Tieteen vapauden rajoitukset ovat yhä näkyvämpi ilmiö eri puolilla maailmaa. Kyse ei ole pelkästään diktatuurivaltioiden ongelmasta, vaan tutkimuksen poliittinen ja taloudellinen ohjailu on arkipäivää monissa maissa varsinkin autoritaarisen hallinnon uuden nousun myötä.

Tieteen vapaus ja sananvapaus liittyvät olennaisesti toisiinsa, sillä tiede ei voi kunnolla kehittyä ilman sananvapautta.

Kirjassa Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus tarkastellaan tieteen vapautta ja tutkijoiden sananvapautta kansainvälisessä ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Historiallisten esimerkkien kautta tuodaan esille, miten yliopistot ja tiede ovat aina osa yhteiskuntaa. Aiemmin tutkijoita on vaiennettu varsinkin uskonnollisten ja poliittisten syiden takia, nykyään taloudelliset ja hallinnolliset paineet ovat nousseet poliittisten tekijöiden rinnalle.

Yliopistojen hallinnon keskittäminen ja tutkimuksen kaupallistuminen synnyttävät tieteen poliittista ja taloudellista ohjailua. Tiedeviestinnässä on omaksuttu yritysviestinnän käytäntöjä ja tutkimuslaitoksissa tutkijoiden sananvapautta kavennettu.

Myös tutkijoiden vähättely ja uhkailu on yleistynyt. Yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiirin kiristyminen ja poliittinen polarisaatio on tehnyt tutkimustiedon kyseenalaistamisesta muodikasta. Toimittajien tavoin myös tutkijat ovat joutuneet uhkailun ja vainon kohteeksi varsinkin sosiaalisessa mediassa, myös Suomessa.

Tutkijoiden ei pidä pelätä yhteiskunnallista osallistumista. Akateemisten yhteisöjen on otettava aktiivisempi yhteiskunnallinen rooli ja puolustettava vaientamisen kohteiksi joutuneita tutkijoita ja tieteen julkisuutta.

Esa Väliverronen & Kai Ekholm (toim.): Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus 360 s., Vastapaino 2020

Katso:  Janne Hukkinen ympäristötutkimuksen vaientamisesta

Lena Näre vaistutkijoiden uhkailusta

Severi Hämäri verbaalisesta väkivallasta