Pollea napaan!

Facebookissa leviää kulovalkean tavoin kuva Ämmässuon kaatopaikalla makaavasta hevosenruhosta.

[22.5.2015: Poistin kuvan hevosesta kohteliaisuudesta ja kunnioituksesta hevosen omistajaa kohtaan. Alkuperäinen juttu kyllä on jo levinnyt ympäri internetiä ja iltapäivälehtiä, eli vahinko on jo tapahtunut, mutta ehkäpä verkossa voisi olla edes yksi asiaa käsittelevä sivu, joka ei hiero kuolleen hevosen kuvaa omistajaparan naamaan.]

Saateteksti on dramaattinen:

Käytiin eilen noin klo. 14.00 ämmässuon kaatopaikalla Ville Linneon kanssa viemässä kaivantoon biojätettä ja tämä oli vastassa. Veti jätkät kyllä hiljaiseksi. Kuvastaa hyvin miten ihminen esineellistää luontoa. Kun ei enää palvele sen voi heittää kaiken muun paskan joukkoon. Täysin moraalitonta toimintaa ja myös laitonta. Kun kävimme vastaanotto tiskillä ilmoittamassa asiasta siellä leviteltiin käsiä ja ilmoitettiin että otamme myös hevosia vastaan. Kiitos moraaliton hevosen ex omistaja kiitos ämmässuo olisin pärjännyt ilman tätä näkyä.

Lähde: Aki Ruostepuro.

Kylläpäs on suoraan sanottuna hysteeristä lietsontaa. Voi olla, että Ämmäsuolla ruho olisi pitänyt peittää tai jotain (en tiedä menettelyohjeista sen tarkemmin), mutta silti. Jos tässä nyt jotain ”kuvastamista” pitää hakea, niin ennemmin sitä, miten vieraantuneita ihmiset ovat elämästä, kuolemasta ja eläinten ”eläimyydestä” (vrt. ihmisyys), eli luonnosta.

Hevosen ruhon toimittaminen kaatopaikalle ei ole sen paremmin moraalitonta kuin laitontakaan. Päinvastoin – hevosen ruho on ongelmajätettä, eikä sitä saa haudata minne vaan tai miten vaan. Sitä paitsi kuollut hevonen on kirjaimellisesti kuollut. Se ei enää tunne ja ajattele yhtään mitään, eikä varmasti harmittele kun ei saanut sen kunniakkaampia hautajaisia – tuskin on ajatellut ennen kuolemaansakaan, sillä se on eläin.

Suomen teurastamot ja hevosklinikat tuntien hevonen on lisäksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä lopetettu nopeasti ja kivuttomasti, ellei ole kuollut luonnollista kuolemaa. Ja Suomen tuntien tämä(kin) hevonen on elänyt hyvän elämän, semminkin jos vertaa useimpien elintarviketeollisuuden tuotantoeläinten olosuhteisiin.

Yksi syy, miksi hevosenruhoja toimitetaan kaatopaikalle hävitettäväksi, on että hevosten teurastaminen elintarvikkeeksi on hankalaa. Se edellyttää teurastamoilta erityisjärjestelyjä, ja suurin osa hevosia vastaanottavista teurastamoista sijaitsee Etelä-Suomessa, mikä tarkoittaa monille pitkiä kuljetusmatkoja. Tämän lisäksi erinäiset lääkintämääräykset estävät hevosten teurastamisen elintarvikekäyttöön.

Lääkintämääräyksille ei karkeasti ottaen voitane mitään – Evira tuskin koskaan hellittää määräyksiä niin, että mahdollisesti haittaa aiheuttavat lääkkeet vapautettaisiin teurastuskieltolistalta (ja hyväkin niin). Suurin osa hevosenomistajista puolestaan ei lääkehoitoa tarvitsevan hevosen kohdalla mieti teurastuskieltoa vaan hevosensa paranemismahdollisuuksia. Jos kohta Kari Paanasen opinnäytetyön mukaan teuraskieltoihinkin liittyy harhaluuloja, ja hevosia voitaisiin teurastaa elintarvikkeeksi huomattavasti enemmän, peräti 1 000–1 500 eläintä vuodessa eli jopa lähes tuplasti nykyisiin määriin (n. 1 800/v) verrattuna (eli yht. 2 800–3 300 eläintä/v).

Teurastamisen helpottamiseen voi vaikuttaa kysynnällä. Suomessa teurastetuista hevosista saadaan noin puoli miljoonaa kiloa lihaa. Sen lisäksi Suomeen tuodaan ulkomailta 2,5 miljoonaa kiloa hevosenlihaa, siis viisikertainen määrä. 2,5 miljoonaan kiloon ei toki kotimainen tuotanto yltäisi, vaikka kaikki ns. vihreämmille laitumille siirtyvät hevoset teurastettaisiin elintarvikekäyttöön, mutta siitä huolimatta suhde on melkoisen älytön. Suomessa olisi mahdollisuus tuottaa tonneittain enemmän lihaa, jota ei ole kasvatettu lihaksi ja joka on hyvin suurella todennäköisyydellä saanut elää hyvän elämän.

Tätä kuitenkin haittaavat yhtäältä hevosenomistajat, jotka eivät raaski luopua lemmikeistään teurastamon kautta koska se on jotenkin julmaa ja brutaalia, ja toisaalta ihmiset, jotka kauhistelevat hevosenlihan syömistä, kun ne hepat on niin söpöjä ja suomiputte ja kiitos 1939–44. Tässä ei ole mitään järkeä eikä se ole mitenkään hevosia ”kunnioittavaa”.

Joten sen sijaan, että jaatte sosiaalisessa mediassa kuvia kuolleista hevosista raflaavilla teksteillä moraalittomuudesta ja laittomuudesta, toimikaapa seuraavasti: seuraavan kerran kun olette ostamassa lihaa ruoaksi, älkää ostako nautaa, possua tai kanaa, vaan ostakaa suomalaista hevosenlihaa. On muuten hyvää ja on muuten eettistä.

Terveisin hevosihminen, joka on aikanaan myös oman hevosensa lopetuttanut. Lääkemääräysten vuoksi hevosta ei voinut teurastaa elintarvikkeeksi, joten lahjoitin ruhon Helsingin yliopistolle tutkimuskäyttöön.

Lisäys/korjaus teurastuskielloista: Osa lääkkeiden varoajoista ovat kyllä ainakin näin maallikon näkökulmasta ylimitoitettuja, sillä tietyistä lääkeaineista seuraa elinikäinen teurastuskielto. Lisäksi hevosia saa teurastaa omaan käyttöön, joko omaan tai lemmikkien suuhun pantavaksi.