Ei klikkiotsikoita eikä kaunistelua – Amnestyn tekstit pyrkivät vaikuttamaan faktojen avulla

Amnesty International on ihmisoikeusjärjestö, jonka toiminnassa tekstit ovat keskeinen vaikuttamisen väline. Yhtäältä järjestö pyrkii vaikuttamaan tavallisiin ihmisiin, toisaalta päättäjiin – onhan sen keskeinen tehtävä ihmisoikeuksien edistäminen maailmassa. Anu Tuukkanen työskentelee Amnestyssa asiantuntijana, jonka pöydälle päätyy luettavaksi ja kommentoitavaksi mitä erilaisimpia tekstejä raporteista mediateksteihin. Kokonaisia tekstejä hän harvemmin tuottaa itse – Amnestyssa ne laaditaan pääasiassa tiimityönä.

Anu Tuukkanen työskentelee Amnesty Internationalin Suomen-osastossa asiantuntijana. Kuva: Amnesty International

Amnesty Internationalissa asiantuntijana työskentelevän Anu Tuukkasen arkipäivät täyttyvät lukemisesta ja kirjoittamisesta. Hän esimerkiksi editoi monenlaisia tekstejä ja tarkastaa niissä esitetyt faktat. Lisäksi hänen työhönsä kuuluu varmistaa, että tekstistä löytyy koukku, joka pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun asti. Tämä liittyy Tuukkasen mukaan siihen, että päättäjät eivät oikeastaan lue pidempiä tekstejä kuin A4.

Merkittävä osa tekstityöstä Amnestyssa tapahtuu ikään kuin taustalla. Siihen kuuluu muun muassa erilaisten tilanteiden ja puheenvuorojen käsikirjoittamista ja suunnittelua etukäteen. Toisaalta sosiaaliseen mediaan voidaan julkaista sisältöä verrattain nopealla aikataululla. Amnestyn tarkkailijat voivat esimerkiksi olla läsnä oikeudenkäynneissä ja päivittää tapahtumia liki reaaliajassa järjestön sosiaalisen median kanaviin. Näin tehtiin ihmisoikeusjärjestö Memorialin lakkauttamisoikeudenkäynnissä Venäjällä vuonna 2021. Tuukkasella itsellään on Twitterissä työtili, jolla hän julkaisee itse sekä jakaa muiden viestejä. Myös sosiaalisen median viestien lukeminen on osa työtä.

Tekstilajien ja sävyjen hallintaa            
  

Tärkeänä työvälineenään ja lähdeaineistonaan Tuukkanen mainitsee Amnestyn kansainvälisen kattojärjestön tuottamat raportit eri maiden ihmisoikeustilanteista. Niitä käytetään Amnestyn Suomen osaston tekstejä laadittaessa. Raportit sisältävät vain tarkistettua tietoa, ja niiden tarkka kieli noudattaa kansainvälisen oikeuden termistöä. Kaikissa järjestön julkaisuissa periaatteena on pitäytyä ilmaisussa, joka on tutkimuksen pohjalta perusteltavissa ja vahvistettavissa, vaikka media käyttäisi raflaavaakin kieltä. “Emme esimerkiksi käytä sanaa ’kansanmurha’ kuvaamaan uiguurien vainoa Kiinassa”, Tuukkanen havainnollistaa.

Monien tekstilajien ja -ympäristöjen parissa työskentely vaatii erilaisten tyylien ja sävyjen hallitsemista. Tyypillisimpiä Amnestyn tuottamia tekstilajeja on mediatiedote. Se on sävyltään lähellä aiemmin mainittua raporttia – tyyliltään hyvin asiallinen ja toteava, jopa kuivakka. Kannanotoilla Amnesty taas esittää näkökulmansa ajankohtaisiin ihmisoikeuskysymyksiin, ja ne kohdistuvat yleensä käsiteltävänä oleviin lakimuutoksiin ja -luonnoksiin. Neljäntenä tekstilajina Tuukkanen mainitsee varainhankintatekstit, jotka ovat Amnestyn olemassaolon kannalta elintärkeitä: varmistaakseen puolueettomuutensa järjestö rahoittaa toimintansa lahjoitusvaroin eikä ota vastaan taloudellista tukea valtioilta. Sävyltään varainhankinnan tekstit ovat tunteisiin vetoavampia kuin raportit, kannanotot ja tiedotteet. Varainhankinnan laatimissa julkaisuissa kerrotaan usein yhden ihmisen ainutlaatuinen tarina, jolla kannustetaan lukijoita tukemaan Amnestyn toimintaa.

Tekstien työstämisen prosessit ovat Amnestyssa tavallisesti melko vakiintuneita. Luonnostekstit, myös Tuukkasen omat, kulkevat yleensä useampien käsien kautta ennen valmistumista tai julkaisua. ”Usein käyn oikeudellisen asiantuntijan kanssa tekstejä läpi ja tarkistan, menivätkö termit ja yksityiskohdat oikein, koska en ole juristi”, Tuukkanen valottaa yhteistyön saloja

Teksti vetoaa ja velvoittaa

Amnestyn tekstien tarkoitus on loppujen lopuksi tuoda päivänvaloon kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusloukkaukset. Julkaistu teksti voi muistuttaa, että koska Suomi on EU-maa, se jakaa unionin yhteiset arvot. Siksi ihmisoikeuksien puolustaminen on velvollisuus, ja järjestö voi hyvin todeta poliitikoille suoraan, ettei tilannetta yksinkertaisesti voi jäädä seuraamaan sivusta.

Realistinen tavoite ei kuitenkaan yksin riitä tekemään tekstistä vaikuttavaa – sen lisäksi tarvitaan vedenpitävät tausta-argumentit. Amnestyn teksteissä painotetaan lähteitä ja argumentoidaan kansainvälisillä ihmisoikeusnormeilla, kuten YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksella. Viestillä voidaan tarvittaessa lähestyä suoraan ihmisoikeusloukkaajaa ja nostaa epäkohtia esiin, joskus äänekkäästikin. Naming and shaming -tyyppisessä lähestymistavassa paljastetaan väärinteko ja tuodaan selkeästi esille, kuka on vastuussa.

Vaikuttaminen on pitkäaikainen prosessi

Pelkkä yksittäinen teksti ei vielä riitä muuttamaan maailmaa. Siksi päämäärää kohti pyritään erilaisten tekstien sarjalla. ”Nämähän eivät oikeastaan ole vain yhden tekstin asioita. Usein vaikuttaminen saattaa kestää pitkän aikaa”, Tuukkanen kertoo. Pitkäaikainen työskentely ratkaisemattoman ihmisoikeusloukkauksen parissa voidaan kokea kuormittavana. Väistämättä eteen tulee myös hetkiä, joihin ei pysty etukäteen varautumaan tarkimmallakaan käsikirjoituksella. Tuukkasen mieleen on jäänyt esimerkiksi radiohaastattelu yhdessä kuolemanrangaistuksesta armahdetun nuoren nigerialaismiehen kanssa.

Vaikeiden aiheiden parissa työskentelyä helpottaa työn ja henkilökohtaisen elämän pitäminen erillään sekä huomion kohdistaminen käytännön tekemiseen. Toisaalta voimakkaat tunteet, kuten suuttumuksen, voi muuntaa voimavaroiksi ja energiaksi, jotka auttavat kurottamaan vielä vähän pidemmälle. Silloin saattaa syntyä esimerkiksi veitsenterävä tekstikoukku.

Akseli Liukkonen, Mikke Kaanila, Tiina Linna, Varpu Räikkä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.