Helsingin yliopisto
Puheterapeutti Lotta Krohnilta vaaditaan kykyä ilmaista samassa tekstissä lapsen heikkoudet ja vahvuudet, sillä sitä lukevat niin lapsiasiakkaan vanhemmat kuin Kelan virkailijakin. Pahimmillaan liika kehuminen voi johtaa siihen, ettei lapsi saa enää tarvitsemaansa terapiaa.
Puheterapeutti Lotta Krohnin päivästä parhaimmillaan puolet on tekstien kanssa toimimista. Suuren osan hänen tekstityöstään muodostavat potilastietojärjestelmään tehtävät käyntikirjaukset jokaisesta asiakkaan käyntikerrasta sekä puheterapiajaksoista kirjoitettavat palautteet. Jokaisesta käyntikerrasta tehdään mahdollisimman informatiivinen ja täsmällinen kuvaus. Kirjaukset siirretään Kanta-palveluun, josta ne ovat luettavissa terveydenhuollon ammattilaisille, mutta näkyvät myös asiakkaille.
Krohn naurahtaa, että hän on joskus haaveillut omasta sihteeristä – toisinaan käyntikirjausten tekeminen olisi mukava ulkoistaa. Rutiininomaisen työn vastapainona on lapsiasiakkaiden kanssa terapiakäynnin aikana tehtävä sadutus. Sadutuksessa puheterapeutti saa irtautua ammattitermistöstä ja pääsee kirjoittamaan lasten tarinoita muistiin.
Vaikka puheterapeutin ammatissa tekstityö koostuu suurimmaksi osaksi tekstien tuottamisesta, Krohn kertoo tarvitsevansa työssään myös taitoa tulkita muiden kirjoittamia tekstejä. Usein yksityiselle puheterapeutille tulevat asiakkaat ovat jo käyneet tutkimuksissa tai lyhyellä hoitojaksolla muilla tahoilla. Näistä aiemmista hoidoista ja tuloksista tehtyjä lausuntoja on pystyttävä lukemaan ja ymmärtämään.
Kommunikaatiota viittomin ja kuvin
Krohnille teksti käsitteenä on lavea, sillä kommunikaatioon käytetään myös kuvia ja tukiviittomia.
Kaikki Krohnin asiakkaat ovat tällä hetkellä lapsia tai varhaisteinejä. Hän ei kuitenkaan vain opettele ässää tai ärrää heidän kanssaan, kuten joskus virheellisesti luullaan. Jos lapsella on puheen tuottamisen kanssa suuria ongelmia, on äänteiden harjoittelemista tärkeämpää löytää keino arkipäivän kommunikointiin. Terapeutin kanssa opetellaan keskustelemaan viittomien tai kuvakansion avulla.
Kommunikointia voidaan harjoitella myös sopivan mobiilisovelluksen tai kuvakorttien avulla. Apuvälineissä peräkkäin asetetuista kuvista muodostuu asia, joka toiselle halutaan viestittää.
“Siitä tulee teksti, joka on tehty kuvilla.”
Sovellusten mahdollisuudet ovat rajalliset, eivätkä ne välttämättä taivu kaikkiin kielioppirakenteisiin. Niiden avulla lapset, joilla on vaikeuksia puheen tuottamisen kanssa, pystyvät kuitenkin kommunikoimaan nopeammin.
Tabletti on sähköinen terapiavihko
Nykyaikaiset verkkopalvelut, sovellukset ja laitteet ovat tuoneet mukanaan muutoksia puheterapeutin arkeen ja teksteihin, joita työssä tuotetaan. Kaikilla Krohnin asiakkailla on terapiavihkot, joihin kirjataan ja piirretään muun muassa käynnin aikana tehtyjä harjoituksia. Vihkot kulkevat asiakkaan mukana terapian ja kodin välillä. Niihin voi kirjoittaa huomioita ja ohjeistuksia vanhemmille siitä, mitä lapsen kanssa voidaan kotona harjoitella ja miten.
Tabletin kaltaisia apuvälineitä käyttävillä asiakkailla terapiavihko saattaa olla sähköisessä muodossa. Tämä lyhentää vihkoon kirjoitettavia tekstejä huomattavasti, sillä kuvien ja videoiden otto on tabletilla nopeaa ja vaivatonta. On helpompaa liittää vihkoon video terapiassa tehdystä harjoituksesta kuin kertoa siitä sanoin.
“Ei tarvitse alkaa kirjoittaa ‘kieli sinne ja puruputki tänne’, vaan voi ottaa videopätkän siitä, mitä on harjoiteltu.”
Kirjoitettuun tekstiin verrattuna kuvat vähentävät lisäksi väärinymmärryksen mahdollisuutta.
Lausunnot liikuttavat myös terapeuttia
Puheterapeutti voi joutua tunnetasolla haastaviin tilanteisiin terapiajakson päätteeksi. Kelalle kirjoitettavassa lausunnossa tuodaan ilmi lähtötilanne, terapian tavoitteet ja jatkosuositukset. Krohnin mukaan lausuntojen kirjoittaminen tuntuu välillä hankalalta, sillä myös lasten vanhemmat saavat lausunnon luettavakseen.
“Yhdelle paperille on koottu kaikki ne asiat, jotka eivät onnistu lapselta ja joissa tällä on hankaluuksia.”
Krohn haluaisi tuoda tekstissään myös ilmi lapsen hurmaavaa luonnetta sekä vahvuuksia.
Jos lausunto on tarpeettoman positiivissävytteinen ja korostaa vain kehittymistä, voi terapeutti kuitenkin tehdä asiakkaalleen karhunpalveluksen. Kela ei ehkä myönnäkään jatkoa terapialle, vaikka lapsi tarvitsisi sitä pärjätäkseen arjessa. Terapian jatkuminen voi viime kädessä olla kiinni tekstin sävystä ja lausunnossa korostettavista asioista.
Vaikka ikävän ja mukavan palautteen välillä tasapainottelu on vaikeaa, Krohnilla on tilanteeseen toimiva ratkaisu. Terapiajakson päätteeksi hän pyrkii aina kutsumaan lapsen vanhemmat loppukeskusteluun, jossa käydään yhdessä lausunto läpi. Keskustelussa Krohnilla on mahdollisuus nostaa esiin enemmän mukavia asioita ja onnistumisia. Tällöin hänen ei tarvitse pelätä, että kehuminen voisi viedä lapselta mahdollisuuden saada tarvitsemaansa terapiaa.
Krohn panostaa teksteissään sisällön ja sävyn lisäksi myös hyvään kieleen. Käyntikirjauksissa informatiivisuus on oleellisinta, mutta erityisesti pidempien tekstien kohdalla myös pilkun paikalla on merkitystä.
”Koen, että puheterapeutin pitää olla myös hyvän kielen lähettiläs.”
Ella Raatikka, Suvi Seppänen, Erika Suua ja Venla Kuokkanen