Month: February 2009

Posted on

Tulevaisuus, tai kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan pilveä

Aina ajoittain iskee sellainen harhainen olo, että ehkä tulevaisuus onkin jo täällä. yleensä se liittyy internettiin ja sen käyttämiseen joko kännykällä, läppärillä, ratikassa tai muuten vaan tavoilla jotka vielä pari vuotta sitten olivat melkoista unelmointia.

vielä hetki sitten elämästä merkittävä osa kului siitä huolehtimiseen, onko mukana varmasti kaikki tarpeelliset tiedot, paperit tulostettuna, olennaiset mailit kopioituna kovalevylle sekä läppärillä että pöytäkoneella… Nykyään pystyvän puhelimen ja laajemmalle levinneen wlan-kulttuurin keskellä ainakin tällaisen kroonisen mokailijan ja myöhästelijän elämä on helpottunut merkittävästi. Kaikki on mailissa, johon pääsee käsiksi kaikkialta – ja joka paikasta pääsee mainariin, finlexiin, mihin tahansa tarkistamaan mitä tahabna tarpeellista. Enää haluan sen Minority Report-käyttöliittymän. Lisäksi jokaisen, joka joutuu tekemään yhteistyötä muiden kanssa (huorgh) pitäisi tutustua google docsiin. Jne jne.

(no, sanoihan toki Emä-isä William Gibson jo tulevaisuuden olevan jo täällä, anoastaan epätasaisesti jakautuneena.)

Tämä merkintä on kirjoitettu kännykällä bussissa matkalla kohti Haminaa. Taitavat muuten haminalaisetkin arvostaa tätä pilvien valtakautta.

Posted on

Hei, me spedeillään!

Kokoomuksella ei ole lainkaan häpyä, se nyt on selvä.

Mutta ei siinä mitään, ei sitä siltä puolueelta näköjään odotetakaan. Jos Bob Helsinki tekisi (mitä se ei tee) demareille mainoksen, jossa Urpilaisen ja Filatovin naamat lentelevät ja jossa lainattaisiin retoriikkaa anarkokapitalisteilta ja uskonnolliselta oikeistolta, kukaan ei äänestäisi demareita.

Kokoomus voi tehdä mitä tahansa.

Nimenomaan tämän valossa on outoa, että ne päättivät sitten lainata tunnuslauseen eurovaalikampanjalleen (Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa!) klassikkofarssilta Hei, me lennetään!

Tämä jättää vanhan pilkunviilaajan vähintäänkin vähän hämmentyneeksi. Kuinka nimi pitäisi oikeastaan tulkita? Että Suomen ulkopolitiikka on kuin lentokone, jossa koko lentohenkilöstö on poissa pelistä? Että kapteenin paikalla on puhallettava nukke? Että joka tason uskomattomasta kyvyttömyydestähuolimatta kaikki onnistuu lopulta?

Valitettavasti oikea tulkinta on, että Suomesta europarlamenttiin valitaan pelkkiä kokoomuslaisia.