University of Helsinki
Inspirerad av nyheterna om Helsingfors stadsmuseums utgrävningar vid Senatstorget, där man utforskat en del av den gamla begravningsplatsen, fick jag för mig att ta en titt på vem som begravdes i Helsingfors. Begravningsplatsen användes från 1600-talet ända till ca 1790, så någon mer ingående studie gör man inte på en eftermiddag, men alltid kan man ju studera ett år. Tog mig alltså en titt på begravningslängderna från år 1750. Continue reading “Vem begravdes under Senatstorget år 1750?”
Viikon vainaja: rovasti Fredrik Collin
Kirkkoherra on saanut soveliaasti hautansa aivan Vanhan kirkon kivijalan kupeeseen. Matalan rautakettingin ympäröimässä hautapaadessa lukee:
Contracts Prosten, Magister F. Collin, född 17 17/5 43, död 18 8/4 16, dess kära Maka A. M. Borgström, född 17 8/4 60, död 18 1/9 15, jemte Barn och Barna-Barn hvila här.
[Lääninrovasti, maisteri F. Collin, syntynyt 17.5.1743, kuollut 8.4.1816, hänen rakas puolisonsa A. M. Borgström, syntynyt 8.4.1760, kuollut 1.9.1815, sekä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa lepäävät tässä.] Continue reading “Viikon vainaja: rovasti Fredrik Collin”
Viikon vainaja(t): porvarilliset langokset Sacklén ja Heidenstrauch
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Tämä rouva Heidenstrauchin hautakiven vieressä oleva kivi on pahasti katkennut, tekstistä näkee vain alimmaiset rivit. Sylvi Möllerin opaskirjassa (1956) kivi mainitaan vielä ehjänä. Ilkivaltaa? Taas yksi puiston kunnostustöissä syntynyt vaurio? (Jos on, potkut kaivinkonemiehelle…) Möller on onneksi litteroinut tämänkin kiven tekstin kokonaisuudessaan. Muistokirjoitukset ovat yleensäkin koukeroisia ja vaikeita suomentaa, mutta tässä on kyllä toistaiseksi alan ennätys: Continue reading “Viikon vainaja(t): porvarilliset langokset Sacklén ja Heidenstrauch”
Viikon vainaja: kauppaneuvos Jacob Forsell
Poiketaanpa hetkeksi pois tämän sarjan vakiomaisemista, Helsingin Vanhasta kirkkopuistosta, ja matkataan Elimäelle tapaamaan yhtä 1700-luvun merkittävimmistä suomalaisporvareista.
Jakob Forsell, aateloituna af Forselles (1696–1762) oli suurkauppias, Loviisan pormestari, Strömforsin rautaruukin perustaja, ja yksi 1700-luvun merkittävimpiä suomalaisporvareita. Vaikka hän ei kuulukaan suoraan omaan tutkimusaiheeseeni eli Helsingin porvaristoon, hän on aikalainen ja menestyvän suurporvarin prototyyppi, ja sellaisena erittäin kiinnostava. Luin äskettäin Forsellin elämäkerran ja opin siitä mm. hänen hautansa sijainnin. Continue reading “Viikon vainaja: kauppaneuvos Jacob Forsell”
Viikon vainaja: tullitarkastajan tytär ja kauppiaan rouva Ulrika Lovisa Heidenstrauch
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Edellisen viikon vainajan Pehr Granstedtin yhteydessä puhuttiin hänen suunnittelemastaan Heidenstrauchin talosta eli nykyisestä Presidentinlinnasta. Tutustutaanpa nyt itse Heidenstraucheihin. Tämän virkistävän helppolukuisen hautakiven alla lepää suvun matriarkka. Teksti jatkuu kiven kääntöpuolelle:
Här hvilar Fru Ulrica Lovisa Heidenstrauch, Född d. 2. Iulij 1751, bortgick d. 13. Aprill 1800 till et betre Lif. Sann Gudsfruktan, öppet Väsende, nyttig Verksamhet, känsla för likars nöd voro Dygder, som göra Denna ur kretsen af en lycklig Famille försvundna Wäns Minne dyrbart.
[Tässä lepää rouva Ulrica Lovisa Heidenstrauch, syntynyt 2. heinäkuuta 1751, siirtynyt 13. huhtikuuta 1800 parempaan elämään. Todellinen jumalanpelko, avoin olemus, hyödyllinen uurastus ja myötätunto lähimmäisen hätää kohtaan olivat hyveitä, jotka tekivät tämän onnellisen perheen keskuudesta poistuneen ystävän kallisarvoiseksi.] Continue reading “Viikon vainaja: tullitarkastajan tytär ja kauppiaan rouva Ulrika Lovisa Heidenstrauch”
Välähdys Sääksmäeltä
Pari viimeistä viikonloppua on mennyt sukuloidessa eri puolilla Hämettä. Matkan varrella on osunut silmään – tai kaivettu esiin – mielenkiintoisia pieniä muistoja 1700-luvun historiasta.
Vanhan kolmostien varrella Sääksmäellä on muutamia suomalaisen historiankirjoituksen historian ”pyhiä paikkoja”. Vähän ennen Vanajaveden riippusiltaa tien vasemmalla puolella vilahtaa Jutikkalan kartano, akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) syntymäkoti (hänen merkityksestään suomalaiselle historiankirjoitukselle ja eritoten 1700-luvun tutkimukselle voi lukea mm. Kansallisbiografiasta ja Wikipediasta). Kun riippusillan jälkeen kurvaa Sääksmäen kirkolle, löytää hänen hautansa. Continue reading “Välähdys Sääksmäeltä”
Viikon vainaja: arkkitehti Pehr Granstedt
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Tämän viikon hautakivi on varsin taiteellisesti muotoiltu. Suuren, epäsymmetrisesti lohkotun kivipaaden yksi sivu on hiottu sileäksi, ja siihen on kaiverrettu yksinkertainen muistolause:
Kärkek och Tacksamhet förvara minnet af Pehr Granstedt.
[Rakkaus ja kiitollisuus säilyttävät Pehr Granstedtin muiston.] Continue reading “Viikon vainaja: arkkitehti Pehr Granstedt”
Viikon vainaja: pikku Anders Johan Sjöman
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Kapteeni Fredrik Bergenklootin ja rakennusmestarska Moringin korkeiden hautapaasien väliin jää pieni huomaamaton kivi, joka on koko hautausmaan vanhin. Sen yksinkertainen kaiverrus kuuluu:
Anders Johan Sjöman, född den 29. April, död den 22. Juni 1790.
Kahden kuukauden ikäisenä kuollut lapsi, joka on saanut oman kivisen hautamuistomerkin? Vanhempien on täytynyt olla kaupungin eliittiä. Mutta lisätietoa etsiessäni törmään seinään. Helsingin kirkonkirjoissa ei Hiskin mukaan mainita Anders Johan Sjömanin kastetta tai hautausta. Continue reading “Viikon vainaja: pikku Anders Johan Sjöman”
Viikon vainaja: kapteeni C. G. Castegren
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Suuri kivilaatta makaa ruohikkoon uponneena. Teksti erottuu luonnossa paljon paremmin kuin valokuvassa:
Det sörjande maka och barn helga detta minne åt i lifstiden. Coopv. Capit. C. G. Castegren, född d. 10. Octob. 1762, död d. 12. Apr. 1814, och des första maka C. Ström, född d. 7. Jan. 1775, död d. 6. Dec. 1810.
[Sureva puoliso ja lapset pyhittävät hänen muistoaan koko elämänsä. Kauppalaivan kapteeni C. G. Castegren, syntynyt 10. lokakuuta 1762 ja kuollut 12. huhtikuuta 1814, ja hänen ensimmäinen puolisonsa C. Ström, syntynyt 7. tammikuuta 1775 ja kuollut 6. joulukuuta 1810.] Continue reading “Viikon vainaja: kapteeni C. G. Castegren”
Viikon vainaja(t): Hukkuneet nuorukaiset
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Tämä suuri hautapaasi lähellä Vanhan kirkkopuiston pääkäytävää on poikkeuksellinen. Se ei ole yksittäisen henkilön tai tietyn perheen hauta, vaan siinä lepää joukko ystävyksiä jotka kuolivat samassa onnettomuudessa. Teksti on himmentynyt melkein lukukelvottomaksi, mutta voin onneksi nojautua Sylvi Möllerin tekemään transkriptioon:
Åt minnet af P. Renman, G. Swanberg, C. G. Sundling, U. Österberg och O. A. Sahlstedt restes stenen af sörjande vänner. I lifwets gladaste ålder sökande nöjet funno de jämte tvänne Olycksbröder uti böljorna döden den 19. Juli 1817. Denna graf gömmer deras stoft. Continue reading “Viikon vainaja(t): Hukkuneet nuorukaiset”