Blogin pitäminen on kehittynyt viimeisten 10 vuoden aikana edelläkävijöiden harrastuksesta hypen kautta suhteellisen vakiintuneeksi osaksi uutta mediakenttää. Blogeja pidetään nykyään niin ammatiksi kuin harrastukseksikin, ja ne ovat myös osa mediatalojen ja yritysten viestintää. Blogit ovat myös yhteiskunnallisen keskustelun vaikutuskanavia.
Tiedebloggaaminen voidaan karkeasti jakaa tiedeblogin ja asiantuntijablogin pitämiseen, vaikka jako ei olekaan mitenkään poissulkeva. Tiedeblogeissa käsitellään tieteeseen ja tutkimuksen tekemiseen liittyviä uutisia ja kokemuksia, kun taas asiantuntijablogeissa otetaan kantaa laajemmin ja osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jako on tärkeä lähinnä siltä kannalta, millaista yleisöä blogille tavoitellaan.
Blogia voi pitää joko yliopiston tai muun tutkimusyhteisön sivuilla tai sitten yksityisesti omassa, joko kaupallisen tai ei-kaupallisen palvelun tarjoamassa, blogissa. Kansainvälisillä areenoilla tiedebloggaaminen on ollut erityisen suosittua blogiyhteisöissä, joiden alle on koottu joukko blogeja. Esimerkkejä tiedeblogiyhteisöistä ovat mm. ScieceBlogs ja Science 2.0. Bloggaajina toimivat tutkijat, journalistit ja harrastelijat. Suomessa vastaavia tieteeseen fokusoituneita blogiyhteisöjä (vrt. Uuden Suomen Puheenvuoro -blogiportaali) ei toistaiseksi ole, mutta yksittäiset tutkijat ovat perustaneet omia blogejaan ja monet bloggaavat yliopistojen ylläpitämillä blogialustoilla.
Ketkä blogia sitten lukevat ja miksi sellaista kannattaisi ylipäätään pitää? John Wilkinsin(2008) mukaan blogit riisuvat tieteeltä sen myyttisen verhon. Wilkins mainitsee myös seuraavia tiedebloggaamisen avaamia mahdollisuuksia:
- tutkimusprosessin avaaminen
- maallikkoyleisön tavoittaminen
- tutkimuksen sijoittaminen yhteiskunnalliseen tai tieteelliseen kontekstiin
- tiedejournalismin korjaaminen
- vuoropuhelu
- poliittinen vaikuttaminen
Useat bloggaajat itse pitävät tärkeänä tiedon ja kokemusten jakamista sekä ammatillista kehittymistä. Nämä tavoitteet sopivat yhteen myös tutkijan bloggaamisen kanssa. Tutkija voi tavoitella näkyvyyttä asiantuntijana, toimia tutkimustiedon ja tieteellisen ajattelun levittäjänä sekä oppia itse omasta tutkimuksestaan sen prosessoinnin ja saamansa palautteen kautta.
Sosiaalisen median käytön yleistyessä blogeista on tullut entistä monikanavaisempia. Usein bloggaaja käyttää esimerkiksi Facebookia tai Twitteriä blogiviestien levittämiseen ja keskusteluun. Myös visuaalisuus verkossa on lisääntynyt, mikä näkyy monien kuvapalveluiden, kuten Pinterest tai Instagram, suosion kasvussa. Tiedon visualisointi ja interkatiivinen esittämistapa ovat avanneet uuden mahdollisuuden viestiä tieteellisen tutkimuksen tuloksia sekä visualisoida monimutkaisia tutkimusasetelmia ja kysymyksiä.
Millainen on hyvä tiedeblogi?
Avoimen PLOS ONE -verkkojournaalin päätoimittaja Victoria Costello esittää seuraavat 10 hyvän tiedeblogin rakennuskappaletta. Costellon mukaan hyvä tiedeblogi
- välittää tieteellisen tutkimisen ja etsimisen intohimon lukijoilleen
- jättää tilaa keskustelulle ja avoimille kysymyksille
- määrittelee käsitteet huolellisesti ja välttää alan jargonia
- on persoonallinen, siinä on ”asennetta”
- osallistuu keskusteluun reagoimalla ja kommentoimalla muiden käyttäjien viestejä ja kirjoituksia
- ei pelkää näyttää tunteita ja on hauska
- ottaa kantaa
- ei koskaan sorru epäasialliseen kommentointiin
- on monimediallinen, hyödyntää useita kanavia, kuten sosiaalista mediaa
- noudattaa avoimen tieteen periaatteita eli jakaa omaa työtään maksutta
Siinä missä Costellon vinkit toki kuvastavat osin hänen edustamansa avoimen tieteen hengessä toimivan PLOS ONE -lehden agendaa, ne ovat myös tunnusomaisia hyvän tiedeblogin periaatteita, joita kannattaa pohtia. Lisää vinkkejä bloggaamiseen ja sen aloittamiseen löytyy Bloggaajan huoneentaulusta.