Miten #vaikkaolennainen avasi metsäalan

Ennen sosiaalista mediaa ja sen tuomaa kaikkialle ulottuvaa viestinnän tulvaa organisaatioiden mainetyön keskeinen tarkoitus oli toivoa, että mitään ikävää ei tapahdu. Panostettiin siihen, että joko ikävät asia unohtuvat, tai toimittajia voitiin painostaa jättämään kirjoittamatta niitä. Varsinaiseen julkiseen reagointiin ryhdyttiin, kun oli varmaa, että nimi oli jo menossa lehteen. Viimeistään tänään tämä aika on jäänyt Suomessa lopullisesti historiaan.

22 tuntia sitten Laura Kulmala (en tunne) jakoi Facebookissa kuvan, jossa kertoi joutuneensa härskin syrjinnän kohteeksi työnhaussa – jonka syyksi vielä suoraan sanottiin hakijan sukupuoli. Eräs metsäalan yritys oli todennyt, ettei “näihin hommiin ole ollut tapana palkata naisia”.  12 000 jakoa Facebookissa ja trendaava häshtägi #vaikkaolennainen. Kulmala ei halunnut itse nimetä yritystä – mikä alalla on aivan ymmärrettävää. On käsittämätöntä, että tällaista edelleen tapahtuu vuoden 2015 Suomessa.

Kirsi Pihan ja Ellun kanojen teesi on ollut, että nykyään pitää tarttua viestintäkriisin paikkoihin mahdollisuutena. Näin varsinkin, mikäli kriisi ei kohdistu omaan firmaan. Ensimmäisenä apajalla oli UPM (joka toki ei vielä tässä tilanteessa tiennyt, että päivityksessä mainittu firma ei ollut UPM):

Hieman myöhemmin Metsä Group päivitti Twitterissä, että kyseessä oli heidän tehtaansa. Yhtiö myös pahoitteli.

Eilen keskusteluun noussut tapaus tasa-arvoisista työmahdollisuuksista sai alkunsa @MetsaGroup’in tehtaalta. Anteeksi! #vaikkaolennainen

— Metsä Group (@MetsaGroup) May 6, 2015

Eli siis yksi viraalisti levinnyt kuva ja hashtag sai todennäköisesti koko suomalaisen metsäteollisuusalan kiinnostumaan syrjivistä työhönottokäytännöistä, etsimään kyseessä olleen tehtaan ja pahoittelemaan. Myöskään Metsä Group ei lähtenyt toivomaan että kriisi ei osuisi heihin, vaan toimi rohkeasti. Tällä todennäköisesti on lopulta positiivinen vaikutus heidän maineeseensa.

Ja vaikka ei olisikaan: vaikka Kulmala olisi itse pitänyt yrityksen nimen salaisuutena, kyllä se olisi esiin lopulta vuotanut. Sellainen on sosiaalisen median ja maineen luonne. Olkoot organisaatio kuinka salainen, kaikki on nykyään läpinäkyvää. Jostain muurin raosta puikahtaa ulos pieniä twiittejä.

Tarina ei vielä kerro, mikä metsäyhtiöistä lopulta Kulmalan palkkaa. Koska myöskään 12 000 jakoa omalle työnhakuilmoitukselleen vuorokaudessa ei ole huono diili – varsinkaan kun Kulmala osoitti lojaaliuttaan olemalla osoittelematta Metsää ja keskittymällä puihin.

Maailma siis todella muuttuu, twiitti kerrallaan.