Tekijä: Marika Pollari-Erjanti

Julkaistu

Näyttelijä työstää tekstejä puheen kautta

Näyttelijä Stella Laineen työ rakentuu tekstien ympärille. Työhön sisältyvistä teksteistä tunnetuin on käsikirjoitus. Tärkeimmässä osassa on kuitenkin puhuttu teksti.

Ingemar Raukola, Spöket på Lillklobb / Lillklobbin Kummitus, Unga Teatern 2021.

Näyttelijä Stella Laine on tehnyt uransa aikana monenlaista: teatteria, elokuvia, äänikirjoja, dubbausta ja mainosspiikkejä. Freelancerina työtehtävät ovat monipuolisia. Erilaisiin tehtäviin sisältyvässä tekstityössä voi olla suuriakin eroja esimerkiksi sen suhteen, kuinka nopeasti teksti on opittava ja kuinka paljon näyttelijä voi käyttää omaa luovuuttaan. Myös tekstien määrä ja laatu vaihtelee pitkistä monologeista muutaman lauseen mainosspiikkeihin. Freelancerina työtä tekstin kanssa tarvitaan myös omien kotisivujen ylläpitämisessä ja oman työn markkinoinnissa. Markkinointityössä keskeinen laji ovat niin sanotut self-tapet eli itse kuvatut koe-esiintymisvideot, joilla haetaan töitä.

Lukeminen olennaisena osana näyttelijän työtä

Yleisin ja tunnetuin teksti näyttelijän työssä on käsikirjoitus, näyttelijöiden kesken plari, joka jaetaan teatterissa noin kahdeksan viikkoa ennen ensi-iltaa. Sen opetteluun saattaa kulua satoja tunteja näyttelijästä riippuen. Laine kokee olevansa onnekas, koska oppii käsikirjoituksen yleensä helposti eikä siksi joudu käyttämään koko vapaa-aikaansa sen harjoitteluun. Työtunteja kertyy silti runsaasti.

Käsikirjoitusten lukeminen on siis olennainen osa näyttelijän työtä, mutta myös muunlainen lukeminen on hyödyllistä. Esimerkiksi taustakirjallisuuden lukeminen roolia varten voi auttaa esitysten harjoitteluprosessissa. Laineen mukaan monet näyttelijät lukevat paljon, mutta se ei ole välttämätön osa työtä. Työssä kuitenkin auttaa, että tuntee traditioita ja maailman kaanonin. ‘’Hyvän näyttelijän duuniin kuuluu perehtyä näytelmäteksteihin ylipäänsä ja siihen, mitä populaarikulttuurissa tapahtuu.’’

Puhuttu teksti on pääroolissa

Laineen mukaan näyttelijän työssä tekstityö on enimmäkseen valmiin tekstin – käsikirjoituksen, äänikirjan tai mainosspiikin – esittämistä. Näyttelijälle terve ääni onkin elintärkeä, koska valmista tekstiä käytetään puhumalla tai myös laulamalla, jos kyseessä on musikaali. Kun valmis, kirjoitettu teksti muotoutuu puhutuksi, sitä voidaan käyttää esimerkiksi henkilöhahmojen erotteluun valitsemalla, kommunikoiko henkilöhahmo vaikkapa puhekielellä, kirjakielellä tai murteella. Näyttelijä on onnistunut, jos hän onnistuu esittämään tekstiä niin, että yleisö kokee hänen puhuvan omilla sanoillaan.

Tekstiä työstetään yhdessä

Luonnollisesti näyttelijän työhön kuuluu paljon myös yhteistyötä. Esimerkiksi käsikirjoitusta työstetään puhutuksi tekstiksi myös niin, että repliikkejä harjoitellaan ääneen yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa. Yhteistyö tuo mukanaan myös haasteita, sillä näyttelijöiden ja ohjaajan näkemykset hahmoista tai tietystä kohtauksesta voivat olla erilaisia. Tällöin joudutaan tekemään kompromisseja.

Myös käsikirjoitustekstiä saatetaan tuottaa yhdessä. Laine kertoo devising-nimisestä menetelmästä, johon ei kuulu valmiiksi työstettyä käsikirjoitusta, jonka kanssa työskennellään ohjaajan johdolla. Sen sijaan projektiin osallistuvat laativat käsikirjoituksen prosessimaisesti yhteistyönä.

Monikielisyys antaa näkökulmia tekstin tulkintaan

Laine työskentelee monella kielellä: tällä hetkellä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Ruotsi on Laineen äidinkieli, ja suomen hän oppi työn lomassa. Suomeksi tekstiä pitää lukea ääneen muutaman kerran, jotta kieli taipuu siihen.

Laine on ollut mukana näytelmissä, joissa sama näytelmäteksti on esitetty sekä ruotsiksi että suomeksi. Teksteistä tulee esiin uusia piirteitä, kun esitykset käännetään kielestä toiseen. Uusia näkökulmia voi hyödyntää myös aiemmassa kieliversiossa. ‘’Kun ollaan tehty ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi, jos kääntäjä on tosi hyvä, voi löytyä detaljeja, jotka eivät ole olleet ilmiselviä ruotsiksi’’, Laine kertoo.

Opinnot tarjoavat hyvät pohjatiedot työhön

Laine kertoo, että näyttelijän opinnoissa saa hyvät pohjatiedot tekstien analysoimiseen ja erityisesti hahmoanalyysiin. Käytännön työ opettaa lisää tekstitaitoja, ja on tärkeää pysyä avoimena uudelle.

Muutosta Laine kaipaisi alallaan siihen, millaisia tekstejä teatterissa näytellään ja mitkä nimet opinnoissa tulevat esille. Teatterissa on totuttu näyttelemään miesten kirjoittamia tekstejä ja naiset ovat jääneet taka-alalle. Laine kaipaisikin teatteriin enemmän naisten kirjoittamia käsikirjoituksia. Hänen mielestään monia vanhoja tekstejä ei tarvitsisi näytellä enää uudestaan ja uudestaan, vaan alalla olisi tilaa uusille käsikirjoituksille.

 

Vilma Karjalainen, Anni Laine, Henna Lehtomaa ja Salla Vaaramaa

Julkaistu

Kirjallinen luovuus on asuntomyyjälle tärkeä työväline

Asuntomyyjä Anna-Kaisa Saarenpään työssä yhdistyvät asiakaspalvelu sekä tekstien kanssa työskentely. Asuntoilmoitusten myyntiteksteillä on kuvien ohella tärkeä rooli mielikuvien luomisessa.

Kuva: Linda Mustakari
Kuva: Linda Mustakari

Anna-Kaisa Saarenpää on toiminut asuntomyyjänä vuodesta 2017 alkaen. Hän on suorittanut KiAT– eli Kiinteistönvälitysalan ammattitutkinnon, ja tituleeraa itseään tästä syystä asuntomyyjäksi. Hänen työtehtäviinsä kuuluu asuntojen myyminen, asuntoilmoitusten laatiminen sekä yhteydenpito asiakkaiden kanssa. Kiinteistöala alkoi kiinnostaa Saarenpäätä oman asunnon ostamisen jälkeen: hän muistaa pohtineensa sitä, mitä hän itse asuntomyyjänä olisi tehnyt paremmin. Saarenpää näyttäytyy kunnianhimoisena, itsenäisenä ja tarkkana ammattilaisena. Hänelle on tärkeää menestyä työssään ja tehdä asiakkaat tyytyväisiksi. Hyvän asuntomyyjän täytyy myös osata toimia sujuvasti erilaisten tekstien kanssa.

Luovaa tekstiä sekä tarkkuutta vaativia kauppakirjoja

Saarenpään mukaan vähintään puolet hänen työajastaan kuluu tekstien kanssa työskentelyyn. Päivittäin kohdattavia tekstejä ovat asuntojen myyntitekstit, asiakassähköpostit ja -tekstiviestit sekä kauppakirjat. Tekstien osuus työssä on niin suuri, että osa kiinteistöalan ammattilaisista palkkaa itselleen sihteerin hoitamaan työn kirjallisen puolen. Tekstien määrä työnkuvassa yllättikin Saarenpään. Hän kuitenkin tuottaa ja huoltaa tekstinsä täysin itse.

Tekstien kanssa tulee olla erittäin huolellinen: myyntitekstin on vastattava asunnon kuntoa eikä asiakkaalle saa luvata liikoja. Myös kauppakirjojen kanssa tulee olla tarkka, sillä pienikin virhe voi johtaa taloudellisiin korvauksiin. Esimerkiksi väärän neliöpinta-alan ilmoittaessaan asuntomyyjä voi joutua korvausvelvolliseksi asiakkaalle. Tästä syystä Saarenpää hoitaa yhteydenpidon asiakkaiden kanssa kirjallisesti, joko sähköpostilla tai viestisovelluksilla, vaikka asioiden hoito puhelinsoitoin olisikin nopeampaa. Tässäkin korostuu tarkkuus: ”On tärkeää saada käytännössä mustaa valkoiselle siitä, mitä on puhuttu.”

Huolellisuuden lisäksi myös kirjallinen luovuus on asuntomyyjän työssä tärkeää. ”Ei tarvitse olla mikään Runeberg”, Saarenpää naurahtaa, mutta huomauttaa, että huonosti laadittu teksti voi antaa huonon kuvan asuntomyyjän ammattitaidosta. Luovuus on kuitenkin opeteltavissa oleva taito; inspiraatiota voi hakea myös muiden välittäjien teksteistä. Tekstien tärkeydestä huolimatta Saarenpää ei ole saanut erillistä koulutusta työssä vaadittaviin kirjoitustaitoihin, vaikka joissain suuremmissa firmoissa siihen koulutusta tarjotaankin. Kirjoittamisessa kuitenkin kehittyy, mitä enemmän sitä tekee.

Täydellistä myyntitekstiä rakentamassa

Asuntomyyjän tekstilajeista keskeisimpiä on myyntiteksti: se luo potentiaaliselle asiakkaalle ensivaikutelman myytävästä asunnosta. Tekstissä kuvaillaan yleensä myytävää kohdetta, taloyhtiötä ja sen ympäristöä – tarkoituksena on herättää asiakkaan mielenkiinto asuntoa kohtaan. Saarenpään mukaan myyntitekstin tärkein tehtävä on tuoda myytävästä kohteesta esiin sellaisia seikkoja, joita asiakas ei kuvista voi nähdä. Hän painottaa kuitenkin, että ensisijaisesti teksti tukee ja täydentää myynti-ilmoituksessa olevia kuvia. Tekstin avulla voidaan luoda mielikuvia esimerkiksi siitä, millaista asiakkaan arki voisi asunnossa olla. Mielikuvia ei Saarenpään mielestä saa kuitenkaan viedä liian pitkälle, eivätkä tekstit saa olla liian yksilöityjä.

Yleensä myyntitekstissä kuvaillaan asunnon ominaisuuksia, mutta huonokuntoisemman kohteen kohdalla asuntoa markkinoidaan enemmän asunnon ulkoisten ominaisuuksien kuten hyvän sijainnin avulla. Saarenpää muistuttaa, että hienoa kohdetta on helppo ylistää. Vaikeus piileekin siinä, että huonokuntoisistakin kohteista pitäisi löytää kehuttavaa. Tällöin Saarenpää kertoo etsivänsä kohteesta yhden positiivisen asian, jota painottaa asuntoilmoituksessa.

Haasteena on tasapainottelu luovan, mutta samalla paikkansa pitävän tekstin välillä. Myyntitekstin tulee olla vetävä kuvaus asunnosta, mutta rajapinta totuudenmukaisen ja liioittelevan kuvauksen välillä voi joskus olla häilyvä. Siksi asuntomyyjää sitovat tietyt eettiset ohjenuorat. Myös liiallisen ylistävät tai subjektiiviset kuvaukset asunnosta voivat olla asiakkaista luotaantyöntäviä: tekstissä hehkutettu näkymä Linnanmäen huvipuistoon voi toisille olla esteettisesti miellyttävä, toisille taas rauhattomuutta tuova asia. Saarenpään mukaan asiakkaan omille mielikuville ja päätelmille onkin jätettävä tilaa myyntitekstiä luotaessa.

Asiantuntijuus tuo näkökulmaa teksteihin

Myyntitekstiä rakentaessaan Saarenpää saattaa kysyä asiakkaalta, mihin tämä itse ihastui huoneistossa siinä asuessaan. Hän ei kuitenkaan kysele asiakkailta sen tarkempia toiveita tekstistä, eivätkä asiakkaat sellaisia yleensä esitäkään.

Koska tekstien tulee aina toimia suhteessa kuviin, voidaan niillä viestiä paitsi nykyhetkestä myös mahdollisuuksista. Vaikka myytävässä kohteessa olisi asunut lapsiperhe, ei myyntitekstiä kannata lähteä rakentamaan vain yksi ostajaryhmä mielessään. Hyvä teksti luo Saarenpään mukaan tilaa monenlaisille ostajille ja moninaisiin tarpeisiin. Asunnossa pitkään asunut henkilö ei välttämättä kykene näkemään sen potentiaalia tarpeeksi laajasti, joten ulkopuolisen tahon näkökulma on yleensä hyödyksi.

Saarenpää muistuttaakin omasta roolistaan asiantuntijana, kun hän rakentaa tekstejään: “Asiakkaalla on tunteet pelissä, mutta minä tiedän, mikä käytännössä myy ja mikä vaikuttaa ostajaan oikeasti.”

Jussi Ahtiainen, Helmi Palonkorpi, Venla Reinikainen ja Sofia Sandström

 

Julkaistu

Innostavaa opetustyötä ja byrokraattista asiakirjailua – suomi toisena kielenä -opettaja työskentelee monenlaisten tekstien parissa

S2-opettajan on osattava ottaa huomioon muun muassa selkokielisyys viestinnässään ja opetuksessaan sekä kyettävä hallitsemaan haastavaa pedagogista termistöä. Kirkkonummelainen S2-opettaja Aino Söderholm kertoo, millaista hänen työnsä on tekstien parissa ja millaisia haasteita hän työssään kohtaa.

Aino Söderholm on kirkkonummelaisen yläasteen suomi toisena kielenä -opettaja, joka on toiminut virassaan viimeiset 13 vuotta. Ennen S2-uraansa Söderholm toimi lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Tekstityön kannalta toimenkuvissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä.

Opettajan tulee ottaa huomioon eritasoiset oppilaat

Söderholmin työssä tekstien kanssa työskentely näkyy ennen kaikkea oppilastyössä eli opettamisessa ja ohjaamisessa. Opettajan aikaa kuluu paljon erilaisten tehtävien, kokeiden ja oppimateriaalien laatimiseen sekä valmiiden materiaalien soveltamiseen. Suomi toisena kielenä -opettajan tulee muistaa huomioida myös kielellisesti ja oppimisvalmiuksiltaan eritasoiset oppilaat käyttämissään teksteissä.

Suuri hajonta oppilaiden kielellisessä tasossa ja oppimisvalmiuksissa vaikuttaa siihen, minkälaisia tehtävänantoja Söderholm voi oppilailleen antaa. Esimerkiksi valmistavalta luokalta tuleville oppilaille tehdään omat tehtävänsä: ”Aiheet ja tekstit ovat samat kuin toisillakin S2-oppilailla, mutta tehtävät ja teksteihin liittyvät kysymykset voivat olla kieleltään ja sisällöltään helpompia.”

Tehtäviä voidaan muokata suhteessa oppilaan kielitaitoon ja oppimistasoihin monella tapaa: kaikkien ei oleteta hallitsevan esimerkiksi kieliopin sääntöjä ja termejä yhtä tarkkaan. Tämä liittyy siihen, että joillekin oppilaille kieliopilliset termit ovat entuudestaan jo hyvin tuttuja, osalle taas aivan vieraita.

Selkokielisyys S2 -opettajan työssä

S2-opettajan työhön kuuluu myös selkokielistäminen ja tiivistäminen. Tärkeintä on, että tehtävissä on selkeä tehtävänanto ja kaikki käsitteet avattuna.

Selkokielisyyttä pitää miettiä myös kodin ja koulun välisessä yhteydenpidossa eli Wilma-viesteissä. On otettava huomioon, että oppilaiden lisäksi myös heidän vanhempansa ovat kielitaidoltaan eritasoisia. Söderholm pyrkii kirjoittamaan Wilma-viestinsä mahdollisimman selkeästi: ”Vaikka ihmisten puhekieli voi olla hyvällä tasolla, ymmärtämisen taidot eivät kuitenkaan ole samat kuin äidinkielisillä puhujilla.”

Arviointi osana opettajuutta

Myös arviointi vaatii paljon työskentelyä tekstien parissa, mikä tarkoittaa etenkin oppilaiden tekstien lukemista ja kommentointia. Söderholm toteaa, että oppilaiden tekstien arviointi ei ole pelkästään kirjoitusten vaan myös ajattelun ja ajattelukyvyn arviointia. Peruskouluissa pääasiallinen tehtävä on opettaa kirjakielinen ilmaisu ja asiatekstit, ja myöhemmin vaatimustasoa nostetaan koko ajan: ”Yhdeksäsluokkalainen ilmaisee esseessään paitsi kieltään myös ajatteluaan.” Kielen arvioinnissa Söderholm ei kuitenkaan puutu kaikkiin virheisiin vaan vain niihin, jotka liittyvät kulloiseenkin opeteltuun asiaan.

Söderholm toteaa, että opetuksessa käytettävien tekstien vaikeustaso ja arvioinnin perusteet S2-opetuksessa ovat pitkälti samat kuin äidinkielen opetuksessa. Yläkoulun S2-opetuksessa käytetään samoja tekstilajeja kuin lukiossa, ja eroa äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan työn kanssa on vain vähän. Jos Söderholmin oppilaat tuntevat tietynlaista alemmuutta S2-ryhmään kuulumisensa takia, hän sanoo heille: ”Ette ole S-kakkosia, olette suomen kielen opiskelijoita kuten muutkin, ja teiltä vaaditaan jo tosi paljon!”

Luokanvalvoja valmistelee pedagogisia asiakirjoja

Luokanvalvojana Söderholm laatii varsinaisen opettamisen ohella myös hallinnollisia ja pedagogisia asiakirjoja, kuten oppimissuunnitelman päivityksiä ja moniammatillisten palaverien muistioita. Vaikka luokanvalvojuuteen liittyviin tekstimuotoihin ei ollut perehdytystä, hän sai vertaistukea muilta opettajilta. ”Opettajat ovat kokeneet nämä tekstimuodot byrokraattisiksi ja opettajan työhön vaikeasti sovellettaviksi”, Söderholm sanoo. Hänen mielestään Wilmassa voisi olla esimerkiksi selkeämmät pohjat hallinnollisille teksteille. Hän pitää kuitenkin pedagogisia asiakirjoja tärkeinä, vaikka ne haasteellisia ovatkin.

Työn ohella Söderholm kirjoittaa tekstejä myös vapaa-ajalla. ”Äidinkielen opettajan ammatin puolesta on niin, että joidenkin tekstien tekeminen on helppoa ja nautinnollista”, Söderholm sanoo. Luovan kirjoittamisen harrastaminen on auttanut häntä muidenkin tekstien laadinnassa. Tämä on äidinkielen opettajan ammatin etu.

 

Lempi Haapala, Adelina Shakhtshnaider, Natalia Sinisalo ja Evelina Summanen

Julkaistu

Psykoterapeutin työ tekstien parissa on sensitiivistä ja asiakaslähtöistä

Rakkaus ihmisten kertomiin tarinoihin sysäsi lääketieteellisessä opiskelleen Maaria Koiviston psykiatrian pariin. Kieli on ammattilaisen arjessa oleellinen työväline niin ongelmankartoituksessa kuin myös hoidossa.

Maaria Koivisto on koulutukseltaan psykiatri ja kognitiivinen psykoterapeutti. Työssään hän tapaa terapia-asiakkaita ja antaa välineitä usein vaikeiden ja kipeiden kokemusten käsittelemiseen. Työn ihmisläheisestä luonteesta huolimatta Koivisto viettää suuren osan työajastaan erilaisten tekstien parissa.

Tekstiviesteistä lääkärinlausuntoihin

Tekstien tuottaminen on merkittävä osa psykiatrin ja psykoterapeutin työtä. Terapeuttina Koivisto kirjoittaa Kelan edellyttämiä väli- ja päätösarvioita potilaidensa tilasta. Psykiatrina hän taas kirjoittaa B-lausuntoja, joilla haetaan potilaalle tiettyä etuutta, kuten sairaslomaa, eläkettä tai terapiatukea. Muita työssä tuotettavia tekstilajeja ovat lääkärinlausunnot ja psykoterapian asiakasarviot sekä sähköposti-, teksti- ja WhatsApp-viestit. Terapia-asiakkaat viestivät psykoterapeutilleen esimerkiksi käytännön asioista, kuten ajanvaraukseen liittyvistä seikoista, mutta joskus myös sensitiivisemmästä sisällöstä, kuten henkilökohtaisista ajatuksistaan ja tunteistaan.

Myös lukeminen on osa terapeutin työtä

Koivisto kuvaa tekstien syntymistä prosessina. Kaikki alkaa aina kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja asiakkaan kuuntelemisesta, minkä jälkeen terapeutti kirjaa ylös kaiken, minkä muistaa. Tämän jälkeen hän yrittää löytää tekstistä olennaisimmat asiat, jotka asiakas hänelle haluaa kertoa. Näin ollen lukemisen rooli voi kirjoittamisen lisäksi nousta yllättävän suureksi psykoterapeutin työssä. Lisäksi joidenkin asiakkaiden kanssa kommunikoidaan suurimmaksi osaksi tekstiviestien kautta. Koivisto nauraakin, että hän lukee asiakkaidensa viestejä paljon huolellisemmin kuin läheisiltään saamiaan viestejä. Huolellisesta lukemisesta huolimatta väärinymmärryksiäkin voi kuitenkin sattua. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa mahdollisista epäselvyyksistä voidaan onneksi puhua.

Tarkoitus määrää tekstin sävyn

Koiviston mukaan tekstin laji ja kirjoitustyyli riippuvat päämäärästä. Virallisissa asiakirjoissa on tarvetta tiivistystaidoille, jotta asian terä ei hukkuisi vaikeatajuiseen kapulakieleen. Eri organisaatioiden, kuten Kelan, kanssa tehtävän yhteistyön sujuvuus ei saa kompastella kielellisiin väärinymmärryksiin. Asiakkaan tilanne on osattava esittää oikein, jotta tarvittava apu saadaan mahdollisimman mutkattomasti. “Esimerkiksi jos haetaan psykoterapialle jatkoa, on viisasta vastata eri kysymyksiin kuin jos haetaan psykoterapeutin vahvistamaa eläketukea. Aina on tärkeää miettiä fokusta ja tarkoitusperää”, Koivisto valottaa.

Psykiatrin ja psykoterapeutin tekstityössä haastavinta lienee aihepiirin arkaluontoisuus. Asiakkaiden henkilökohtaisten ajatusten, kokemusten ja ongelmien kuunteleminen ja ylös kirjaaminen vaativat terapeutilta hienotunteisuutta. Toisaalta asiakkaan kertomuksia on myös osattava kääntää virkakielelle. Tasapainon löytäminen voi tuottaa haasteita, sillä objektiivisempaa tavoitetta palvelevassa lääkärinlausunnossa voi olla vaarana potilaan etäännyttäminen ja jopa epäinhimillistäminen, Koivisto summaa. Kahdenvälisessä vuorovaikutuksessakin epäselvyyksiä voi syntyä. Viime kädessä asiakkaan oma näkemys on kuitenkin se oikea.

Tekstin tuottamista oppii itse työssä

Kouluttautuessaan psykiatriksi ja psykoterapeutiksi 1990-luvulla Koivisto ei saanut tekstien tuottamiseen kummoistakaan opetusta. Työ on kuitenkin opettanut paljon, ja rutiini kirjoittamiseen ja lukemiseen on karttunut vuosien kokemuksella. Vasta viime aikoina hän on törmännyt lääkärinlausuntojen tyyliä ja kieltä koskevaan lisäkoulutukseen. Koivisto toivookin, että tulevien terapeuttien ja lääkäreiden koulutuksessa tekstin tuottamista sisällytettäisiin opintoihin jo varhaisessa vaiheessa. Koivistolla on onneksi ollut koko elämänsä ajan sisäänrakennettu into kieleen ja kirjoittamiseen, joten tekstien tuotto ja viilaaminen eivät ole hänelle pakkopullaa.

Psykiatrin ja psykoterapeutin työnkuvan voisi jopa lyhyesti tiivistää sekoitukseksi empatiaa, kuuntelu- ja kirjoitustaitoa, tekstien muokkaamista ja avunantoa. “Ihmisten auttaminen on tärkeintä. Ja tarinoiden kuuntelua olen rakastanut pienestä pitäen”, Koivisto kertoo.

 

Salla Kuningas, Kadri Siilivask, Matleena Meretniemi