Helsingin yliopisto
Tomi Ojanen toimii rehtorina Pihlajamäen ala-asteen koulussa. Hänen työpäiväänsä kuuluu juoksevien asioiden hoitamista, ajatusten vaihtamista opettajien ja koulusihteerin kanssa sekä erilaisten tekstien kirjoittamista ja lukemista. Tekstit ovat Ojasen ammatissa hyvin tärkeitä, ja niiden parissa hän työskentelee usein yksin työhuoneessaan.
Rehtorin työssä ei ole kahta samanlaista päivää. Välillä työpäivät kuluvat kirjoittamisen parissa, kun taas joskus suuren osan työpäivästä vie erilaisten tekstien lukeminen. Myös erilaiset kokoukset, infotilaisuudet ja koulun juhlapäivät tuovat työpäiviin vaihtelua. Rehtorin ammatissa teksteihin liittyvät tehtävät painottuvat usein esimerkiksi opettajille suunnattujen ohjeiden laatimiseen: Tomi Ojanen muokkaa ja suodattaa Helsingin kaupungilta tulleet ohjeet sellaisiksi, että ne pätevät ja soveltuvat hänen yksikköönsä. Vaikka Ojanen työskentelee suuren työyhteisön keskellä ja toimii vuorovaikutuksessa oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan kanssa, hänen työhönsä kuuluu myös paljon yksin puurtamista.
Ei mitään ”höpöhöpökieltä” – rehtorin tekstejä määrittelevät tarkat raamit
Vaikka useimmat huoltajille ja henkilökunnalle suunnatut tekstit saa muotoilla oman harkinnan mukaan, rehtorin on kyettävä laatimaan tekstejä myös tarkkoja ohjeita noudattaen. Olennaista on myös se, että rehtori tuottaa tekstejä pääsääntöisesti itsenäisesti – siksi vastuu ohjeiden noudattamisesta lepää hänen harteillaan.
Ojanen kirjoittaa esimerkiksi vakinaisten opettajien virkaanottopäätöksiä, joiden sisältö ja muoto on määritelty hyvin tarkkaan. Ojanen muistelee 20 vuoden takaisia ohjeistuksia, jotka ulottuivat aina fontteihin saakka: ”Piti käyttää Arial 12 -kirjasinta kaikissa kaupungin virallisissa asiakirjoissa. Olen käyttänyt sitä siitä lähtien ja käytän edelleen.” Vaikka näin tarkkoja ohjeistuksia ei usein enää anneta, virkaanottopäätöksien kirjoittaminen on edelleen pikkutarkkaa työtä. Yksikin virhe riittää siihen, että aluepäällikkö tai HR-assistentti käännyttää tekstin välittömästi takaisin. ”Mokaamiseen ei ole varaa”, rehtori tiivistää.
Tarkat raamit pätevät myös koulun johtokunnan kokouksia varten laadittaviin esittelyteksteihin. Kirjallinen materiaali jää pysyvästi arkistoihin, joten kieliasun on oltava sen mukainen. Ojasta lainaten: ”Ne eivät voi olla mitään höpöhöpökieltä.” Tällaisetkin tekstit rehtori tuottaa itsenäisesti, joten oikeanlaisen ilmaisutavan löytäminen on pääsääntöisesti hänen vastuullaan.
Kokenut rehtori piilottaa persoonansa ja välttelee ammattijargonia
Rehtorin on huomioitava ilmaisutavassaan se, kenen tai keiden kanssa viestii: Virallisten tahojen, kuten aluehallintoviraston, kanssa kommunikoidessa on noudatettava erityistä tarkkuutta ja pysyteltävä jokseenkin ”persoonattomana”, jotta vältytään epäselvyyksiltä. Sen sijaan kollegan sähköpostiin vastatessa on sallittua käyttää arkisempaa koodia ja siten tuoda viesteihin myös enemmän persoonallisuutta.
Työn parissa vietetyt vuodet näkyvät Ojasen ammattitaidossa. Hän kertoo, että uran alkutaipaleella hänen kirjoittamissaan teksteissä näkyi enemmän hänen oma persoonansa. Silloin saamastaan palautteesta Ojanen on myös oppinut olemaan varovaisempi, ja nykyään hän kirjoittaa muodollisempaa tekstiä. Ojanen kertoo, ettei hän voi rehtorina tuoda teksteissä esiin omia mielipiteitään, ja korostaa: ”Täällä tehdään niitä hallinnollisia töitä, jotka Helsingin kaupunki on määrännyt tehtäväksi, ja poliitikot hoitavat sitten omaa rooliaan.”
Persoonan häivyttämistä on myös se, että teksteissä vältetään ammattislangin ja -sanaston käyttämistä silloin, kun kohderyhmä ei niitä ymmärrä. Esimerkiksi huoltajille suunnatuissa kuukausitiedotteissa Ojanen kertoo suosivansa yleistajuisia käsitteitä, jotta kohderyhmä eli huoltajat ymmärtäisivät sisällön mahdollisimman hyvin. ”Vanhemmille pitää puhua sellaisilla termeillä, että he ihan oikeasti ymmärtävät. Sitten taas opettajilta voi vaatia, että heidän pitää hallita ammattikieli. Heille puhutaan vähän erityylisesti”, Ojanen toteaa.
Silmäilyn jalo taito
Kirjoittamisen lisäksi rehtorin työhön sisältyy paljon lukemista. Pääosin Ojanen lukee työssään hallinnollisia tekstejä, kuten virallisia tutkimusraportteja ja koronaohjeistuksia. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta rehtori lukee tekstejä yksin, ja hänen vastuullaan on ymmärtää lukemansa tekstit. Jos hän ei ymmärrä lukemaansa, hänen on vaikea välittää tietoa eteenpäin koulun henkilökunnalle ja huoltajille.
Rehtorin työssä lukutaidon on siis oltava hyvällä tasolla. Luettavia tekstejä on paljon, ne voivat olla keskenään erilaisia ja jotkin voivat vaatia erityistä keskittymistä. Ojanen kertoo, että ydinasian löytäminen tekstistä on tärkeä taito. Hän myös toteaa silmäilevän lukemisen olevan hyödyllistä pitkien tekstien kanssa, sillä rehtorin työaika on rajallinen. ”Esimerkiksi raportit ovat sellaisia, että ei niistä voi lukea kaikkia sivuja. Ei aika riitä semmoiseen”, Ojanen tarkentaa.
Rehtori hukkuu teksteihin, mutta ”se on tätä päivää”
Tekstityötä voisi Ojasen mukaan olla hieman vähemmän. Tekstien tulva on todella suuri. Kiire on koko ajan läsnä, ja kirjoitetun tekstin laatu saattaa kärsiä. ”Tekstit ovat varmasti riittävän hyviä, mutta aina voisi vähän parantaa”, Ojanen sanoo.
Rehtorin työtä helpottaa, jos hänelle tarjotaan valmis tekstipohja, jota muokata omanlaisekseen. Ojanen pohtii myös mahdollisuutta saada avuksi työntekijä, joka voisi jakaa hänen kanssaan vastuuta tekstien tuottamisesta: ”Olisi vaikeaa miettiä sellaisia ihmisiä, jotka tuottaisivat minulle tekstiä. Sellaisia ei oikein tahdo löytyä”, Ojanen toteaa. Ojanen on tyytyväinen työhönsä, vaikka tekstityön määrä onkin suuri. ”Sille ei varmaan oikein voi mitään. Se on tätä päivää.”
Julia Roos, Tinna Virpo, Helmi Wiikeri ja Jarna Örö