Lentokonemekaanikon arki – mutterin vääntöä, tekstityötä ja kielikysymyksiä

Lentokonemekaanikkona ja kouluttajana työskentelevä Ilpo Komppa on kulkenut monivaiheisen matkan lentokoneasentajasta mekaanikoksi, Leaderiksi, Lead Engineeriksi ja lopulta Senior Lead Engineeriksi. 24-vuotisen työuran varrella paitsi tittelit myös raporttien ja muiden dokumenttien kieli on vaihtunut suomesta englantiin. Uudet työroolit ja vastuut ovat kasvattaneet kirjallisen työn määrää, mutta ilman paperitöitä työpäivästään ei selviä tavallinen mekaanikkokaan.

Välillä koko työpäivä kuluu tietokoneen ääressä, mutta hallillekin Komppa ehtii.
Välillä koko työpäivä kuluu tietokoneen ääressä, mutta hallillekin Komppa ehtii.

”Joka päivä tehdään paperitöitä”

Vikailmoitukset, manuaalit, sähköpostit, huoltokortit, tarkastuskortit, huoltoturvallisuusraportit, työturvallisuusraportit – siinä pieni otos teksteistä, joiden parissa Senior Lead Engineer Ilpo Komppa työskentelee. Kompan työarkeen kuuluu myös koulutusmateriaalin tuottamista, tilausten tekoa sekä työmääräysten kirjoittamista.

Kompan arvion mukaan tavallisen lentokonemekaanikon työpäivästä paperitöiden tekoon menee noin neljännes. Joka päivä tehdään ainakin joitakin kirjallisia töitä, ja ne voivat viedä yllättävänkin suuren osan työpäivästä. ”Työporukassa on vitsailtu joskus, että osan vaihtamiseen meni viisi minuuttia, mutta paperitöihin meni puoli tuntia.”

Suuri osa kirjallisesta työstä tapahtuu erilaisissa sähköisissä sovelluksissa ja ohjelmissa. Näistä keskeisin on AMOS-huoltojärjestelmä, jossa hoituvat esimerkiksi Kompan työssä keskeisten work ordereiden eli työmääräysten kirjoittaminen. Samasta järjestelmästä löytyy myös muun muassa kulloisenkin lentokoneen task cardit eli huoltokortit, joihin on kirjattu lentokoneen huoltoon liittyvät vähimmäisvaatimukset.

”Titteli Senior Lead Engineer luetaan ’lentokonemekaanikko’”

Kompan titteli kuulostaa monimutkaiselta, mutta pohjimmiltaan hän on lentokonemekaanikko siinä missä kollegansakin. Senior Lead Engineer -rooli pitää sisällään kuitenkin joitakin tyypillisestä mekaanikon toimenkuvasta poikkeavia tehtäviä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi toimiminen työnjohtajana sekä erilaisten raporttien tarkastaminen ja kuittaaminen. Komppa esimerkiksi antaa hallilta palautuville työmääräyksille valvojan kuittauksia eli setäleimoja, kuten niitä humoristisesti kutsutaan. Käytännössä setäleimoissa on kyse mekaanikon tekemän työn tarkastamisesta.

Tyypillisimpiä kirjoitustöitä Kompalle ovat työmääräykset sekä niin kutsuttu event eli eräänlainen päiväkirjamuotoinen raportti huoltotoimista. ”Lyhimmillään se on ollut muotoa ’Kone tuli halliin 07.05 ja kone lähti hallista 20.30’.” Työmääräysten suhteen tarkkuus on valttia: ”Nyrkkisääntönä on, että kun itse käytän sen kirjoittamiseen 15 minuuttia enemmän aikaa, mekaanikolta säästyy kaksi tuntia.”

Koska Kompan työnkuvaan kuuluu myös uusien mekaanikkojen kouluttamista, hänen vastuullaan on myös koulutusmateriaalin kirjoittaminen. Mekaanikon työhön liittyvien tekstien, kuten manuaalien ja lakitekstien, muotoilu koulutukseen soveltuvaan muotoon on oma taiteenlajinsa. ”En voi laittaa taululle kymmeniä sivuja manuaalitekstiä, vaan on parempi, että laitan Power Pointiin muutamia ytimekkäitä juttuja ja tärppejä.”

”Tultiin vähän kansainvälisiksi, vaihdettiin kielikin matkalla”

Arkinen työ lentokonehallilla sujuu pitkälti suomeksi puhuen ja englanniksi kirjoittaen. Työporukassa on myös ulkomaalaisia, ja heidän kanssaan pääasiallinen kommunikointikieli on englanti.

Se, olisiko puhutun työkielen parempi olla suomi vai englanti, mietityttää Komppaa: ”Toiveita on, että käytettäisiin enemmän englantia, mutta ehkä parhaiten kommunikointi sujuu suomen kielellä, johon me laitetaan englanninkieliset termit väliin.” Työ- ja lentoturvallisuus edellyttää, ettei kommunikaatio häiriinny, joten kielen valinnassa on oltava tarkkana. Siksi ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa englanti onkin usein luontevin valinta.

Tekstien kohdalla tilanne on yksiselitteisempi. 2000-luvun taitteessa tittelit muuttuivat englanninkielisiksi, ja vähitellen myös tekstien ja dokumenttien kieleksi tuli englanti. Vain muutamissa talon sisällä käsiteltävissä raporteissa, kuten työturvallisuusraporteissa, voi käyttää suomea. Muuten kaikki huoltodokumentaatio ja ohjeistus sekä koulutusmateriaali on englanninkielistä.

Koulutukseenkin liittyy vahvasti kielikysymys: suomeksi, englanniksi vai molemmilla kielillä? Koska opetuksen laatua seuraavia viranomaisia varten tarvitaan englanninkieliset koulutusmateriaalit, ei Komppa ole nähnyt järkevänä ylläpitää materiaalia kahdella eri kielellä.

Teksteissä ensisijaisen tärkeää on niiden ymmärrettävyys ja yksiselitteisyys. Komppa puhuukin sen puolesta, että raportoitaessa käytettäisiin yksinkertaistettua englantia: ”Pidetään lauserakenteet lyhyinä ja käytetään tietyistä asioista aina samoja termejä.”

Lentokonemekaanikon arki on tulvillaan erilaisia tekstejä, joten ei ole yhdentekevää, miten ne on kirjoitettu. Olipa käytetty kieli tai kirjoitettava teksti mikä tahansa, tärkeintä on selkeys: ”Kun homma on yksinkertaista, se toimii!”

Iida Falck, Janne Komppa, Sanna Pyykönen

3 vastausta artikkeliin “Lentokonemekaanikon arki – mutterin vääntöä, tekstityötä ja kielikysymyksiä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *