Tutkimuksesta kertova tiedote ovat hyvä tapa saada omalle tutkimukselle laajempaa julkisuutta. Varsinkin valmiista tutkimuksesta, jossa on löydetty jotain mielenkiintoista, kannattaa kirjoittaa tiedote.

Nykyään on tyypillistä, että tiedotteet pyritään laatimaan journalistista tekstiä mukailevaksi. Tällä pyritään saamaan tiedote läpi mahdollisimman alkuperäisessä muodossa ‒ eli ilman toimittajan merkittäviä muokkauksia. Tämä ei välttämättä ole paras tapa tehdä tiedote. Vaikka hyvässä tiedetiedotteessa kannattaakin käyttää selkeää kieltä ja pyrkiä korostamaan suurta yleisöä kiinnostavia asioita, kannattaa siinä kertoa myös selkeästi tutkimuksen yksityiskohdista kontekstista ja menetelmistä. Muuten tutkimus ei välttämättä avaudu toimittajalle.

Toimittamisen vanhoja sääntöjä noudatellen myös tiedotteen tulisi vastata kysymyksiin: Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Miksi? Millä seurauksilla? Tiedote ei saa olla pitkä, yksi sivu on kutakuinkin maksimipituus menestyksekkäälle tiedotteelle. Asiat pitää siis ilmaista tiiviisti. Tiedotetta laadittaessa kannattaa ottaa myös yhteyttä oman yliopiston tai tutkimuslaitoksen tiedottajaan, joka voi auttaa tiedotteen laadinnassa, viimeistelyssä ja levittämisessä.

Hyvän tutkimustiedotteen ei tarvitse olla valmis tiedeuutinen, vaan sen takoitus on herättää toimittajan kiinnostus satojen muiden tiedotteiden seassa ja auttaa häntä kirjoittamaan mielenkiintoinen uutinen aiheesta.  Hyvään tiedotteeseen kuuluuvat myös yhteystiedot,  haastateltavien puhelinnumerot sekä mielellään linkki alkuperäiseen tutkimukseen ja vinkki mahdolliseen lisämateriaaliin kuten kuviin.