Osallistuminen, sitoutuminen ja vertaiskontaktit erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksessa

Kehittävän Palautteen aineistosta tehty artikkeli Participation, involvement and peer relationships in children with special educational needs in early childhood education on julkaistu European Journal of Special Needs Education –lehdessä. Artikkelissa tutkitaan lasten päivittäistä toimintaa, osallistumista, huomion kohteena olemista ja sosiaalisia suhteita pelin aikana ja muuta sosiaalista toimintaa eri ryhmissä, jotka muodostuvat lasten erityistarpeiden mukaan. Yleisin syy, miksi lapsilla oli erityisen tuen tarve varhaiskasvatuksessa, olivat itsesääntelyyn liittyvät vaikeudet. Tehokas itsesääntely on välttämätöntä yksilön toiminnalle ja varhaislapsuus on tärkeä ajankohta itsesääntelyn kehittymiselle. Varhaiskasvatuksessa työskentelevät ammattilaiset ovat vastuussa lasten tukemisesta tilanteissa, joissa tarvitaan itsesääntelytaitoja. Tuloksemme olivat yhdenmukaisia ​​tutkimusten kanssa, jotka osoittavat, että lapsilla, joilla on vaikeuksia itsesäätelyssä, on suurempi riski jäädä yhteisen leikin ulkopuolelle. Tämä tulos on huolestuttava, koska yhteinen leikki tukee itsesäätely-taitojen kehittymistä, kun taas yksinpelillä ei ole tätä vaikutusta. Tämä tarkoittaa, että juuri lapset, joiden on harjoiteltava itsesäätely-taitojaan, puuttuvat mahdollisuudet tehdä niin. Lapset suosivat prososiaalisia vertaiskontakteja ja laiminlyövät epäsosiaaliset ikäisensä, mikä tekee ystävyyssuhteiden luomisesta entistä vaikeammaksi, jos lapsella on jo vaikeuksia muodostaa vertaissuhteita eikä hänellä ole taitoja toimia tilanteissa, joissa vaaditaan sosiaalisia taitoja. Ulkopuolelle jääminen aiheuttaa negatiivisia tunteita ikäisensä suhteen ja negatiiviset tunteet voivat aiheuttaa epäsosiaalista käyttäytymistä tai päinvastoin. Tämä voi aiheuttaa noidankehän, jota on vaikea rikkoa. Siksi varhainen puuttuminen on välttämätöntä. Tutustu artikkeliin, linkki artikkeliin:  https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08856257.2021.1920214

Kuutti, T., Sajaniemi, N., Björn, P., Heiskanen, N. & Reunamo, J. (2021). Participation, involvement and peer relationships in children with special educational needs in early childhood education. European Journal of Special Needs Education. https://doi.org/10.1080/08856257.2021.1920214.

Väitös eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatuksesta

Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan johtokunta on myöntänyt Outi Arvolalle väittelyluvan puolustaakseen väitöskirjaansa ”Varhaiskasvatus eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuuden ja oppimisen mahdollistajana”  julkisessa väitöstilaisuudessa. Onnea!

Väitöskirjan aineisto on Kehittävän Palauteen aineistoa. Siinä tulee esiin ainutlaatuisella tavalla, miten laajat rakenteelliset tekijät näkyvät selkeästi varhaiskasvatuksen lähivuorovaikutuksessa syrjäytymisen ja osallisuuden mekanismeina. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuuden tulevaisuus rakennetaan juuri nyt varhaiskasvatuksessa.

Tiivistä tietoa lasten itsesäätelystä

Pienten lasten hyväitsesäätely on oleellinen mentaalinen työkalu ja voimavara, joka ilmentyy monissa lastentaidoissa, heidän käsityksissään omista hallintakeinoistaan sekä positiivisina havaituissatunneilmaisuissa varhaiskasvatuksen arjessa. Jouni Veijalaisen Kehittävän Palautteen aineistosta tekemän väitöskirjan lektio on julkaistu Kasvatus & Aika -lehdessä, lue osoitteessa https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/98386. Esitys on erittäin tiivis ja kokoaa olennaisiä näkökulmia itsesäätelystä.

Taiwanin alkuperäiskansojen lasten varhaiskasvatus

Taiwanin alkuperäiskansat ovat  levittäytyneet laajalle Kaakkois-Aasiassa ja Tyynellä merellä, vaikka he tänä päivänä ovat pieni vähemmistö lähinnä Itä-Taiwanin vuoristoalueilla. Kuvassa lasten opettaja kartan kanssa, joka kuvastaa alueita, joilla Taiwanin alkuperäiskansojen geeniperimä edelleen elää vahvana. Vaikutus ulottuu Havaijille asti. Taiwanin alkuperäiskansojen perimä ja kulttuuri näkyy siis edelleen alueella, joka kattaa yli 10% koko maapallon pinta-alasta! Upea, omista juuristaan tietoinen opettaja, joka luotsaa lapsia kohtaamaan tulevaisuuden haasteita.

Professori Elaine Shih tiimeineen Taitungin yliopistosta on juuri saanut valmiiksi observoinnin Taiwanin alkuperäiskansojen varhaiskasvatuksesta käyttäen Kehittävän Palautteen observointia. Aineisto antaa ainutlaatuisen kuvan Taiwanin alkuperäiskansojen lasten nykytilanteesta ja kasvatuksesta. Suorat, satunnaiset observoinnit antavat tietoa näiden lasten arjen muotoutumisesta ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Tämä tieto on äärimmäisen näille monin tavoin uhatuille ja syrjäytymisvaarassa kärsiville lapsille. Tulokset sisältävät runsaasti selkeitä kehittämismahdollisuuksia haavottuvaisessa tilanteessa kasvaville lapsille. Observointeja kertyi tällä kaikkiaan 1556 kappaletta.

 

Luovuus ja musiikki varhaiskasvatuksessa

Kasvatustieteen päivillä 2020 oli kaksi esitystä, joissa käytettiin Kehittävän Palautteen aineistoa. Ensimmäisessä esiteltiin Teemu Nikkolan väitöskirjatutkimukseen liittyviä tuloksia, joissa luovuus on mielenkiintoisesti yhteydessä lasten observoituihin sosiaalisiin orientaatioihin. Observoinnissa avoimuuden ja muutoksen pohjalle rakentuvassa jaottelussa löytyi yhteys lasten luovuustestin (Torrance) kanssa. Tämä viittaa siihen, että luovuus ja sosiaaliset suhteet liittyvät toisiinsa ja niitä yhdistää tapa katsoa asioita ja tilanteita avoimesti ja niiden muutospotentiaalia huomioiden. Teemu valmistelee tuloksista artikkelia, joka tuo uusia näkökulmia luovuuden ilmenemisessä arjen varhaiskasvatuksessa.

Toisessa esityksessä Inkeri Ruokosen johdolla esiteltiin tiimin arvioiman musiikin painottumisen yhteyttä 1-3-vuotiaiden lasten observointeihin. Osoittautui, että musiikki on arvokas myönteinen tekijä niin lasten emootioissa, toiminnassa, oppimisessa kuin oppimisympäristössäkin. Aiheeseen liittyvä artikkeli on paraikaa vertaisarvioitavana, joten toivottavasti saamme pian perusteellisen artikkelin löydetyistä tuloksista.

Teemun ja Jyrkin abstraktiin voit tutustua täällä. Inkerin, Mari Tervaniemen ja Jyrkin abstrakti on luettavissa täällä.

Onnellisten lasten salaisuudet

Pirjo Suhosen teoksessa Onnellisten lasten salaisuudet kaksitoista suomalaista kasvatuksen asiantuntijaa kertoo näkemyksensä siitä, mistä lasten onnellisuus koostuu ja kuinka vanhemmat voivat vaikuttaa tuon onnellisuuden rakentumiseen. Kirjassa pohditaan muun muassa leikin sekä lapsen katsomisen ja näkemisen tärkeyttä, kehumisen ja tunnetaitojen merkitystä, arjen arvostamista sekä keskusteluun ja kuunteluun keskittymistä. Leikin osalta haastatellaan Jyrki Reunamoa ja haastattelun pohjana on Kehittävän Palautteen aineisto ja tulokset. Kirja on helposti lähestyttävä ja käytännönläheinen.

Onnellisuus on tilapäinen tunne, se on eri asia kuin kestävä hyvinvointi. Onnellisuus yksinään ei kanna kovin pitkälle. Hyvinvointi on yhdistelmä oppimista, liikkumista, erilaisia tunteita ja kokemusta johonkin kuulumisesta. Onnellisuus ei ole kantava päämäärä elämälle. Onnellisuuden tunne tulee ja menee. Jos ihmisellä on mielekäs elämä, sen sivutuotteena voi olla onnellinen.

Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiudet varhaiskasvatuksessa

Petra Salomaan upea gradu on jäänyt uutisoimatta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Petran uusia uria aukova ja viisas gradu käsittelee lasten lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiuksen yhteyksiä lasten arkeen varhaiskasvatuksessa. Gradu on varsinainen kielellisten taitojen kehityksen aarreaitta. Petra raportoi lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiuksien testituloksia muun muassa suhteuttaen niitä lasten observoituun toimintaan. Lukivalmiuden omaavilla lapsilla oli enemmän osallistuvaa, vuorovaikutteista, avointa ja yhteistyötä tekevää orientaatiota kuin lukivalmiudessa tukea tarvitsevilla. Myös lukivalmiuden mahdollistama arki saattaa näyttäytyä erilaiselta lukivalmiudessa tukea tarvitsevalla lapsella ja lukivalmiudella hyvin toimeen tulevalla lapsella. Lukivalmiudessa tukea tarvitsevat lapset olivat useammin vetäytyviä, ei-sosiaalisia ja eivuorovaikutteisia eli riski yksin jäämiseen ja toisten yhteyden ulkopuolelle joutumiseen on olemassa. Mielenkiintoista oli sattuman riskistä huolimatta huomata, että mielikuvaleikkitaidoissa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Onkin ilahduttavaa huomata, että lukivalmiudessa tukea tarvitsevilla lapsilla saattaa kaikesta huolimatta olla paljon potentiaalia, ja sisäistä maailmaa, joka ei välttämättä ole kielellinen, mutta joilla he voivat ponnistaa arjen tilanteissa. Tähän viittasivat myös van Lier (1998) ja Vygotsky (1978). Lukivalmiuden oppimisen prosessissa on monta vaihetta ja paljon tekijöitä. Opetuksella onkin suuri merkitys siihen, miten asiat omaksutaan. Parhaiten tämä ponnistelu onnistuu hyvän ja kannustavan vertais- ja aikuistuen avulla ja kehittämällä monipuolisesti lasten kaikkia taitoja. Tutustu Petran graduun klikkaamalla linkkiä!

Johtaminen varhaiskasvatuksessa

Elina Fonsenin, Jyrki Reunamon, Leena Lahtisen ja Mari Sillmanin artikkeli “Pedagogical leadership and children’s well-being in Finnish early education” on julkaistu journaalissa Educational Management Administration & Leadership. Artikkelissa käytetään Kehittävän Palautteen aineistoa. Tulokset osoittavat yhteyden johtajan pedagogisen johtajuuden ja lasten havaittujen toimintojen välillä, mukaan lukien oppiminen, positiiviset tunteet, fyysinen aktiivisuus ja osallistuminen. Lisäksi yhteys osoitetaan henkilöstön arvioiman pedagogisen johtajuuden tarpeen ja johtajan arvioiman johtajuuden välillä, mikä korostaa johtajan tarvetta keskittyä pedagogiseen johtamiseen ja henkilöstön osallistumiseen. Tulokset tarjoavat perspektiivin, jonka avulla johtaja voi keskittyä varhaiskasvatuksen päätehtävään, lasten hyvinvointiin.

Yllä olevassa taulukossa on tiivistetty hyvään pedagogiseen johtamiseen liittyvät teemat. Taulukon voisi päiväkodin johtaja kiinnittää seinälleen ja tsekata siitä oman johtamisensa tärkeimmät asiat kerran viikossa!