Psykoterapeutin työ tekstien parissa on sensitiivistä ja asiakaslähtöistä

Rakkaus ihmisten kertomiin tarinoihin sysäsi lääketieteellisessä opiskelleen Maaria Koiviston psykiatrian pariin. Kieli on ammattilaisen arjessa oleellinen työväline niin ongelmankartoituksessa kuin myös hoidossa.

Maaria Koivisto on koulutukseltaan psykiatri ja kognitiivinen psykoterapeutti. Työssään hän tapaa terapia-asiakkaita ja antaa välineitä usein vaikeiden ja kipeiden kokemusten käsittelemiseen. Työn ihmisläheisestä luonteesta huolimatta Koivisto viettää suuren osan työajastaan erilaisten tekstien parissa.

Tekstiviesteistä lääkärinlausuntoihin

Tekstien tuottaminen on merkittävä osa psykiatrin ja psykoterapeutin työtä. Terapeuttina Koivisto kirjoittaa Kelan edellyttämiä väli- ja päätösarvioita potilaidensa tilasta. Psykiatrina hän taas kirjoittaa B-lausuntoja, joilla haetaan potilaalle tiettyä etuutta, kuten sairaslomaa, eläkettä tai terapiatukea. Muita työssä tuotettavia tekstilajeja ovat lääkärinlausunnot ja psykoterapian asiakasarviot sekä sähköposti-, teksti- ja WhatsApp-viestit. Terapia-asiakkaat viestivät psykoterapeutilleen esimerkiksi käytännön asioista, kuten ajanvaraukseen liittyvistä seikoista, mutta joskus myös sensitiivisemmästä sisällöstä, kuten henkilökohtaisista ajatuksistaan ja tunteistaan.

Myös lukeminen on osa terapeutin työtä

Koivisto kuvaa tekstien syntymistä prosessina. Kaikki alkaa aina kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja asiakkaan kuuntelemisesta, minkä jälkeen terapeutti kirjaa ylös kaiken, minkä muistaa. Tämän jälkeen hän yrittää löytää tekstistä olennaisimmat asiat, jotka asiakas hänelle haluaa kertoa. Näin ollen lukemisen rooli voi kirjoittamisen lisäksi nousta yllättävän suureksi psykoterapeutin työssä. Lisäksi joidenkin asiakkaiden kanssa kommunikoidaan suurimmaksi osaksi tekstiviestien kautta. Koivisto nauraakin, että hän lukee asiakkaidensa viestejä paljon huolellisemmin kuin läheisiltään saamiaan viestejä. Huolellisesta lukemisesta huolimatta väärinymmärryksiäkin voi kuitenkin sattua. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa mahdollisista epäselvyyksistä voidaan onneksi puhua.

Tarkoitus määrää tekstin sävyn

Koiviston mukaan tekstin laji ja kirjoitustyyli riippuvat päämäärästä. Virallisissa asiakirjoissa on tarvetta tiivistystaidoille, jotta asian terä ei hukkuisi vaikeatajuiseen kapulakieleen. Eri organisaatioiden, kuten Kelan, kanssa tehtävän yhteistyön sujuvuus ei saa kompastella kielellisiin väärinymmärryksiin. Asiakkaan tilanne on osattava esittää oikein, jotta tarvittava apu saadaan mahdollisimman mutkattomasti. “Esimerkiksi jos haetaan psykoterapialle jatkoa, on viisasta vastata eri kysymyksiin kuin jos haetaan psykoterapeutin vahvistamaa eläketukea. Aina on tärkeää miettiä fokusta ja tarkoitusperää”, Koivisto valottaa.

Psykiatrin ja psykoterapeutin tekstityössä haastavinta lienee aihepiirin arkaluontoisuus. Asiakkaiden henkilökohtaisten ajatusten, kokemusten ja ongelmien kuunteleminen ja ylös kirjaaminen vaativat terapeutilta hienotunteisuutta. Toisaalta asiakkaan kertomuksia on myös osattava kääntää virkakielelle. Tasapainon löytäminen voi tuottaa haasteita, sillä objektiivisempaa tavoitetta palvelevassa lääkärinlausunnossa voi olla vaarana potilaan etäännyttäminen ja jopa epäinhimillistäminen, Koivisto summaa. Kahdenvälisessä vuorovaikutuksessakin epäselvyyksiä voi syntyä. Viime kädessä asiakkaan oma näkemys on kuitenkin se oikea.

Tekstin tuottamista oppii itse työssä

Kouluttautuessaan psykiatriksi ja psykoterapeutiksi 1990-luvulla Koivisto ei saanut tekstien tuottamiseen kummoistakaan opetusta. Työ on kuitenkin opettanut paljon, ja rutiini kirjoittamiseen ja lukemiseen on karttunut vuosien kokemuksella. Vasta viime aikoina hän on törmännyt lääkärinlausuntojen tyyliä ja kieltä koskevaan lisäkoulutukseen. Koivisto toivookin, että tulevien terapeuttien ja lääkäreiden koulutuksessa tekstin tuottamista sisällytettäisiin opintoihin jo varhaisessa vaiheessa. Koivistolla on onneksi ollut koko elämänsä ajan sisäänrakennettu into kieleen ja kirjoittamiseen, joten tekstien tuotto ja viilaaminen eivät ole hänelle pakkopullaa.

Psykiatrin ja psykoterapeutin työnkuvan voisi jopa lyhyesti tiivistää sekoitukseksi empatiaa, kuuntelu- ja kirjoitustaitoa, tekstien muokkaamista ja avunantoa. “Ihmisten auttaminen on tärkeintä. Ja tarinoiden kuuntelua olen rakastanut pienestä pitäen”, Koivisto kertoo.

Salla Kuningas, Kadri Siilivask, Matleena Meretniemi