Tänään marraskuun viimeisenä päivänä päättyy kuukauden kestänyt karttahaaste #30daymapchallenge 2021.
Haaste sai alkunsa muutamia vuosia sitten Topi Tjukanovin tviitistä, jossa hän haastaa karttojen ja geoinformatiikan ystäviä tekemään ja julkaisemaan omia karttatuotoksiaan Twitterissä (tai muualla sosiaalisessa mediassa) #30daymapchallenge hashtagin kera joka päivä marraskuun ajan. Jokaiselle kuukauden päivälle on ennalta annettu teema, jonka voi tulkita haluamallaan tavalla. Siitä päivästä haaste on levinnyt hyvin laajalle, keräten mukaansa satoja osallistujia ympäri maailmaa.
Tänä vuonna myös YLLI-hanke (Lähiöohjelman 2020-2022 hanke) osallistui haasteeseen! Haaste toteutettii yhdessä Digital Geography Lab -tutkimusryhmän kanssa heidän twitter-tililtään käsin. YLLI-hanke vastasi päivistä 25 (interaktiivinen kartta) ja 26 (koropleettikartta).
Koropleettipäivää varten tuotin kartan yleisurheilukenttien maantieteellisestä saavutettavuudesta osa-alueittain Helsingissä, julkisilla kulkuneuvoilla. Visualisointi pohjautuu 250m x 250m saavutettavuusruudukkoon, josta on laskettu väestöpainotettu keskiarvo kullekin osa-alueelle. Visualisointi kertoo siis, mikä on kunkin osa-alueen asukkaiden tyypillinen matka-aika julkisilla (tai kävellen, mikäli se on nopeampaa) lähimmälle yleisurheilukentälle. Laskelmissa on otettu huomioon myös Helsingin rajojen ulkopuoliset kentät, mikäli ne ovat matka-ajallisesti lähempänä kuin Helsingin kentät.
Kartasta nähdään, että suurimmassa osassa Helsinkiä matka-aika on alle 23 minuuttia. Erityisesti keskisestä, pohjoisesta ja läntisestä Helsingistä yleisurheilukentät ovat hyvin saavutettavissa. Herttoniemessä, läntisessä ja itäisessä Laajasalossa, Östersundomissa ja saaristossa matka-ajat ylittävät 23 minuuttia. Kuitenkin yli puoli tuntia matkustamiseen kuluu keskimäärin vain Östersundomin koillispäässä, Suomenlinnassa ja lähisaarilla. Voidaan siis todeta, että yleisurheilukentät ovat hyvin julkisilla saavutettavissa, jos nähdään, että 20-30 minuutin matka-aika yleisurheilukentälle on vielä sopiva.
Interaktiivisten karttojen teemapäivänä jaoimme tältä blogisivustolta tutun interaktiivisen kartan, eri liikuntapaikkatyyppien matka-ajoista julkisilla Jyväskylässä.
Muut Helsingin yliopiston maantieteilijöiden (Digital Geography Labin tutkijoiden) tuotokset löytyvät @digigeolab käyttäjän alta Twitteristä! Ks. myös haasteen koonti ja parhaat helmet täältä.
Ihmisten eliniänodote on noussut viime vuosina samanaikaisesti syntyvyyden laskiessa. Onkin käynyt niin, että neljässäkymmenessä vuodessa yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä on Tilastokeskuksen (2021) mukaan noussut huimasti: vuonna 1980 osuus oli 12 % (lukumääräisesti n. 58 000 henkeä) ja vuonna 2020 jo 22 % (n. 126 000 henkeä). Pitenevä elinikä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita yksilöille ja sen myötä myös erilaisia tarpeita yhteiskunnalle ja elinympäristöille. Lisääntyvät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet saattavat hankaloittaa ikääntyvien itsenäistä kotona pärjäämistä ja vaikuttaa näin ollen myös ikääntyvien muuhun hyvinvointiin. Elintavoilla on suuri merkitys hyvinvointiin: fyysinen aktiivisuus, riittävä uni, tasapainoinen ja riittävä ravitsemus ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistäminen onkin yksi tämän vuosituhannen merkittävistä haasteista yhteiskunnalle.
Kirjoittajat: Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)
Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeen kohdelähiöissä ikääntyneiden osuus on hyvin lähellä keskimääräistä: Jyväskylän Huhtasuolla 21 % ja Helsingin Kontulassa 22 % (Tilastokeskus, 2021). Lähiöissä väestön ikärakenteen muutos on ollut vielä radikaalimpi kuin yleisemmin, koska ne rakennettiin aikoinaan nimenomaan kaupunkeihin muuttavien lapsiperheiden tarpeita ajatellen. Tilastojen mukaan esimerkiksi Kontulan rakentamisen aikoihin, 1970-luvun alkupuolella, alueella asui parhaimmillaan 22 000 ihmistä, joista yli 65-vuotiaita oli nykyisin kovin vaatimattomalta tuntuva 3 %!
Fyysisen aktiivisuuden määrä vähenee ikääntymisen myötä
Ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä fyysinen aktiivisuus usein vähenee, mikä heikentää osaltaan ikääntyvän toiminta- ja liikkumiskykyä (Heikkinen & Rantanen 2008). Vaikka ei ole olemassa yhtä yhtenäistä hyvinvoinnin määritelmää ja kunkin vanhuksen kohdalla pitää miettiä yksilökohtaisesti parhaiten mielen ja kehon hyvinvointia parhaiten tukevia tekijöitä, on fyysisen aktiivisuuden tukeminen yleisesti ottaen selkeä iäkkäiden terveyttä ja elämänlaatua tukeva, sekä yksilöä että yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Etenkin ikääntyvillä oman kodin lähiympäristöllä on suuri merkitys fyysiselle aktiivisuudelle: jalkaisin liikkumista tukeva infrastruktuuri ja helposti kuljettavat luontoympäristöt ovat tälle ryhmälle tärkeitä ympäristötekijöitä (kts. esim. Keskinen 2021). Myös YLLI-hankkeen puhelinkyselyn tulokset vahvistavat aikaisempaa kuvaa kävelystä (tai hölkästä/juoksusta) ikääntyvien suomalaisten keskeisimpänä liikkumismuotona. Oikeastaan kaikki muut fyysisen aktiivisuuden muodot näyttäytyvät etenkin pandemiakontekstissa enemmän tai vähemmän marginaalisina (kuva 1.).
Kuva 1. Ikääntyvien (65+ v.) yleisimmät liikuntaharrastukset YLLI-hankkeen puhelinkyselyiden tutkimusviikoilla (7 pv tutkimusjaksot) joulukuussa 2020, helmikuussa 2021 ja kesäkuussa 2021.
Puhelinkyselyillä tietoa ikäntyneiden fyysisestä aktiivisuudesta
Ylli-hankkeen tutkimuksen puhelinkyselyt toteutettiin Kontulassa ja Huhtasuolla kolme kertaa (joulukuussa 2020 sekä helmi- ja kesäkuussa 2021) ja kyselykierroksittain vastaajista yli 64-vuotiaita oli 17–21 % (Taulukko 1). Kyselyissämme perusjoukko oli rajattu alle 80-vuotiaisiin, joten tulokset eivät koske aivan vanhimpia asukkaita.
Taulukko 1. Puhelinkyselyyn vastanneiden määrät eri kierroksilla.
Kyselykierros
Joulukuu 2020
Helmikuu 2021
Kesäkuu 2021
Ikäryhmä 18–64 v.
Lukumäärä kyselykierroksella
239
293
241
%-osuus kyselykierroksella
79 %
83 %
80 %
Ikäryhmä 65+ v.
Lukumäärä kyselykierroksella
65
60
61
%-osuus kyselykierroksella
21 %
17 %
20 %
Kaikki yhteensä
Lukumäärä kyselykierroksella
304
353
302
100 %
100 %
100 %
Kuva 2 esittää kyselyn tulokset koskien ympäristöjä, joissa lähiöiden asukkaat ovat olleet fyysisesti aktiivisia kyselyviikoilla. Kokonaisuutena tarkasteltuna ikääntyneiden aktiivisuus ei tällä mittarilla poikkea merkitsevästi muista ikäryhmistä, mutta eri ympäristöjen käytössä on eroja. Fyysinen aktiivisuus ei ole tässä vain ”treenaamista”, vaan sisältää myös esim. kävellen tai pyöräillen tehdyt asiointi- ja työmatkat. Tämä osaltaan selittänee sen, että työikäisillä on selvästi enemmän kevyen liikenteen väylillä toteutettuja suoritteita. Muihin ikäryhmiin verrattuna ikääntyvät liikkuvat huomattavan usein sekä ulkoliikuntapaikoilla (kenttien ja ulkokuntosalien lisäksi mm. ylläpidettävät kuntoradat/lenkkipolut) että kaikkein lähimmässä ympäristössä – kotona tai omassa pihassa. Sisäliikuntapaikoissa ikääntyneet ovat liikkuneet vain hyvin vähäisissä määrin pandemia-aikaan rajoittuvien tiedonkeruuajankohtien aikana.
Kuva 2. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) viikoittaisten keskimääräiset liikkumiskerrat liikkumisympäristöittäin. Keskiarvot koostuvat kaikkien kolmen kyselyajankohtien aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021.
Pandemia on vaikuttanut ikääntyvien fyysiseen aktiivisuuteen eri tavoin
Pandemian vaikutus liikkumisen määriin eri ympäristöissä on ollut ikääntyvillä pienempi kuin muilla ikäryhmillä (Kuva 3). Kyselymme ei sisällä tietoa liikkumisen aktiivisuudesta pandemiaa edeltävältä ajalta, joten muutosta ei kyetä suhteuttamaan esimerkiksi siihen, ovatko ikääntyvät esimerkiksi liikkuneet jo lähtötilanteessa muita ryhmiä vähemmän sisäliikuntatiloissa. Kaikkein selkein ja tilastollisesti merkitsevin ero on nähtävissä muutoksessa kevyenliikenteen väylien käytössä. Fyysisen aktiivisuuden ylläpidon kannalta niiden voisi olettaa olevan sellainen ympäristö, jossa aktiivisuutta olisi luontevaa jatkaa, tai jopa lisätä, rajoitusten aikana. Ikääntyvillä aktiivisuuden väheneminen on kuitenkin selkeästi yleisempää ja lisääntyminen harvinaisempaa kuin nuoremmilla – näin siitä huolimatta, että ainakin pandemian alkuvaiheessa etenkin nuoremmilla työikäisillä työmatkaliikunta on vähentynyt selkeästi (VLN 2020, 22). Rakennettujen ja rakentamattomien ulkoliikuntaympäristöjen käyttö sekä kotona tai omalla pihalla liikkuminen ovat kyselyyn vastanneiden ikääntyneiden joukossa useammin lisääntyneet kuin vähentyneet, eniten ulkoliikuntapaikoilla (14 %). Eli muutoin näyttäisi siltä, että sisäliikkumisen rajoituksia on tyypillisesti jossain määrin kompensoitu muilla ympäristöillä – lukuun ottamatta kevyen liikenteen väylien anomaliaa. Syytä tähän ei kyselymme varsinaisesti pysty kertomaan, mutta oletettavasti myös ikääntyneet ovat vähentäneet asiointimatkojaan (Kuva 3).
Kuva 3. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat pandemian aiheuttamat muutokset viikoittaisissa liikkumiskerroissa ympäristöittäin. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.
Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen.
Ikääntyvien fyysistä aktiivisuutta rajoittaa erilaiset esteet
Viimeisellä kyselykierroksella, kesäkuussa 2021, kartoitimme tarkemmin lähiöasukkaiden koettuja esteitä fyysiselle aktiivisuudelle. Kuva 4 kertoo siitä, että ikääntyvät kokevat hyvinkin erilaiset asiat esteinä kuin nuoremmat vastaajat. Yleishavaintona voidaan todeta, että ikääntyvät raportoivat kokevansa esteitä harvemmin kuin nuoremmat: ainoastaan omat sairaudet tai vammat ja koettu liikuntataitojen puute ovat ikääntyville yleisempiä syitä kuin nuoremmille. Ajan puute, joka etenkin ”ruuhkavuosina” on tyypillisin liikkumisen rajoite, ei ymmärrettävästi ikääntyville enää ole sitä kovinkaan usein. Ikääntyvien keskeiset haitat syntyvät fyysisen (vammat, sairaudet) ja henkisen (apeus, väsymys) hyvinvoinnin vajeista – eli asioista, joita fyysinen aktiivisuus edistää. Huomattavaa on, että liikuntapaikkojen fyysinen tai maantieteellinen saavutettavuus, tai muut materiaaliset resurssit, eivät ole ikääntyville kyselyn mukaan kovinkaan yleisiä esteitä. Tämä on ymmärrettävää peilattuna ikääntyvien kapeahkoon aktiivisuuden kirjoon: kävelylle voi lähteä haluamaansa aikaan ja paikkaan eikä siitä koidu juuri kustannuksia (Kuva 4).
Kuva 4. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat liikkumisen koetut esteet ja rajoittavat tekijät. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.
Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen. Kuitenkin liikkumisen ympäristöistä ikääntyvien aktiivisuuden ylläpitoa tukee parhaiten lähiympäristön käveltävyys. Se, millainen ympäristön ideaalitila ikääntyneen kannalta on, riippuu tietysti yksilön toimintakyvystä (Keskinen 2021).
Kirjoittajat: Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)
Lähteet:
Heikkinen, E. & Rantanen, T. (toim.) (2008). Gerontologia. 2. uudistettu painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Duodecim.
Vuonna 2020 noin 69 % 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä yhteisöpalvelujen seuraamiseen (Tilastokeskus, 2020). Viime vuosina suomalaisten sosiaalisen median käyttö on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuoteen 2015 verrattuna kasvua on 11 %, joten puhumme merkittävästä muutoksesta. Pandemia on todennäköisesti lisännyt sosiaalisen median käyttöä erityisesti iäkkäiden keskuudessa fyysisten kontaktien vähentyessä.
Sosiaalisen median aineistot kiinnostavat tutkijoita
Sosiaalisen median suosio on kasvanut samaan aikaan, kun teknologinen kehitys mahdollistaa yhä monipuolisempia tutkimusaineistojen keruu- ja analysointimuotoja. Kuvien, tekstien ja paikkatietojen tuottamisen lisäksi ihmiset mittaavat esimerkiksi askeliaan, energiankulutustaan tai unen laatuaan monilla eri tavoilla. Tämä yhtälö on luonnollisesti johtanut myös tutkijoiden kiinnostuksen kasvamiseen. Monen työpöydän ääressä pohditaan, millaisia mahdollisuuksia ihmisten itse tuottama tieto tuo esimerkiksi kuntien liikuntasuunnitteluun. Sosiaalisen median aineistot ovat jo osoittautuneet lupaaviksi esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärien arvioinnissa (Tenkanen ym., 2017). Voisiko someaineisto antaa meille lisätietoa esimerkiksi omaehtoisesta liikunnasta vapaasti käytettävillä liikuntapaikoilla, joiden käyttäjämääriä on muutoin hankala selvittää?
Myös Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeessa tarkastellaan sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia liikkumisesta kertovana liittyvänä tutkimusaineistona, erityisesti paikkatiedon näkökulmasta. Esimerkiksi twitter-palvelun liikuntaan liittyvät julkaisut jakautuvat alueellisesti samankaltaisesti väestön kanssa, ja tietyt lajit, kuten hiihto ja mailapelit, korostuvat julkaisuissa (Koivisto, 2021). Sosiaalisen median aineisto voi kuitenkin olla tarkastelukulmasta riippuen vinoutunutta ja aineistoa tarvitaan riittävän suuri määrä. Jotta someaineiston perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, on pohdittava kenestä ja mistä käytettävät aineistot kertovat? Luonnollinen lähtökohta tarkastelulle on tutkia siitä, ketkä kohdealueella julkaisevat sosiaalisessa mediassa juuri liikuntaan liittyen.
Olemme toteuttaneet YLLI-hankkeessa Kontulan ja Huhtasuon 18–80-vuotiaille asukkaille puhelinkyselyjä, joissa selvitämme asukkaiden liikkumismuotoja ja erilaisten liikkumisympäristöjen käyttöä. Tammikuussa 2020 ja helmikuussa 2021 toteutetuilla kyselykierroksilla kysyimme asukkailta myös heidän sosiaalisen median käyttötapojaan. Kysyimme käyttääkö vastaaja mitään sosiaalisen median palveluja tai kuntoilun ja liikunnan seurantasovelluksia liikunta-aktiviteettien julkaisemiseen tai jakamiseen. Palvelujen käyttäjiltä kysyimme mitä palveluja vastaaja käyttää. Edelleen tiedustelimme, jakaako vastaaja liikuntaan liittyvien julkaisujen yhteydessä sijaintitietoja, ja jos jakaa, niin kuinka julkisesti.
Somekysymysten osalta vastauksia saimme kahdelta kierrokselta yhteensä 657 kappaletta (304 ja 352). Vastaukset painotettiin vastaamaan ikäluokan ja sukupuolen osalta kohdealueita. Harmillisesti aliedustetuksi aineistossa jäivät muunkieliset ja työttömät. Puhelinkyselyiden laajemmasta sisällöstä voit lukea tarkemmin aiemmasta blogikirjoituksestamme.
Kuka on lähiön liikuntapostaaja?
Vastaajista (N=657) 20 % ilmoitti jakavansa tai postaavansa sosiaalisessa mediassa liikunta-aktiviteeteista. Liikuntapostaajista 52 %, eli kaikista vastaajista noin 10 %, jakoi myös paikkatiedon osana julkaisujaan. Edelleen kaikista vastaajista vain 2 % jakoi julkaisunsa avoimesti kaikille, ja 11 % rajatulle ihmisjoukolle.
Alla olevaan taulukkoon on koottu taustatietoja lähiöiden liikuntapostaajista (Taulukko 1). Naiset julkaisivat miehiä useammin liikuntaan liittyen. Samoin alle 45-vuotiaat olivat vanhempia ikäluokkia aktiivisempia liikuntapostaajia. Suomen kieltä puhuvista noin viidennes, ja muun kielisistä vain kymmenesosa julkaisi liikuntaansa liittyen. Työmarkkina-aseman perusteella aktiivisina postaajina näyttäytyivät erityisesti opiskelijat, jotka postasivat liikkumisestaan lähes neljä kertaa useammin kuin eläkeläiset, ja kaksi kertaa useammin kuin työssäkäyvät tai työttömät. Alueellisessa tarkastelussa Huhtasuolla julkaistiin liikkumisesta Kontulaa useammin. (Taulukko 1.)
% julkaisee liikunnasta jossain somealustassa (Kyllä)
% jakaa myös sijaintitiedon julkaistessaan liikunnasta (Kyllä)
Alue
Kontula
16 % **
51 % –
Huhtasuo
25 %
52 %
Ikä
<30 v.
30 % ***
49 % –
30-45 v.
30 %
54 %
45-64 v.
14 %
56 %
>64 v.
11 %
43 %
Kieli
Suomi
22 % *
52 % –
Muu
12 %
50 %
Sukupuoli
Mies
15 % ***
56 % –
Nainen
26 %
49 %
Koulutus
Ei ammatillista koulutusta
6 % ***
67 % –
Matala (myös yliopp.)
21 %
49 %
Korkea-aste (myös kesken)
27 %
54 %
Työmarkkina-asema
Työelämässä
20 % ***
52 % –
Koululainen / opiskelija
40 %
43 %
Työtön
19 %
77 %
Eläkkeellä
12 %
44 %
Talouden kuukausittaiset tulot (€ kk)
Ei tietoa
17 % –
55 % *
Alle 2000 €/kk
21 %
36 %
Yli 2000 €/kk
21 %
59 %
Kaikki vastanneet
20 %
52 %
Suosituin alusta liikuntapostauksiin oli Facebook, jonka kautta 11 % vastaajista julkaisi liikuntaan liittyviä postauksia (taulukko 2). Liikunnan seuranta- ja mittaussovelluksia kuten Polar flow, Stava tai Sportstracker käytti 10 % vastaajista. Muita suosittuja alustoja olivat Instagram (8 %) ja WhatsApp (7 %). Snapchat, twitter, youtube ja TikTok jäivät marginaalisiksi alustoiksi.
On selvää, että sosiaalisen median tuottama aineisto on vinoutunut. Vinoutunut aineisto ei sinänsä ole tutkijoille uusi ilmiö, mutta sosiaalisen median aineistojen osalta vinouma on merkittävä. Kohdealueillamme lähiökontekstissa liikuntaan liittyviä postauksia julkaisee vain viidesosa vastaajista. Noin joka kymmenes kaikista vastaajista julkaisee liikuntapostauksia, joissa jaetaan myös sijainti, ja vain parilla prosentilla postaus on täysin julkinen. Myös ihmisen taustatekijöillä on vaikutusta heidän somekäyttäytymiseensä. Onkin helppoa todeta, että someaineisto ei voi kertoa kovinkaan uskottavasti pienen alueen, kuten kaupunginosan, väestön liikkumisesta tai liikkumisen sijainneista – “Big dataa” syntyy vasta huomattavasti suuremmista yksiköistä. Varsinaisten paikkatietojen lisäksi voidaan kuitenkin someaineistoista saada lokaatio- sekä käyttötietoa esimerkiksi kuvantunnistustekniikoilla (Väisänen ym., 2021) ja paikkoihin liittyvien sanallisten ilmauksien tunnistamisella tekstistä (geoparsing). Jo vajaavaistakin aineistoa voidaan hyödyntää, mutta tarvittavalla varovaisuudella, sekä esim. laadullisemmin tarkastelemalla.
Sosiaalisella medialla ilmaistaan itseä, ja jaetaan myös vaikutteita (Wallin ym., 2014). Someaineistojen avulla voimme esimerkiksi saada arvokasta tietoa siitä, miten erilaisia liikuntaympäristöjä käytetään, ja millaisia merkityksiä niiden käyttöön yhdistetään julkisissa postauksissa. Sosiaalinen media voi kertoa meille paljon erilaisten tilojen merkityksestä, ainakin niissä julkaiseville ihmisille. Kaupungin liikuntasuunnittelun osalta sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää toki myös muilla tavoilla, kuten palaute- ja tiedonjakokanavana, sekä osallistamisfoorumina erilaisissa tilanteissa.
Kirjoittajat: Janne Pyykönen & Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto)
Tenkanen, H., Di Minin, E., Heikinheimo, V., Hausmann, A., Herbst, M., Kajala, L., & Toivonen, T. (2017). Instagram, Flickr, or Twitter: Assessing the usability of social media data for visitor monitoring in protected areas. Scientific Reports 2017 7:1, 7(1), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-18007-4
Väisänen, T., Heikinheimo, V., Hiippala, T., & Toivonen, T. (2021). Exploring human–nature interactions in national parks with social media photographs and computer vision. Conservation Biology, 35(2), 424–436. https://doi.org/10.1111/COBI.13704
Wallin, A., Saaranen, A., Rosenberg, S., & Eskola, J. (2014). Liikun, siis jaan? Nuorten käsitykset liikuntapäiväkirjan jakamisesta sosiaalisessa mediassa. . Liikunta & Tiede, 51(6), 78–84.
Maantieteellisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, miten helposti tiettyyn paikkaan pääsee matkustaen tai liikkumalla esimerkiksi eri kulkuvälineillä tai liikennevälineillä. Käsite perustuu siis ihmisten tai hyödykkeiden liikkumiseen tai palveluiden luokse pääsemiseen. Maantieteessä saavutettavuutta mitataan useimmiten matka-aikana, matkan pituutena tai matkan kustannuksena – ja juuri nämä rajoittavat omalta osaltaan ihmisten mahdollisuuksia osallistua aktiviteetteihin tai käyttää palveluita kodin ulkopuolella. Maantieteessä saavutettavuutta tarkastellaan tai analysoidaan usein paikkatietoanalyysien ja erityisten saavutettavuusanalyysien avulla.
Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva tutkimushanke Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) tutkii yhtenä yhdenvertaisten liikunnallisten elämäntapojen rajoittajana myös maantieteellistä saavutettavuutta. Alustavia maantieteellisen saavutettavuuden laskelmiamme voi tarkastella webkartoistamme kohdekaupungeistamme Jyväskylästä ja Helsingistä. Jos otamme tarkasteluun näistä kartoista yhden esimerkin, ja katsomme, että mitä maantieteellisen saavutettavuuden avulla aiheesta saadaan irti, voimme saada käsityksen tämän maantieteellisen tarkastelun mahdollisuuksista. Esimerkkitarkastelussa syvennymme uimahallien ja kylpylöiden eli sisäuimapaikkojen maantieteelliseen saavutettavuuteen (~spatiaalinen saavutettavuus) pääkaupunkiseudulla (Kuva 1).
Kuva 1. Matka-ajat autolla lähimpään uimahalliin tai kylpylään pääkaupunkiseudulla (Kuva: YLLI-projekti)
Liikenne ja liikenneverkosto tärkeässä roolissa
Esimerkin kartassa (Kuva 1) on esitetty pääkaupunkiseudun sisäuimapaikkojen (uimahallit ja kylpylät) sijainnit alueella sekä esimerkkinä matka-ajat niihin omalla autolla kuljettaessa. Koska sisäuimapaikat sijaitsevat harvassa ja monilta asuinalueilta on niihin pitkä matka, asukkaat tyypillisimmin ajavat niiden luokse autolla. Tällöin matka-aikoihin ja maantieteelliseen saavutettavuuteen vaikuttavat liikenneyhteydet. Liikenneyhteyksien tärkeimpiä tekijöitä ovat tieverkoston kattavuus sekä katujen ja teiden nopeusrajoitukset, mikä näkyy kartassa. Lähellä olevat asukkaat tyypillisesti kävelevät tai pyöräilevät lähimpään sisäuimapaikkaan. Uintia voi käydä esimerkiksi harrastamassa nuoret, joilla ei ole mahdollisuutta kulkea autolla, vaan he kulkevat välimatkat polkupyörällä tai kävellen. Jotkut taas suosivat joukkoliikennettä ekologisista syistä tai pyöräilyä liikunnallisista syistä. Meitä asukkaita on moneen lähtöön, ja meillä on liikkumiseen omat motiivimme. Arjen kiireessä saatamme usein valita helpoimman tavan liikkua eli omalla autolla kulkemisen. Kulkeminen muulla tavalla kuin omalla autolla voi tehdä paikoin matka-ajoista pidempiä kuin matka-aikakartassa (Kuva 1), ja liikuntapaikkojen maantieteellinen saavutettavuus on heikompaa kuin kartta esittää. Siksi laskemme tutkimushankkeessamme matka-aikoja 1) kävellen, 2) pyöräillen, 3) yksityisautolla ja 4) joukkoliikenteellä. Katso lisää alustavista webkartoistamme kohdekaupungeistamme Jyväskylästä ja Helsingistä.
Matka-aikojen laskentamme huomioi keskimääräisen kävelyajan parkkipaikalle, keskimääräiset ruuhkat, liikennevaloristeyksien, risteyksien ja käännösten tyypilliset hidastamat sekä keskimääräisen ajan, joka menee parkkipaikan etsimiseen kohteessa. Kehittyneissä maantieteellisen saavutettavuuden laskennoissa ei siis nojauduta vain nopeusrajoitustietoon (vrt. kuva 2), koska käytännössä koko matkaa ei voi toteuttaa nopeusrajoituksen nopeudella.
Kuva 2. Nopeusrajoitukset ja sisäuimapaikkojen sjainnit pääkaupunkiseudulla (YLLI-projekti).
Kun tarkastellaan maantieteellistä saavutettavuutta jollakin alueella tai jonkun palvelun käytön näkökulmasta, alueen liikenneverkolla on suuri merkitys. Liikkenneverkkoa pitkin kulkevat niin yksityisautot kuin joukkoliikenteen linja-autot. Lisäksi on raideliikenne ja kevyenliikenteen verkosto. Useimmiten suurimmilla teillä nopeusrajoitukset ovat korkeammat, mikä vaikuttaa myös sisäuimapaikkojen saavutettavuuteen yksityisautolla. Suuret tiet lyhentävät myös syrjäisten reuna-alueen asukkaiden matka-aikoja liikuntapaikkoihin. Tällaiset logistisen ja liikenneverkon analyysit ovat tyypillisiä analyystyökaluja maantieteilijän ja maantieteen tutkijan työkalupakissa – ja varsinkin, kun tutkija tai asiantuntija on erikoistunut paikkatietoon ja sen hyödyntämiseen.
Esimerkkikartat kertovat meille, että sisäuimapaikkoja sijaitsee alueella melko tasaisin välimatkoin. Ainoastaan reuna-alueilla niitä sijaitsee vähemmän. Lisäksi kartta asukastiheydestä (Kuva 3) kertoo meille, että sisäuimapaikkoja sijaitsee alueella paikoissa, joissa asukkaita asuu enemmän. Tällaisten kalliiden liikuntapalveluiden kannattaa sijaita lähellä suurempaa määrää potentiaalisia asiakkaita. Maantieteessä puhumme palveluverkoston kattavuudesta tai sen spatiaalisesta kattavuudesta.
Kuva 3. Asukastiheys ja sisäuimapaikkojen sijainnit pääkaupunkiseudulla (Kuva: YLLI-projekti)
Asukastiheyskartasta nähdään, että alueella on asumattomia tai harvaanasuttuja alueita, joita ovat muun muassa teollisuusalueet, metsät, pellot ja niityt. Näitä paljon sisältävillä alueilla ei sijaitse sisäuimapaikkoja, koska potentiaalisia käyttäjiä ei olisi riittävästi. Sisäuimapaikat on siis sijoitettu lähelle potentiaalisia asiakkaita.
Asukastiheyskartta ei sellaisenaan kerro, missä uinninharrastajat asuvat tai ketkä todellisuudessa sisäuimapaikkoja käyttävät. Asukastiheyskartta esittää vain asukkaiden kokonaismäärän eri alueilla. Aineistojen pohjalta voidaan miettiä, asuuko eri alueilla esimeriksi eri ikäisiä asukkaita (esimerkiksi lapsiperheitä tai vanhuksia), jotka kenties harrastavat eri liikuntamuotoja.
Liikuntapaikkojen maantieteellinen saavutettavuus vaikuttaa asukkaiden elämänlaatuun
Jos liikuntapaikat sijaitsevat lähellä asukkaiden koteja ja niihin on lyhyt matka, asukas todennäköisesti käyttää niitä useammin. Karkeasti voidaan sanoa, että mitä enemmän asukas liikkuu, sen terveemmin hän elää. Näin hän harrastaa enemmän liikuntaa. Toisaalta jos liikuntapaikalle on pitkä matka ja matkaan kuluu paljon aikaa, saattaa asukas olla harrastamatta liikuntaa. Tämä vähentää hänen harrastamansa liikunnan määrää. Toisaalta jos liikuntapaikat ovat kaukana ja niihin matkustetaan paljon omalla autolla joukkoliikenteen tai jopa pyöräilyn ja kävelyn sijaan, lisää se sekä kasvihuonepäästöjä että ilman pienhiukkasia. Pienhiukkasilla on kielteisiä terveysvaikutuksia.
On hyvä myös muistaa, että kaikki eivät kulje liikuntapaikoille vain autolla, kuten esimerkkikartat esittävät, vaan monet kulkevat niille kävellen tai polkupyörällä, mikä lisää asukkaan harrastaman liikunnan määrää. Lisäksi lähellä sijaitsevat liikuntapaikat myös säästävät aikaa asukkaan arjessa, mikä vähentää kiirettä ja stressiä arjessa. Lisäksi kattava ja monipuolinen liikuntapaikkojen tarjonta asuinalueella tai sen lähellä lisää yleisesti asukkaiden harrastaman liikunnan määrää. Näin edistetään kattavammin alueen asukkaiden liikunnallisia elämäntapoja. On hyvä kuitenkin muistaa, että liikuntaa harrastetaan muuallakin kuin rakennetuilla liikuntapaikoilla. Monet asukkaat käyvät esimerkiksi kävelyllä, marjastamassa tai lenkillä lähimetsässä. Metsä on monille tärkeä virkistysympäristö.
Liikunta on tärkeä osa terveellistä elämäntapaa. Liikunnan tiedetään ehkäisevän ylipainoa ja siten se pienentää riskiä sairastua moniin (kroonisiin) sairauksiin. Maailmanlaajuisesti liikkumattomuus on todettu neljänneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi. Jopa Sanna Marinin hallitus on noteerannut liikunnan tärkeyden kirjaamalla hallitusohjelmaan tavoitteita liikunnan edistämiseksi ja urheilun tukemiseksi.
Alueellista tutkimusta siitä, miten eri puolilla pääkaupunkiseutua liikutaan, on tehty yllättävän vähän. Harva liikuntapaikkakaan kerää tarkkaa tietoa kävijämääristä ja usein nämä tiedot eivät ole avoimesti saatavilla. Siksi päätin tutkia aihetta sosiaalisen median datan kautta. Halusin selvittää, miten missäkin päin pääkaupunkiseutua liikutaan ja mitkä alueelliset tekijät vaikuttavat urheilu-aiheisten päivitysten määrään.
Tilastokeskuksen mukaan 80% suomalaisista seuraa sosiaalista mediaa, ja alle 45-vuotiaiden keskuudessa luku on yli 95%. Sosiaaliseen mediaan päivitetään usein itselle tärkeistä aiheista tai mieluisista aktiviteeteista, kuten esimerkiksi liikunnasta. Whatsapp (68% suomalaisista käyttää), Facebook (55%) ja Instagram (33%) ovat suosituimpia sosiaalisen media alustoja Suomessa. Nämä alustat eivät kuitenkaan jaa dataansa tutkimuskäyttöön, toisin kuin mikroblogialusta Twitter. Twitteriä käyttää reilu kymmenesosa suomalaisista.
Miten liikuntaa voidaan tutkia twiiteistä?
Tehdessä tutkimusta sosiaalisen median datalla etuna on, että päivityksiä on saatavilla valtavasti. Tässä tutkimuksessa analysoin 38,5 miljoonaa twiittiä. Valtava datan määrä aiheuttaa myös haasteita data tehokkaalle käsittelylle.
Ensin halusin poimia aineistosta vain liikuntaan ja urheiluun liittyvät twiitit. Siksi prosessoin kaikki twiiteissä olevat sanat niiden perusmuotoon luonnollisen kielen käsittelyn metodeilla (NLP). Sitten tarkistin ohjelmoinnin avulla sisältävätkö twiitit samoja sanoja kuin kokoamassani urheilu-avainsanojen listassa.
Kun aineisto oli rajattu teeman mukaan, halusin vielä rajata sen alueellisesti Suomen pääkaupunkiseudulle. Osa twiiteistä (noin 1 %) sisältää valmiiksi geotägin, eli tiedon paikasta, jossa se on julkaistu. Geotägätyistä twiiteistä valitsin analyysiin ne, jotka olivat pääkaupunkiseudulta. Twiiteistä, joissa ei ollut geotägiä, etsin pääkaupunkiseudulla olevien paikkojen nimiä ohjelmoinnin avulla. Jos paikan nimi löytyi, lisäsin twiittiin tiedon kyseisen paikan koordinaateista. Lopulta jäljellä oli 20 599 twiittiä, joista kaksi kolmasosaa oli käyttäjien geotägäämiä ja kolmasosaan olin itse lisännyt tiedon paikasta vastaavan paikan nimen avustuksella. Jatkoanalyysissä ryhmittelin twiitit niiden mainitseman urheilun mukaan ja käytin tilastollisia metodeja twiittien määrän ennustamiseen.
Eri urheilulajien twiitit sijoittuvat eri puolille pääkaupunkiseutua
Urheilu- ja liikunta-aiheiset twiitit ovat keskittyneet Helsingin niemelle. Myös muita asumis- ja urheilukeskittymiä on havaittavissa, kuten Tapiola, Leppävaara ja Tikkurila. Postinumero alueisiin aggregoituna ja asukaslukuun suhteutettuna urheilutwiitit eivät kuitenkaan ole klusteroituneet, vaan jakautuneet tasaisemmin.
Käyttämistäni muuttujista parhaiten urheilutwiittien määrää mallinsivat liikuntapaikkojen lukumäärä per henkilö, työllisyysaste ja lapsien (0-14 vuotiaat) osuus postinumeroalueella. Liikuntapaikkojen määrä per henkilö sekä työllisyysaste vaikuttivat positiivisesti twiittien määrään per henkilö kun taas lapsien osuus asukkaista vaikutti negatiivisesti. Yhteensä nämä muuttujat selittivät 38% twiittien määrän henkilöä kohden variaatiosta.
Eri urheilulajeista tuli esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Yleisesti urheilua koski noin 20% twiiteistä (avainsanat: urheilu, liikunta, treeni, hiki jne.). Toiseksi eniten twiittejä oli juoksusta ja kolmanneksi eniten kävelystä. Harrastajamääriin suhteutettuna salibandysta, jääkiekosta ja jalkapallosta puhuttiin twiiteissä enemmän kuin niillä on harrastajia. Tämä voi johtua siitä, että lajeja seurataan aktiivisesti penkkiurheiluna. Uintia ja hiihtoa taas harrastetaan enemmän kuin niistä twiitataan.
Urheilulajit ovat jakautuneet pääkaupunkiseudulle eri tavoin. Useilla lajeilla on twiittien keskittymä Helsingin keskustassa ja muissa asuin- ja urheilukeskittymissä. Tiettyjen urheilulajien twiitit ovat taas keskittyneet urheilupaikkojen ympärille. Hiihtotwiittejä löytyy eniten Olarista, Paloheinästä, Leppävaarasta, Hakunilasta ja Tikkurilasta, joissa on hyvät ladut. Mailapelitwiitit (tennis, sulkapallo, squash ja pingis) ovat keskittyneet Smash-centeriin Myllypurossa ja Talin tenniskeskukseen. Vesiurheilutwiittit (melonta, soutu ja purjehdus) ovat asettuneet tasaisesti pitkin rannikkoa ja hotspot löytyy Nuuksiosta.
Johtopäätökset
Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa siitä, mikä vaikuttaa urheilu- ja liikunta-aiheisten twiittien määrään ja miten twiitit jakautuvat pääkaupunkiseudulla. Urheilutwiitit ovat jakautuneet pitkälti samoin kuin asukkaat, enemmän twiittejä löytyy todennäköisesti sieltä, missä on paljon urheilupaikkoja ihmisiä kohden.
Osa urheilulajeista on twiiteissä yliedustettuna ja osa taas aliedustettuina harrastajamääriin nähden. Tähän vaikuttavat todennäköisesti kuinka suosittu laji on penkkiurheilijoiden kesken, lajin trendikkyys ja harrastajien ikäjakauma sekä aktiivisuus Twitterissä. Joidenkin lajien twiittien alueelliseen jakautumiseen urheilupaikoilla on suurempi merkitys kun toisilla lajeilla. Esimerkiksi juoksua ja kävelyä voi helposti harrastaa missä vain, kun taas hiihtäjät tarvitsevat usein hoidetun ladun ja mailapeliharrastajat kyseisen lajin kentän.
Helsingin yliopisto
