Helsingin yliopisto
Poliisin työssä tekstejä ja kirjallista dokumentointia riittää. Työ on kiireistä ja vaatii kykyä keskittyä olennaiseen. Hyvin kirjoitettu teksti on rikostutkijalle ammattiylpeyden symboli.
On vilkas aamupäivä Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella Vantaalla. Ala-aulassa on paljon kansalaisia, joiden joukossa lienee rikosten asianomistajia, kuulusteluihin kutsuttuja sekä muita poliisin palveluita tarvitsevia. Odotustilaan pääsyä edeltää turvatarkastus: laukut luovutetaan vartijalle tutkittavaksi, minkä jälkeen kuljetaan metallinilmaisinportin läpi. Vartija tiedustelee tarvetta vuoronumerolle, mutta tapaaminen on sovittu jo etukäteen vanhemman konstaapelin kanssa. Hetken kuluttua hissistä astuu Johanna, joka tervehtii iloisesti ja kutsuu mukaansa työhuoneelleen.
Perusrikostutkintayksikössä tehdään lyhyt- ja pitkäkestoista tutkintaa. Lyhytkestoisessa tutkinnassa työskentelevä Johanna selvittää esimerkiksi rattijuopumuksia, liikennerikkomuksia ja pahoinpitelyjä sekä erilaisia anastusrikoksia näpistyksistä varkauksiin. Poliisiksi Johanna valmistui kymmenkunta vuotta sitten ja toimi sen jälkeen kenttäpoliisina. “Nuorena halusin olla aina kentällä. En halunnut tehdä tätä hommaa.”
Myöhemmin Johanna muutti mieltään, ja nyt hänellä on tutkinnasta opiskeluaikainen harjoittelu mukaan lukien noin kolmen vuoden kokemus. Työ on itsenäistä ja vastuullista, mutta tarvittaessa saa apua tutkinnanjohtajalta, ryhmänjohtajalta sekä muuten kollektiiviselta työyhteisöltä. Lukemista ja kirjoittamista on paljon. Johanna arvioi, että hänen työajastaan vähintään 80 prosenttia on erilaista tekstityötä.
Tutkinta alkaa rikosilmoituksesta
Rikostutkijan työpohja on rikosilmoitus. Jos poliisilla on sen perusteella syytä epäillä rikosta, aloitetaan esitutkinta. Rikosilmoituksessa on tapahtumakuvausta ja siihen päivitetään tutkinnan eteneminen, se, mitä kuulusteluissa tai muutoin tulee ilmi. “Me kuulustellaan ihmisiä kasvokkain, puhelimitse tai sähköpostitse. Tämä on ehdottomasti tutkinnan suurin osuus.”
Tekstien tuottamisen ohella tutkija saa aineistoa, johon on perehdyttävä. Toisinaan todistusaineistona on kansalaisen kertomuksen lisäksi esimerkiksi Kelan tai vakuutusyhtiöiden papereita. Poliisi joutuu työssään perehtymään myös erilaisiin lakiteksteihin. Rikoksen tunnusmerkistöjen täyttyessä esitutkinnan lopuksi valmistuu esitutkintapöytäkirja, jonka tulee sisältää kaikki olennainen tieto tutkinnan sujumisesta.
Kuulusteluissa pitää olla tarkkana
Kuulusteluun valmistaudutaan etukäteen laatimalla tukisanalista tai kysymyksiä, joihin on tutkinnan kannalta tärkeää saada selvyys. Lyhytkestoisessa tutkinnassa kuulusteluja ei yleensä nauhoiteta, vaan kuulusteltavan kanta kirjataan suoraan hänen kertomuksensa pohjalta. “Mun ei tarvitse kirjoittaa suoraan, mitä hän sanoo. Toisaalta, en mä voi laittaa sanoja hänen suuhunkaan.”
Kuulustelupöytäkirja valmistuu kuulustelun aikana. Kuulusteltava hyväksyy kuulustelupöytäkirjan allekirjoituksellaan, mitä ennen hän voi halutessaan muuttaa tai täydentää sanomisiaan. Lisäyksistä tehdään merkintä kuulustelupöytäkirjan loppuun, mutta aikaisempia sanomisia ei kuitenkaan poisteta. Kuulustelija käyttää kielen muokkauksessa ja sisällön kirjaamisessa omaa harkintakykyään.
“Kuulustelusta tekee haastavaa se, että kuulustelun edetessä pitää samanaikaisesti tehdä montaa asiaa: puhua, kuunnella sekä analysoida, mikä on relevanttia ja kirjoittaa se kuulustelupöytäkirjaan.”
Poliisi tekstin taitajana
Nykyisessä työssään Johanna antaa arvoa käsiinsä tuleville hyvin laadituille rikosilmoituksille ja pyrkii myös itse tuottamaan selkeää, johdonmukaista ja hyvin jäsenneltyä tekstiä.
“Tekstit, joita tuotamme, peilaavat meidän ammattiosaamista ja -ylpeyttä. Itselläni on tapana viilata tekstejä, ja saatan myös korjata käsiini tulevia rikosilmoituksia. En voi puuttua niiden sisältöön, mutta voin korjata kirjoitusvirheet ja tehdä kappalejakoja”, Johanna kertoo. “Jonkun toisen mielestä tämä saattaa olla turhaa, koska se vie enemmän aikaa, mutta jos esimerkiksi pöytäkirjassa on mun nimi, haluan, että teksti on hyvin kirjoitettu.”
Johanna muistaa omasta poliisikouluajastaan, että jo pääsykokeeseen liittyi aineistopohjainen tekstintuottamistehtävä. Se saattoi olla kompastuskivi niille, jotka eivät kirjoittamisesta pitäneet tai olleet siihen riittävästi harjaantuneet. Poliisikoulussa oli äidinkielen tunteja, ja esimerkiksi tiivistelmien ja muistioiden kirjoittamista harjoiteltiin. Koulutuksessa erilaisten asiakirjojen kirjoittaminen kytkeytyi usein käytännön toimintaan: harjoituskuulusteluissa tehtiin kuulustelupöytäkirjoja, ja kenttäharjoittelussa opittiin tekemään rikosilmoitus. Myös lopputyö edellytti hyvään kirjalliseen ilmaisuun panostamista.
Poliisikoulutus on muuttunut Johannan valmistumisen jälkeen. Vuonna 2014 poliisin ammatillisesta perustutkinnosta tuli ammattikorkeakoulupohjainen. Teoriaa on aikaisempaa enemmän, mutta tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että erilaisten tekstien laatimisen opetusta olisi lisätty.
Kirjaamisesta aidompaan vuorovaikutukseen
Jos Johanna jotain työltään toivoisi, niin enemmän aikaa. Ihanteellista voisi olla suorittaa kuulustelut yhdessä työparin kanssa, mihin resurssit eivät nykyisellään riitä.
Johanna on pohtinut kuulustelujen sisällön audiovisuaalista tallentamista. Tallenteista näkyisivät myös eleet ja ilmeet, vaikka poliisin työnkuvaan ei kuulukaan Netflix-sarjojen tapaan analysoida “että nyt kaveri valehtelee, kun silmäkulma nykii”. Kuulusteltavan näkeminen ja sanaton viestintä auttaisivat kuitenkin arvioimaan kuulustelun sujumista, ja riitatilanteissa voisi tarkistaa, mitä kuulusteltava on sanonut. Nykyisellään kuulustelijan aika menee kirjoittamiseen, eikä kuulusteltavaan välttämättä saa edes katsekontaktia.
“Toivon, ettemme tulevaisuudessa olisi enää tietokoneen orjia, vaan kuulustelusta tulisi aito vuorovaikutustilanne.”
Johannan nimi on muutettu.
Venla Suojala ja Anni Tyrisevä