Avainsana-arkisto: Tiedeviestintä

Tutkija, näin kirjoitat nasevasti tieteestä – Kolme vinkkiä

Lupasitko rahoitushakemuksessa pitää hankkeellesi blogia tai painostaako esimies tuottamaan sisältöä nettisivuille? Viestimisen tutkijayhteisöä laajemmalle yleisölle kuuluu yhä useamman tutkijan työnkuvaan. Harjoituksen puutteen tai liiallisen itsekritiikin vuoksi kynnys blogipäivitysten ja muiden populaaritekstien tuottamiseen on monelle tutkijalle korkea, eikä aikaa kiireisestä kalenterista tahdo löytyä. Blogin pitämisestä voi kuitenkin olla tutkimustyön kannalta aidosti hyötyä ja samalla se voi olla myös hauskaa!

Kuva: Helena Soinne.

Kuva: Helena Soinne.

Tässä kolme vinkkiä, jotka auttavat yleistajuisen kirjoittamisen alkuun.

1. Kuka lukijasi on ja mikä häntä kiinnostaa?

Ennen kuin alat kirjoittaa, mieti, keitä haluat tekstilläsi saavuttaa. Päätä tekstisi näkökulma ja painotus sen mukaan, kirjoitatko esimerkiksi tavallisille kansalaisille, päätöksentekijöille vai tuloksiasi mahdollisesti hyödyntävälle ammattiryhmälle.

Tutkimuksesta kertovan tekstin ei tarvitse olla yksinkertaistettu versio tutkimusartikkelisi abstraktista. Tulokset kiinnostavat useimpia lukijoita enemmän kuin käyttämäsi tilastollisen mallin kuvailu. Jos oma tutkimuskysymyksesi tuntuu liian spesifiltä laajalle yleisölle avattavaksi, voit ottaa askeleen taaksepäin ja kirjoittaa yleisemmin tutkimusaiheen merkityksestä ja liittää sen johonkin yleisesti tunnettuun aihepiiriin.

Älä ajattele kirjoittaessasi tutkijakollegojasi, joille haluaisit osoittaa timantin terävää tieteellistä argumentaatiota, vaan kirjoita tutkimuksestasi sellaisella kielellä, jota kohdeyleisöösi kuuluva lukija ymmärtää. Vältä tieteellisiä termejä ja pitäydy yleiskielessä, jos kirjoitat yleisölle, jolla ei ole ennakkotietoja alastasi.

2. Etsi innostusta yhteistyöstä

Lukija huomaa, jos teksti on kirjoittajalle pakkopullaa. Kiinnostavimmat tekstit kumpuavat tutkijan omasta intohimosta tutkimustaan kohtaan. Jos yksinään kirjoittaminen tuntuu puurtamiselta, niin hyvässä seurassa ja keskustelun kautta tekstiin voi saada eloa. Pyydä apua kollegoilta, kavereilta tai perheeltä.

Muiden avusta on hyötyä paitsi ideoinnissa, myös lähes valmiin tekstin hiomisessa. Yritä saada koelukijaksi kohderyhmäsi edustaja, joka tunnistaa hankalat tieteelliset termit ja kertoo missä kohdin tekstiä olisi syytä yksinkertaistaa. Tekstin lukeminen ääneen paljastaa liian koukeroiset lauserakenteet.

3. Älä anna tekstisi hautautua arkistoihin

Kun olet käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa tekstiisi, älä anna sen hautautua arkistoihin. Jaa tekstiä sosiaalisessa mediassa ja laita se rohkeasti kaikille kiinnostuneille. Saamasi palaute voi olla seuraavan tekstisi aihe.

Tässä vaiheessa on tärkeää myös pitää mielessä tekstisi kohderyhmä ja miettiä, mitä kanavia käyttäen he saavat uutisensa ja tietonsa. Saavutettujen lukijoiden suhteen tärkeää ei välttämättä ole määrä vaan laatu.

Teksti: Helena Soinne, Susanne Suvanto ja Katri Sääksjärvi. Teksti perustuu Asiantuntijuus sosiaalisessa mediassa -kurssin ryhmätyöhön. Ryhmässä oli mukana myös Liisa Hämäläinen.

Näin teet hyvän tiedevideon

Video on nouseva trendi tiedeviestinnässä. Videoita julkaistaan paitsi printti- ja verkkojournalismin rinnalla, myös yksittäisinä tiedeviestintäjuttuina. YouTuben ja Vimeon kaltaiset palvelut ovat erittäin suosittuja, ja  etenkin nuoret katsovat verkkovideoita jo televisiota enemmän. Populaarit ja akateemiset tiedelehdet julkaisevat videoita, ja tutkijoiden omat tiedevideot ovat yhä suositumpia.

Suosion myötä videotarjontaa on runsaasti. Mutta videoiden tekeminen vaatii uudenlaista osaamista: tieteen monimutkaisetkin tulokset on osattava esittää helposti omaksuttavassa muodossa. Millainen on hyvä tiedevideo, joka erottuu runsaasta tarjonnassa? Miten videon tekijä voi välttää tyypillisimmät sudenkuopat? Tässä kirjoituksessa tarjoamme sinulle muutamia vinkkejä onnistuneen tiedevideon suunnitteluun ja toteuttamiseen.

www.pixabay.com / PublicDomainPictures

www.pixabay.com / PublicDomainPictures

Hauska, tiivis ja helposti omaksuttava

Suositut tiedevideot ovat hauskoja, lyhyitä ja esittävät vaikeat asiat yksinkertaisesti. Somessa minuuttikin on pitkä aika, joten älä jaarittele vaan mene suoraan asiaan. Valitse vain tärkein tulos tai ajatus, jonka haluat sanoa. Kuva tai muu visualisointi on kätevä tapa pukea vaikea asia ymmärrettävään muotoon.

Mieti kenet haluat tavoittaa ja minkä vaikutuksen haluat saada aikaan? Pohdi, kuka olisi paras viestinviejä ja minkälainen toteutus toimisi parhaiten? Suurta yleisöä kiinnostavat erityisesti arjen asioita selittävät videot tai tajuntaa laajentavat yllättävät tiedelöydökset. Hyvin tehty tiedevideo toimii mainiosti myös esimerkiksi oppimateriaalin tukena.

Kerro aina tarina

Tarinankerronta on viestinnän kulmakivi. Jos haluat onnistua tiedeviestinnässä, kerro tarina. Ihmiset eivät ole kiinnostuneet asiantilojen kuvailuista eivätkä pelkistä luetteloista. Esitä tutkimustuloksesi mukaansatempaavasti tai haasta katsoja ja nosta esiin ristiriita tai ongelma, johon videollasi vastaat.

Jos tarina ei synny itsestään, luo juonenkäänteitä vaikkapa Hollywoodin leipiin hypänneen meribiologi Randy Olsonin ”ja + ja + mutta + siksi” -sapluunalla. Tämän mallin mukaisesti kerrot siis aluksi mikä on asiantila (argumentti 1 ja 2). Tämän jälkeen esität ristiriidan (”mutta”) ja lopuksi tarjoat siihen ratkaisuehdotuksen (”siksi”).

Laadi videollesi käsikirjoitus ja kuvakäsikirjoitus. Suunnittele spiikit, tekstitys, visualisointi ja äänimaailma huolellisesti niin, että ne tukevat tarinaasi ja kuljettavat sitä elävästi eteenpäin. Videota on voitava seurata myös ilman ääntä. Koska lukemiseen kuluu aikaa, tekstityksen tulee olla ytimekäs.

Älä unohda älypuhelimesi mahdollisuuksia

Aika, raha-, henkilö- ja välineresurssit vaikuttavat lopputulokseen. Hyvään tiedevideoon ei välttämättä tarvita paljoa rahaa, vaan ennemminkin erilaisia taitoja ja yhteistyötä. PowerPointilla pystyt mainiosti tekemään pienimuotoisen videon. Myös erilaisia harrastajille tarkoitettuja videoeditointiohjelmia on olemassa.

Voit hankkia älypuhelimeen ilmaisen sovellutuksen, jonka avulla pystyt itse näppärästi kuvaamaan, lisäämään musiikkia ja tekstiä sekä editoimaan videoita (ks. esimerkiksi Vidra ja Magisto). Ulkoinen mikrofoni ja jalusta ovat käteviä lisävarusteita, joilla laatu kohenee heti. Hyödynnä videon teossa myös maksuttomia kuva- ja musiikkiarkistoja, mutta muista aina tarkistaa tekijänoikeuksiin liittyvät seikat huolellisesti.

Jos kuvaus- ja äänitystilanteet ovat haastavia, video sisältää näyttäviä animointeja tai sen toteuttamiseen tarvitaan monimutkaisempia editointiohjelmia, tarvitaan yleensä ammattilaisten apua.

Viesti videostasi

Jotta videosi ei huku YouTuben tai Vimeon syövereihin, muista avainsanat ja tagit.  Laadi julkaisusuunnitelma, jossa kuvaat, miten ja missä tuot videosi esille.

Hyödynnä sosiaalisen median mahdollisuudet: jaa videolinkkiä Twitterissä, LinkedIn:ssä, Facebookissa, käytettävissäsi olevilla verkkosivuilla, kirjoittamassasi blogissa ja Wikipedia-artikkelissa. Viesti videostasi verkostoillesi, sidosryhmillesi ja medialle. Mielenkiintoinen tai mullistava tieto hyvällä videolla ryyditettynä voi hyvinkin puhkaista uutiskynnyksen!

Teksti: Iina Koskinen ja Ulpu Elonsalo. Teksti perustuu Asiantuntijuus sosiaalisessa mediassa -kurssin ryhmätyöhön. Ryhmässä olivat mukana myös Nina Pääkkönen ja Birgitta Partanen.

“Miksi vaivautua?” Tutkimusmaailman trendit haastavat tutkijat viestimään työstään

Kirjoittajat: Petro Poutanen & Salla-Maaria Laaksonen

Koulutimme hiljattain Helsingin yliopiston tutkijoita, hallintoa ja jatko-opiskelijoita tiedeviestinnän ja tutkijan verkostoitumiseen liittyvistä teemoista. Koulutuspäivän aikana nostimme esiin joitakin polttavia kysymyksiä liittyen akateemisen maailman trendeihin sekä siihen, millä tavalla nämä trendit heijastuvat tutkijoiden viestintään. Suuri osa trendeistä on jo arkipäivää, kuten kova kilpailu akateemisista työurista, tutkimuksen vaikuttavuuden arviointi, tieteen legitimiteetin kyseenalaistaminen yhteiskunnallisissa keskusteluissa tai verkottumisen – myös akatemian ulkopuolelle – merkityksen korostuminen esimerkiksi tutkimushankkeita rakennettaessa.

Kysymys joka toistuu koulutuksissa ja tiedeviestinnän kursseilla yksittäisten tutkijoiden suusta on “miksi vaivautua?” Mitä hyötyä on osallistumisesta keskusteluihin sosiaalisessa mediassa, bloggaamisesta tai opetusmateriaalien jakamisesta yksittäisen tutkijan kannalta? Tähän kysymykseen löytyy monta hyvää vastausta. Luettelemme seuraavaksi muutamia mielestämme keskeisimpiä haasteita, joita nykyajan tutkija kohtaa, sekä ajatuksia siitä, millä tavalla onnistunut viestintä voisi tarjota ainakin osittaisia vastauksia.

Akateemisen tutkimuksen määrä on kovassa kasvussa ja suuri osa tutkimuksesta jää lukematta ja siis hyödyntämättä (ks. esim. Poutanen, 2014). Tutkimuksen hyödynnettävyys ja vaikuttavuus riippuvat suurelta osin siitä, kuinka laajalle tutkimustulokset tai sen tuottamat uudet ideat ja ymmärrys leviävät. Jos tuotokset päätyvät vain yksittäisen tutkjan tai tutkimusryhmän julkaisulistan kaunistuksesi, tutkimuksella ei ole sanottavaa vaikuttavuutta. Sosiaalinen media mahdollistaa tutkimukselle suuremman näkyvyyden ja edistää tutkimustiedon ja sitä tarvitsevien kohtaamista. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja tutkimuksen vaikuttavuus ovat myös yliopistojen ja rahoittajien julkilausumia tavoitteita.

Kilpailu akateemisista työurista on kovaa ja kovenee entisestään. Sosiaalinen media voi toimia onnistuneen henkilöbrändin rakennuksen välineenä, ja sitä kautta edistää tutkijan työuraa. Mielikuvat ja luotu näkyvyys ovat tärkeitä tekijöitä myös tutkijalle. Varsinkaan akatemian ulkopuolelta tuleva yhteistyötaho ei välttämättä eksy julkaisutietokantaan asti. Instituutiot puolestaan voivat hyödyntää yksittäisten asiantuntijoidensa näkyvyyttä ja osallistumista yhteiskunnallisen keskusteluun osana niiden markkinointiviestintää. Sosiaalinen media ja verkottuminen esimerkiksi akateemisia “facebookkeja” käyttäen lisää myös uusien kontaktien synnyn todennäköisyyttä.

Tutkimus on vaativaa yhteistyötä. Tutkimusprosessit ovat nykyään korostuneen monitieteisiä ja kollaboratiivisia. Kuinka hyötyä kaikkien osapuolten panoksesta optimaalisella tavalla? Yhteisölliset tiimityöskentelyalustat ja sosiaalisen median tarjoamat palvelut voivat tehostaa huomattavasti tutkimusprosessia ja yhteistä ideointia. Tarjolla on tiimityötä varten luotuja alustoja, mutta usein myös perinteisesti yksityiselämän tontille ajatellut palvelut toimivat yhtä hyvin – esimerkiksi Facebook-ryhmä on oiva väline tiedonjakoon ja keskusteluun myös tutkimusryhmän kesken.

Raja-aita akateemisen maailman ja muun maailman kanssa pysyy selkeänä. Akateeminen maailma on suljettu systeemi, joka ei päästä ulkopuolisia osallistumaan itse tutkimusprosessiin tai tee sitä kovin läpinäkyväksi kansalaisille. Tiede mielletään sulkeutuneeksi linnakkeeksi ja tutkijat tavallisten ihmisten arjesta etäällä oleviksi (esim. Tiedebarometri, 2013). Samaan aikaan tutkimusta tehdään verovaroin ja suurta osaa tutkimusorganisaatioista pidetään yllä kansalaisten varoin. Sosiaalinen media mahdollistaa uudella tavalla tutkimustulosten “jalkauttamisen” sekä tutkimusprosessista viestimisen myös itse prosessin aikana. Avoimen tieteen liikehdintä ja uudet avoimet arviointiprosessit madaltavat raja-aitaa ja voivat johtaa radikaaleihin muutoksiin tieteen arviointi- ja julkaisukäytännöissä.

Sosiaalisen median käyttö vie aikaa ja resursseja. On totta, että uusien viestintävälineiden käytön opettelu ja rutiinien syntyminen vie aikaa ja vaatii panostusta. Palvelut ovat kuitenkin tyypillisesti paljon helppokäyttöisempiä kuin erilaiset tietojärjestelmät, joihin korporaatiokäytössä on totuttu. Pienen opettelun jälkeen viestiminen alkaa sujua rutiinilla, ja oppimisprosessin apuna voi myös käyttää erilaisia työkaluja.

Yhtenä tällaisena työkaluna voi käyttää esimerkiksi alla olevaa Tutkijan viestintätyökalua, jonka kehitimme koulutuspäiväämme varten. Työkalun perusajatuksena on aloittaa oman viestimisen suunnittelu tavoitteellisesti sidosryhmien kautta: pohdi siis ensin, kenet haluat tavoittaa ja miksi ja millaisia tiedontarpeita ryhmän jäsenillä on. Tämän jälkeen voit suunnitella laatikko laatikolta eteenpäin: miten ja missä tavoitat ryhmän jäsenet parhaiten? Minkälaisten teemojen kautta kutakin ryhmää voit lähestyä? Millä aikataululla viestintää kannattaa toteuttaa?

Tsemppiä tutkimusviestintään, se voi olla paitsi vaivan arvoista, myös kivaa!

tiedesome_malli

Linkki PDF-versioon Tutkijan viestintätyökalu -kuvasta.

(Tämä kirjoitus on julkaistu Onnistuneen viestinnän jäljillä ja Rajapinta -blogeissa sekä Tiedeviestintä Opas tutkijalle -verkkokirjassa.)

Osallistu tai katoa? Tutkijat akateemisen maailman ja verkkojulkisuuden ristipaineessa

Lue Petro Poutasen artikkeli “Osallistu tai katoa? Tutkijat akateemisen maailman ja verkkojulkisuuden ristipaineessa” uusimmasta Tiedetoimittaja (3/2014) -lehdestä. Petro kirjoittaa osallistumisen pakosta, siitä kuinka tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden on näyttävä ja vaikutettava verkossa saadakseen oman asiantuntijuutensa käyttöön ja lisätäkseen tutkimustiedon vaikuttavuutta. Samaan aikaan kun kansa arvostaa tutkijoita ja heidän asiantuntemustaan hyvin korkealle, tutkijat koetaan tavan takaa etäisiksi ja tavallisen ihmisen arjesta etäällä oleviksi. Voisiko sosiaalinen media täyttää tämän arvostuksen ja aidon läsnäolon välisen kuilun?