Koronakriisi vei tulot ja maksukyvyn – mitä nyt?

Pandemiakriisin ja poikkeustilan vaikutukset ovat näkyneet monien yksilöiden ja perheiden elämässä nopeasti, kun toimeentulo on yhtäkkiä romahtanut – pahimmillaan kotitalouden kaikki tulovirrat ovat tyrehtyneet samanaikaisesti. Erityisen pahassa ahdingossa ovat freelancerit ja pienyrittäjät, joiden myynti ja toimeksiannot katosivat kertaheitolla, mutta elinkeinon harjoittamisesta syntyvät kulut juoksevat kuten ennenkin.

Taloudellista tukea ja tilannetta helpottavia ratkaisuja ON kuitenkin saatavilla.

Lomautetut ja työttömäksi jääneet palkansaajat voivat saada työttömyysetuuksia: työttömän peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea Kelalta tai ansiosidonnaista päivärahaa työttömyyskassalta. Palkansaajan työttömyysturvaan on myös luvassa helpotuksia (mm. omavastuupäivät poistetaan ja työssäoloehtoa lyhennetään), kun hallitus ottaa käyttöön toimenpiteet, joilla on tarkoitus helpottaa kriisin taloudellisia vaikutuksia työmarkkinoihin.

Päätoimisilla pienyrittäjillä ja itsensätyöllistäjillä ei sen sijaan usein ole lakisääteistä sosiaaliturvaa nimeksikään, eikä välttämättä myöskään taloudellista puskuria omasta takaa. Tilannetta onneksi helpotetaan nyt päästämällä määräaikaisesti myös yrittäjät työttömyysturvan piiriin ilman että heiltä edellytetään yritystoiminnan lopettamista. Tarkemmat yksityiskohdat ovat vielä työn alla.

[Sivuhuomautus: itse kylläkin kannattaisin vastikkeetonta, hakemuksesta myönnettävää, noin työmarkkinatuen suuruista väliaikaista perusturvaa, jonka käsittely voitaisiin pitkälti automatisoida Kelassa. Tällöin muutenkin jähmeä etuuskäsittely ei ruuhkautuisi kestämättömästi, ja ahdingossa olevat saisivat taloudellisen helpotuksen pian eikä vasta 2 kuukauden kuluttua. Tämä olisi mielestäni tarkoituksenmukaista semminkin, kun a) etuudensaajien määrän äkkinäinen kasvu edellyttää uusien etuuskäsittelijöiden palkkaamista ja perehdyttämistä nopealla aikataululla, b) sovitellun päivärahaoikeuden määritteleminen poikkeukselliselle asiakaskunnalle tuo väistämättä mukanaan jos jonkinlaista selvitys-, tarkistus- ja oikaisurumbaa (eihän te-toimistoissa tätä ennenkään ole harrastettu yksiselitteisiä ja yhdenmukaisia toimintaohjeita palkkatyönormiin kuulumattomien osalta…). Tämä syö kaikkien osapuolten aikaa ja rahaa, ja varsinkin jälkimmäiselle olisi varmaan parempaakin käyttöä, esimerkiksi varsinaisen työttömyysetuuden muodossa.]

Kotitalouksien menoista suurin osa menee asumiseen, joten asumiskustannuksista selviytyminen on keskeinen huoli. Monet pankit ovatkin nyt tarjonneet lyhennysvapaata ja muuta joustoa asuntolainaan. Tilanne on merkittävästi vaikeampi, jos elinkeinon kuihtumisen lisäksi asuu pääkaupunkiseudulla vuokralla: asumiskustannukset ovat korkeat, eikä käytettävissä ole lyhennysvapaan kaltaisia keinoja, joilla taloutta voisi väliaikaisesti helpottaa.

Täysin toivoton ei vuokralla asujankaan tilanne kuitenkaan ole. Vuokranantajaan kannattaa olla yhteydessä viipymättä, jos alkaa näyttää siltä ettei maksukyky riitä vuokraan! Ei siis vasta eräpäivän jälkeen, jos kohta sekin on parempi kuin että vain antaisi vuokrien erääntyä. Kiusallinen puhelu on parempi vaihtoehto kuin hallitsematon velkaantuminen, maksuhäiriö tai jopa häätö. Jos ei vuokranantaja ole sydämetön ihmishirviö tai itse täysin riippuvainen vuokratuloista, vuokranmaksusta on yleensä mahdollista sopia erilaisia järjestelyjä. Vuokranantajina toimivilla yrityksillä ja säätiöillä on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset joustaa vuokranmaksussa kuin yksityisillä vuokranantajilla; mm. Sato on luvannut joustoa vuokriin. Jos korporaatio-vuokranantaja ei ole halukas tulemaan vastaan, vuokralaisten viimeisenä oljenkortena voisi olla yhteisen vetoomuksen esittäminen. Vuokranantajalla ei kuitenkaan valitettavasti ole velvollisuutta suostua maksujärjestelyihin. Hyvä puoli tässä koko yhteiskuntaa koskettavassa kriisissä kuitenkin on, että moni korporaatiokin näkee joustavuuden tuoman imagoedun (ja vastaavasti joustamattomuuden mahdollisen imagohaitan).

Asumismenojen kattamiseen voi saada myös yleistä asumistukea, ja viime kädessä toimeentuloa turvaamaan voi saada perustoimeentulotukea. Molemmat maksaa Kela. Lisäksi kunnat myöntävät täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea; niitä haetaan kunnalta suoraan tai perustoimeentulohakemuksen yhteydessä Kelan kautta. Kannattaa selvittää, onko oikeutettu näihin tukimuotoihin.

Yritysten taloudellinen tilanne näkyy suoraan etenkin yksin- ja mikroyrittäjien henkilökohtaisessa taloudessa. Siksi yrityksenkin kuluja kannattaa karsia väliaikaisesti, sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista. Monet pankit ja Finnvera ovat ilmoittaneet olevansa valmiita joustamaan yritysten lainojen kanssa. Jos siis lainanmaksu on nykyisessä tilanteessa suhteettoman suuri taloudellinen rasitus, kannattaa nyt kysyä pankilta tai Finnveralta, olisiko mahdollista saada lyhennysvapaata. Finnveralle on myös myönnetty lisää rahoitusta yritysten lainatakuisiin mm. käyttöpääomaa varten. Mikäli yritys toimii vuokratiloissa, tilan vuokranantajalta voi kysyä mahdollisuudesta maksujärjestelyihin.

Uuvuttavaa selvitystyötä, vaikeita yhteydenottoja ja paperisotaa on siis ikävä kyllä edessä. Se kuitenkin toivottavasti palkitsee taloudellisena tukena, ylivelkaantumisen välttämisenä ja elinkeinon/yritystoiminnan pelastumisena.

Asiasanat: korona (koronavirus, COVID-19), poikkeustila, työttömyys, sosiaaliturva, työttömyysturva, maksukyky ja velkaantuminen, yrittäjät ja freelancerit (yksinyrittäjät, mikroyrittäjät, pienyrittäjät, pk-yrittäjät, itsensätyöllistäjät), vuokranmaksu, asuntolaina, yrityslaina, yritystoiminta ja konkurssi

Linkkejä

Valtioneuvosto: ”Hallitus esittää laajoja taloustoimia koronavirusepidemian haittojen minimoimiseksi”, kooste tiedotustilanteesta 20.3.2020
https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-esittaa-laajoja-taloustoimia-koronavirusepidemian-haittojen-minimoimiseksi

Valtioneuvosto: ”Työministeri Tuula Haatainen: Hallituksen päättämät toimet tuovat joustoa ja turvaa työmarkkinoille”, 20.3.2020
https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410877/hallituksen-paattamat-toimet-tuovat-joustoa-ja-turvaa-tyomarkkinoille

Työministeri Tuula Haatainen: ”Työmarkkinoiden toiminnan turvaaminen vaatii nopeita ja tehokkaita toimia”, TEMatiikkaa-blogi 20.3.2020
https://tem.fi/blogi/-/blogs/tuula-haatainen-tyomarkkinoiden-toiminnan-turvaaminen-vaatii-nopeita-ja-tehokkaita-toimia

Kela: ”Usein kysyttyä koronatilanteesta”
https://www.kela.fi/korona-usein-kysyttya

Kela: ”Pikaopas työttömyysturvaan”
https://www.kela.fi/tyottoman-pikaopas

Kela: ”Peruspäiväraha”
https://www.kela.fi/peruspaivaraha

Kela: ”Työmarkkinatuki”
https://www.kela.fi/tyomarkkinatuki

Kela: ”Yleinen asumistuki”
https://www.kela.fi/yleinen-asumistuki

Kela: ”Toimeentulotuki”
https://www.kela.fi/toimeentulotuki

Finnvera: ”Yritys, autamme koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa”
https://www.finnvera.fi/kasvu/ajankohtaista-yrityksille/ajankohtaista-yrityksille

Finnvera: ”’Kriisi vaikuttaa yrityksen kassavirtaan’ – Katso kysymyksiä ja vastauksia koronan vaikutuksiin yrityksen taloudessa”
https://www.finnvera.fi/finnvera/uutishuone/uutiset/kriisi-vaikuttaa-yrityksen-kassavirtaan-katso-kysymyksia-ja-vastauksia-koronan-vaikutuksiin-yrityksen-taloudessa

”Miten selvitä vuokrasta tai asuntolainasta, kun korona kaataa oman talouden?”, Nina Svahn, Yle uutiset 21.3.2020
https://yle.fi/uutiset/3-11265135

”Nämä pankit tarjoavat koronajoustoja asuntolaina-asiakkailleen ja yrityksille – myös asuntolainojen markkinajohtaja mukana”, Talouselämä 16.3.2020
https://www.talouselama.fi/uutiset/undefined/8083fa8b-15e8-461f-b62f-315eae85f7ce

”Asuntolainoihin tarjolla lyhennysvapaita koronaviruksen vuoksi” (käsittelee myös yrityksille tarjottuja joustoja), Matti Remes, Taloustaito 16.3.2020
https://www.taloustaito.fi/Rahat/asuntolainoihin-tarjolla-lyhennysvapaita-koronaviruksen-vuoksi/#99b790ea

”Hallitus esitteli kaivatun tukipaketin: Yksinyrittäjä, näin tilannettasi helpotetaan”, Pauli Reinikainen, Suomen Yrittäjät 20.3.2020
https://www.yrittajat.fi/uutiset/622391-hallitus-esitteli-odotetun-tukipaketin-yksinyrittaja-nain-tilannettasi-helpotetaan

”HS:n tiedot: Hallitus tarjoaa yrittäjille poikkeuksellisesti mahdollisuuden työttömyystukeen”, Teemu Muhonen & Teemu Luukka, Helsingin Sanomat 19.3.2020
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006445061.html

”Yrittäjät pääsevät työttömyysturvan piiriin, lomautuspäätökset nopeutuvat”, Taloussanomat 20.3.2020
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006446443.html

Vetoomus modernin työttömyysturvan puolesta

Käsittelin viime kuun lopussa hallituksen esitystä (94/2015), jonka on määrä uudistaa työttömyysturvaa. Kirjoitin edellisessä kirjoituksessani pitkällisemmin, mikä esityksessä mättää ja miksi se ei sovi tähän päivään. Lyhyesti: esityksen myötä oma työ (= ei yrittäjä- eikä palkkatyö) lakkaisi olemasta, ja oman työn tekijät määriteltäisiin yrittäjiksi. Työn luonne muuttuu koko ajan, eikä tällainen mustavalkoinen luokittelu toimi.

Esitys meni tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa läpi. Alkaa pahasti näyttää siltä, että huonosti valmisteltu ja jostain syystä kovin kiireellä puskettu lakiesitys astuu voimaan jo 1.1.2016.

Esitys ei sinänsä ole läpeensä paha; omassa työssä päätoimisesti työllistyvät eivät (välttämättä) ole oikeutettuja palkansaajan sen paremmin kuin yrittäjän sosiaaliturvaan, joten edes jonkin sosiaaliturvan piiriin sisällyttäminen on plussaa. Yrittäjän sosiaaliturva kuitenkin sattuu olemaan Suomessa huonoin mahdollinen, joten ratkaisu on mahdollisista ratkaisuista huonoin.

Ongelmallista on, että esityksessä ei määritellä riittävän hyvin sivu- ja päätoimisuuden eroa. Sikäli kuin itse tulkitsen esitystä, oma työ = yrittäjyys, sillä sipuli. En ole löytänyt perusteluista tai lakitekstistä tämän selkeämpää määrittelyä.

Perustelujen mukaan uudistuksen tarkoituksena on ”madaltaa kynnystä uusien työtilaisuuksien etsimiseen ja vastaanottamiseen”.

Nimenomaan tässä uudistus epäonnistuisi tyystin.

Joustamaton luokittelu yrittäjään ja palkansaajaan, mitä nyt oltaisiin tekemässä entistä jyrkemmäksi, ei ole enää 2010-lukua. Yhä useampi soveltaa – tai haluaisi soveltaa – yhdistelmää monesta eri työmuodosta, tulojen sillisalaattia. Tätä kuitenkin ollaan nimenomaisesti vaikeuttamassa.

Yritystoiminnan aloittaminen katsotaan usein päätoimiseksi (mikä on aivan päätöntä jo itsessään – mistä kukaan voi heti tietää, ottaako uusi yritys tuulta alleen?), missä tapauksessa menettää oikeuden palkansaajan työttömyysturvaan. Jos omassa työssä työllistyvät luokiteltaisiin tästä eteenpäin yrittäjiksi, sovellettaisiinko tätä ohjenuoraa myös heihin?

Jos pahat aavistukseni ja tulkintani pitävät paikkansa, pahimmillaan tämä johtaisi esimerkiksi siihen, että palkansaajana työttömyysvakuutettu työtön voisi menettää oikeuden työttömyysturvaansa, jos ottaa vastaan keikkatyötä. Tai että palkansaajakassaan vakuutettu, mutta palkkatyön ohessa omana työnä sivutyötä tehnyt henkilö tulkitaankin palkkatyön päätyttyä TE-toimistossa yrittäjäksi, eli henkilö ei olekaan oikeutettu palkansaajan työttömyysturvaan.

Ongelmallista onkin, että maan tavan mukaan sivu- ja päätoimisuus on täysin TE-toimistojen omien läpinäkymättömien ja toimistoittain vaihtelevien tulkintojen varassa. Pahimmillaan yksi muutaman tunnin toimeksianto kuukaudessa tulkitaan päätoimiseksi. Lisäksi näistä tulkinnoista, so. lausunnoista, ei voi valittaa.

Tämä muodostaa kokonaisuutena sellaisen työttömyysturvan venäläisen ruletin, että se nimenomaisesti ei kannusta ottamaan vastaan uusia työtilaisuuksia, jotka eivät ole perinteistä palkkatyötä. Esitys toimii toisin sanoen aivan omaa tarkoitustaan vastaan.

Näkisin tässä kolme vaihtoehtoa (nykyisen sosiaaliturvan puitteissa). Paremmuusjärjestyksessä:

1) Omassa työssä työllistyvä saisi itse päättää, kokeeko omalle tilanteelleen parhaaksi yrittäjyyden, eli Y-tunnuksella toimimisen, vai Y-tunnuksettoman ”kevytyrittäjyyden” (omassa työssä työllistymisen). Kevytyrittäjyys edellyttäisi sitä, että laskutuspalvelut alkaisivat (ja saisivat!) hoitaa asiakkaidensa puolesta kaikkia työnantajan velvollisuuksia, laskutuspalveluiden kautta tehty työ laskettaisiin palkansaajan ansiotyöksi ja tämän työn voisi vakuuttaa palkansaajan työttömyyskassassa tai Kelan kautta.

Päätoimisille Y-tunnuksellisille (esim. toiminimiyrittäjille) HE on sinänsä hyvä, koska se parantaa yrittäjän sosiaalivakuutuksen saamisen edellytyksiä, ja se olisikin tervetullut uudistus. Sivutoimisuuden määrittely kuitenkin kaipaa viilaamista, jotta sivutoimiseksi siirtyminen esim. YEL-vakuutuksesta luopumalla ei tosiasiallisesti heikennä henkilön sosiaaliturvaa.

Pää- ja sivutoimisuuden määrittelyyn täytyy ylipäätään saada läpinäkyvät ja universaalit kriteerit, jotka sitovat TE-toimistoja. TE-toimistojen lausunnoista pitää saada valittaa.

2) Omassa työssä työllistyvä laskettaisiin lähtökohtaisesti palkansaajaksi ja sivutoimiseksi yrittäjäksi. Tämä olisi nykytilanteeseen selvä parannus, mutta yksilön valinnanvapaus oman toimintansa määrittämiseen on kapeampi. Ero on siis ennen muuta periaatteellinen, eikä palvele yhtä hyvin heitä, jotka haluaisivat toimia päätoimisesti yrittäjinä ja vakuuttaa itsensä yrittäjänä.

Edellyttää samoja muutoksia ja tarkennuksia kuin kohta 1.

3) Omassa työssä työllistyvä määritellään yrittäjäksi, oli Y-tunnusta tai ei. Yrittäjänä hän on oikeutettu vakuuttamaan työnsä YEL:iin ja yrittäjän työttömyyskassaan nykyistä armollisimmilla ehdoilla. En kylläkään ymmärrä, miten yrittäjän vakuutus on mahdollista ilman Y-tunnuksen rekisteröimistä. Jos taas tämä johtaisi siihen, että Y-tunnus on pakko rekisteröidä, ei tätä tulkintatapaa nyt oikein muuksi voi kutsua kuin pakkoyrittäjyydeksi.

Hallituksen esitys on ennen muuta kolmannen vaihtoehdon kaltainen. Parempi päätoimisille omassa työssä työllistyville, ei niinkään kenellekään muulle. Se ei kannusta työllistymiseen, vaan tuo silpputöistä koostuville aloille ja työmarkkinoille vielä uuden riskitekijän. Pahimmillaan se lamauttaa työhaluiset ja ‑kykyiset ihmiset täysin työttömiksi (sen sijaan että he tienaisivat ainakin osan tuloistaan työllä), tai kannustaa pimeään työhön.

Hallituksen esitys on vanhentunut jo syntyessään. Työttömyysturva kaipaa uudistusta, mutta ei tällaista.

PS. Lukekaa myös Outi Alanko-Kahiluodon vastalause ja blogikirjoitus.

Kun kaksi maailmaa eivät kohtaa: jähmettyvä työttömyysturva, muuttuva työ

Omassa työssä työllistyjästä yrittäjä vaikka väkisin?

Jos ei muuta, niin ainakin Sipilän hallitus antaa keskustelun aiheita pohjattoman tuntuisella kauhalla. Viime päivinä on puhuttanut (monien muiden asioiden lisäksi) hallituksen esitys 94/2015 – mutta olisi saanut puhuttaa enemmänkin.

Esitetyn lakimuutoksen vaikutuksista on ensilukemalta hankala saada kunnon kuvaa. Tärkeintä esityksessä on kuitenkin yrittäjämääritelmän muuttaminen, millä on pyritty selkiyttämään yrittäjien ja omaa työtä tekevien määritelmiä. HE:n perustelujen mukaan ”[t]yöttömyysturvajärjestelmän näkökulmasta työtä tehdään joko yrittäjänä tai palkansaajana, ja jos kyse ei ole kummastakaan näistä, toimintaa arvioidaan ns. omassa työssä työllistymisenä.”  Muutoksen jälkeen ”omassa työssä työllistymisenä arvioitaisiin jatkossa lähinnä sellaista työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.” Tämän kaiken tarkoituksena on perustelujen mukaan ”madaltaa kynnystä uusien työtilaisuuksien etsimiseen ja vastaanottamiseen”.

Mikäli olen ymmärtänyt hallituksen esityksen oikein, jos ei ole palkansaaja (= tekee ansiotyötä työsopimuksella työnantajalle) eikä työtön (= ei tee mitään työtä ansaintatarkoituksessa), on työttömyysturvan näkökulmasta yrittäjä, halusi tai ei. Saatan olla tulkinnassani väärässä – kerrankin toivon, että kirjoitukseeni tulee kommentti, joka osoittaa ajatteluni ja kirjoitukseni virheellisiksi.

Olen kirjoittanut aiemminkin itsensätyöllistäjien ja mikro/pienyrittäjien surkeasta sosiaaliturvasta. Hallituksen esitys ei ole läpeensä huono, vaan se ihan aidosti parantaisi paikoin itsensätyöllistäjien ja yksinyrittäjien asemaa. Esitykseen ovat ottaneet kantaa mm. Suomen Yrittäjien Harri Hellstén ja Suomen Journalistiliitto. Suosittelen lukemaan molemmat kannanotot sekä Journalistiliiton lausunnon, ne valottavat tätä sangen hämärää lakiesitystä hyvin.

Kaikessa tässä kuitenkin tunnutaan olettavan, että ”omassa työssä työllistyvät” ovat jo yrittäjiä, siis oman Y-tunnuksen rekisteröineitä, mutta heidän yritystoimintansa on vain niin pientä, etteivät he ole oikeutettuja yrittäjän työttömyysturvaan. Tässä nähdäkseni mennään pahasti pieleen ja tehdään hallinnollista väkivaltaa mahdollisesti kymmenille tuhansille oman työn tekijöille. Vaikka Suomessa itsenäistä (= itsensä elättävää) ja vapaata yrittäjää on ainakin sanahelinän tasolla arvostettu korkealle vähintään vuosisadan verran, on ihan oikeasti olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät halua yrittäjiksi. Yrittäjyys ei edusta kaikille henkilökohtaisesti vapauden auvoa, vaan joillekin (disclaimer, mikäli ei ole vielä tässä vaiheessa selvää: myös minulle) se edustaa sietämättömän huonoa, pientä ja/tai epävarmaa toimeentuloa ja sosiaaliturvaa, yhdistettynä yrittäjän paperityöhön, markkinointiin jne. Kaikin puolin luotaantyöntävä yhdistelmä hyvin pienillä tai olemattomilla hyödyillä, siis. Samaa aihetta on käsitelty mm. Zygomatica-blogissa (Jakke Mäkelä) ja Miia Kososen Tohtorille töitä ‑blogissa.

Ei olekaan sattumaa, että Suomessa on olemassa sellaiset yritykset kuin UKKO.fi tai Eezy, eli laskutusfirmat, jotka käytännössä toimivat yrityksenä omien asiakkaidensa/käyttäjiensä puolesta. Ne ovat saaneet vain muutamassa vuodessa 35 000 käyttäjää, minkä lisäksi on lukuisia muita vastaavia palveluja. Yhteensä laskutuspalveluja käyttäviä on mutuna 45–50 000, ellei enemmänkin.

Laskutuspalvelut kertovatkin omaa tarinaansa siitä, miten työmarkkinat ovat muuttumassa. Yritykset eivät enenevässä määrin halua tai pysty ostamaan työtä perinteisen palkkasuhteen kautta – palkkaaminen on liian kallista tai ei ole järkeä (tai laillista) palkata ketään lyhyttä toimeksiantoa varten. Vastaavasti on kasvava määrä ihmisiä, jotka omasta tahdostaan tai tilanteen pakosta tekevät työtä toimeksiantona, eli omana työnä. Tämä ei välttämättä ole sellaisenaan huono asia, mutta siitä tehdään ongelma.

Muuttuvista työmarkkinoista ja nykyisestä sosiaaliturvasta ovat vastavuoroisesti ilmeisen pihalla sekä päätöksentekijät että työmarkkinoiden ns. uudet toimijat, keikkatalous-startup-yrittäjät.

Naiivia maailmanparannuskapitalismia

Mikäli tulkintani hallituksen esityksestä pitää kutinsa, yllä kuvatun kaltaista toimeksiantopohjaista, työkorvausperusteista keikka- tai osa-aikatyötä tekevät luokitellaan yrittäjiksi. Hehän eivät ole työsuhteisessa palkkatyössä, mutta tekevät työtä ansiotarkoituksessa. Uuden määritelmän mukaan he siis silloin lienevät yrittäjiä. Tämä siitäkin huolimatta, että heillä ei välttämättä ole Y-tunnusta, mikä ehkä voi olla jonkinlainen indikaattori siitä, etteivät he (ainakaan sillä hetkellä) halua olla yrittäjiä. Silloin he eivät myöskään voi olla YEL-vakuutettuja.

Laskutuspalvelun kautta työllistyvän asema ei tosin nykyisellään rinnastu myöskään palkansaajaan. Tehty työ ei nimittäin kerrytä työssäoloehtoa, vaikka kuuluisi kassaan. Toisin kuin palkkatyön kanssa, työtön ei voi sovitellun päivärahan muodossa yhdistää työttömyyspäivärahaa sekä laskutusfirman kautta tehtyä työtä, joka ylittää 300 euron suojaosan.* Jos TE-toimisto katsoo laskutusfirman kautta tehdyn työn täyttävän päätoimisuuden kriteerit, ei saa esteetöntä työvoimapoliittista lausuntoa eli ei ole oikeutettu työttömyysturvaan ollenkaan. YEL-lainsäädäntö langettaa joka tapauksessa YEL-vakuutusvelvollisuuden, jos oman työn toiminnasta saadut tulot (esim. työkorvaukset) ylittävät 7 502,14 euroa vuodessa. 625 euron kuukausituloilla henkilön siis katsotaan olevan päätoiminen yrittäjä, jolla on aivan olematon sosiaaliturva.

* Huom! Täsmennys 29.11.: Tämä siis siinä tapauksessa, että esim. keikkatyötä saa vasta siinä vaiheessa, kun saa jo työttömyysetuutta, eli TE-toimisto ei ole ottanut kantaa oman työn sivu- tai päätoimisuuteen. Eli esimerkiksi jää työttömäksi kokopäiväisestä palkkatyöstä ja saa sen pohjalta TE-toimiston esteettömän lausunnon, ja kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen saa keikkatyön. Ja kun nyt olen tiedustellut tästä eri paikoista, ilmeisesti kassoilla on myös tästä eri käytäntöjä. Kannattaa siis AINA varmistaa kassalta etukäteen, mitkä heidän toimintatapansa ja periaatteensa ovat!
Lisäksi jos HE tulee voimaan, yllä kuvatussa tilanteessa oman työn tekijöihin sovelletaan jatkossa yrittäjämääritelmää, eli oman työn aloittaminen = yritystoiminnan aloittaminen = menettää palkansaajan työttömyysturvan. Tai näin ainakin itse ymmärtäisin, toivon olevani väärässä.

Omaa työtä työkorvaus-, toimeksianto- jne. pohjalta tekevä on siis sosiaaliturvan näkökulmasta huomattavasti heikommassa asemassa kuin palkansaaja. Tämä on uutisoinnin perusteella esimerkiksi Woltin väelle tuntematon yksityiskohta. Helsingin Sanomien jutussa toimitusjohtaja Miki Kuusi selittää nonchalantisti, miten maksamatta jääneet ylityö- ja sunnuntaikorvaukset ynnä muut kiusalliset pikku sekaannukset johtuvat ihan vain siitä, että ”Woltin kuljettajia siirretään parhaillaan työsopimusmallista työkorvauksen maksamiseen”. Kuusi jatkaa: ”Meidän tavoitteena olisi saada kaupunkilaisille mukavia asioita ja nuorille töitä. Tarkoituksena ei ole missään tapauksessa riistää opiskelijoita ja tehdä sillä voittoa.” No kiva. Harmi vain, että työkorvausmalli nyt vain tosiasiallisesti on merkittävä heikennys työntekijän asemaan, eikä se muuten verottajankaan näkökulmasta (kohta 6.2) onnistu ihan tuosta noin vain.

Tällaista ”me vaan halutaan luoda ja jakaa kivoja juttuja kaikille” ‑startup-retoriikkaa ja -ajattelua kutsun naiiviksi maailmanparannuskapitalismiksi. Toisessa Helsingin Sanomien jutussa on vastaavaa puhetta: ”19-vuotiasta yrittäjää Matias Mäkitaloa Woltin kaltaisten keikkatöitä tarjoavien yritysten arvostelu tympii. ’Jos oikeasti haluamme, voimme saada yhdessä positiivisia asioita aikaan. Jakamistalous tulee kuitenkin olemaan tulevaisuuden työelämän ytimessä.’” Moppi-yrityksen perustajajäsen Antti J. Peltonen kuvailee: ”Emme ole työnantaja vaan markkinapaikka asiakkaan ja siivoojan välissä. Voimme maksaa siivoojille paremmin ja hinnat ovat asiakkaalle edullisemmat. Kaikki voittavat.” Jutussa ei kuitenkaan mainita mitään siitä, mitä tällainen keikkatyö voi työntekijöille sosiaaliturvan puolesta merkitä, tai sitä, että jonkun – eli työntekijän itse – täytyy hoitaa erinäiset lakisääteiset maksut. Sehän olisi ihan ei-kivaa ja ikävästi latistaa pöhinää. [En tiedä miksi ja miten tämä sana on tarttunut yleiseen kielenkäyttöön tässä kontekstissa, mutta jollain perverssillä ja masokistisella tavalla pidän siitä.]

Jatkan vielä kriittistä lukuani samasta Hesarin jutusta. ”Työlainsäädännön tulisi Mäkitalon mielestä herätä muutokseen. ’Mutta sitä ei voi jäädä odottamaan, koska silloin voi olla liian myöhäistä. Pitää vain keksiä tapoja toteuttaa asiat hieman eri tavalla.’” Voinee siis tulkita, että nämä keikkatalousfani-startup-yrittäjät suhtautuvat työlainsäädäntöön samalla tavalla kuin aggressiiviset verosuunnittelijat suhtautuvat veronmaksuvelvollisuuteen. Pitää löytää keino kiertää suunnitella asiat niin, että hommat saadaan optimoitua ilman varsinaista lain rikkomista. Haluan kuitenkin uskoa, että enimmäkseen on vain kyse siitä, ettei naiiveissa innovatiivisuuden appisfääreissä ole pysähdytty miettimään, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.

Eivät keikkatalous-startupit kuitenkaan ole kaiken pahan alku ja juuri. Niiden edustajat ovat täysin oikeassa näkemyksessään, että työmarkkinat muuttuvat. Ja kuten edellä totesin, sen ei välttämättä tarvitsisi olla huono asia.

On hyvä, että omaa työtä halutaan määritellä aiempaa selvemmin, jotta päästään harmaista alueista. Hallituksen esitys ei kuitenkaan vieläkään ole 2010-luvulla eikä varsinkaan aikaansa edellä, vaan se vain jähmettää vanhoja, toimimattomia rakenteita. Nykypäivän ja tulevaisuuden ihmiset eivät enää ole 1/0-yksiselitteisesti yrittäjiä tai palkansaajia, vaan he voivat ja haluaisivat yhdistellä eri ansaintatapoja. Työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan pitäisi tukea tätä, ei pitää kynsin hampain kiinni anakronistisista ja yhteensovittamattomista kategorisoinneista.

Olisiko tänä yksilön ihannoimisen aikakautena aivan mahdotonta, että yksilö voisi itse määritellä, onko hän yrittäjä tai ei, esimerkiksi sen pohjalta, haluaako Y-tunnuksen tai haluaako hän vakuuttaa työnsä palkansaajien vai yrittäjien työttömyyskassaan? Ja olisikohan kenties mahdollista saada TE-toimistoille yksiselitteiset ja sitovat toimintaohjeet, jotka estäisivät nykyisenkaltaisen mielivaltaisen päätöksenteon? Paitsi ai niin, eiväthän TE-toimistot tee päätöksiä, vaan ne antavat sitovia lausuntoja, joista ei voi valittaa. Olisikohan tässä oikeusvaltiossamme myös aika saada ihan lain tasolle muutos, että ”Työvoimaviranomaisen antamasta sitovasta lausunnosta saa erikseen hakea muutosta valittamalla”?

Työlainsäädäntömme totisesti kaipaa päivitystä. Perustulo helpottaisi tilannetta osaltaan. Tämä hallituksen esitys ei kuitenkaan ole tehtävänsä tasalla.