Tekijänoikeusneuvosto antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Lausunnot on luettavissa tekijänoikeusneuvoston verkkosivuilla vuodesta 1995 alkaen. Tätä aikaisemmat lausunnot on koottu teoksiin

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 1988-1992, (toim.) Aalto-Setälä Minna, Harenko Kristiina ja Mansala Marja-Leena. Helsinki 1994.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 1993-1995, (toim.) Harenko Kristiina, Niiranen Valtteri ja Waldén Jorma. Helsinki 1996.

1988:1 Julkistettu teos, sitaatti, opinnäyte

Lausunnossa 1988:1 oli kysymys Turun kauppakorkeakoulussa tehtyjen seminaariesitelmien tekijänoikeuksista sekä esitelmien siteeraamisesta tekijänoikeuslain 14 §:n (nykisin 22 §) mukaisesti.

Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että eri tekijät olivat tehneet seminaarityöt itsenäisesti ja yhtäläisyydet eri tekijöiden esitelmissä johtuivat osin samojen lähdeaineistojen käyttämisestä. Hakijan esitelmästä oli kuitenkin otettu niin runsaasti suoria tekstilainauksia, ettei niitä voitu pitää tekijänoikeuslain 14 §:n mukaisena sallittuna siteeraamisena.

Lausuntoa on pyydetty myös siitä, miten tekijänoikeusloukkauksista maksettavat korvaukset määräytyvät. Korvausten osalta neuvosto totesi, että tekijänoikeuslain 57 §:n mukaan vastoin tekijänoikeuslain säännöksiä teosta käyttävän oli suoritettava käyttämisestä tekijälle kohtuullinen hyvitys. Hyvityksen maksuvelvollisuus ei riippunut siitä, oliko tekijänoikeutta loukannut henkilö tietoinen lain sisällöstä vai ei. Jos käyttäminen tapahtui tahallisesti tai tuottamuksellisesti oli hyvityksen lisäksi suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä ja haitasta.

1988:2 Elokuva, oikeuksien siirtyminen, opinnäyte

Lausunnossa 1988:2, joka koski Taideteollisessa korkeakoulussa opinnäytetyönä valmistettua videota, neuvosto katsoi, että tekijänoikeus kuului tekijöille mutta kuvanauhamateriaali kuului korkeakoululle. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei ohjaajan työpanos antanut ohjaajalle tekijänoikeutta videoon. Toisaalta neuvosto katsoi, ettei korkeakouluntarjoama rahoitus antanut korkeakoululle tekijänoikeuslain 39 §:ssä tarkoitettua tuottajan asemaa.

Korkeakoulu oli maksanut video-ohjelmasta aiheutuneita kuluja noin 10 000 markan edestä. Lisäksi opinnäytevideo oli kuvattu korkeakoulun kustantamalle kuvanauhamateriaalille. Neuvosto viittasi korkeimman oikeuden ratkaisuun vuodelta 1987 (KKO 1987:8). Ratkaisussa katsottiin, että lehtivalokuvaajan työnantajalla, joka oli kustantanut filmimateriaalin, oli valokuvaajan työsuhteen päätyttyä oikeus pitää valokuvaajan työssä ottamien valokuvien negatiivit.

1989:4 Julkistamaton/julkistettu teos, opinnäyte

Lausunto 1989:4 koski pro gradu -tutkielmien ja vastaavien opinnäytetöiden julkisuutta. Lausunnon mukaan tekijällä on oikeus kieltää opinnäytetyön julkistaminen. Jos teosta ei julkisteta, eivät tekijänoikeuslain julkistamiseen liittyvät rajoitussäännökset tule voimaan.

Arvosteltavaksi jätetyn opinnäytetyön voidaan neuvoston käsityksen mukaan katsoa tulevan julkistetuksi korkeakoulun sisäisten sääntöjen ja käytäntöjen perusteella, ellei tekijä nimenomaisesti ole kieltänyt teoksen julkistamista. Teoksen julkistaminen tarkoittaa, että julkistamiseen liittyvät tekijänoikeuslaissa määritellyt tekijänoikeuden rajoitukset astuvat voimaan.

Tekijä voi lausunnon mukaan erikseen kieltää teoksen julkistamisen. Tekijä ei kuitenkaan voi estää opinnäytetyön julkista tieteellistä kritiikkiä.

1991:13 Kuvasitaatti

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1991:13 koski Tampereen yliopistossa toteutettua hyperromaania Codex B. Hyperromaani voitiin luoda ja sitä voitiin käyttää vain tarvittavalla ohjelmistolla varustetulla tietokoneella. Romaaniin luonut työryhmä halusi julkaista ja myydä kyseistä teosta ja lausuntopyynnössä kysyttiin, voiko julkaiseminen johtaa korvausvaatimusten esittämiseen, kun romaanissa oli käytetty muiden kuin työryhmän jäsenten luomaa materiaalia.

Lausuntoa pyydettiin lähinnä kuvamateriaalin osalta. Tekijänoikeusneuvosto katsoit, ettei kuvamateriaalia voitu käyttää siten kuin tekijänoikeuslain 14 § 2 momentin mukainen sitaattioikeus tai silloin voimassa olleen valokuvalain 7 § edellyttivät, koska kysymyksessä ei ollut tieteellinen tai arvosteleva esitys. Koska romaani ei ollut tarkoitettu opetuksessa käytettäväksi, tapaukseen ei voinut soveltaa myöskään tekijänoikeuslain 16 § ja valokuvalain 8 §. Lisäksi tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei kuvamateriaaliin voitu soveltaa tekijänoikeuslain 25 §:n mukaista oikeutta näyttää taideteoksen kappaletta julkisesti, koska kuvamateriaalin sisällyttäminen hyperromaaniin edellytti uusien teoskappaleiden valmista, eikä kappaleiden valmistaminen ollut sallittua ilman teoksen tekijän lupaa. Toisaalta vaikka 16 § tapaukseen soveltuisikin, olisi romaanin tekijöillä kuitenkin korvausvelvollisuus vieraan kuvamateriaalin käytöstä.

1992:6 Suojan kohde, lomake

Lausunnossa 1992:6 oli kysymys 49 §:n mukaisesta luettelosuojasta. Lausuntoa pyydettiin Joensuun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta ja sen yhteydessä suunnitellusta lomakkeistosta. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei lomakkeisto ollut tekijänoikeuslain 1 §:n mukainen teos eikä se saanut suojaa myöskään tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisena luettelona.

1993:8 Valokuva, taideteos

Lausunnossa 1993:8 oli kysymys tekijänoikeuslain 25 §:n 2 momentin mukaisesta tilanteesta. Lausunto koski Helsingin yliopiston Yliopisto-lehdessä julkaistua valokuvaa ja siinä esiintyvää taideteosta, jota säilytettiin yliopiston tiloissa. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että valokuvan käyttäminen olisi edellyttänyt taideteoksen tekijän tai hänen oikeudenhaltijansa lupaa.

1995:6 Julkinen esittäminen, elokuva

Lausunnossa 1995:6 oli kysymys Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitoksen hankkeesta esittää eri puolilla maailma tehtyjä elokuvia ja lyhytfilmejä laitoksen auditoriossa ainejärjestön jäsenille. Neuvosto totesi, että jos elokuvien esittämistä voitiin pitää julkisena, Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen (SopS 79/86) mukaan sopimukseen liittyneiden valtioiden kansalaisten tekemien videoelokuvien esittämiseen tarvittiin lupa.

1995:9 Videotallenne, elokuva, taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Lausunto 1995:9 koski Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen järjestämästä kongressista tehtyä videotallennetta. Tekijänoikeusneuvosto otti kantaa siihen, voitiinko videotallennetta pitää tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisena elokuvateoksena ja kenellä oli teokseen ohjaajan, kuvaajan, kuvakäsikirjoittajan, käsikirjoittajan ja äänittäjän oikeus. Lausunnossa käsiteltiin myös tekijänoikeuslain 39 §:n mukaista elokuvaamisoikeuden luovutusta tuottajalle. Yliopistolla saattoi lähtökohtaisesti olla tuottajan oikeus, mutta tapaukseen liittyi tältä osin sopimusoikeudellisia tulkintaongelmia.

1996:2 Oppi- ja käsikirjan lääketieteellisen kuvituksen tekijänoikeus

Lausunnossa 1996:2 tekijänoikeusneuvosto totesi, että vuonna 1988 julkaistun Kliininen fysiologia –kirjan kirjoittajina oli ollut useita alansa asiantuntijoita, joista kukin oli kirjoittanut tietyn osuuden. Kirjoituksissa oli kuvitusta. Jos sekä kirjoitus että kuvitus yltäisivät teostasoon, olisi kokonaisuus yhteen liitetty teos, jossa tekijöiden osuuden on erotettavissa toisistaan.

Neuvosto katsoi, etteivät oppi- ja käsikirjan kuvituksena olleet selittävät piirustukset, käyrät ja taulukkomuotoiset mittaustulokset sisältäneet teostasoon vaadittavaa itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä.

1996:11 Käännösten tekijänoikeus

Lausunnossa 1996:11 lausunnon hakijana ollut opiskelija opiskeli Tampereen yliopistossa kääntämistä ja tulkintaa. Hakija kysyi, oliko harjoitusmielessä kääntämisen oppimiseksi tapahtuva kääntäminen sallittua. Laitoksella harjoiteltiin kääntämistä siten, että käännettiin erilaisia tekstejä kysymättä alkuperäisteosten tekijöiden lupaa.

Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että yksityiseen käyttöön ja esim. opiskelu- ja harjoitustyönä tapahtuva kääntäminen on sallittua. Käännöstä ei kuitenkaan saanut julkistaa tai julkaista ilman alkuperäisteoksen tekijänoikeuden haltijan lupaa. Käännösten kopioiminen ei ollut sallittua edes yksityiskäyttöön tekijänoikeuslain 12 §:n nojalla, koska vain julkistetuista teoksista voi valmistaa kopioita yksityiskäyttöön.

1996:12 Valokuvaajan oikeudet

Lausunnon 1996:12 mukaan hakija oli valokuvannut eri museoille ja myynyt näille kuvien kopioita. Negatiiveja oli tallennettu museoiden arkistoihin. Hakija kysyi, kenellä on julkaisuoikeus kuviin, onko museolla oikeus välittää kuvia muiden julkaistavaksi, kenellä on oikeus kopioida negatiiveja sekä onko valokuvaajan nimi mainittava, kun kuva julkaistaan?

Tekijänoikeusneuvosto totesi, ettei se voi tulkita sopimuksia vaan voi esittää vain sopimussuhteita koskevia yleisiä periaatteita.

Neuvosto katsoi, että jos hakija oli ottanut kuvia museoille toimeksiannon perusteella, käyttöoikeus kuviin määräytyi tehtyjen sopimusten perusteella. Oikeus valokuvaan syntyy valokuvaajalle, mutta oikeus voi sopimusten perusteella siirtyä. Mikäli valokuvien siirtymisestä ei ole nimenomaisesti sovittu toimeksiantosuhteessa, joudutaan toimeksiantosuhdetta tulkitsemalla selvittämään, ovatko oikeudet siirtyneet ja missä laajuudessa.

Jos hakija on tarjonnut valokuvia museoille ilman toimeksiantosuhdetta, tekijänoikeuslain mukainen oikeus valokuvaan ei siirry valokuvien kappaleiden mukana ilman erillistä sopimusta. Jos oikeuksien siirtymisestä on sovittu, luovutuksensaaja ei kuitenkaan tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle, ellei tästä ole nimenomaisesti sovittu. Kuvien välittäminen muiden julkaistavaksi voi näin ollen tapahtua vain, jos julkaisuoikeuksien välittämisestä on nimenomaisesti sovittu valokuvaajan kanssa.

Valokuvaajan nimi on valokuvien julkaisemisen yhteydessä mainittava aina hyvän tavan mukaisesti, kun kuva julkaistaan.

1996:13 Tekijänoikeudellisesti suojatun materiaalin tieteellinen siteeraaminen Internet-tietoverkossa tapahtuvassa julkaisutoiminnassa

Lausunnossa 1996:13 hakija kysyi, onko äänitallennetta lupa siteerata samalla tavalla kuin nuottimateriaalia ja onko siteerausoikeus verkossa erilainen kuin muulloin. Lisäksi hakija kysyi, tarvitaanko verkossa siteeraamiseen nuottimateriaalin tai äänitallenteen oikeudenhaltijan suostumus ja mikä oli neuvoston kanta siihen, että tekijänoikeudenhaltijat haluavat saada korvauksen tietoverkon piirissä tapahtuvasta siteeraamisesta.

Hakija oli esittänyt esimerkkinä verkossa tapahtuvasta siteeraamisesta, että teosta siteerataan tieteellisessä tarkoituksessa julkaistavan teosanalyysin yhteydessä siten, että nuottiesimerkkien yhteyteen sijoitetaan vastaavan musiikillisen materiaalin sisältävät fragmentit äänitallenteesta. Lähtökohtaisesti lainauksen katsottiin olevan sallittua, mutta lainauksen sallittu laajuus tuli määriteltäväksi tapauskohtaisesti.

Neuvosto totesi, että verkossa tapahtuvaan siteeraamiseen tuli soveltaa tekijänoikeuslain yleisiä, siteeraamista koskevia säännöksiä. Internet-sitaateissa saatetaan kuitenkin helposti joutua noudattamaan useita eri teoslajien siteeraamista koskevia hyviä tapoja.

1997:8 Mainokseen sisältyvä viittaus tieteelliseen tutkimukseen

Lausunnossa 1997:8tutkijat halusivat estää tutkimustuloksiin viittaamisen mainoksissa. Tutkijat katsoivat, että heidän tekemäänsä tutkimusta oli referoitu harhaanjohtavasti luontaistuotevalmisteen markkinoinnin yhteydessä. Lehdessä julkaistuissa mainoksissa kahdessa oli viittaus siten, että lähteeksi oli ilmoitettu raportteja määrätyssä tieteellisessä julkaisussa. Lisäksi yhden mainoksen kirjoitukseen oli otettu tutkijoiden tutkimustuloksista kertovaan raporttiin sisältynyt graafinen esitys. Tekijänoikeusneuvosto ei pitänyt graafista esitystä tekijänoikeudellisesti suojattuna, ja neuvosto katsoi, ettei pelkkään mainokseen sisältyvä viittaus tutkijoiden tutkimukseen loukannut heidän tekijänoikeuttaan.

1998:7 Tekijänoikeudet tietokoneella luettavissa olevaan kirjekokoelmaan

Lausunnossa 1998:7Helsingin yliopiston sosiolingvistiikka kielihistoriassa -tutkimusryhmän jäsenet pyysivät lausuntoa tietokoneella luettavassa muodossa olevan kirjekokoelman teostasosta. Kysymyksessä oli osittain tekijänoikeuslain 5 §:n mukainen kokoomateos. Oikeus kokoelmaan kuului lähtökohtaisesti tekijöille. Osittain kysymys oli tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisesta tietokannasta, eikä oikeus tietokantaan ollut selvää. Ko. tapauksessa oikeuksia tietokantaan saattoi periaatteessa omistaa tekijät, Helsingin yliopisto tai Suomen Akatemia.

Neuvostolta kysyttiin, mikä työ oli tekijänoikeussuojaan oikeuttavaa toimintaa ja oliko sellaista vain tieteellinen työ sekä mitkä ovat rahoittajien eli Suomen Akatemian ja Helsingin yliopiston ja suorituspaikan eli englannin kielen laitoksen oikeudet aineistoon. Kokoelma oli tehty Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemian ja Helsingin yliopiston rahoittamassa projektissa.

Kokoelmaan oli koottu editoitua materiaalia. Käytetyistä editioista kysyttiin, vaikuttaako kustakin teoksesta käytetyn aineiston määrä tekijänoikeuteen. Lisäksi kysyttiin, missä vaiheessa tekijänoikeus voi siirtyä editioiden korjaajille, mikä on uudelleen editoitujen tekstien tekijänoikeudellinen asema sekä muista materiaalin tekemiseen liittyvistä oikeuksista.

Neuvosto piti kokoelmaa tekijänoikeuslain 5 §:n mukaisena kokoomateoksena, jolloin tekijänoikeudet kuuluvat aina niille henkilöille, jotka ovat osallistuneet luovalla panoksella teoksen aikaansaamiseen.

Tekijänoikeus voi tällöin syntyä vain luonnolliselle henkilölle.Tekijänoikeuslain 5 §:n mukainen tekijänoikeus ulottuu kuitenkin neuvoston mukaan ”vain kokoelman sellaisen tai niin laajan osan tekijänoikeudellisesti suojattuun käyttöön, jossa ilmenee kokoelman omaperäisyys”.

Tekijänoikeus kokoelmaan tai tietokantaan ei ulotu kokoelmaan kuuluviin yksittäisiin aineistoihin. Tällaisten aineistojen käyttämiseen on aina hankittava tekijänoikeuden omistajien lupa, mikäli aineisto on tekijänoikeudellisesti suojattua. Tässä tapauksessa yksittäiset kirjeet, joita kokoelmaan kerättiin, olivat niin vanhoja, ettei niihin voinut olla voimassa tekijänoikeutta. Sen sijaan kirjekokoelmat, joista oli haettu materiaalia, saattoivat tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan saada tekijänoikeuslain 49 §:n mukaista luettelosuojaa.

Neuvosto on viitannut tekijänoikeuslain yleisiin työsuhdetta koskeviin periaatteisiin ja tekijänoikeuslain 40 b §:ään, jonka mukaan tekijänoikeus työ- tai virkasuhteessa tehtyyn tietokantaan siirtyy työnantajalle lukuun ottamatta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaa tietokantaa ja siihen välittömästi liittyvää teosta.

1998:20 Oppimateriaalin valmistamiseen liittyvät tekijänoikeuskysymykset

Lausunto 1998:20koski Turun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Joensuun yliopiston yhteistä verkkoyliopistoprojektia. Lausunnon hakija kysyi, voiko ko. projekti olla tekijänoikeuksien omistaja ja jos voi, niin mitä tapahtuu tekijänoikeuksille, kun projekti loppuu ja mitä tapahtuu, jos tekijänoikeuden haltija kuolee tai muutoin ei pysty huolehtimaan materiaalista. Lisäksi kysyttiin, millaisia tekijänoikeuksia testiin tai muuhun tutkimusmenetelmään voi olla, oppimateriaalina käytettävien haastatteluvideon- tai äänimateriaaliin tekijänoikeuksista sekä tekijänoikeuksien luovuttamisesta.

Lausunnossa oli kysymys hyvin laajasti tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisista tekijänoikeuden alaisista teoksista mutta myös 5 luvun mukaisista lähioikeuksista. Tekijänoikeusneuvosto on pohtinut myös sitä, milloin oikeuksia voi tekijänoikeuslain mukaan kuulua oikeushenkilölle ja milloin oikeudet kuuluvat luonnolliselle henkilölle.

Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan todennut, ettei ko. Psykonet-verkkoyliopistoa eli yliopistojen yhteistyöprojektia voitu pitää itsenäisenä oikeushenkilönä. Yhteishankkeella ei voi olla tekijänoikeudenalaiseen aineistoon mitään oikeuksia, vaan hankkeen osapuolten on keskenään sovittava siitä, miten hanke hallinnoi kunkin yliopiston omistamia tai yliopistolle siirrettyjä oikeuksia.

1999:15 Tekijänoikeudet harjututkimuksen yhteydessä syntyneeseen aineistoon

Lausunnossa 1999:15 harjututkimusta oli tehty vuosina 1972 – 1989, ja vuodesta 1978 lähtien tutkimusta oli tehty Joensuun yliopistossa. Lausunnossa on tuotu esille, että tutkimusta olivat rahoittaneet Suomen Akatemia, eri ministeriöt, kaupungit, säätiöt ja rahastot ja osittain tutkimusrahoitus oli tullut yliopistolta. Osa rahoituksesta oli ilmeisesti tullut maksullisen palvelututkimuksen kautta.

Neuvoston lausunnon mukaan hankkeeseen liittyi monenlaisia järjestelyjä, joissa osapuolet olivat keskenään erilaisissa oikeudellisissa suhteissa, ja jäi epäselväksi, minkälaiseen ja kenen käyttöön aineisto oli edellytetty tuotettavan. Oli epäselvää, kuka omisti oikeudet tietokantaan. Myös Joensuun yliopiston taholta todettiin tekijänoikeuksien selvittämisen olevan ongelmallista.

1999:17 Tietokannan tekijänoikeudellinen suoja

Lausunnossa 1999:17 oli kysymys Oulun yliopistossa tehdyn väestötutkimuksen tuloksista luodun lääketieteellisen tietokannan tekijänoikeudellisesta suojasta. Tutkimuksen lääketieteellisen osan suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneet henkilöt olivat olleet osan tutkimusajasta professorin ja assistentin virassa yliopistossa. Osan ajasta he olivat työskennelleet muutoin kuin työsuhteessa yliopistoon, mm. Suomen Akatemian tutkijoina.

Tutkimuksen tekemiseen oli ohjattu eri lähteistä tulleita määrärahoja. Oulun yliopisto katsoi, että kysymyksessä oli hanke, joka oli pääosin rahoitettu Oulun yliopiston saamalla julkisella rahoituksella.

Lausuntoa pyydettiin siitä, kenellä on oikeudet tietokantaan ja mikä on tallennetun aineiston suoja. Lisäksi kysyttiin, mitä seuraamuksia on tietokannan tekijänoikeuslain vastaisesti käytöstä, olisiko tietokannan käyttäjien pitänyt viitata tietokantaan ja sen tekijöihin ja mikä taloudellinen merkitys on sillä, että käyttäjät olivat ottaneet tietokannasta olennaisia otoksia.

Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että kysymyksessä oli tekijänoikeuslain 49 §:n, ei tekijänoikeuslain 1 § mukainen teos, ja 49 §:n mukaiset oikeudet kuuluivat kokoelman valmistajalle. Valmistajana 49 §:n mukaan pidetään sitä luonnollista tai juridista henkilöä, jonka aloitteesta ja vastuulla työ tehdään. Tekijänoikeusneuvosto ei kuitenkaan voinut tulkita tehtyjä sopimuksia eikä ratkaista näyttökysymyksiä, joten se ei voinut antaa vastausta siihen, kenelle oikeudet kuuluvat.

Oulun yliopiston taholta ei varsinaisesti esitetty, että oikeudet tietokantaan kuuluisivat yliopistolle. Oulun yliopisto kuitenkin toi esille, että tällaiset hankkeet toteutettiin julkisella rahoituksella, ja sen vuoksi yliopistolla tulisi olla vastuu siitä, että tutkimusaineistoa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Yliopisto toi myös esille, että jatkotutkimuksen tekeminen ja tutkimusaineiston muu hyödyntäminen vaikeutuisi, jos taloudelliset tekijänoikeudet olisivat yksittäisen tutkijan määrättävissä.

2002:8 Valokuvien käyttäminen Internet-sivuilla

Lausunnon 2002:8 mukaan Maalausliike A Oy:n Internet-sivuilla oli valokuva, jossa lausunnon hakija oli kuvattu isänsä kanssa pakettiauton vierellä. Kuva oli otettu vuonna 1963 tai 1964. Hakija kysyi, onko kuvan esillä pitäminen Internet-sivuilla julkista esittämistä ja onko hakijalla hänen ollessaan itse kuvassa oikeus kieltää kuvan julkaiseminen?

Tekijänoikeusneuvosto käsitteli lausunnossa mm. tilauksesta valmistettua valokuvaa koskevaa kysymystä ja totesi, että ennen vuotta 1995 oikeus tilauksesta valmistettuun valokuvaan siirtyi tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu. Jos joku on saanut tällaisen oikeuden valokuvaan ennen 446/1995 lain voimaantuloa, oikeus on edelleen voimassa, vaikka tilauksesta tehtyjä valokuvia koskeva säännös on nyttemmin kumottu.

Neuvosto totesi, ettei kyse ollut valokuvateoksesta vaan valokuva sai suojaa 49 a §:n nojalla tavallisena valokuvana. Säännöksen mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta ja oikeus on voimassa kunnes 50 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin. Koska valokuva oli valmistettu joko 1963 tai 1964 suoja-aika oli edelleen voimassa. Valokuvaajalla oli oikeus päättää, voitiinko valokuva tallentaa Internet-palvelimelle.

Lisäksi neuvosto totesi, ettei valokuvassa esiintyvillä henkilöillä ollut tekijänoikeuslakiin perustuvaa oikeutta määrätä valokuvan kappaleiden valmistamisesta ja esim. valokuvan tallentamisesta Internet-palvelimelle.

2001:10 Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden tekijänoikeudet

Tapauksessa ammattikorkeakoulun opiskelijajärjestöt kysyivät neuvostolta seuraavat kysymykset:

1) Joidenkin ammattikorkeakoulujen opinto-oppaissa sanotaan tutkinnon suorittamiseen kuuluvien, oppilaitoksen kustannuksella ja ohjauksessa tehtyjen harjoitustöiden tai vastaavien kuuluvan automaattisesti ammattikorkeakouluille. Onko tekijänoikeuslaissa määritelmä, jonka mukaan ammattikorkeakouluilla olisi oikeus tällaiseen toimintamuotoon?

2) Onko opiskelijan ja ammattikorkeakoulun välillä tehty, koko opiskeluajan kattava sopimus tekijänoikeuksien siirtymisestä ja siitä, että kaikki työt luovutetaan ammattikorkeakoulun käyttöön, hyvien tapojen mukainen? Mitkä oikeudet jäävät tässä tapauksessa opiskelijalle omiin opiskeluaikaisiin töihinsä?

Neuvosto viittasi tekijänoikeuslain 1 §:ään, jonka mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Tekijä on aina luonnollinen henkilö, esimerkiksi ammattikorkeakoulun opiskelija. Tekijänoikeus voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain lain 27 §:n mukaisesti. Neuvosto viittasi lausuntoon 1989:2 ja suositukseensa, jonka mukaan sopimus oikeuksien siirtämisestä tulisi tehdä erikseen jokaisen opiskelijan osalta. Neuvosto painotti, että tekijänoikeuden alaisen työn luovuttaminen koululle ei sisältänyt tekijänoikeuden luovuttamista.

Liittyen kysymykseen 2) neuvosto totesi, että lain 3 §:ssä tarkoitetuista moraalisista oikeuksista voi luopua vain rajoitetusti. Tekijä on ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii, kun teos saatetaan yleisön saataviin.  Neuvosto ei kuitenkaan ottanut kantaa kysymykseen, koska se koski sopimuksen tulkintaa.

2002:11 Musiikin verkko-opetukseen liittyvät tekijänoikeuskysymykset

Lausunnossa 2002:11 hakija halusi tietää, voiko yliopiston tietoverkoissa tapahtuvassa musiikin opetuksessa käyttää musiikkiesimerkkejä sitaattien tapaan ja mikä oli tekijänoikeusneuvoston kanta MIDI-tiedostoihin: pidetäänkö niitä äänitiedostoina vai nuottimateriaalina. MIDI (Musical Instrument Digital Interface) on musiikkilaitevalmistajien välillä solmittu tiedonsiirtostandardia koskeva sopimus. Se tekee mahdolliseksi MIDI-väylällä varustettujen soittimien ja laitteiden välisen tiedonsiirron ja kommunikoinnin.

Neuvosto on todennut lainvalmisteluasiakirjoihin viittaamalla, että ilman tekijän suostumusta ei ole sallittua julkaista yksinomaan sävellysteosten katkelmista muodostettuja kokoelmia. Muilta osin sävelteosten lainaamista toisen sävellyksen osaksi pitää arvioida yleisten lainaamista koskevien periaatteiden mukaan. Neuvosto on myös todennut, että tekniikan kehittyminen on mahdollistanut helposti käytettävät digitaaliset sitaatit ja eri teoslajeja voidaan helposti yhdistää toisiinsa digitaalisessa muodossa. Siteeraaminen on digitaalitekniikan avulla helpottunut ja lisääntynyt.

Neuvosto totesi, että MIDI-tiedosto voi olla sävellysteoksen yksi ilmenemismuoto. Lisäksi neuvosto totesi, ettei lainausoikeuden käyttämisen kannalta ole merkitystä, onko sitaatti wav-, streaming audio – vai mp3-muotoinen, kunhan siteerausoikeuden lailliselle käyttämiselle asetetut yleiset edellytykset täyttyvät. Musiikkisitaatteja voidaan neuvoston mukaan käyttää verkko-opetuksessa esimerkiksi musiikkitieteellisen tekstin yhteydessä asioiden havainnollistamiseksi.

Sen lisäksi neuvosto on ottanut erikseen esille tekijänoikeuslain 18 §:ään liittyvän opetustoimintaa koskevan rajoitussäännöksen. Tekijänoikeusneuvosto on todennut, miten opetuksessa käytettäväksi tarkoitettuun kokoomateokseen ei tekijänoikeuslain 18 §:n nojalla voida sisällyttää tekijänoikeuslain 45 ja 46 §:n nojalla suojattuja esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien suoritteita. Lain 18 § koskee vain kirjallisia tai sävellysteoksia.

Toisaalta neuvosto on todennut, ettei tekijänoikeuslain 18 §:ää voida lainkaan soveltaa verkko-opetuksessa käytettävien kokoomateosten luomiseen ja käyttämiseen opetuksessa. Tekijänoikeuslain 18 § antaa oikeuden vain kappaleen valmistamiseen ei teosten tai teosten osien saattamiseen yleisön saataviin.

2002:16 Videoleikkeen käyttö sitaattina opetustarkoituksessa www-sivuilla

Lausunto 2002:16 koski opetusta www-sivuilla. Koulutusohjelman projektiryhmä halusi toteuttaa www-sivustot ammattikorkeakoulun opettajan kirjasta ja visualisoida kirjaa käyttämällä mm. videoleikkeitä teoksen elävöittämiseksi. Hakija halusi tietää, voidaanko videoleikkeitä käyttää sitaatteina ja havaintoesimerkkeinä ja kuinka pitkä tällaisen kirjallisen analyysin tueksi ja havainnollistamiseksi tarkoitettu leike voisi olla, kun materiaalia käytetään opetustarkoituksessa. Hakija kysyi myös, voidaanko videoleikkeistä leikattua yksittäistä kuvaa käyttää sitaattina ja havaintoesimerkkinä kirjallisen analyysin tueksi ja havainnollistamiseksi. Lisäksi hakija halusi tietää, olisiko sillä merkitystä, että pääsy www-sivustoille on rajoitettu salasanalla tms. vain opetukseen osallistuville.

Neuvosto on todennut, että sitaattioikeutta koskevaa tekijänoikeuslain säännöstä sovelletaan sekä teosten siteeraamiseen että lähioikeuksia koskevissa säännöksissä olevien viittausten perusteella lähioikeuksilla suojattuihin suojan kohteisiin.

Tekijänoikeusneuvosto piti aineistoon sisältyvää lyhyttä dokumenttifilmiä teoksena, joka sai suojaa tekijänoikeuslain 1 §:n nojalla. Filmin ottaminen kokonaisuudessa opetusmateriaaliin edellytti tekijän lupaa. Sallitun sitaatin pituudesta neuvosto lausui, ettei yleisiä sääntöjä voida esittää, vaan sallitun sitaatin pituus on ratkaistava tapauskohtaisesti. Neuvosto totesi myös, että vaikkei filmiä voitaisi katsoa teokseksi ja sitä näin ollen voitaisiin tekijänoikeuden estämättä käyttää, videomateriaaliin saattaisi kohdistua tekijänoikeuslain 46 §:n mukainen tuottajan oikeus.

Neuvoston mukaan kokonaisen kuvan ottamiseen mukaan teokseen sitaattina tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla tuli suhtautua pidättyvästi. Neuvoston mukaan ei kuitenkaan sinänsä ollut estettä, ettei myös valokuvia voisi siteerata tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla.

2003:14 Kirjalliseen teokseen sisältyvien käsitteiden kopioiminen toisiin teoksiin

Lausunnossa 2003:14 hakija katsoi, että hänen keksimiään yksi tai kaksisanaisia käsitteitä, joita hakija oli käyttänyt omissa kirjoissaan, oli käytetty ilman hänen lupaansa muissa kirjoissa.

Tekijänoikeusneuvosto viittasi aikaisempiin lausuntoihinsa, joissa se oli mm. katsonut, etteivät kolme ja kahdeksan sanaa sisältävät lauseet saaneet suojaa tekijänoikeuslain 1 §:n nojalla kirjallisina teoksina. Neuvosto totesi myös, ettei tekijänoikeus suojaa käsitteitä, termejä ja nimikkeitä sellaisenaan eikä sillä seikalla, että uusien käsitteiden ym. keksiminen vaati perusteellista alan tietoa, tutkimusta ja vaivaa, ollut tekijänoikeussuojan kannalta merkitystä.

Hakijan oppikirjat saivat kokonaisuudessaan tekijänoikeussuojaa lain 1 §:n nojalla. Teosten kopioiminen kokonaisuudessaan edellytti oikeudenhaltijan lupaa. Lupaa edellytti myös teoksen itsenäisen ja omaperäisen osan kopioiminen. Sen sijaan suojaa vaille jäävien teosten osien käyttäminen teosyhteydestään irrotettuna ei edellyttänyt oikeudenhaltijan lupaa. Koska kirjoihin sisältyvät hakijan kehittelemät ilmaisut eivät yksittäisinä nimityksinä tai käsitteinä saaneet tekijänoikeussuojaa, voitiin niitä vapaasti käyttää esim. oppikirjoissa.

2005:2 Tekijänoikeus matematiikan ja fysiikan tehtäviin ja tehtäväkokoelmiin

Lausunnossa 2005:2 hakija halusi tietää, millaisen suojan tekijänoikeuslaki antaa harjoitustehtävien ja niiden kokoelmien sekä käytön kontrolloimiseen oikeudenhaltijoille.

Tekijänoikeusneuvosto totesi, että jokin oppi- tai harjoituskirja voi olla TekijäL 49 §:n nojalla suojattu ns. luettelosuojalla, jos se sisältää suuren määrän, kuten satoja tai tuhansia kappaleita esimerkiksi matemaattisia harjoitustehtäviä tai malliratkaisuja. TekijäL 49 §:n mukainen suoja syntyy myös silloin, jos tehtävien tai ratkaisujen kokoelma voidaan katsoa laissa tarkoitetuksi tietokannaksi, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on vaatinut huomattavaa panostusta. TekijäL 49 §:n mukainen suoja kattaa työn ja sen laadullisesti ja/tai määrällisesti olennaisten osien kopioimisen ja saattamisen yleisön saataviin.

Tekijänoikeusneuvosto totesi myös, että jokin matematiikan tai fysiikan oppi- tai harjoituskirja voi kokonaisuutena arvioiden olla TekijäL 1 §:n mukaisella tekijänoikeudella suojattu, jos se ylittää teostason. Tämä koskee myös kirjan teostasoon yltäviä osia.

Selvyyden vuoksi tekijänoikeusneuvosto totesi vielä, että oppi- tai harjoituskirjojen sisältämät yksittäiset tiedot tai yleisesti tunnetut matemaattiset kaavat tai kuvaajat eivät ole TekijäL:n nojalla suojattuja. Tekijänoikeus ei aseta estettä niiden käytölle.

2006:11 Luentoesityksen tekijänoikeussuoja, tekijänoikeus virkasuhteessa

Tapaus koski erityisesti tekijänoikeuslain 14 § momentin tulkintaa luento-opetuksen suhteen. Lainkohdan mukaan “[o]petustoiminnassa saa äänen tai kuvan suoran talteenottamisen avulla valmistaa kappaleita opettajan tai oppilaan esittämästä julkistetusta teoksesta opetustoiminnassa tilapäisesti käytettäväksi”.

Tekijänoikeusneuvoston mukaan tallenteen käytöllä ei ole tarkoitettu laajentaa opetustapahtumaa siitä, mikä se luennoitsijan itsensä luennoimana olisi. Mikäli tallennetta halutaan hyödyntää tilapäistä, luonteeltaan korvaavaa käyttöä laajemmin tai pysyvästi opetustoiminnassa, esimerkiksi hyödyntäen etäyhteyttä tai ilman, vaatii tällainen käyttö sopimuksen tekijänoikeuden haltijan kanssa.

Lisäksi tekijänoikeusneuvosto muistutti, että syntyvä tekijänoikeudellinen suoja on sama riippumatta palvelussuhteen laadusta. Tekijänoikeuden laajuus on siten niinikään sama riippumatta palvelussuhteen laadusta. Tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, mikäli teos täyttää itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimuksen.

2007:3 Opinnäytetyönä tehdyn tietokoneohjelman tekijänoikeus

Ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittivät opinnäytetyönä selainpohjaisen ohjelman. He suunnittelivat itse ohjelman, sen käytön ja sisällön. Ohjelmoinnin toteutti kolmas opiskelija, joka oli kaupungin työntekijä. Hän toteutti ohjelmoinnin vaatimusmäärittelyjen mukaisesti.

Vaatimusmäärittelyjen laatiminen ei tehnyt hakijoista tietokoneohjelman luojia. Neuvoston mukaan oikeudet ohjelmaan kuuluivat kolmannen opiskelijan työnantajalle eli kaupungille. Tietokoneohjelma ja siihen liittyvä kirjallinen teos muodostivat kuitenkin tekijänoikeuslaissa tarkoitetun kokoomateoksen, josta oikeudenhaltijat määräsivät yhdessä.

2008:10 Kurssimateriaalin tekijänoikeussuoja

Lausunnossa 2008:10 hakija halusi tietää, onko hänellä tekijänoikeus tuottamaansa kurssimateriaaliin, ja onko tätä oikeutta rikottu.

Tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei kyseessä oleva dokumentti ollut siinä määrin itsenäinen ja omaperäinen, että sitä voitaisiin pitää tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna teoksena. Siihen ei myöskään kuulunut sellaista suurta määrää tietoja, että se nauttisi 49 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista luettelosuojaa. Se ei myöskään ollut 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu tietokanta, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen olisi edellyttänyt huomattavaa panostusta.

Lopuksi tekijänoikeusneuvosto huomautti, että dokumentin kannessa oleva valokuva sen sijaan oli TekijäL 49 a §:ssä tarkoitettu valokuva, jonka valokuvaajalla tai sillä, jolle oikeudet ovat mahdollisesti siirtyneet, on yksinoikeus päättää valokuvan käytöstä.

2010:9 Studerandes upphovsrätt till ett övningsarbete

Tapaus koski opiskelijan tekijänoikeutta harjoitustyöhön ja plagioinnintunnistusohjelman käyttöön liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä.

Tekijänoikeusneuvosto totesi, että teoskynnyksen arviointi on aina tapauskohtaista, joskin kirjallisten töiden osalta teoskynnys on melko matala. Mikäli opiskelija itse lataa työnsä järjestelmään, ei ilmene tekijänoikeudellisia ongelmia. Mikäli yliopisto suorittaa lataamisen, vaaditaan tähän opiskelijan suostumus. Tekijältä vaaditaan kuitenkin suostumusta aina, mikäli yleisöllä (tässä tapauksessa kaikilla yliopiston opettajilla) on pääsy järjestelmään.

2011:12 Tekijänoikeus oppikirjan teknisiin piirroksiin

Tapauksessa hakija pyysi tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa oppikirjassa julkaistujen teknisten piirrosten teostasosta. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, etteivät kyseiset ajoneuvon moottorin ja sähköjärjestelmien toimintaa kuvanneet tekniset piirrokset ilmentäneet tekijänsä luovia persoonallisia ratkaisuja siinä määrin, että kukaan muu ei olisi päätynyt samaan lopputulokseen ryhtyessään piirtämään samaa aihetta. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, etteivät kyseessä olevat piirrokset olleet siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne yltäisivät teostasoon.

2012:6 Tekijänoikeus koulutusmateriaaliin

Tapauksessa hakija pyysi tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa koulutusmateriaalin tekijänoikeussuojasta. Lausuntossaan tekijänoikeusneuvosto katsoi, että koulutusmateriaali ei sisällä sellaisia yksittäisiä kirjallisia elementtejä, joita voitaisiin pitää tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisina kirjallisina teoksina. Se katsoi edelleen, että hakijan koulutusmateriaali jää tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen luettelosuojan ulkopuolelle, koska siinä ei ole objektiivisesti tarkasteltuna yhdistelty suurta määrää tietoa. Koulutusmateriaali jäi tekijänoikeusneuvoston mukaan myös tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen luettelosuojan ulkopuolelle, koska koulutusmateriaali ei kiistattomasti näytä edellyttäneen huomattavaa panostusta.