineistoja niitä säilyttävän arkiston sääntöjä noudattaen.   

Jāzeps Grosvalds: Painajaisen polku (1916). Kuvalähde: Wikimedia Commons.

Tutkijan eettiset vaatimukset koskevat myös aineiston käsittelyä. Vastaajan tunnistamisen mahdollistavien henkilötietojen keräämistä ja säilyttämistä koskee tietosuojalaki  ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Jos tutkittavat esiintyvät aineistossa omalla nimellään, tunnistettavuus estetään tutkimuksen esittely- ja tulosten raportointivaiheessa poistamalla nimitiedot ja käyttämällä niiden sijaan pseudonyymeja. Vaikka aineisto olisi lähetetty nimettöminä, sisältää se kuitenkin usein myös muita tunnistetietoja, kuten mainintoja asuin-, työ- ja tapahtumapaikoista tai kuvauksia elämänkulusta, joiden perusteella vastaaja saattaa olla tunnistettavissa. Myös nämä tiedot anonymisoidaan tarvittaessa.

Jos jotkut vastaajista tahtovat esiintyä tutkimuksessa omalla nimellään, voidaan tällaisestakin sopia, mutta vastuu on aina loppukädessä tutkijalla. Jos vastaajan tunnistamisen mahdollistavat tiedot ovat mukana tutkimustekstissä, tulee vastaajalle antaa mahdollisuus tutustua julkaistavaan tekstiin etukäteen.

 

Kirjallisuutta

Etiikkaa ihmistieteille. Toimittaneet Jaana Hallamaa, Veikko Launis, Salla Lötjönen ja Irma Sorvali. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.