Tunteiden kanssa tasapainottelua – puheterapeutin tekstityössä korostuu sanavalintojen merkitys

Puheterapeutti Lotta Krohnilta vaaditaan kykyä ilmaista samassa tekstissä lapsen heikkoudet ja vahvuudet, sillä sitä lukevat niin lapsiasiakkaan vanhemmat kuin Kelan virkailijakin. Pahimmillaan liika kehuminen voi johtaa siihen, ettei lapsi saa enää tarvitsemaansa terapiaa.

Lotta Krohnin työtiloissa on kotoisa tunnelma, vaikka useimmiten hän käy tapaamassa lapsiasiakkaita kouluissa ja heidän kotonaan.

Puheterapeutti Lotta Krohnin päivästä parhaimmillaan puolet on tekstien kanssa toimimista. Suuren osan hänen tekstityöstään muodostavat potilastietojärjestelmään tehtävät käyntikirjaukset jokaisesta asiakkaan käyntikerrasta sekä puheterapiajaksoista kirjoitettavat palautteet. Jokaisesta käyntikerrasta tehdään mahdollisimman informatiivinen ja täsmällinen kuvaus. Kirjaukset siirretään Kanta-palveluun, josta ne ovat luettavissa terveydenhuollon ammattilaisille, mutta näkyvät myös asiakkaille.

Krohn naurahtaa, että hän on joskus haaveillut omasta sihteeristä – toisinaan käyntikirjausten tekeminen olisi mukava ulkoistaa. Rutiininomaisen työn vastapainona on lapsiasiakkaiden kanssa terapiakäynnin aikana tehtävä sadutus. Sadutuksessa puheterapeutti saa irtautua ammattitermistöstä ja pääsee kirjoittamaan lasten tarinoita muistiin.

Vaikka puheterapeutin ammatissa tekstityö koostuu suurimmaksi osaksi tekstien tuottamisesta, Krohn kertoo tarvitsevansa työssään myös taitoa tulkita muiden kirjoittamia tekstejä. Usein yksityiselle puheterapeutille tulevat asiakkaat ovat jo käyneet tutkimuksissa tai lyhyellä hoitojaksolla muilla tahoilla. Näistä aiemmista hoidoista ja tuloksista tehtyjä lausuntoja on pystyttävä lukemaan ja ymmärtämään.

Kommunikaatiota viittomin ja kuvin

Krohnille teksti käsitteenä on lavea, sillä kommunikaatioon käytetään myös kuvia ja tukiviittomia.

Kaikki Krohnin asiakkaat ovat tällä hetkellä lapsia tai varhaisteinejä. Hän ei kuitenkaan vain opettele ässää tai ärrää heidän kanssaan, kuten joskus virheellisesti luullaan. Jos lapsella on puheen tuottamisen kanssa suuria ongelmia, on äänteiden harjoittelemista tärkeämpää löytää keino arkipäivän kommunikointiin. Terapeutin kanssa opetellaan keskustelemaan viittomien tai kuvakansion avulla.

Kommunikointia voidaan harjoitella myös sopivan mobiilisovelluksen tai kuvakorttien avulla. Apuvälineissä peräkkäin asetetuista kuvista muodostuu asia, joka toiselle halutaan viestittää.

“Siitä tulee teksti, joka on tehty kuvilla.”

Sovellusten mahdollisuudet ovat rajalliset, eivätkä ne välttämättä taivu kaikkiin kielioppirakenteisiin. Niiden avulla lapset, joilla on vaikeuksia puheen tuottamisen kanssa, pystyvät kuitenkin kommunikoimaan nopeammin.

Tabletti on sähköinen terapiavihko

Nykyaikaiset verkkopalvelut, sovellukset ja laitteet ovat tuoneet mukanaan muutoksia puheterapeutin arkeen ja teksteihin, joita työssä tuotetaan. Kaikilla Krohnin asiakkailla on terapiavihkot, joihin kirjataan ja piirretään muun muassa käynnin aikana tehtyjä harjoituksia. Vihkot kulkevat asiakkaan mukana terapian ja kodin välillä.  Niihin voi kirjoittaa huomioita ja ohjeistuksia vanhemmille siitä, mitä lapsen kanssa voidaan kotona harjoitella ja miten.

Tabletin kaltaisia apuvälineitä käyttävillä asiakkailla terapiavihko saattaa olla sähköisessä muodossa. Tämä lyhentää vihkoon kirjoitettavia tekstejä huomattavasti, sillä kuvien ja videoiden otto on tabletilla nopeaa ja vaivatonta. On helpompaa liittää vihkoon video terapiassa tehdystä harjoituksesta kuin kertoa siitä sanoin.

“Ei tarvitse alkaa kirjoittaa ‘kieli sinne ja puruputki tänne’, vaan voi ottaa videopätkän siitä, mitä on harjoiteltu.”

Kirjoitettuun tekstiin verrattuna kuvat vähentävät lisäksi väärinymmärryksen mahdollisuutta.

Lausunnot liikuttavat myös terapeuttia

Puheterapeutti voi joutua tunnetasolla haastaviin tilanteisiin terapiajakson päätteeksi. Kelalle kirjoitettavassa lausunnossa tuodaan ilmi lähtötilanne, terapian tavoitteet ja jatkosuositukset. Krohnin mukaan lausuntojen kirjoittaminen tuntuu välillä hankalalta, sillä myös lasten vanhemmat saavat lausunnon luettavakseen.

“Yhdelle paperille on koottu kaikki ne asiat, jotka eivät onnistu lapselta ja joissa tällä on hankaluuksia.”

Krohn haluaisi tuoda tekstissään myös ilmi lapsen hurmaavaa luonnetta sekä vahvuuksia.

Jos lausunto on tarpeettoman positiivissävytteinen ja korostaa vain kehittymistä, voi terapeutti kuitenkin tehdä asiakkaalleen karhunpalveluksen. Kela ei ehkä myönnäkään jatkoa terapialle, vaikka lapsi tarvitsisi sitä pärjätäkseen arjessa. Terapian jatkuminen voi viime kädessä olla kiinni tekstin sävystä ja lausunnossa korostettavista asioista.

Vaikka ikävän ja mukavan palautteen välillä tasapainottelu on vaikeaa, Krohnilla on tilanteeseen toimiva ratkaisu. Terapiajakson päätteeksi hän pyrkii aina kutsumaan lapsen vanhemmat loppukeskusteluun, jossa käydään yhdessä lausunto läpi. Keskustelussa Krohnilla on mahdollisuus nostaa esiin enemmän mukavia asioita ja onnistumisia. Tällöin hänen ei tarvitse pelätä, että kehuminen voisi viedä lapselta mahdollisuuden saada tarvitsemaansa terapiaa.

Krohn panostaa teksteissään sisällön ja sävyn lisäksi myös hyvään kieleen. Käyntikirjauksissa informatiivisuus on oleellisinta, mutta erityisesti pidempien tekstien kohdalla myös pilkun paikalla on merkitystä.

”Koen, että puheterapeutin pitää olla myös hyvän kielen lähettiläs.”

Ella Raatikka, Suvi Seppänen, Erika Suua ja Venla Kuokkanen

Tuottajan tuhannet tekstit – tutuille ja tuntemattomille

Ryhmäteatterin tuottaja Hanna Roiskon työstä valtaosa on tekstien kanssa toimimista. Teatterialan tekstityössä kirjoitettu sana pitää kiinni valta-asemastaan, vaikka kuva ja video kasvattavat jatkuvasti suosiotaan.

Pieni teatteri, suuri työnkuva

Tuottaja Hanna Roiskon tehtäviin Ryhmäteatterissa kuuluu paljon työtä tekstien kanssa. Tekstityön sisältöihin vaikuttaa teatterin pieni koko. Suurissa laitosteattereissa ei välttämättä ole tuottajaa ollenkaan, vaan esimerkiksi markkinoinnista ja viestinnästä vastaa usean työntekijän tiimi. Ryhmäteatterin kaltaisessa pienessä teatterissa tuottajan vastuualue on sen sijaan yleensä hyvin laaja. Ryhmäteatterissa Roisko vastaakin yksin esimerkiksi teatterin markkinoinnista ja viestinnästä. Lisäksi tekstityötä tuottavat esimerkiksi budjetointi, sopimusten laatiminen ja aikatauluttaminen. Erilaisia tekstitöitä joutuu tuottajan työssä tekemään myös limittäin ja yhtä aikaa. Maaliskuussa 2020 Roisko viimeisteli kesäteatteriesityksen julkistamista, mutta suunnitteli samalla jo vuoden 2021 aikataulua ja produktioita. ”Eilen tuli ensimmäinen versio uudesta näytelmästä, niin mä jo vähän luin sitä, että pääsee kärryille siitä mitä on tulossa.”

Kaikkien teatterin jäsenten työtä edeltää aina teksti, seuraava näytelmä, eikä Roisko ole poikkeus. Hänen työstään suuri osa on juuri esitysten markkinoimista. ”Tavallaan mä oon se ihminen, joka on taiteilijoiden ja yleisön välissä”, Roisko kiteyttää roolinsa. Markkinoinnin lisäksi hän vastaa käytännössä kaikesta teatterin ulospäin suunnatusta viestinnästä, johon kuuluu Ryhmäteatterin Facebook- ja Instagram-tilien ylläpito, teatteriverkoston kanssa viestiminen, mediatilan myyminen ja käsiohjelmien suunnittelu.

Työssään ja sen ulkopuolella Roisko myös kuluttaa runsaasti pääosin kirjallisia tekstejä, kuten teatterialan kirjallisuutta ja uutisointia. Roisko kertoo myös käyvänsä aktiivisesti teatterissa, ja vaikka hän pitää silmät auki lupaavien näyttelijöiden ja ohjaajien varalta, ei hän pidä teatterissa käymistä työnä. Ryhmäteatteri tuottaa paljon dramatisointeja, joten Roiskon työhön kuuluu myös lukea paljon kirjallisuutta, jotta hän löytäisi potentiaalisia tekstejä näyttämölle. Tekstien kuluttaminen onkin niin suuri osa Roiskon työtä, että parhaita asioita lomalle menemisessä on jättää kaikenlaiset tekstit hetkeksi syrjään.

Ryhmäteatterin oma tapa puhua

Vaikka suurin osa Roiskon itsensä tuottamista teksteistä on kohdistettu potentiaalisille katsojille, työhön kuuluu myös paljon sisäistä viestintää, jota keventävät teatterin pieni koko ja jäsenistön tasavertaisuus päätöksenteossa. Suurin osa päätöksistä tehdään kasvokkain, eikä muistioita tarvitse laatia. Sähköpostien sijaan teatterin sisäisistä asioista viestitään Whatsapp-keskusteluissa. ”Omalle porukalle kun viestii niin ei siellä tarvii pelätä, että loukkaa ketään. Meitä yhdistää se, että rakkautta osoitetaan pienellä nälvimisellä.”

Ulospäin suunnattujen tekstien kanssa Roisko sanoo olevansa tarkkaavaisempi. Erityisesti tänä päivänä tulee olla viestinnässään varovainen väärinymmärtämisen suhteen, ja Roisko onkin hyvin tarkka terminologiasta. Hän nostaa esimerkkitapaukseksi roolituksen, jossa etsitään tiettyä sukupuolta edustavaa näyttelijää: perustelut ja sanavalinnat on tehtävä ajatuksella. Vaikka Roisko lukee ulospäin suunnatut tekstinsä useampaan otteeseen ennen lähettämistä, hän pyrkii silti kirjoittamaan mahdollisimman vapaamuotoisesti. ”Kuvittelen kehittäneeni Ryhmäteatterin oman tavan puhua.”

Olennaisinta yleisölle suunnatuissa teksteissä, kuten käsiohjelmissa, on Roiskon mukaan huomion herättäminen. Hän pitää otsikkoa hyvin tärkeänä osana tekstiä, sillä sen täytyy olla niin mielenkiintoinen, että lukija päättää lukea jutun loppuun. Markkinoinnissa korostuu myös mielikuvien tärkeys: “Tuote, jota ihmisille myyn, on tuote, jota ei ole olemassakaan ennen ensi-iltaa. Työskentelyni siis perustuu paljolti mielikuville.”

Kuvan ja videon merkitys on kasvanut erityisesti sosiaalisessa mediassa. Roisko käyttää kuvaa välittääkseen tunnelmia, mutta keskittyy ensisijaisesti kuitenkin kirjalliseen tekstiin – teatterin perustyökaluna kun on aina itse näytelmä. Vaikka ihmiset päivittelevätkin esimerkiksi tekstin määrää käsiohjelmissa, ei Roisko ota paineita visuaalisten tekstien määrän kasvattamisesta. Hän kertookin nykyään pyrkivänsä lisäämään tekstin määrää ikään kuin kuvan ja videon korostamisen vastavoimaksi.

Tekstien tuottamista nopealla tahdilla

Roisko kokee, että kielellinen osaaminen on tuottajan työssä keskeistä: ”Esimerkiksi hyvin kirjoitettu kieli saa tekstin näyttämään ammattimaisesti tehdyltä.” Hän arvioi, että noin 80 % hänen työstään liittyy tavalla tai toisella teksteihin. ”Se koostuu ihan pienistäkin asioista. Rakastan to do -listoja, post it -lappuja, ja mun tärkein työkalu on iso paperinen kalenteri.” Roisko tuottaa ja kuluttaa työssään tekstejä nopealla tahdilla ja korostaakin luetun ymmärtämisen ja nopean kirjoittamisen taitojen tärkeyttä.

Uusien tekstien tuottaminen on Roiskolle suurimmaksi osaksi rutiininomaista kiireessä tekemistä, mutta parhaassa tapauksessa, usein kotona, hän keksii flow-tilassa uusia tapoja ilmaista asioita. Vaikka Roisko työstää tekstejään pääasiallisesti yksin, hän pyytää toisinaan lähimmiltä työtovereiltaan palautetta esimerkiksi markkinointiteksteistä. Hän haluaa yleensä varmistaa, onko teksti toisen silmin ymmärrettävä tai kiinnostava. ”On hyvä että tulee uusia ideoita toiselta taholta. Alan olla sokea joillekin asioille, koska olen tehnyt tätä työtä niin pitkään.”

Maria Haartti, Taavi Heikkilä, Selena Hurme, Manu Paavilainen

Vuorovaikutus kiinteistönvälittäjän tekstityön ytimessä

Kiinteistönvälittäjä Timo Keinänen on työssään tekemisissä monenlaisten tekstien kanssa. Erilaiset asiakirjat, todistukset, sopimukset, esitteet ja keskustelut ovat osa hänen tekemäänsä tekstityötä. Myös neuvottelu- ja argumentointitaidot sekä kyky erottautua muista ovat kiinteistönvälittäjälle tärkeitä tekstitaitoja.

Kiinteistönvälittäjä kohtaa työssään monenlaisia tekstejä. Toisistaan tyyliltään ja tehtäviltään poikkeavien tekstien parissa työskentely vaatii erilaisia taitoja ja työskentelytapoja. Asuntojen esittelyteksteissä ja markkinoinnissa kiinteistönvälittäjän oma ääni saa kuulua vapaasti, kun taas sopimukset ja muut viralliset asiakirjat laaditaan valmiiden tekstipohjien ja mallien avulla. Asiakirjojen laatiminen on tarkkaa, sillä on pakollisia tietoja, joiden ilmoittamista viranomainen vaatii. Virallisten tekstien ei kuulu olla persoonallisia.

Vaikka erilaiset tekstit ovat työssä keskeisessä roolissa, Timo Keinänen kertoo, että yhteydenpito ja tapaamiset lohkaisevat työajasta suuremman siivun kuin varsinainen työskentely tekstien parissa. Vuorovaikutus kuuluu siis kiinteistönvälittäjän ammatissa olennaisesti tekstien kanssa toimimiseen.

Teksteillä luodaan luottamusta

Kirjallinen dokumentointi luo luottamusta välittäjän ja asiakkaan välille. Välittäjä jättää asiakkaalle ensimmäisellä käyntikerralla palvelutarjouksen, jossa perustellaan arvio asunnon hinnasta. Palvelutarjouksen jättäminen kirjallisena on Keinäsen mukaan asiallinen ja luottamusta herättävä kiinteistönvälittäjän toimintatapa. Myös asiakkaan kanssa sovituista tapaamisista Keinänen lähettää vahvistuksen sähköpostilla, jotta sovituista asioista jää kirjallinen jälki.

”Kiinteistönvälittäjien perisynti on se, että puhumme liikaa emmekä kuuntele tarpeeksi”, toteaa Keinänen alansa ammattilaisista. Asiakkaan kuunteleminen on tärkeää, sillä asiakas tuntee kotinsa parhaiten. Sen vuoksi asiakkaan tapaaminen on keskeinen vaihe myyntitekstin laatimisessa. Asiakastapaamisessa asunto käydään läpi huone huoneelta yhdessä, ja asiakasta haastattelemalla välittäjä saa sisältöä myyntitekstiin. Kasvokkain tapaamisen lisäksi Keinänen suosii yhteydenpitoa asiakkaisiin puhelimitse. Asiakkaat arvostavat sitä, että välittäjä on tavoitettavissa joustavasti ja nopeasti.

Myyntitekstiä kirjoittaessaan välittäjä pitää tekstin kohderyhmän mielessään. Alueen erityispiirteitä ja lähialueen palveluja poimitaan tekstiin sen mukaan, ketkä asunnon ostajaryhmään kuuluvat. Tekstiä voi eri palvelujen maininnalla kohdentaa esimerkiksi lapsiperheille, pariskunnille tai yksinasuville. Kohderyhmää puhuttelevat yksityiskohdat voivat edistää kohteen myyntiä.

Myös neuvottelutaidot ovat myyntiesitettä laadittaessa tarpeen. Aika usein myyjä ja välittäjä ovat eri mieltä asunnon kuntoluokituksesta ja hinnasta. Asunto voi olla myyjän mielestä hyväkuntoinen, mutta kun asunnon kuntoa kuvaillaan esitteessä, on otettava huomioon, että se voi ostajan näkökulmasta tarvita remonttia. Tällöin kiinteistönvälittäjän on neuvoteltava myyjän kanssa kuntoluokituksesta, joka antaa rehellisen kuvan asunnosta. Keinäsen mukaan on tärkeää, että esite on rehellinen ja todenmukainen, eikä kuvienkaan tule valehdella.

Kokemus tuo tekstitaidot mukanaan

Keinänen arvelee, että kiinteistönvälittäjän työn vaatimat tekstitaidot opitaan jo koulussa, sillä mitään pakollista koulutusta ei työhön eikä tekstitaitoihin ole. Kuka tahansa voi ruveta asuntojen myyjäksi, mutta laillistettuna kiinteistönvälittäjänä toimiminen edellyttää LKV-tutkintoa, jonka Keinänen on suorittanut. Tutkintoon ei sisälly tekstitaitojen opetusta, eikä tekstitaitoihin liittyvää koulutusta järjestetä omallakaan työpaikalla. Toiset oppivat työssään tekstien tuottamisen helpommin, toisille se on vaikeampaa. Siksi ei Keinäsen mielestä olisi huono asia, jos varsinkin täysin alan ulkopuolelta tuleville nuorille järjestettäisiin tekstitaitojen opetusta joko työpaikalla tai kiinteistönvälittäjien koulutuksessa.

Keinästä itseään ei haittaa, vaikka työssä ei varsinaisesti opeteta tekstitaitoja, vaan ne on opittu aikaisemmin elämässä: “Tässä on jokaisen persoona pelissä. Jokainen tekee työn tavallaan.” Hän ei ole kokenut vaikeaksi oppia työn vaatimien tekstien käsittelyä, ei niiden tuottamista eikä niihin liittyviä keskusteluja asiakkaiden kanssa. Äkkiä työssä käsittää, että tärkein tieto tulee asiakkaalta – pitää osata kysyä oikeat kysymykset niin, että asiakkaan mielestään olennaiset, myyntiin positiivisesti vaikuttavat asiat tulevat mukaan esitteeseen.

Erottautumisella esille

Kiinteistönvälittäjän tekstityöhön oman haasteensa tuo se, että asiakkaat kilpailuttavat kiinteistönvälittäjiä keskenään – joukosta pitää erottua. Keinäsen mielestä kiinteistönvälitysalalla kaikkein vaikeinta onkin saada myyntitoimeksiantoja. Hän kuitenkin uskoo erottautuvansa ainakin siten, että hän hyväksyttää myyntiesitteen aina asiakkaalla. ‘’Jos asiakas haluaa mainita jonkin tietyn asian asunnostaan, se lisätään esitteeseen’’, hän toteaa. Keinäsen mielestä myyntiesitteessä pitäisi kuulua jokaisen kiinteistövälittäjän oma ääni, mutta sen pitää olla myös asunnon myyjän tyylinen. ’’Totta kai tekstilläkin halutaan erottautua, mutta minä en esimerkiksi kirjoita, että parvekkeella on ihana juoda kahvia aamulla, kun aurinko hymyilee’’, Keinänen sanoo. Faktoja ja myynnillisyyttä pitää sekoittaa sopivassa suhteessa.

Kaikilla kiinteistönvälittäjillä on oma tapansa toimia, eikä yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Keinäsen työpaikalla toiminnan saa rakentaa sellaiseksi kuin itse haluaa, ja siellä myös jokainen esimerkiksi vastaa omasta markkinoinnistaan. Keinänen lähettää tiettyjen kaupunginosien koteihin perinteisen paperisen mainoksen. Mainoksessa välittäjän on pyrittävä perustelemaan, miksi juuri hänet kannattaa valita. Keinänen ei usko sosiaalisen median voimaan, sillä sen jatkuva mainossisältö kyllästyttää monia. Hän luottaa enemmän henkilökohtaiseen lähestymistapaan ja toteaa: ‘’Suorajakelu toimii yllättävän hyvin: sieltä tulee yhteydenottoja.’’

Tekstien avulla kiinteistönvälittäjä tai myytävä kohde siis huomataan. Ne ovat osa ensivaikutelmaa, jonka potentiaalinen asiakas saa myytävästä asunnosta tai välittäjästä itsestään. Teksti on onnistunut, kun se johtaa myyjän tai ostajan yhteydenottoon. Tällöin se on täyttänyt tehtävänsä.

Emma Aho, Katja Eskola, Tarja Hyvönen, Pihla Lappalainen