Tekijä: Vilma Heinonen

Julkaistu

Ei klikkiotsikoita eikä kaunistelua – Amnestyn tekstit pyrkivät vaikuttamaan faktojen avulla

Amnesty International on ihmisoikeusjärjestö, jonka toiminnassa tekstit ovat keskeinen vaikuttamisen väline. Yhtäältä järjestö pyrkii vaikuttamaan tavallisiin ihmisiin, toisaalta päättäjiin – onhan sen keskeinen tehtävä ihmisoikeuksien edistäminen maailmassa. Anu Tuukkanen työskentelee Amnestyssa asiantuntijana, jonka pöydälle päätyy luettavaksi ja kommentoitavaksi mitä erilaisimpia tekstejä raporteista mediateksteihin. Kokonaisia tekstejä hän harvemmin tuottaa itse – Amnestyssa ne laaditaan pääasiassa tiimityönä.

Anu Tuukkanen työskentelee Amnesty Internationalin Suomen-osastossa asiantuntijana. Kuva: Amnesty International

Amnesty Internationalissa asiantuntijana työskentelevän Anu Tuukkasen arkipäivät täyttyvät lukemisesta ja kirjoittamisesta. Hän esimerkiksi editoi monenlaisia tekstejä ja tarkastaa niissä esitetyt faktat. Lisäksi hänen työhönsä kuuluu varmistaa, että tekstistä löytyy koukku, joka pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun asti. Tämä liittyy Tuukkasen mukaan siihen, että päättäjät eivät oikeastaan lue pidempiä tekstejä kuin A4.

Merkittävä osa tekstityöstä Amnestyssa tapahtuu ikään kuin taustalla. Siihen kuuluu muun muassa erilaisten tilanteiden ja puheenvuorojen käsikirjoittamista ja suunnittelua etukäteen. Toisaalta sosiaaliseen mediaan voidaan julkaista sisältöä verrattain nopealla aikataululla. Amnestyn tarkkailijat voivat esimerkiksi olla läsnä oikeudenkäynneissä ja päivittää tapahtumia liki reaaliajassa järjestön sosiaalisen median kanaviin. Näin tehtiin ihmisoikeusjärjestö Memorialin lakkauttamisoikeudenkäynnissä Venäjällä vuonna 2021. Tuukkasella itsellään on Twitterissä työtili, jolla hän julkaisee itse sekä jakaa muiden viestejä. Myös sosiaalisen median viestien lukeminen on osa työtä.

Tekstilajien ja sävyjen hallintaa            
  

Tärkeänä työvälineenään ja lähdeaineistonaan Tuukkanen mainitsee Amnestyn kansainvälisen kattojärjestön tuottamat raportit eri maiden ihmisoikeustilanteista. Niitä käytetään Amnestyn Suomen osaston tekstejä laadittaessa. Raportit sisältävät vain tarkistettua tietoa, ja niiden tarkka kieli noudattaa kansainvälisen oikeuden termistöä. Kaikissa järjestön julkaisuissa periaatteena on pitäytyä ilmaisussa, joka on tutkimuksen pohjalta perusteltavissa ja vahvistettavissa, vaikka media käyttäisi raflaavaakin kieltä. “Emme esimerkiksi käytä sanaa ’kansanmurha’ kuvaamaan uiguurien vainoa Kiinassa”, Tuukkanen havainnollistaa.

Monien tekstilajien ja -ympäristöjen parissa työskentely vaatii erilaisten tyylien ja sävyjen hallitsemista. Tyypillisimpiä Amnestyn tuottamia tekstilajeja on mediatiedote. Se on sävyltään lähellä aiemmin mainittua raporttia – tyyliltään hyvin asiallinen ja toteava, jopa kuivakka. Kannanotoilla Amnesty taas esittää näkökulmansa ajankohtaisiin ihmisoikeuskysymyksiin, ja ne kohdistuvat yleensä käsiteltävänä oleviin lakimuutoksiin ja -luonnoksiin. Neljäntenä tekstilajina Tuukkanen mainitsee varainhankintatekstit, jotka ovat Amnestyn olemassaolon kannalta elintärkeitä: varmistaakseen puolueettomuutensa järjestö rahoittaa toimintansa lahjoitusvaroin eikä ota vastaan taloudellista tukea valtioilta. Sävyltään varainhankinnan tekstit ovat tunteisiin vetoavampia kuin raportit, kannanotot ja tiedotteet. Varainhankinnan laatimissa julkaisuissa kerrotaan usein yhden ihmisen ainutlaatuinen tarina, jolla kannustetaan lukijoita tukemaan Amnestyn toimintaa.

Tekstien työstämisen prosessit ovat Amnestyssa tavallisesti melko vakiintuneita. Luonnostekstit, myös Tuukkasen omat, kulkevat yleensä useampien käsien kautta ennen valmistumista tai julkaisua. ”Usein käyn oikeudellisen asiantuntijan kanssa tekstejä läpi ja tarkistan, menivätkö termit ja yksityiskohdat oikein, koska en ole juristi”, Tuukkanen valottaa yhteistyön saloja

Teksti vetoaa ja velvoittaa

Amnestyn tekstien tarkoitus on loppujen lopuksi tuoda päivänvaloon kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusloukkaukset. Julkaistu teksti voi muistuttaa, että koska Suomi on EU-maa, se jakaa unionin yhteiset arvot. Siksi ihmisoikeuksien puolustaminen on velvollisuus, ja järjestö voi hyvin todeta poliitikoille suoraan, ettei tilannetta yksinkertaisesti voi jäädä seuraamaan sivusta.

Realistinen tavoite ei kuitenkaan yksin riitä tekemään tekstistä vaikuttavaa – sen lisäksi tarvitaan vedenpitävät tausta-argumentit. Amnestyn teksteissä painotetaan lähteitä ja argumentoidaan kansainvälisillä ihmisoikeusnormeilla, kuten YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksella. Viestillä voidaan tarvittaessa lähestyä suoraan ihmisoikeusloukkaajaa ja nostaa epäkohtia esiin, joskus äänekkäästikin. Naming and shaming -tyyppisessä lähestymistavassa paljastetaan väärinteko ja tuodaan selkeästi esille, kuka on vastuussa.

Vaikuttaminen on pitkäaikainen prosessi

Pelkkä yksittäinen teksti ei vielä riitä muuttamaan maailmaa. Siksi päämäärää kohti pyritään erilaisten tekstien sarjalla. ”Nämähän eivät oikeastaan ole vain yhden tekstin asioita. Usein vaikuttaminen saattaa kestää pitkän aikaa”, Tuukkanen kertoo. Pitkäaikainen työskentely ratkaisemattoman ihmisoikeusloukkauksen parissa voidaan kokea kuormittavana. Väistämättä eteen tulee myös hetkiä, joihin ei pysty etukäteen varautumaan tarkimmallakaan käsikirjoituksella. Tuukkasen mieleen on jäänyt esimerkiksi radiohaastattelu yhdessä kuolemanrangaistuksesta armahdetun nuoren nigerialaismiehen kanssa.

Vaikeiden aiheiden parissa työskentelyä helpottaa työn ja henkilökohtaisen elämän pitäminen erillään sekä huomion kohdistaminen käytännön tekemiseen. Toisaalta voimakkaat tunteet, kuten suuttumuksen, voi muuntaa voimavaroiksi ja energiaksi, jotka auttavat kurottamaan vielä vähän pidemmälle. Silloin saattaa syntyä esimerkiksi veitsenterävä tekstikoukku.

Akseli Liukkonen, Mikke Kaanila, Tiina Linna, Varpu Räikkä

Julkaistu

Kohti lausetasoa ja sen yli: kääntäjälle kokonaisuus on tärkeä

Kääntäjän ammatissa käytännössä kaikki työ tapahtuu erilaisten tekstien parissa, lähinnä sähköisissä ympäristöissä. Tämän vuoksi Unna Pietilä hallitsee monenlaisia tekstiin liittyviä taitoja.

Kääntäjä Unna Pietilä työskentelee erilaisten tekstien parissa saksaksi, ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Pietilä toimii nykyisin vakituisena käännöstoimiston työntekijänä eli inhouse-kääntäjänä, mutta on toiminut myös päätoimisena ja sivutoimisena freelancer-kääntäjänä useiden vuosien ajan. Nykyisessä inhouse-työssä toimeksiantoja on työn alla lähes koko ajan useita kappaleita aina tekstityksistä yritysten blogiteksteihin.

Pietilä kertoo kääntäjän työn olevan lähes pelkästään työskentelyä tekstien parissa eli tekstityötä. ”Usein ihmiset suhtautuvat tekstityön käsitteeseen niin, että kaikkihan osaa kirjoittaa, vaikka näin ei todellakaan ole”, hän toteaa. Kääntäjän ammattiin kuuluu kuitenkin kirjoittamisen lisäksi paljon muutakin tekstityötä, kuten valmiiden tekstien oikolukua, kielenhuoltoa sekä tekstin yhtenäisyyden ja termien tarkistamista.

Myös työn keskiössä oleva kääntäminen on monipuolisempaa työtä kuin aluksi voisi kuvitella. Prosessi on yhtäaikaisesti alkutekstin lukemista, kääntämistä ja valmiin käännöksen kieliasun hiontaa. Pietilä kääntää päivittäin erilaisia asiatekstejä – haastattelupäivänä työn alla oli ollut jo käyttöliittymätekstiä ja kiukaan käyttöohje. ”Kun ihmiset kysyvät, mitä käännät ja kenelle, on helpompi vastata, mitä en käännä”, Pietilä naurahtaa. Hän kertoo kääntävänsä lähes kaikkea muuta kuin kaunokirjallisuutta. Myöskään syvää asiantuntijuutta vaativat tekstit eivät kuulu hänen repertuaariinsa. Esimerkiksi asianajotoimistoilla on omat kääntäjänsä.

Vaihtelu virkistää  

Inhouse-kääntäjän ja freelancer-kääntäjän töissä on vaihtelua monella eri tasolla, mutta Pietilän kohdalla leimallisin ero on ollut itse teksteissä: inhouse-kääntäjänä Pietilä kääntää pääasiassa kirjoitettuja asiatekstejä, kun taas freelancerin roolissa mukaan kuului enemmän audiovisuaalisen materiaalin, kuten tv-sarjojen tekstityksiä.

Myös käännösprosessit eroavat toisistaan sen mukaan, onko kyseessä inhouse- vai freelance-käännös. Freelance-kääntäjänä Pietilä kertoo olleensa suoremmin yhteydessä tiettyihin asiakkaisiin kuin inhouse-kääntäjänä. Inhouse-kääntäjän työssä viestinviejinä asiakkaan ja kääntäjän välillä toimivat käännöskoordinaattorit. Freelance-tekstitysprojekteissa Pietilä on lisäksi ajastanut repliikit itse.

Tekstityön monet kasvot

Erityisen haastavaa käännöstyössä on, että oman tekstin virheille voi sokeutua helposti. ”’Voiko näin edes sanoa’ on ajatus, joka käy mielessäni ainakin kymmenen kertaa päivässä”, Pietilä hymähtää. Pietilä nimeääkin luetunymmärtämisen yhdeksi tärkeimmistä työnsä elementeistä. Lukeminen vie noin puolet Pietilän kaikista työtunneista. Aikaa kuluu alkuperäistekstin ja käännöksen lukemiseen eri näkökulmista käännösprosessin aikana. Lisäksi on luonnollisesti luettava asiakkaan ohjeistus.

Pietilä ylläpitää työssään myös kääntäjien yhteisiä termipankkeja ja tuottaa satunnaisesti kirjallisia ohjeita kollegoilleen. Erikoisalatekstien kohdalla termien tunnistaminen on tärkeää, jotta asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Sanastoja ja termipankkeja Pietilä kertoo käyttävänsä enemmän inhouse-töissä, sillä samat sanastot ovat käytössä sadoilla kääntäjillä, ja on tärkeää varmistaa terminologian johdonmukaisuus. Yksin työskennellessä sanastojen rooli oli vähäisempi.

Teknologia tekstityön välineenä

Pietilä hyödyntää työssään paitsi erilaisia sähköisiä termipankkeja, korpuksia ja sanakirjoja myös käännösmuistiohjelmaa, joka kerää kaikki kääntäjän tarvitsemat työkalut yhteen näkymään. ”Joillain erikoisaloilla manuaaliset sanakirjat ovat kuitenkin vielä luotettavimpia”, Pietilä kertoo, ”mutta sellaiset alat ovat melko harvassa”. Hän nimeääkin erikoissanakirjat yksiksi ainoista ei-digitaalisista työkaluistaan.

Sähköisen käännösohjelman avulla Pietilä voi tarkastella samanaikaisesti sekä alkuperäistekstiä että käännöstä ilman vaivalloista ikkunoiden välillä vaihtelua. Pietilä kertoo, että vielä sivutoimisen uran alkuvaiheessa pärjäsi perinteisellä tekstinkäsittelyohjelmalla, mutta nyt kääntäjille kehitetyt ohjelmat ovat välttämättömiä. Sähköisellä käännöstyökalulla on kuitenkin myös rajoitteensa: se tarkastelee tekstiä lyhyinä segmentteinä, ja teksti täytyy kääntää lause kerrallaan. Tämä voi johtaa tekstin pirstaloitumiseen. ”Olen huomannut, että lause kerrallaan työstäminen heikentää tekstin hahmottamista kokonaisuutena. Lausetasolla hyvä käännös ei välttämättä toimi tekstinä, jos esimerkiksi tekstin sidosteisuus on kovin heikentynyt lähtötilanteeseen nähden”, Pietilä havainnoi.

Tekstejä pitäisikin aina Pietilän mukaan tarkastella myös kokonaisuuksina yksittäisten lauseiden tai sanojen sijaan. Palasissa käännetyn tekstin ongelmat tulevat esiin esimerkiksi automaattisissa konekäännöksissä. Koska tekstin kääntänyt konekäännin ei yleensä ota huomioon laajempaa kontekstia, monimerkityksiset sanat saattavat kääntyä väärin – joskus tahattoman humoristisin lopputuloksin. Ihmiskääntäjä pyrkii toistaiseksi pitäytymään vain sellaisessa huumorissa, joka löytyy myös käännettävästä tekstistä ja sieltäkin tositarkoituksella.

Roosa Kantola, Ruska Miettunen, Roosa Niemi

Julkaistu

Liikuntatoimenjohtaja kaipaa aikaa teksteihin syventymiseen

Lahden kaupungin liikuntatoimenjohtaja Tommi Lanki työskentelee tekstien parissa suuren osan työajastaan. 20-vuotisen työuran aikana työn tempo on kiihtynyt. Syventymisen sijaan Langin työssä valttia on nykyään nopea reagointi ja argumentointi.

Tommi Lanki ja Salpausselän hyppyrimäet. Kuva: Pyry Aarnio

Tommi Lanki on toiminut virassaan Lahden kaupungin liikuntatoimenjohtajana 23 vuotta. Tehtävään hän kertoo päätyneensä urheilutaustansa sekä liikuntahallinnon ja sosiologian opintojensa kautta. Lanki vastaa Lahden kaupungin liikuntapalveluiden työnjohdosta sekä esimerkiksi liikuntapaikkojen hallinnoinnista, kunnossapidosta ja liikunnanohjauksen järjestämisestä. Liikuntatoimenjohtajalla kuluu tekstien parissa noin 70 prosenttia työajasta. Työn ja vapaan välinen raja on kuitenkin liukuva ja liikunta-alan tekstit innostavat Lankia vapaa-ajallakin.

Tekstityö liikunta-alan muutosten paineessa

Langilla on pitkä kokemus samasta tehtävästä, joten hän on päässyt todistamaan monia muutoksia. Vaikka kokemus on tuonut tekstien ja esitysten suunnitteluun tehokkuutta ja varmuutta, aikaa paneutua teksteihin on Langin mukaan yhä vähemmän. Liikuntatoimenjohtaja toimii muun muassa virallisten asiakirjojen valmistelijana, joten suunnittelun pohjana olevien dokumenttien lukemiseen pitäisi varata aikaa. Erityisesti suunnitteluun aikaa jää nykyisin vain vähän, sillä työssä painottuvat pikemminkin reagointi ja raportointi.

Yksi syy ajanpuutteeseen on Langin mukaan liikuntalajien ympärivuotistuminen. Talvi- ja kesäkausien välille ei enää jää välikausia, jolloin olisi aikaa tekstityölle. Vuodenaikojen sijaan vuotta jaksottavat hallinnolliset tehtävät, kuten harjoitusvuorojen koordinointi, määrärahojen jakaminen ja liikuntatapahtumat, joihin kaikkiin liittyy huomattava määrä tekstityötä. ”Tapahtumien merkitys korostuu erityisesti Lahdessa, sillä monet urheilutapahtumat järjestetään täällä,” Lanki selittää ja viittaa toimistonsa ikkunasta näkyvää stadionia ja hyppyrimäkiä kohti.

Joustava johtaja mukautuu viestinnän muutoksiin

Lanki kertoo, että tekstityön siirtyminen pikaviestikanaviin, kuten Teams-palveluun ja WhatsAppiin, on muuttanut työn tekemisen määrää ja rytmiä viimeisten vuosien aikana. Työ on pirstaloitunut, kun viestejä täytyy seurata useammasta kanavasta ja niihin täytyy reagoida nopeasti. Uusista kanavista huolimatta sähköposti on yhä tyypillisin liikuntatoimenjohtajan tuottama teksti.

Pikaviestinnän lisäksi Teamsissa suunnitellaan ja tuotetaan nykyisin myös virallisia asiakirjoja, kuten raportteja, pöytäkirjoja, muistioita ja suunnitteluasiakirjoja. Teams on siten tärkeä julkishallinnon tekstityön työkalu, jonka käyttöä Lanki on joutunut opettelemaan. Työuransa alussa hän tottui kirjoittamaan itsekseen ja antamaan sitten tekstinsä eteenpäin. ”Nykyisin keskeneräisiä tekstejä pallotellaan yhteisillä alustoilla aiempaa enemmän. Keskeneräisen tekstin jakamisessa on ollut totuttelemista”, Lanki naurahtaa. Tekstityön julkisuus ei kuitenkaan ole Langille aivan vierasta, sillä liikuntatoimen valmiit tekstit ovat julkisia.

Liikuntasektorin yleisemmätkin muutokset ovat vaikuttaneet liikuntatoimenjohtajan tekstityön luonteeseen. Nykyään on mahdollista harrastaa useampia lajeja ympäri vuoden, joten asiakkaat myös odottavat enemmän ja parempia palveluja. Langin mukaan erityisesti nuoremmat sukupolvet vaativat palveluita rohkeammin.

Asiakkaiden palveluodotusten lisääntyminen on Langin mukaan lisännyt argumentaation merkitystä työssä. Julkishallinnon johtajan työ vaatii erilaisten intressien välillä tasapainoilemista, mikä edellyttää myös kompromisseista viestimistä. Kaikki kompromissit eivät aina miellytä asiakkaita. ”Urheiluväki on aika intohimoista. He suhtautuvat omaan lajiinsa ja seuraansa tunteella,” selittää Lanki. Kriittiseenkin palautteeseen vastaaminen on osa johtajan tekstityötä. Tällaisissa tilanteissa diplomatia ja viestinnän tavat ovat tärkeitä. Lanki pyrkiikin tekstityössään viestin ymmärrettävyyteen ja ammatilliseen etäisyyteen.

Kielityö vaatii aikaa ja asiantuntemusta

Lahden kaupungin organisaatioiden eriytyminen on vähentänyt kielityössä saatavaa tukea. Vaikka Lanki ei kaipaakaan vanhan ajan sihteeriä, harmittelee hän tekstin tuottamiseen saatavan avun vähentymistä. Avun väheneminen on Langin mukaan julkishallinnossa yleisempikin trendi. Langin yksikössä on kuitenkin yritetty kiinnittää huomiota kielen ymmärrettävyyteen, ja hyvään virkakieleen on annettu koulutustakin.

Lanki pitää hyvää kielenkäyttöä tärkeänä työelämässä: ”On tätä päivää, että esimerkiksi liikuntapaikanhoitajakin osaa kirjoittaa ja viestiä.” Oman työnsä tekstipainotteisuutta Lanki ei vierasta, sillä hän pitää teksteillä asioimisesta ja on kirjoittajana tuottelias. ”Kun kirjoitan asiat ylös, hahmottuvat ne itsellenikin paremmin”, Lanki summaa. Kieli ja kirjoittaminen ovat Langille tärkeitä myös varsinaisten työtehtävien ulkopuolella. Hän osallistuu liikunta-alan keskusteluun kirjoittamalla pääkirjoituksia alan lehtiin ja pyrkii auttamaan kollegoitaan kielikysymyksissä.

Lanki toivoisi, että johtajan tekstityölle jäisi enemmän rauhallista aikaa. Hän ehdottaa, että viestintä- ja raportointikanavia yhtenäistettäisiin ja ”deadlinejen” painoarvoa vähennettäisiin. Näin teksteihin voisi syventyä paremmin.

Pyry Aarnio, Anni Haiko, Vilma Lanki