Tutkijan näkyvyys verkossa

Tiede ei enää muodosta omaa rajattua aluetta samaan tapaan kuin ehkä aikana ennen verkkoa. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet tieteellisen tiedon lähes kaikkien saataville. Samalla raja-aidat akateemisen ja muun yhteiskunnallisen keskustelun välillä ovat madaltuneet.

Tieteellistä tietoa käytettään argumentoinnin välineenä esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa tai ajatusten ja tuotteiden markkinoinnissa. Tiede koskettaa myös läheisesti meidän kaikkien elämää esimerkiksi terveys- ja ravintosuositusten tai ympäristön osalta. Tästä seuraa, että tieteen tutkimuskohteista ja tieteellisestä tiedosta – kuten taloudesta tai ympäristöstä – käydään yhteiskunnallista keskustelua tutkijoista riippumatta. Tutkija joutuu valinnan eteen: ollako mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa vai jättääkö keskustelu muiden harteille?

Verkko on kiihdyttänyt entisestään tieteellistä tai tieteellissävytteistä keskustelua. Verkossa kuka tahansa voi käydä argumentoimaan tieteellisiä tietoja vastaan, rakentaa omia tieteellisen kuuloisia argumentteja tai koota haluamaansa tutkimusta yhteen. Vain harvalla on kuitenkaan tutkijan pätevyyttä ja tieteellisen tiedon lukemiseen tarvittavaa lähdekriittisyyttä. Tiedetoimittajat ovat mahdottoman tehtävän edessä tieteellisen tiedon kasvaessa ja erikoistumisen lisääntyessä. Tutkijan osaamiselle onkin aitoa kysyntää osana kansalais- ja julkista keskustelua. Tarvitaan syvällistä  asiantuntemusta ja relevanttien näkökulmien esille tuomista sekä tieteellisen maailmankuvan puolustamista.

Verkko on muuttanut paljon myös akateemisen maailman sisäisiä pelisääntöjä. Verkko on avannut uusia mahdollisuuksia myös tutkijan itsensä ja hänen urakehityksensä kannalta. Osallistuminen keskusteluun on aina paitsi osallistumista, myös henkilökohtaisen imagon tai brändin luomista. Olemme kaikki brändejä – halusimme tai emme. Tutkijan henkilökohtainen brändi – ne mielikuvat joita muut häneen liittävät – on olennainen osa yhteiskunnallista vaikuttamista ja osallistumista.

Seuraavassa muutamia syitä sille, miksi tutkijan kannattaa miettiä sitä, millä tavalla hän on läsnä verkossa.

  • Tutkijan verkkonäkyvyys voi vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Verkko tarjoaa keinon paitsi tulla löydetyksi, myös tavan erottua muista.
  • Internetin hakukoneista on tullut tiedon etsimisen tärkein väline. Kollegat, toimittajat ja muut kiinnostuneet etsivät ensisijaisesti tietoa hakukoneita käyttäen. Jos tutkijan työn tulokset tai osaaminen eivät näy verkossa, sitä ei myöskään löydy hakukoneiden avulla.
  • Verkossa tutkijaan ja hänen tutkimusalaan voidaan liittää mitä tahansa. Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa oman näkyvyyteensä lisäämällä esimerkiksi omaa työtä ja tutkimusta esitteleviä sisältöjä tai puolustamalla sellaisia näkökantoja, joita pitää tärkeinä.

Oman nimen googlettaminen on helppo tapa aloittaa selvitys siitä, mitä itsestä on löydettävissä ja vastaavatko hakutulokset haluttua mielikuvaa. Minimivaatimuksena omalle näkyvyydelle voi pitää kotisivua tai jonkinlaista ”digitaalista käyntikorttia”. Se voi olla sivu tiedekunnan tai laitoksen kotisivuilla, jossa on tutkijan nimi, yhteystiedot, kuva ja tutkimusalueet. Se voi olla myös tutkijan henkilökohtainen web-sivu (”kotisivu”) tai blogi, jossa kuvaillaan omin sanoin nykyisiä, menneitä tai tulevia projekteja sekä laitetaan oma CV näkyville. Digitaalinen käyntikortti on kuitenkin vain minimivaatimus, ja kannattaakin harkita muita, aktiivisempia tapoja osallistua vuoropuheluun, kuten sosiaalisen median hyödyntäminen, blogin pitäminen tai sisältöjen jakaminen.